sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hautausmaa ja uponnut temppeli

Torstai, 24.11.2016

Suuntasin kohti sitä isoa rakennusta, joka paljastui Tometown of Ancientsiksi. Ja se pitikin sisällä siis kokonaista kaupunkia, joka oli kuin valtava kirjasto.



Lann ja Reynn halusivat jututtaa paikallisia, mutta harmi vaan että kaduilla oli vain sininaamaisia vampyyrizombimitälieotuksia. Onneksi paikalle tuli FF VII:n Cloud, joka mätkäisi yhden niistä tiehensä ja käski sitten Lannin ja Reynnin seurata.



Pian eteen ilmestyi pari lepakkoa ja vampyyria. Lann ja Reynn päättivät näyttää Cloudille että kyl me Mirageille pärjätään.



Taistelun jälkeen Cloud johdatti sisarukset sisätiloihin, jossa oli myös FF VI:n Celes.



Cloud ja Celes kertoivat että League of S lähetti Cloudin tänne tutkimaan tilannetta kun Bahamutin liittouman ketju laskeutui tänne, mutta paikalla olikin jo vampyyreja riehumassa. Celes taas on palkkasoturi, jonka tehtävä on suojella vain Tometownin kirjastoa. Paikalla oli myös robotti nimeltään Cid (Tietoisku, melkein kaikissa FF:issä on joku hahmo joka kantaa nimeä Cid). Tai no, Cid ei oikeastaan ole robotti. Hänen sielunsa nyt vaan sattuu olemaan jumissa tässä robotissa. Sellaista sattuu...



Cid kertoi että vampyyreiksi muutetut ihmiset voidaan palauttaa takaisin ihmisiksi jos heidät muuttaneet vampyyrit kukistetaan. Eli jos me halutaan pelastaa kaikki muuttuneet, meidän pitää etsiä ja hoidella ensimmäinen vampyyri. Cloud osasia kertoa että vampyyrit tuppaa pakenemaan kohti pohjoista, voidaan siis olettaa että niiden pesä on jossain siellä. Ja pohjoisessa tuppaa olemaan hylättyen junien haustausmaa. Cloud johdatti meidät sinne ja aloitin ensimmäisen vampyyrin metsästyken.



Hautausmaa oli aika pitkä, mutta kuitenkin helppo paikka. Tarvitsin tosin mukaani Miragen, joka pystyi käynnistämään sähkölaitteita. Piti nimittäin käynnistää nostokurkia, jotka siirisvät sitten junia minulle silloiksi.



Tallennuspisteen jälkeen löysin, jossa oli 4 murkriftia. Hoitelin ne kaikki (Kävin tosin tallentamassa aina välissä), niissä ei ollut mitään ihmeellistä, vain vanhoja vihollisia jotka koettivat massalla joukkoni kaataa. Kun kaikki 4 oli hoideltu, ilmestyi vielä yksi Murkrift lisää. Luonnollisesti haluasin käydä tallentamassa ennen sen haastamista.



Uudesta Murkriftistä paljastui Nightmare, jonka nappasin.



Hiukan edempänä Lann, Reynn ja Tama näkivät kummitusjunan ja sitten lentävä jokin nappasi Reynnin. Luonnollisesti juoksimme perään ja kun saavutimme Reynnin, kimppuumme kävi tämä lentävä jokin eli Vampire Prime.



Taistelu oli nopsaan ohi, koska raukka oli heikko vettä ja valo vastaan. Ja miullapa sattuu ole molempia, lälläslää!

Taistelun jälkeen vampyyri oli vielä pystyssä ja Reynn alkoi muuttua vampyyriksi. Onneksi Cloud tuli paikalle ja heitti Lannille valtavan vaarnan, joka Lann sitten iski vampyyrin sydämeen. Heihei, vampyyri! Pian Reynn oli taas kunnossa ja Cloud löysi maasta pimeyden avaimen, Vampire Prime ilmeisesti kantoi sitä aiemmin mukanaan. Cloud poistui ja näimme väläyksenä miten jokin ratsumies leikkasi miekallaan junan kahtia. Villi veikkaus, se oli Odin. Uskokaa pois.



Palasimme Tometowniin, jossa kaikki oli nyt ennallaan. Kävin jututtaa Cidiä, joka uskoi että viimeinen avain on Besaidissa ja se on suoraan Tometownin yläpuolella. Joten poistuin Tometownista ja sisarukset huomasivat että lähelle oli ilmestynyt uusi junapysäkki. Hyppäsimme kyytiin ja konduktööri käski kiinnittää turvavyöt. Ihan syystäkin, koska tyhjästä ilmestyi raiteet suoraan ylöspäin ja juna lähti kuin raketti. Juna meni kohti ylempää mannerta, läpi meren ja nousten Besaidin rannalle.

Matkalla ylös




Sunnuntai, 27.11.2016

Suuntasin Besaidin satamakaupunkiin, jossa jututin ihmisiä ja kyselin tietävätkö he uponneen temppelin sijainnin. Monet olivat siitä kuulleet, mutta kukaan ei tiennyt onko sitä todella olemassa.



Menimme käymään läheisessä laboratoriossa, jossa työskeli nainen nimeltään Shantotto.



Lann ja Reynn kyselivät keinoa tutkia merenpohjaa ja hän kyllä sanoi että se on mahdollista. Shantotto teki nopean taian ja yhtäkkiä Lann oli tukehtumaisillaan. Shantotto nimittäin antoi hänlle kidukset. Reynn hermostui tälläisestä ja Shantotto otti kritiikin vastaan hyökkäämällä Reynnin kimppuun.

Tämä oli taas näitä taisteluita, joita ei voinut voittaa. Shantotto viskoi muutaman tehokkaan taian ja seuraavaksi hän sulkikin Lannin ja Reynnin tynnyreihin, jotka olivat täynnä vettä. Ilmeisesti hän antoi kidukset myös Reynnille, joka huomasi voivansa hengittää vedessä. Shantotto antoi käskyn FF X:n Tidukselle, joka heitti tynnyrit mereen ja sukelsi itse perään.



Meressä Tidus selitti että hän on käynyt usein uponneessa temppelissä ja Shantotolla on kyllä lääke, joka poistaa kidukset. Mutta sen hintana on quacho ruby, joten ilman sitä meillä ei ole asiaa pinnalle. Heitänpä villin veikkauksen että seki löytyy temppelistä.



Tidus johdatti meidät temppelille ja lähti itse pintaan. Eli aika taas tutkia paikkoja ja nappailla Mirageita!





Hetken päästä Lann ja Reynn huomasivat että tämän paikan painovoima toimii oudosti. Oli kuin emme olisikaan vedessä ja pystyimme myös tietyissä paikoissa kävelemään seinillä. Aika siistiä!



Etenin temppelissä melko nopeasti, paikka oli suotaviivainen vaikka matkalla olikin pari Gimme Golemia. Pian olinkin jo tallennuspisteen luona eli edessä varmaan odottaa pomo.



Ja todellakin, löysin Quacho Queen valtaistuinsalin ja kuningatar itse kävi meidän kimppuun! Aluksi kyseli Reynniltä että mites pinnalla menee, mut sit Lann tuli paikalle ja kuningatar vihaa miehiä melkoisella raivolla.



Kunigattarella oli mukanaan kaksi pingiviiä, mutta taistelu oli silti simppeli. Lähinnä ärsytti että hän nukutti joukkoni ja sitten käytti muutaman vuoron itsensä parantamiseen. Halpamaista, sanon minä!

Taistelun jälkeen kuningatar pillahti itkuun ja yksi hänen kyyneleistään oli etsimämme rubiini! Kuningatar juoksi itkien pois, melkein kävi sääliksi. Mutta meidän seikkailut täällä ei ole vielä ohi, tarvitsemme vielä avaimen ja kuningatar jotain voivotteli ennen taistelua että tonberryt varastivat sen.



Ulkopuolella huomasimme että kuningatar avasi valtavan simpukan alta reitin jonnekkin. Kenties tonberryjen luo? Perään siis!

Etenin tunnelissa syvemmälle tapellen tonberryjä vastaan. Melko pian löysinkin taas tallennuspisteen, onkohan meitä odottamassa tonberryjen johtaja?



Ja sehän se oli, Tonberry King helposti löi kuningattaren pingviinien kera sivuun ja meidän piti astua sitä vastustamaan!



Kuninkaalla oli mukanaan muutama tonberry, mutta ne kaatuivat nopeasti tieltämme. Oli tosin valtava virhe tappaa ne ensin! Kun kunkku oli yksin, hän laukaisi Everyone's Grudge-iskunsa ja se tappoi tiimini kerrasta. Oletan että sen teho johtui siitä että tapoin hänen kaverinsa ensin... Toisella yrityksellä keskitin kaiken voimani kunkkuun ja taistelu olikin sitten nopeasti ohi.

Taistelun jälkeen meillä olikin viimeinen avain käsissämme!



Palasimme pinnalle ja Tidus antoi meille vastalääkkeen. Rannalle ilmaantui vanha ystävämme Yuna, joka ilmeisesti etsi meitä. Yuna nimittäin syytti meitä siitä että Rydia ja Eiko ovat molemmat kadonneet heti sen jälkeen kun meidät tapasivat. No se johtui kyl Plumed Knightista.



Yuna kuitenkin uskoi ettei Lann ja Reynn oli katoamisten takana ja kun Reynn pohti että joku varmaan nimenomaan on kutsujien perässä. Sitten Yuna itse tajusi että Plumed Knight yritti käydä hänenkin kimppuunsa. Ja samalla sekunnilla Plumed Knight lensi ilmojen halki ja nappasi Yunan mukaansa. Tidus lähti meidän peräänsä, mut Lann ja Reynn olivat liian hitaita seuraamaan. Sen sijaan neljä avainta yhdistyivät ja muodostivat kierreportaikon taivaaseen!



Lann ja Reynn tuijottivat portaikkoa ja paikalle ilmestyi naamioitu nainen joka sanoi että portaat johtavat kristallitorniin ja siellä saamme vastaukset, joita olemme etsineet. Nainen katosi ja Lann oli valmis nousemaan portaita ylös, mutta Reynn esti. Reynn mietti että tämä kaikki ei käy järkeen, koko Grymoire tuntuu oudolta. Ihan kuin joku olisi tarkoittanut että kaikki heille käynyt tulisi tapahtumaan. Lann kyllä vetosi että vaikka tämä olisikin jonkun juoni, niin kyllä he itse ovat omista teoistaan vastuussa. Reynn myönti että eipä heillä nyt muitakaan vaihtoehtoi ole, kohti tornia siis!



Portaiden yläpäässä meitä odotti paikka, joka näytti kuin raunioituneelta Nine Wood Hillsiltä. Ja siellä myös seisoi korkea torni.



Kun lähestyimme tornia, sieltä tuli Magitek Armorissa FF VI:n Terra, joka pyysi meitä poistumaan. Hetken päästä paikalle ilmestyi myös Maduinn ja molemmat kävivät meidän kimppuumme!




Terra ei ollut kovinkaan vaarallinen ja tapoin hänet nopeasti, mutta Maduinn olikin vähän ärsyttävä. Mokoma vastusti useaa elementtiä ja löi aika kovaa.

Taistelun jälkeen Maduinn katosi ja Terra menetti tajuntansa. Lann ja Reynn totesivat että Terra on muuten kunnossa ja jatkoivat tornin sisälle. Tutkiminen ja uudet Miraget saavat odottaa seuraavaa kertaa.


tiistai 22. marraskuuta 2016

Mako-energiaa ja yhteenotto isolla sillalla

Tuossa muutama tunti sitten koin pienen valaistumisen. Olen tähän asti omalla keskinkertaisella kamerallani napsinut kuvia tv-ruudusta vaikka PS4 ohjaimessa on sellainen nappi kuin Share, jonka kautta voi ottaa kuvakaappauksia ja nämä voidaan siirtää muistitikulle. Eli jatkossa kaikki kuvat PS4 peleistä tulevat olemaan "hiukan" laadukkaampia kuin ennen! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu?

Lauantai, 19.11.2016

Päätin tässä välissä hoidella lisää Intervene-tehtäviä, koska Arma Gemejä on kertynyt taas ihan mukavasti. Ensimmäinen tehtävä tällä kertaa oli taas Refian ja Sherlotan kanssa. Undead Princess koetti houkutella matkaajia Sherlotan majataloon kun Sherlotta tuli paikalle. Hän tarvitsi Undead Princessin apua, koska alueella on pyörinyt vaarallinen Mirage.



Vaaraksi paljastui kolme punaista pääkalloheppua. Ne kupsahtivat tuli-iskujen edessä todella nopeasti.



Seuraavaksi Fariksen merirosvolaivalla oli päivä, jolloin kuka vaan voi haastaa kapteenin. Yksi Moogleista kutsui paikalle vahingossa Ifritin. Ifrit päätti että hän ottaa nyt tämän aluksen haltuunsa. Ifritin kannalta harmi että Reynnin torni hallitsee vesitaiat ja Ifrit kaatui hyvin nopsaan.



Sitten Coliseumin Tonberry kutsui ystävänsä Cactuarin ja Mooglen avuksi, koska Miraget riehuu Coliseumilla. Sitten tulikin muutaman taistelun sarja helppoja Mirageita vastaan. Kolmen taistelun jälkeen Tonberry ja muut huomasivat että Miraget pakenivat jotain. Ja tämä jokin oli Tifa, joka vain halusi treenata. Tonberry ja kumppanit saivat lyötyä Tifan tajuttomaksi ja lähettivät hänet takaisin Grymoireen (Coliseum ilmeisesti on olemassa maailmojen välissä tai jotain).



Tämän jälkeen pääsimme seuraamaan miten Rikku matkusti aarresaarelle Adamantoisen selässä.



Harmi vaan että saarella olleet arkut oli kaikki Mimicejä. No eipä ne ollu miulle uhka



Jatkoimme Rikkun mukana, joka sitkeästi availi arkkuja. Eli lisää Mimicejä... Pian vastaan tulikin sitten melkoisen iso Mimic Queen.



Se olikin viimeinen Intervene-tehtävä joka oli tällä hetkellä tarjolla. Olisin myös voinut ostaa Snown, Lightningin ja Squallin Champion Medalit, mutta jätin väliin. Palataan asiaan kun tarjolla on sellaisia hahmoja joista oikeasti tykkään. Päätin kuitenkin suunnata seuraavaksi Coliseumille, siellä on tarjolla lisää tehtävää. Ensimmäisenä haastoin Ifritin ja Shivan. Hetki siinä meni, mutta sain molemmat napattua, hahaa! Vaati tosin kaksi yritystä, ekalla kertaa tapoin vahingossa Ifritin... Shiva nimittäin vaati että sitä isketään jäällä ja miun ainoa jääisku nykyisellä tiimillä on Snowman Rondo ja se valitsee kohteen sattumalla. Ja sepäs päätti ensin osua Ifritiin, joka kuoli siihen välittömästi. Suoritin myös joukon muita taisteluita, mutta en napannut mitään uutta.




Joten palasin Mako Reactor 0:aan, jossa käytin robottipalleron kykyä käynnistää generaattoreita edetäkseni. Niitä piti käynnistää oikeassa järjestyksessä jotta ovet aukenisivat.

Matkalla syvemmälle löysin tasn 35 Murkriftin, jossa oli 3 Mythril Giantia. Ne olivat porukassa melko ikäviä, koska saivat kaadettua tornini helposti. Voitin kuitenkin. Murkriftin takana oli tosin vain arkku, josta löytyi esine Gimme Golemille.



Hiukan myöhemmin löysin generaattorin, jonka tutkiminen aloitti 15 minuutin laskurin. Minun piti kiirehtiä eräälle ovelle ennen kuin laskuri meni nollaan. Tai no, kiirehtiä on aika vahva sana. Minulla nimittäin tässä kesti vain 3 minuuttia.



Etenin reaktorin sydämeen, jossa oli valtava lauma mustia maageja joista yksi oli FF IX:n Vivi. Ja nehän kävi päälle!



Muut maagit oli aika heikkoja, Vivi kestikin vähän iskuja mutta kun koetin napata hänet (yllätyin että se oli edes mahdollista), taistelu päättyi.



Vivi yski ja käyttäytyi kuin unesta herännyt. Vähän yllättyi kun näki muut maagit, mutta Vivi puhui heille järkeä ja maagit eivät enää hyökänneet. Sen sijaan he olivat valmiita auttamaan reaktorin käynnistämissä.



Kun reaktori oli käynnissä, sen voimilla kaksi massiivista porojuttua lensi Figaron linnan ympärille ja lennättivät linnan vapaaksi Bahamutin liittouman ketjusta.



Reynn pohti että hetkinen, voisikohan Mako Reactor jotenkin liitttyä ennustukseen toisen avaimen olinpaikasta, siinähän mainittiin mako. Ja kas kummaa, avain oli Vivin taskussa! Kyllä maailma on pieni paikka. Reynn kyllä itsekseen pohti että onkohan jopa liian suuri sattuma.



Edgar saapui paikalle ja siinä jutustelun ohessa näkyi kuinka jokin lohikäärme Mirage lensi linnan alta jonnekkin. Edgar mutisi jotain että onko se ollut kaiken tämän aikaa linnan alla? Enempää emme vielä tiedä kyseisestä Miragesta. Sen sijaan Edgar osasi kertoa että pimeyden avain on todennäköisesti lännessä, suuren sillan toisella puolella.


Maanantai, 21.11.2016

Poistuin Figaron linnasta ja suuntasin isolle sillalle, kuten Edgar meitä ohjeisti.



Reynn ja Lann pohtivat että kukakohan tämän sillan rakenti ja asiasta meitä ilmestyi valaisemaan FF IX:n Eiko, joka kertoi että sillan "kutsuivat" aikoinaan Jiantit. Ja sillalla on ihan nimi, Alexander. Se on nimittäin valtava Mirage, käy kyllä järkeen koska useammassakin vanhassa FF:ssä oli valtava mekaaninen kutsuolento nimeltään Alexander! Eikä siis ihme että Eiko on juuri siltaa vahtimassa, hähän oli mukana kutsumassa Alexanderia FF IX:ssä.



Eiko käynnisti hissin, jolla Lann, Reynn ja Tama lähtivät aika vauhdilla ylös. Sen jälkeen Plumed Knight taas ilmaantui ja hyökkäsi Eikon kimppuun. Hän on selvästi kaikkien kutsujien perässä, hänhän yritti Yunan kimppuun käydä ja Rydian nappasikin. Ja olenko muuten maininnut että Plumed Knight on nainen? Ainakin äänestä näin voisi päätellä.



Lann ja Reynn harmikseen huomasivat että hissi on pysähtynyt. Oivoi, meinaakohan tää että Eiko on jo Plumed Knightin vankina? Noh, pitääpä kävellä loput matkasta. Ja napata Mirageita!





Napattuani pari uutta Miragea (Mukaan lukien uskomattoman suloisen vauva Tonberryn!) lähdin kohti sillan huippua. Hiukan ylempänä tapasin FF V:n Bartzin (Ja hänen Chocobonsa, Bokon) joka näytti kuinka punaiset laatat toimivat kuten ponnahduslaudat ja näin pääsin hyppäämään pienen kuilun yli. Bartz mainitsi että joku sekopää hyökkäilee sillalla ihmisten kimppuun ja huutelee Bartzin nimeä. Miulla on omat aavistukseni kuka se voisi olla... Ai niin, nappasin matkalla myös yhden uuden Miragen.



Bartz ja Boko


Jatkoin matkaani sillan huipulle, tappaen matkalla Mythril Giantteja. Kun huipulla tapoin viimeisen Giantin, paikalle ilmestyi isompi Giant. Voisin mennä sen ohi. Mutta en halua, taisteluun!



Tämä Iron Giant ei ollut kovinkaan vaikea, hän ei iskenyt kovinkaan kovaa, joten pystyin kaikessa rauhassa nappaamaan sen mukaani. Kiitoksia!



Jatkoin eteenpäin ja joku toisteli Bartzin nimeä. Ja paikalle ilmestyi (Kuten arvasin) Gilgamesh, myöskin FF V:stä!



Tilanne oli vähän erikoinen, Bartz ei tunnistanut Gilgameshia ja Gilgamesh ei enää muista miksi etsi Bartzia. Mutta melko varma oli että tapella hän haluaa, joten eiköhän toteuteta hänen toiveensa!

Gilgamesh ei paljoa kyllä mahtanut, hänellä ei ollut mitään kovin erikoisia hyökkäyksiä ja kun hän lopussa koetti itseensä pumpata Protectilla, Shellillä ja Hastella (Nostaa puolustusta, taikuuden vastustusta ja nopeutta) niin oli jo liian myöhäistä.

Gilgamesh hiukan valitti kun olisi halunnut taistella vain Bartzia vastaan, mutta totesi sitten että eiköhän tää riitä ja lähti matkoihinsa. Myös Bartz päätti lähteä omille teilleen, joten me jatkoimme sillan huipulle.



Saavuimme ikuisen yön alueelle ja siellähän oli sama juna, jolla saavuimme aikoja sitten Corneliaan! Oli jopa sama Cactuar konduktöörinä.



Juna vei meidät lähelle valtavaa rakennusta, jossa oli myöskin Bahamutin liittouman ketju. Jätetään kuitenkin paikan vapautus seuraavaan kertaan!