Sammuva liekki

Perjantai, 22.04.2016

Jatkoin prinssien kanssa taistelua ja lopulta ne mokomat kaatuivat! Ei taistelu nyt niin kauhea ollut kuin aluksi vaikutti, piti vain yksinkertaisesti oppia tunnistamaan Lorianin iskut ja miten niihin reagoida. Lähinnä milloin ottaa etäisyyttä ja milloin kierähtää viereen iskemään. Toinen vaihe oli ongelmallinen lähinnä kun Lothric heitti ilman täyteen pieniä hakeutuvia taikajuttuja.

Kun taistelu oli ohi, sain viimeisen Cinders of a Lordin ja veljesten sielun. Palasin Shrinelle, käytin sielut ja asetin Cindersit paikoilleen. Välivideo käynnistyi ja hahmoni siirtyi Kiln of the First Flameen (Joka näyttää aika paljon Firelink Shrinelta). Aika viedä peli päätökseen...!

Tai sitten ei, vielä on yksi vapaaehtoinen paikka jäljellä! Joten suuntasin Irithyll Dungeoniin ja etsin sieltä paikan missä oli lohikäärme patsas. Käytin sen vieressä gesturea, jonka opin huoneesta Oceiros, the Consumed Kingin takana. Hahmoni istahti maahan ja hetken päästä siirtyi automaattisesti vuorelle, Archdragon Peakkiin.

Archdragon Peak

Tapoin siellä muutaman pitkäkaulaisen hepun ja etenin nuotiolle.Etenin suureen rakennukseen, jossa tapoin lisää pitkäkauloja. Etenin suuresta portista ja sitten eteeni laskeutui valtava lohari, Ancient Wyvern!

Tämä oli...erikoinen taistelu. Hyökkäsin loharin jalkaan ja tein minimaalista vahinkoa, ihan sama miten hakkasin. Tein olettamuksen että tämä on kuin Yhorm eli tässä on joku jekku, joten lähdin juoksentelemaan loharin taakse. Siellä huomasin reitin raunioihin, joissa hengaili vihollisia. Kuolin muutaman kerran kun jäin taistelemaan vihollisten kanssa, mutta sitten päätin vain juosta ohi. Lopulta reitti johti paikkaan, josta pystyin tiputtautumaan loharin päälle ja voila, lohari kaatui iskusta! Olipas...masentava taistelu.

Taistelun jälkeen hahmoni siirtyi automaattisesti seuraavalle nuotiolle, joten palasin käyttämään taas sielut pois ennen kuin jatkoin matkaa. Huomasin myös sieluja käyttäessäni että Fire Keeper kertoi että jos kutsun häent kun löydän ensimmäisen tulen, voin kutsua hänet ja hän sammuttaa tulen, koska hänen silmänsä (Jotka hänelle annoin) niin näyttää.

Jatkoin uudelta nuotiolta, kunnes löysin hissin joka toimi oikotienä ekalle nuotiolle. Kuolin hetkeä myöhemmin kun pitkäkaula ja isompi pitkäkaula ahdistivat minut nurkkaan. Kuolin pian uudelleen kun kutsuin hissiä alas ja monta pitkäkaulaa tuli perässä. Pitkäkaulat kuolee helposti, mut lyövät myös melko kovaa! Kuolin myös kerran kun jonkinlainen kivilisko pyöri minua päin ja työnti alas rotkoon. Seuraavalla kerralla koetin väistää kahta kiviliskoa ja pyörin rotkoon.

Seuraavalla kerralla juoksin vain kaiken ohi, myös loharin joka laskeutui tielleni. Juostuani jonkin aikaa, huomasin ison vivun ja kellon. Ennen kuin menin kellolle, käväisin läheisessä huoneessa koska siellä oli nuotio!

Nuotiolta johti reitti kielekkeelle ja matkalla oli pirusti pitkäkauloja. Kuoltuni kävin vetämässä vivusta, joka soitti kelloa ja tämä aiheutti ison muutoksen paikan säässää ja pilvet muodostivat reitin eteenpäin. Ja siellä oli myös valtava sumuovi. Nyt taitaa tulla viimeinen vapaaehtoinen pomo...

Siinä on sumuovella kokoa

Paikalle lenti valtava lintu, King of the Storm, jonka selässä oli valtavaa keihästä pitelevä heppu. Lintu oli suhteellisen helppo tapaus, vaikka iskut sattuivat. Sitä piti hakata päähän ja helpoiten tämä kävi kun se pysähtyi hönkimään tulta suoraan eteensä. Suurin vaara oli heppu linnun selässä, mokoma tökki keihäällään perhanan kovaa.

Nameless King ja King of the Storm

Kun lintu oli kaatunut, ratsastaja jatkoi taistelua kantaen nimeä Nameless King. Ja voi pojat, tää on aika vahva kaveri! Nameless King liikkuu nopeasti ja iskee todella raivokkaasti sähköisellä keihäällään. Hänellä on myös iskuja jotka aiheuttivat paineaaltoja eli myös kauempana oli vaarassa. Kokeilin taistelua useita kertoja kunnes päätin että ehkä mie jätän tän ainakin tällä erää rauhaan, Nameless on nimittäin todella haastava heppu ja kestää osumaa melkoisen paljon. Jos mielenkiintoa riittää, palaan tänne kun peli on läpi

Kiln of the First Flame

Eli suuntasin Kiln of the First Flamelle, jossa uutta nuotiota käyttämällä siirryin mäelle. Kiipesin mäkeä ylös isolle aukealle jossa minua odotti Soul of Cinder.

Soul of Cinder, pelin kansikuvapoika!

Soul of Cinder nappasi nuotiosta miekan ja taistelun edesttä muotti sen muotoa ja samalla kuinka hyökkäsi. Välillä käytti sitä kuin miekkaa, välillä kuin keihästä, sitten se muuttui enemmän sapeliksi ja käytti hän sitä jopa taikasauvana. Taistelu oli silti varsin yksinkertainen, tuli kyllä kovasti mieleen Bloodbornen Gerhman joskin helpompi. Mutta kun Soul of Cinder kaatui, taistelu ei ollut ohi. Hän nousi uudelleen ja nyt miekka oli enemmän kuin kahdenkädenmiekka. Ja tämä toinen vaihe tuntui todella tutulta, hänen uudet iskunsa olivat kuin suoraan Souls ykkösen vikalta pomolta, Gwyniltä! Okei, tää on suoraan sanottua helvetin siistiä!

Taistelu ei kuitenkaan ollut kovin vaikea, muutaman yrityksen se kyllä vaati mutta verrattuna prinsseihin ja Nameless Kingiin, huomattavasti helpompi. Kutsuin Fire Keeperin nuotion eli First Flamen luokse ja hän sammutti tulen tuoden trilogian päätökseen.

Fire Keeper sammuttaa maailmasta tulen

 Kun lopputekstit rullasivat ruudulla, en voinut olla ajattelematta kuinka loistava lopetus tämä oli Dark Souls sarjalle. Väittäisin jopa että tämä on koko sarjan paras peli! Pelissä näkyi vaikutteita aiemmista Soulseista ja myös Bloodbornesta. Vaikeusaste tuntui olevan kohdallaan ja vaikka muutama pomo oli joko liian helppo tai suoranainen pettymys (Wolnir ja Yhorm...), niin melkein kaikki taistelut olivat kuitenkin edes viihdyttäviä ja loppua kohden oli muutama todella haastava ja intensiivinen taisto. En äkkiä keksi muuta sanottavaa, kaikki tässä pelissä yksinkertaisesti vaan toimii. Ja on hyvä tietää että FromSoftware laittaa nyt Soulsit lepoon eikä yritä tunkea väkisin uutta osaa joka vuosi, kuten jotkut pelisarjat. Mestarit tietää milloin lopettaa!


Qlaos lvl 91

Butcher Knife +10
Dragon Crest Shield

Vigor 39
Endurance 30
Vitality 18
Strength 45
Dexterity 14

Käytetty aika: 33:16

Kuolemat: 184


PS: luonnollisesti pidän taas hetken taukoa blogista, mutta maksimissaan se on viikon tai kaksi. Olen jo päättänyt seuraavan pelin minkä kimppuun käyn ja tuollahan se hyllyssä onkin jo odotellut vuoroaan. Kiitokset jälleen kaikille lukijoille!

Matkalla huipulle

Keskiviikko, 20.04.2016

Lothricin linnan muurilla

Päätin ainakin hiukan tutkia Lothricin linnaa ja jatkoin nuotiolta. Päädyin linnan muureille, joita vartioi vain tavalliset soltut. Hiukan säikähdin kun huomasin että taivaalla lenti isoja jotakin, mutta ne eivät ainakaan vielä käyneet päälle. Löysin myös pienen huoneen jossa niskaani tipahti lihava ritari. Alueelta löytyi myös lisää Titanite Chunkkeja, tarpeeksi nostamaan ase tasolle +8. Melko pian löysin jo uuden nuotion, mikä oli hyvä koska matkan päässä näkyi jonkinlainen lohikäärme. Kun lähestyin loharia, paikalle lennähti toinen! Koetin juosta niiden ohi, mutta henkihän siinä meni.

Kaksi ystävällistä loharia...

Koetin uudelleen samalla tuloksella, mutta seuraavalla kerralla tiputtauduin sillalta ja siellä olikin turvallista edetä. Sieltä löysin Undead Bone Shardin ja joukon vihollisia. Jouduin lopulta kääntymään ympäri, palaamaan nuotiolle ja tiputtautumaan sillalta aiemmin jotta pääsin toiseen suuntaan. Kuolin muutaman kerran vähän vaikka mihin, viimeisenä eräässä huoneessa olevaan kyyryssä taistelevaan jäämiekkailijaan. Seuraavalla yrityksellä päädyin huoneeseen jossa oli loharin jalka! Kun sitä vähän läimi, siitä ilmestyi sellainen mustalonkerojuttu. Kuolin sen käsissä (Perhana ne lyö kovaa...) mut mietin että ehkä lohari rauhoittuu kun sen jalassa ei ole enää mustia ilkeitä lonkeroita? Hiukan yllätyin että vaikka lonkeromölli jäi henkiin, molemmat loharit olivat elottomia! Nyt pääsen helposti takaisin samaan huoneeseen kun loharit eivät liekeillään tuki reittiä.

Tällä kertaa otin lonkerot tosissani ja olin varovainen. Aina parin iskun jälkeen peräännyin ja odotin että se rauhoittuu. Toistin kunnes lonkero kuoli ja koko lohari katosi. Tutkin alueita ja löysin lisää Titanite Chunckeja ja kuolin pienessä huoneessa jonne ilmestyi joku 6-8 heppua kuin tyhjästä kun poimin esineen maasta. Palasin Shrinelle tässä välissä nostamaan aseeni tasolle +9. Nyt kunhan jostain saan Titanite Slabin, Butcher Knifeni on voittamaton!

Jatkoin eteenpäin ja päädyin parvelle, josta vedin vivusta. Tämä avasi rakennuksen pääoven, joten pääsen jälleen oikaisemaan. Eikä kestänyt kauaa, niin löysin hissin joka oli jälleen oikotie. Tää peli on välillä tosi antelias nuotioiden ja oikoteiden kanssa.

Näin myös sumuoven, mutta ensin kiipesin tikkaita katolle ja sieltä päädyin huoneeseen josta löysin voimaa nostavan sormuksen. Seuraavaksi jatkoin sumuoven läpi haastamaan Dragonslayer Armourin.

Dragonslayer on melkoisen iso ja raskaasti haarniskoitu heppu, jonka ase tekee sähkövahinkoa. Itse taistelu oli silti aika simppeli, pysy iholla, kierrä taakse, torju tai väistä. Voitin pomon melkein jo ensimmäisellä yrityksellä, mutta vähän hölmöilin. Seuraava yritys meni todella huonosti, koska vaikka pomon iskuja ei ole kauhean vaikea väistää, jo yksittäinen isku sisään sattuu todella kovaa. Suuri ongelmani on myös se että olen liian ahne, yritän liian montaa iskua saada sisään ja sitten on stamina lopussa enkä voi väistää tai torjua. Ja kun pomon kestot laskevat ehkä 30%, hän saa muutaman ylimääräisen hyökkäyksen ja taivaalla lentävä risuaitaotus (En oikeasti tiedä mikä ihme se on...) heittelee jotain tulipalloja välillä. Seuraavalla kerralla olin maltillisempi ja iskin aina vain kerran kun oli tilaisuus. Sain Dragonslayerin hakattu ehkä 30% kestoistaan kunnes kuolema korjasi. Pitääpä jatkaa tästä myöhemmin, iski nälkä. Tai kenties käyn tutkimassa puutarhaa?

Dragonslayer Armour

Kyllä, kilpesi on iso ja kaunis

Jatkoin pelaamista syötyäni ja toisella yrityksellä Dragonslayer kaatui! Ei kovinkaan vaikea pomo, mutta ei myöskään liian helppo. Luonnollisesti kävin käyttämässä sielut Shrinella ja palasin jatkaakseni matkaa.

Pian löysinkin jo uuden nuotion ja uuden alueen, Grand Archivesin. Poimin maasta avaimen ja avasin oven arkistoon, mutta päätinkin palata aiemmalle nuotiolle ja käydä ainakin kurkistamassa uudelleen puutarhaan.

Grand Archives saa odottaa

Matkalla hissillä alas puutarhaan, huomasin että voin hissistä tiputtautua suuaukkoon, johon hissi ei pysähdy. Tämä johti Estus Shardin ja Titanite Chunkin luo! Tämän jäleen puutarhassa kuolin jälleen lonkero-otukseen. Vihaan näitä vihollisia, ne peittävät niin paljon ruudusta että kun menet iholle lyömäään niin on vaikea sanoa mitä ihmettä tässä tapahtuu... Seuraavalla kerralla juoksin vain sen ohi, mutta alueella oli niitä lisää. Juoksentelin ympäriinsä esineitä keräten, kunnes yksi sai minut kiinni ja murskasi minut. Noh, uudestaan!

Juoksin kaiken ohi kunnes viholliset eivät enää minua seuranneet. Sitten löysin pari miekkamiestä ja heidän jälkeensä huomasin jo sumuoven. En halunnut haastaa pomoa vielä ja peruutin vähän, kunnes löysin hissin joka paljastui pienen reitin jälkeen oikotieksi. No okei okei, mennään haastaa se pomo sit kun on jo oikotiekin viereen...

Pomo paljastui jonkinlaiseksi hiukan rottamaiseksi laihaksi isoksi otukseksi nimeltään Oceiros, the Consumed King. Taistelun alussa hän tuntui puhuvan näkymättömästä vauvasta jota olevinaan piti toisessa kädessään. Okei, tää ei ehkä oo kovin tasapainoinen heppu...

Oceiros, the Consumed King

Myös taistelun aikana Oceiros pölötti. Pysyttelin käytännössä Oceiroksen takana ja/tai alla jossa tunnuin olevan turvassa samalla kun hakkasin menemään. Kun taistelua oli jatkunut jonkin aikaa, Oceiros tiputtautui neljälle jalalle ja kävi paljon vihaisemmaksi. Mutta pysyttelemällä koko ajan alla/takana, onnistuin voittamaan taistelun ensimmäisellä yrityksellä!

Kävin käyttämässä sielut ja jatkoin Oceiroksen nuotiolta. Löysin huoneen jossa oli outo pitkäkaulainen vihollinen ja arkku. Arkun takaa paljastui valeseinä ja reitti uudelle alueelle, Untended Gravesiin.

Untended Graves

Hämmennyin hieman kun tajusin että tämä on sama paikka kuin se mistä peli aloitettiin, viholliset ovat vain vaihtuneet vahvempiin ja paikka on pimeä. Paikka on jopa niin samanlainen että kohtasin siellä seuraavan pomon, Champion Gundyrin.

Champion Gundyr

Champion on voimakkaampi versio pelin ekasta pomosta ja eka yritys päättyi lopulta tappiooni, vaikka pitkään pistin vastaan. Kokeilin taistelua useita kertoja, välillä olin parin iskun päässä voitosta ja välillä Champion murskasi minut nopeasti. Suurin ongelma on kuinka toisessa vaiheessa Champion on todella, todella aggressiivinen. Iskuja sataa jatkuvasti ja jos vähän on etäisyyttä, hän joko hyppää tai lähtee juoksuun. On vaikea löytää hetkeä parantaa ja yleensä heti parannuksen jälkeen otan heti uudellaan vahinkoa. On myös todella vaikea löytää turvallista hetkeä iskeä koska Champion ketjuttaa iskujaan niin saumattomasti.

Lopulta, useiden yritysten jälkeen, Champiom Gundyr kaatui! Muutaman kerran meinasi usko mennä, mutta sitten taas muutama yritys oli niiiiiin lähellä voittoa etten voinut luovuttaa. Ehkä tärkein syy miksi voitin oli että rupesin väistämään kohti Championia torjumisen sijaan. Toki, siinä oli riski että otan osumaa mutta myös paljon todennäköisempää että pääsen sivusta iskemään kerran ja sitten äkkiä väistö pois. Tärkeä huomio, ÄLKÄÄ jääkö hakkaamaan Championia selkään koska Championin yksi isku on voimakas potku taakse. Sanoisin että tämä oli ehkä yksi pelin parhaita pomoja, pitkästä aikaa sydän hakkasi tuhatta ja sataa! Äärimmäisen intensiivinen, tälläisiä lisää!

Käytyäni käyttämässä sielut, palasin uudelle nuotiolle ja jatkoin parin ritarin ohi pimeälle Shrinelle. Sieltä löysin Coiled Sword Fragmentin (Joka on Homeward Bone mutta ei kulu käytössä. Näppärää!) ja Eyes of the Fire Keeperin. Tämän jälkeen palasin takaisin oikealle Shrinelle, jossa annoin silmät Fire Keeperille (Se neito jonka luona käytän sielut. En muista olenko maininnut hänen olevan Fire Keeper). Hän oli todella kiitollinen, kuulema silmät juuri Fire Keepereiltä on aina puuttunut. Päätin että nyt olen ansainnut kupin teetä, Grand Archives jää seuraavaan kertaan!

Kuolemat: 131
 

Perjantai, 22.04.2016

Suuntasin Grand Archivesiin, jossa minut otti vastaan Crystal Sage. Kunolin läiminyt häntä tarpeeksi, mokoma teleporttasi ylemmälle tasanteelle. Se oli hiukan ärsyttävää kun yritin kerätä esineitä ja tappaa muita vihollisia, niin Sage viskoi minua taioilla. Kun viimein tavoitin hänet uudelleen, hän jälleen siirtyi ylemmäksi. Alueella oli myös aavemaisia käsiä, jotka kävivät kimppuun seinistä ja lattioista, muita vihollisia olivat pienet kyyryssä olevat nopeat heput (Thrallit), oudot maagit joiden päässä näytti olevan kynttilänvahaa (Ja osalla jopa pieni liekki päässä) sekä muutama ritari. Jossain vaiheessa löysin tikkaat, joiden laskeminen muodosti oikotien alakerrokseen. Löysin myös vivun, jonka vetäminen ei näyttänyt tekevän mitään. Muistan kuitenkin aiemmin katsoneeni että joku vipu täällä paljastaa arkun jossa Titanite Slab! Jatkoin kuitenkin ylös, lopulta saavuttaen Sagen ja hakkasin hänet nurin. Löysin myös valeseinän, jonka takana oli taas jäämiekkaa heiluttava kyyrymies. Päätin kuitenkin käydä ensin Shrinella käyttämässä sielut.

Palasin haastamaan jäämiekkailijan ja voiton jälkeen sain hänen varusteensa! Heitinkin heti tmän Outrider setin päälleni. Oi kyllä, näyttää hyvältä!

Outrider varusteet

Palasin arkistoon, mutta päätin tutkailla hiukan alakertaa Titanite Slabin toivossa. Ja melko pian löysinkin paikan jossa seinä oli liikkunut! Sieltähän se Slab löytyi joten palasin nostamaan Knifeni viimeinkin tasolle +10

Kun jatkoin paikkaan missä olin tappanut Sagen, jatkoin eteenpäin ja löysin hissin, joka toimi myös oikotienä alakertaan. Jatkoin eteenpäin, löytäen tasanteen jossa oli useita kynttilämaageja. Kuolin siellä pari kertaa, ensin seinistä tulevien käsien kiroukseen ja toisella kertaa jäin taikojen ristituleen. Yksi mokoma heitti vahaa päälleni ja sitten en pystynyt hetkeen liikkumaan. Kuolin vielä kerran kiroukseen (Perhanan kädet...) kun tavoittelin esinettä. Seuraavalla kerralla selvisin juuri ja juuri takaisin, esine paljastui sormukseksi joka nostaa vastustuskykyä vähän kaikkea vastaan.

Reitti jatkui rakennuksen katolle, jossa taistelin muutamia lentäviä kivihirviöitä tai siis gargoileja vastaan. Yhdellä katolla niitä tuli kerralla kaksi ja tämä olisi voinut olla vaarallista jos ne eivät olisi molemmat syöksyneet kuolemaansa. Typerykset...

Arkiston katoilla

Reitti jatkui takaisin sisälle ja sieltä löytyi tikkaat, jotka pystyin laskemaan alas. Nyt voin välttää katon kokonaan. Löysin myös tikkaiden läheltä Undead Bone Shardin, joten palasin Shrinelle. Kun tulin takaisin, löysin altaan johon pystyin painamaan pääni. Ja sitten hahmoni pää rupesi näyttämään samalta kuin kynttilämaagien. En ole varma mikä vaikutus tällä on. Jatkoin ulos, jossa oli kynttilänvahapatsas ja isot raput, joilla minua odotti kolme heppua, kirvestä heiluttava soturi, nopea heppu jousen ja katanan kanssa sekä maagi. Onnistuin jotenkin heidät voittamaan, vaikka kävivätkin päälle kerralla. Sain heiltä katanan, kilven ja taikasauvan.

Kynttilänvahapatsas

Jatkoin eteenpäin ja heti seuraavassa huoneessa olikin hissi nuotion viereen. Jälleen hyvä sauma käydä käyttämässä sielut, niiltä kolmelta hepulta sain ihan kivan määrän. Jatkoin sitten eteenpäin ja huomasin olevani aika korkealla katolla. Edessäni oli joko reitti kohti huippua tai taakse pienempään torniin (Joka oli silti aika valtava) rappuja pitkin. Suuntasin ensin torniin, jossa taistelin kolmea lihavaa lentävää heppua vastaan. Onnistuin heidät tappamaan yksi kerrallaan, en millään olisi pärjänyt kaikki vastaan samaan aikaan. Palkkioksi viimeinen tiputti toisen Titanite Slabin! Se on hyvä tietää että voin toisenkin aseen nostaa tasolle +10 jos tarve vaatii :)

Käytyäni jälleen käyttämässä sielut pois (Ne heput antoivat myös reilusti sieluja) suuntasin eteenpäin. Jatkoin kohti linnan huippua, tappaen solttuja. Pian saavutin suuren salin, jossa minua odotti seuraava pomo.

Lorian, Elder Prince

Lorian, Elder Prince on aika ärsyttävä tapaus. Hän ryömii taistelukentällä tulisen miekkansa kanssa, teleporttaillen välillä hyökätäkseen selustaani. Joskus hän myös teleporttaa kauemmaksi käyttääkseen tuhoisee energiasädehyökkäystä, joka sattuu ihan pirusti. Muutaman yrityksen jälkeen onnistuin Lorianin kaatamaan, mutta taistelu ei ollut ohi... Rääsyihin pukeutunut pikkuveli, Lothric, laskeutui Lorianin viereen pyytäen hänen nousevan. Ja niin hän nousi, Lothric selässään. Tässä toisessa vaiheessa Lothric viskoo taikojaan samalla kun Lorian tuntuu käyttäytyvän samoin kuin aiemmin. Harmi vaan että pääsin tähän vaiheeseen vain pari kertaa ja aina Estukset lopussa. Lopulta, kuoltuani useita kertoja päätin lähteä hakemaan puuttuvat Estus Shardit (3) ja yksittäisen Undead Bone Shardin joka oli jäänyt löytämättä. Pikaisen googletuksen jälkeen lähdin näitä hakemaan ja ehkä 30 min myöhemmin olin valmis haastamaan Lorianin uusiksi. Se että onko minulla 12 vai 15 Estusta on omasta mielestäni aika merkittävä ero, katsotaan riittääkö se.

Lothric herättämässä veljeään

Joko Estuksilla oli kannustava vaikutus tai sitten aloin oppia Lorianin liikkeitä mutta välillä taistelut meni paremmin. Kun Lothric on Lorianin selässä, häntä voi vahingoittaa lyömällä selkään. Ja kun Lorian kupsahtaa, Lothric on täysin avoin iskuille hetken mutta sitten hän herätää Lorianin henkiin samalla kun tekee vahinkoa ympärilleen. Onneksi Lorian ei kuitenkaan nouse enää täysiin kestoihin. Taistelu on silti aika perhanan haastava ja aloin hermostua kunnolla joten päätin pitää taukoa tässä välissä. Saa nähdä haastanko mokomat vielä uudelleen tänään...

Kuolemat:150

Lord of Cinderit kaksi ja kolme

Maanantai, 18.04.2016

Päätin jatkaa Pontiffin nuotiolta ja pian olin ulkona, jossa oli useita nukkuvia jättiläisiä. En uskonut niiden olevan vaarattomia ja tökkäsin paria niistä miekalla. Ne eivät liikkuneet, mutta silloin rupesi satamaan tulipalloja vasemmalta puoleltani, kimppuuni kävi kaksi invaderia ja yksi jättiläinen nousi ylös. Kuolin tämän kaiken ristitulessa...

Seuraavalla yrityksellä invaderit eivät luonnollisesti tulleet, mutta kuolin silti kun hölmöilin. Sitten tajusin tutkia alueen vasempaa puolta, joka johti rappuja pitkin tulipalloja viskovien deaconeiden luokse. Kun olin tappanut heidät, löysin oikotien nuotiolle ja mimicin, josta sain kultaisen keihään.

Ajattelin mennä tappamaan jättiläiset, mutta kuolin vielä kerran koska siellä oli myös heppu joka tökki minua kahdella keihäällä. Tämän jälkeen onnistuin alueen tyhjentämään vihollista ja huomasin että sieluja on kasaantanut ihan hyvin, joten palasin shrinelle jossa viimein ostin kalliin 20 000 sielun avaimen, joka avaan oven torniin Shrinen takana. Suuntasin siis sinne.

Tornista löytyi vähän kaikkea kivaa (Ja kuolin siellä kahdesti tiputtautuessani esineille). Löysin Fire Keeper Soulin, jonka pystyin antamaan Fire Keeperille ja nyt hän pystyy parantamaan hahmoni Dark Sigilin (Mikä minulle tuli kun otin tasoja Yoelilta) mutta en tiedä onko siitä mitään hyötyä joten ainakaan vielä tehnyt sitä. Löysin myös ison linnunpesän, jonka luona minulle höpötteli lintu. Muita kivoja juttuja olivat Estus sormus, joka nostaa estuksen voimaa kun on käytössä ja estus shard.

Linnunpesä

Palasin Pontiffin nuotiolle ja etenin. Kauhukseni sain flashbackeja Souls ykkösestä kun huomasin väisteleväni mustien ritarien nuolia samalla kun juoksin valtavan rakennuksen katoilla! Kaikki ykköstä pelanneet muistavat tämän saman kohdan varmasti Anor Londossa... Kuolinkin kertaalleen, mustat ritarit ei oo kivoja vihollisia ahtaissa paikoissa. Seuraavan kerran unohdin nostaa kilven ylös ja yksi nuoli viskasi minut niin raivokkaasti taakse että tipahdin kuolemaani.

Seuraavalla kerralla pääsin aika pitkälle (Ja opin että nää onkin hopea ritareita, ainakin kilven perusteella jonka heiltä sain) mutta sitten yksi lävisti minut keihäällään ja viskasi reunan yli. Kiitos tästä... Seuraavalla kerralla juoksin kyseisen hepun ohi, koska huomasin että hänen takanaan oli potentiaalinen oikotie nuotiolle ja niinhän siellä oli! Huh, ei tarvitse juosta yhtä paljon katoilla. Päätin käväistä Shrinella, koska olin löytänyt katoilta Easterner's Ashesin, haluan nähdä saako kauppiaalta jotain kivaa. Ja kyllähän sille jotain kivaa tuli myyntiin, nimittäin Large titanite shardeja! Eli jos löytyy joku toinen ase mitä haluankin käyttää, voin pelkkien sielujen avulla ostaa tarpeeksi shardeja aseen nostamiseen tasolle +6. Ostin myös Wolnir's Crownin, koska mielestäni hahmo ansaitsee kruunun.

Jatkoin uutta oikotietä ja pian edessäni oli pyörivä kierreporrashissijuttu, joka jälleen toi mieleeni Anor London. Kun olin hissin yläpäässä jatkoin uudelle nuotiolle ja astuin uudelle alueelle, Anor Londoon.

Anor Londo

Hetkinen! Anor Londo! No ei ihme että se tuli niin voimakkaasti mieleen! Kuolin muutaman kerran kun kaksi hopeista ritaria halusivat minua kurmottaa. Jatkoin kuitenkin pian heidän ohitseen isolle mekanismin sulkemalle ovelle, joten jouduin kääntymään rakennuksen sivulle. Sieltä pääsin sisään ja löysin suureksi surukseni Souls ykkösestä tutun jättiläissepän kuolleena. En kuitenkaan ollut niin surullinen ettenkö olisi varastanut Giant's Coalia hänen ruumiiltaan.

Jatkoin sisälle pimeään rakennukseen, jossa tapoin lisää deaconeita. Suuntasin isolle ovelle, koska halusin sen auki ja sen läheltä löytyikin vipu joka sen avasi! Kuolin kuitenkin kun karvainen rumilus kävi päälleni, mut eipä se mitään kun ovi pysyy auki.

Kun olin taas elävien kirjoissa, juoksin tästä uudesta ovesta läpi, väistäen kaksi ritaria. Ohitin kaikki muutkin viholiset tieltäni ja meni läpi sumuoven, haastamaan seuraavan Lord of Cindersin!

Aldrich, Devourer of Gods oli aikamoinen tapaus. Hänen iskunsa koostuivat lähinnä erilaisista taioista, joista yleisin tuntui olevan hakeutuvat pienet pallukat. Tappavin oli nuolisade joka tappoi minut muutaman kerran kun en lähtenyt liikkeelle tarpeeksi nopeasti tai jos pysähdyin liian pian. Aldrich myös välillä katosi maan alle (Aiheuttaen vahinkoa ympärilleen) ja ilmestyi sitten johonkin huoneen nurkista. Kun hän oli ottanut tarpeeksi vahinkoa, hän alkoi hehkua hiukan tulisesti ja  jätti tulista vanaa taakseen. Taistelu vaati muutamia yrityksiä, mutta onnistuin kuitenkin voittamaan ilman suurempia ongelmia. Hiukan intensiivinen oli kyllä voittoisa yritys, koska estukset oli loppu ja minulla vain ehkä iskun verran kestoa jäljellä. Ja kyllä, tunnistin kyllä että tämä on sama huone missä tapeltiin Souls ykkösessä Ornsteinia ja Smoughia vastaan.

Aldrich, Devourer of Gods

Voitokkaana palasin Shrinelle, käytin sielut, annoin Coalin sepälle ja vein Aldrichin cindersit hänen valtaistuimelleen. Kaksi takana, kaksi edessä?

Palasin Aldrichin nuotiolle ja jatkoin hissillä ylös huoneeseen jossa Souls ykkösessä oli se prinsessa (Joka ei ollutkaan oikea) jolta sai Lordvesselin. Nyt siellä oli vain sormus, joka palauttaa jatkuvasti kestoa. Ilmeisesti nyt täytyy suunnata Irithyll Dungeoniin

Tuttu paikka Souls ykkösestä...

Dungeonissa tein paljon ja suoraan sanottuna en enää muista mitä kaikkea, koska uppouduin peliin niin hyvin. Taistelin ainakin heppuja vastaan, jotka yrittivät polttomerkitä minut ja he myös imivät kokonaiskestoani alemmaks väliaikaisesti. Paikasta löytyi pari avainta, kävin viemärissä jossa oli paljon mulkosilmiä, tapoin pari mimiciä, kuolin muutaman kerran vähän vaikka mihin, tapoin rottia, löysin oikotien, löysin nukkuvan jätin, tapoin nukkuvan jätin... Löysin myös yhdestä mimicistä estus shardin sekä jostain mukaani tarttui kaksi Titanite Chunkia ja koska oikotie johti alueelle jossa tapoin jätin, päätin että tähän on hyvä lopettaa. Ensin tietysti kävin Shrinella nostamassa veitseni tasolla +7 ja annoin estus shardin sepälle.

Irithyll Dungeon

Tämä heppu ei käynyt päälle, mut hiukan oli karmiva

Nukkuva jätti. Jännästi heräsi kun iskin veitsellä jalkaan!

Kuolemat: 88


Keskiviikkoa, 20.04.2016

Jatkoin Irithyll Dungeonin tutkimista ja pian huomasin että juoksin ympyrää. Kesti hetki kun tutkin alueita tarkemmin ja lopulta löysin reitin, joka oli aiemmin jäänyt huomaamatta. Se oli eräässä viemäriputkessa, jonka perältä löysin aiemmin pari arkkua. Siellä oli toisessa seinässä pieni kolo, josta pääsi huoneeseen missä oli kaksi isoa rottaa. Kun oli rotat tappanut, jatkoin isoon saliin jonka lähemmässä päässä oli reitti ja hissi, joka avasi jälleen oikotien.

Palasin saliin, josta pääsin isohkoon selliin ja sieltä löysin sepälle Profane Coalin. Kuolin hetkeä myöhemmin salissa kun kolme heppua tulivat joukolla polttomerkitsemään minut... Seuraavalla kerralla juoksin heppujen luo, äkkiä hakkasin yhden ja peräännyin. Sitten odotin hyvin kaukana että kokonaiskestoni palasi. Tällä tavalla sain lopulta kaikki tapettua, oli sulaa hulluutta haastaa kaikki kerrallaan, koska kun kaikki rupesivat laskemaan kokonaiskestoani niin lopulta kokonaiskestoni oli hurjat 1. Ennen kuin jatkoin, tutkin loput sellit joista toisessa oli punasilmäinen heppu ja toisesta löytyi Xanthous Ashes.

Jatkoin salista ulos luolaan, jossa avautui seuraava alue, Profaned Capital. Siellä pian minut haastoi jonkinlainen lentävä kivihirviö. Kun olin sen tappanut, jatkoin ränsistyneeseen torniin, josta löytyi nuotio ja sen vierestä Undead Bone Shard. Palasin Shrinelle viemään Coalin sepälle, Ashesin kauppiaalle ja samalla tietysti poltin Bone Shardin ja käytin sielut.

Profaned Capital

Jatkoin tikkaita alas kärsineelle kivisillalle, jossa oli toinen kivihirviö ja hiukan kauempana alhaalla muutama maagi tuliastian luona. Mokoma tuliastia sylki tulipalloja minua kohti, joten joduin houkuttelemaan kivihirviön kauemmaksi jotta sain hakata sitä rauhassa. Jatkoin rappuja alas huoneeseen, jossa oli tulimaageja ja kivihirviö. Tämän huoneen jälkeen pääsin tappamaan maagit tuliastian luota ja enää oli jäljellä sumuovi ja yksi huone lisää, joka oli täynnä maageja ja oli siellä myös yksi kivihirviö. Onnistuin tyhjentämään huoneen vihollisista, mutta sitten mimic söi minut. Olisi pitänyt olla varovaisempi.

Tulimaageja valkoisissa

Kivihirviö selkä minuun päin

Seuraavalla kertaa huomasin että voin oikaista suoraan tuliastialle, jos tiputtaudun sortuneelle sillalle ja seuraan sitä alas. Tämä oikaisee muutaman vihollisen halki joskin joudun väistämään tulipalloja. Pääsin uudelleen Mimic huoneeseen, mutta kuolin kivihirviön ja maagien käsissä. Seuraavalla yrityksellä onnistuin huoneen tyhjentämään ja sain mimicit tapettua. Estukset oli kuitenkin loppu, joten palasin Homeward Bonella nuotiolle. Sitten suuntasin sumuovelle. Ja siellä minua odotti jättiläinen

Yhorm the Giant

Yhorm the Giant on tuttu heppu pelin trailereista, iso jätti joka heiluttaa melkoista miekkaa. Huomasin nopeasti että iskuni eivät paljoa Yhormia vahingoita, joten veikkaan että tässä taistelussa on joku jekku kuten Wolnirissa ja Greatwoodissa. Taistelu oli kuitenkin nopeasti ohi, kun en kerennyt suojautua Yhormin hurjilta iskuilta. Hänen iskunsa on kyllä torjuttavissa, mutta jos stamina loppuu niin iskut sattuuuuuuuu. Havaintojeni mukaan iskusta riippuen menetin 30-60% kestoistani per isku. Ja vaikka miten hakkasin Yhormnin nilkkoja, sain vain ehkä 10% hakattua pois kun henki meni.

Kesken seuraavan yrityksen huomasin että Yhormin valtaistuimen vieressä oli esine. Kun poimin sen, huomasin sen olevan miekka, Storm Ruler. Kun kuolin Yhormin edessä, tutkin vähän mikäs tämä tälläinen ase on ja tadaa, tämä on ase joka on nimenomaan tarkoitettu jättiläisten tappoon! Sen erikoiskyky luo jonkinlaista myrskyefektiä miekan ympärille, joka vissiin tekee sit seuraavalla iskulla enemmän vahinkoa. Noh, kokeillaanpa Yhormia tämän kanssa! No eihän sekään hyvin mennyt. En nimittäin tajunnut että jotta tämä ase tekisi hyvää jälkeä, täytyy ladata myrskyefektiä ja sitten R2 pohjassa painaa hyökkäysnappia. Tämä aiheuttaa miekasta lähteävän paineaallon joka tekee yli 5000 pistettä vahinkoa Yhormiin. Kuolin vielä muutaman kerran, koska joko yritin liian ahneesti ladata asettani tai sitten hätäilin ladatun miekan kanssa. Seuraavalla kerralla sain 3 täysin ladattua iskua sisään ja olisin tarvinnut vielä kaksi lisää. Harmi vaan että Yhorm suuttuu ja tuliseksi muuttuu toisessa vaiheessa ja alkoi olla vaikeuksia löytää sopivaa saumaa ladata asetta. Muutama yritys lisää ja huomasin että jos lataan aseen, minun ei tarvitse heti käyttää hyökkäystä. Sitten taistelu olikin helppo, odotin sopivaa saumaa ladata, sitten väistelin ja iskin. 5 Iskua Yhormiin ja taistelu ohi! Täytyy kyllä sanoa, ehkä tylsin pomo mitä tässä pelissä on ollut koska käytännössä on pakko käyttää Storm Ruleria ja sitäkin tietyllä tavalla. Toisaalta Storm Ruler on viittaus Demon's Soulsiin joten en voi liian vihainen olla...

Heti taistelun jälkeen ääni puhutteli hahmoani ja kertoi että enää yksi Lord of Cinder jäljellä ja siirryin automaattisesti takaisin kirkkoon, jossa pelin alussa löysin ensimmäisen covenantin. Siellä minua puhutteli Emma, joka pyysi että suojelen prinsti Lothricia ja antoi minulle jonkinlaisen maljan. Sitten alkoi seuraava pomo. Mitä!

Dancer of the Boreal Valley

Dancer of the Boreal Valley laskeutui katosta. Dancer on kyyryssä liikkuva isohko heppu, joka heiluttelee tulista miekkaa ja toisessa vaiheessa hänelle ilmestyi myös jäinen miekka. Toisessa vaiheessa hän myös iskee vihaisemmin ja yksi hyökkäys on useita pyörähdyksiä jotka ovat todella kuolettavia. Ja ensimmäisessä vaiheessa hänen vapaa kätensä on todella vaarallinen, koska hän saattaa tarttua hahmooni kiinni ja sitten lävistää miekalla maahan. Ja tämä tekee aika sairasta vahinkoa, melkein tappaa hahmoni kerrasta. Kun olin kuollut muutaman kerran, päätin etten halua menettää Yhormilta saamiani sieluja. Joten laitoin Homeward Bonen pikavalintaan, syöksyin hakemaan sieluni ja sitten äkkiä käytin Bonen! Kyllä ois inhottanut jos olisin unohtanut poimia sieluni ja sitten olisin kuollut Danceria vastaan. 37 000 sielua kuin savuna ilmaan... Kävin sitten äkkiä käyttämässä sielut pois.


Muutama yritys myöhemmin Dancer kaatui. Pysyttelin vain mahdollisimman lähellä häntä toisessa vaiheessa (Kun ei ollut enää vaaraa että tarttuu kädella) ja iskin kun oli mahdollista. Palkkioksi sain Dancerin sielun ja 60 000 tavallista sielua! Äkkiä käyttämään nekin pois!

Palasin Dancerin huoneeseen ja laskin patsaan eteen maljan jonka Emma antoi. Patsas vuosi verta maljaan ja tikkaat eteenpäin laskeutuivat. Nousin tikkaita Lothricin linnaan, josta lähdin heti oikealle ja päädyin myrkkysuolle (Consumed King's Garden), jossa kuolin sellaisen lonkerokauhistuksen edessä. Seuraavalla kerralla menin linnaan sisälle ja tapettuani muutaman ritarin ja parantajan löysinkin jo uuden nuotion. Tässä kohtaa muistin että veljeni kertoi että katakombeista pääsee myös jonnekkin alueelle. Päätin käydä ainakin kurkistamassa sinnekkin.

Katakombeissa juuri ennen Wolnnirin huonetta täytyi vain hakata riippusilta alas ja sitä pystyi sitten käyttämään tikkaina alas. Alhaalla oli yksi tulinen demoni, mimic ja luurankoja. Heidän jälkeen reitti jatkui alueelle Smouldering Lake.

Smouldering Lake

Alue ei ole kovin ystävällinen, jostain kaukaisuudesta ampuu heppu valtavilla nuolilla ja täällä myös liikkuu jättiläismäinen mato. Väistelin nuolia ja matoja sekä päätin myös vielä kiertää sumuoven. Sen sijaan menin luolaan, joka johti seuraavalla nuotiolle. Ehkä tutkin tän alueen kokonaan ennen kuin haastan mahdollisen pomon.

Nuotiolta alue jatkui katakombeja muistuttavaan luolastoon. Seikkailin siellä kauan, tappaen tieltäni aiemmin tuttuja vihollisia sekä pienempiä tulidemoneita. Löysin sieltä vaikka mitä, esim. Estus Shardin ja Undead Bone Shardin. Lopulta löysin myös paikan missä oli valtava kone, joka ampui niitä nuolia. Sammutin laitteen ja palasin takaisin aiemmalle nuotiolle.

Melkoinen mekanismi

Päätin mennä haastamaan nyt jättiläismadon ja eka yritys ei mennyt ihan nappiin, mato ilmestyi suoraan altani ja se oli kerrasta henki pois. Toisella kertaa olin varovaisempi ja mato kaatui helposti. Odotin vain että mato pysähtyy, pari iskua ja peräänny. Toista kunnes kuollut. Palkkioksi sain jonkun taian sekä Undead Bone Shardin. Seuraavaksi päätin mennä kokeilee millainen pomo täällä nyt sitten on.

Pomo oli Old Demon King, isompi versio samasta hepusta jonka tapoin Siegwardin kanssa. Jotain tulipalloja se viskoi ja nuijalla minua löi, mie vaan torjuin ja hakkasin selkään. Toisessa vaiheessa henki meinasi mennä kun tulta alkoi tulla jokapuolelta, mutta voitin silti ensimmäisellä yrityksellä. Tarkistettuani että huoneessa ei ollut muuta, palasin Shrinelle, käytin sielut ja siirryin takaisin Lothricin linnaan. En vielä ole varma lähdenkö tutkimaan linnaa vai suuntaanko myrkylliseen puutarhaan.

Old Demon King

Kuolemat: 108

Matka Irithylliin

Perjantai, 15.04.2016

Jatkoin katedraalin tutkimista ja huomasin että salissa on toinenkin jätti ja hänen takanaa rappuset. Jätin jaloissa pyöri jonkinlaisia limamöykky vihollisia, joten jätin tappaminen oli hiukan ärsyttävää, koska mömmöt keskeyttivät iskujani. Onnistuin kuitenkin jätin tappamaan melko helposti, keräsin esineet alueelta ja jatkoin raput ylös.

Ylhäällä tappelin parin ison hepun kanssa (toisella nuija/tappara ja kilpi, toisella valtava kahdenkäden miekka) ja huomasin reitin pomolle. Ison valtaistuimen takana oli nimittäin raput sumuovelle...

Vältin ovea vielä ja tutkin aluetta ja se kannatti! Löysin nimittäin hissin isolle ovelle joka aukesi lähelle hautausmaata. Eli pystyn oikaisemaan sieltä kaiken ohi pomolle! Eli aika haastaa pomo!

Deacons of the Deep

Pomohan siellä olikin ja se kantoi nimeä Deacons of the Deep. Ja voi pojat, olipas se tylsä taistelu. Pomo kosstui monista kaapuihin pukeutuneista velhoista/papeista, jotka iskivät aika harvoin. Kesti hetki tajuta miten itse pomoa vahingoitetaan kun heppujen tappaminen ei vähentänyt pomon kestoa. Sitten huomasin että yksi heppu hehkui punaisena ja hänen hakkaaminen laski pomon kestoa. Ja kun tämä heppu kuoli, punainen hehku lähti liikkelle ja laskeutui toiseen heppuun. Eli pitää tappaa aina heppu joka hehkuu. Kun tätä olin toistanut tarpeeksi, maasta nousi joukko vihollisia lisää ja hehku laskeutui pysyvästi yhteen. Sitten piti vain tämä todellinen Deacon mätkiä. Oletan että tällä oli uusia iskuja, koska hän aloitti aina loitsimista muttei koskaan kerennyt tehdä loitsujaan loppuun kun olin jo teurastusveitseni kanssa iholla. Eli pomo kaatui ekalla, olipas tylsää...

Taistelun jälkeen sain pienen nuken ja palasin shrinelle. Siellä löysin ne kaksi ritaria, joita jututin aiemmin Road of Sacrificesilla. Nainen kertoi että Farron Keepin toisella puolella on kaupunki joten he suuntaavat sinne. Hmm, onko siis nyt miunkin aika lähteä sinne?

Palasin Deaconeiden huoneeseen ja totesin että se on tosiaan umpikuja. Kai se on pakko Farron Keeppiin mennä... Farron Keepissä etenin paikkaan jossa inha vihollinen tappoi minut viimeksi. Tällä kertaa voitin mokoman ja eihän se ollutkaan perusvihollinen vaan näitä heppuja jotka pitää tappaa vain kerran! Sain hänen haarniskansa ja hänen takaa löytyi Sage's Coal, jonka avulla seppä voi tehdä infuusioita aseille.

Jatkoin tornille jossa sammutin pienen tulen. Tämä sammutti tulen tornin huipulla ja välivideo näytti miten ison portin luona syttyi yksi kulho. Okei, pitää etsiä lisää tälläisiä ja kun kaikki kulhot palaa, portti aukeaa? Tornilta pääsin siltaa pitkin (Jossa oli kolme helppoa heppua) uudelle nuotiolle, jee!

Sesam aukene!

Tässä kohtaa muistin yhtäkkiä mustan ritarin, joka tappoi minut suolla. Päätin palata kokeilemaan häntä nyt kun olen vahvempi ja kylhän mie sen voitin! ...toisella yrityksellä. Hepun takaa löytyi Farron Coal, joka mahdollistaa myös erilaisia infuusioita. Tämän jälkeen tutkin vielä vähän suota ja löysin myös Pyromancy Tomen. Eipä minua paljoa auta, mut hyvä tietää mistä tämän saa jos joskus pelaan pyromanceria. Palasin myös High Wall of Lotricille, koska lähellä Vordtin nuotiota oli se yksi siniseen viittan pukeutunut ritari, jonka silloin jätin rauhaan. Nyt hänkin kaatui helposti.

Uusimmalta nuotiolta jatkoin portille, joka varmaan avautuu kun sammutan tornien tulet. Läheltä porttia löytyi pieni rakennus, jonka sisällä tapoin kasan etanoita ja nappasin Undead Bone Shardin. Huomasin tikkaat korkealle muurille, joten suuntasin sinne. Se johti lopulta torniin, jossa oli iso susi ja nuotio. Sudelta sain taas yhden Covenant esineen ja jatkoin hissillä ylös. Ylhäällä pääsin muurin päälle, jonka toisessa päässä oli iso demoni nuijan kanssa. Jätin hänet vielä rauhaan ja etenin toiselle puolelle, mistä poimin pari esinettä ja olin helvetin peloissani koska siellä oli nukkuva lohari. Onneksi se oli kuollut, huh!

Nukkuva susi

Seuraavaksi menin haastamaan demonin, mutta ei se kovin hyvin mennyt. Olin kuitenkin varma että voisin sen voittaa, joten menin haastamaan sen uusiksi (Plus halusin esineet sen luota). Esineet olivat vain kirves ja pari Emberiä, mutta itse demonilta sain Soul of a Stray Demonin. Ehkä siitä saa tehtyä hyvän aseen? Palasin nuotiolle, jossa oli susi ja huomasin esineen joka roikkui ikkunasta. Kiersin parvekkeelle suoraan sen taakse ja tadaa, siinä oli valeseinä! Esine paljastui Dreamchaser's Ashesiksi. Eli lisää esineitä kauppiaalta, jee!

Palasin alas suolle ja lähdin etsimään seuraavaa palavaa tornia. Matkalla törmäsin isoon viholliseen, sillä oli monta sarvea ja käytti aseena puunrunkoa sekä loitsuja. Se oli melko heikko, joskin hakeutuvat pääkallot joita hän loitsi olivat aika ärsyttäviä. Kuolin toiseen tälläiseen kun kuvittelin ettei se mahtuisi seuraamaan minua rappuja ylös. Olin väärässä.

Vasemmalla näette oudon ison vihollisen

Kävin viemässä tuhkat myyjälle ja hän kysyi mistä löysin ne. Peli tarjosi vaihtoehtoja joko kerro tai älä, mutta päätin kertoa. Saa nähdä miten pahasti tää kusee jotain myöhemmin! Ilokseni huomasin että nyt kauppias myy tavallisia titanite shardeja eli voin huoletta käyttää niitä aseisiin. Palasin suolle ja löysin toisen palavan tornin. Hetkinen, miehän kävin tämän tornin luona jo silloin kun ekan kerran tulin tänne! Unohdin vaan sammuttaa tulen kun en tiennyt sen olevan mahdollista!

Lähdin itsemään ilmeisesti viimeistä tornia ja pian löysinkin sen. Mutta ennen kuin halusin mennä avoimesta portista, tutkin ympäristöä vielä esineiden toivossa. Törmäsin tuttuihin mulkosilmiin eli basiliskeihin, jotka hoitelin suhteellisen helposti. Hiukan kyllä pelotti että muutun kiveksi kun useampi kävi kerralla kimppuun. Tämän jälkeen kävin Shrinella nostamassa aeeni tasolla +4 (Olin jostain saanut 2 large titanite shardia) ja käytin sielut muutenkin pois.

Jatkoin portista, tappaen tieltäni mm. muutaman linnunsiipihepun. Pian saavuin rapuille, joissa yksi vihollinen tappoi muita. What, miksi? En tiedä, mutta katselin kun miekkamies tappoi muita ja lopuksi tapoin hänet. Hah! Rappujen yläpäässä oli (yllätys,yllätys) pomo. Välivideossa näkyi kuinka kaksi samanlaisiin pukeutunutta heppua taistelivat keskenään, kunnes toinen lävisti toisen miekallaan. Sitten tämä selvinnyt käänti huomionsa minuun...

Nää hemmot ei vissiin oo kavereita...

Abyss Watchers on aika jännä taistelu. Tämä pääheppu heiluttaa miekkaa ja tikaria, mutta vaikka hän on nopea niin hän ei ole kovinkaan vaikea plus hänellä on vähän kestoa. Välillä maasta nousee muutama Watcher lisää, mutta he taistelevat sekä minua että pomoa vastaan. Voitin taistelun helposti, hah! Paitsi että sitten alkoi toinen vaihe. Muiden kuolleiden Watchereiden veri virtasi pääjehuun, jonka miekka syttyi tuleen...

Abyss Watcher

Kauempana pääjehu ja lähempänä typerä apuri

Tämä toinen vaihe osoittautui kuolettavaksi ainakin ekalla yrityksellä, koska Watcherin iskusarjat nopeutuvat entisestään ja tuli lisää liekkivanoja maahan ja ilmaan, jotka tuntuvat vahingoittavan vielä hetken iskujen jälkeen. Kuolin, mutta huomasin että ei hänellä vieläkään niin kauheasti kestoa ole.

Näyttää terveeltä kun useiden raatojen veret lähtee yhdistymään

Matkalla takaisin pomolle huomasin että muita vihollisia tappavia miekkamiehiä on kaksi. Annoin heidän hoidella kaiken tieltäni ja haastoin Watcherin uusiksi. Tämä yritys meni ihan surkeasti koska Watcherit päättivät tehdä yhteistyötä inhottavan pitkään. Seuraavalla yrityksellä huomasin että punasilmäiset Watcherit auttavat minua. Pääsin uudelleen toiseen vaiheeseen ja huomasin että ei tämä taistelu tosiaan niin kauhean vaikea ole jos pääsisi toiseen vaiheeseen parin estuksen kanssa. Pomo nimittäin iskee kyllä nopeasti, mutta Butcher Knife horjuttaa pomoa vähän, joten kun pääsen iskemään niin saain 2-4 iskua sisään ilman huolta. Eli pitäisi vaan olla kärsivällinen ja iskeä vain kun se on varmasti turvallista. Vaikein osuus koko taistelussa onkin kun pomolle nousee kaveri ilman että minulla on myös kaveri, koska kahden Watcherin iskuja on hankala torjua kaikkia. Harmi vaan että ei aina muista olla kärsivällinen ja tulee otettua hölmöjä riskejä... Kävin Shrinella nostamassa strengthiani kahdella Yoelin luona kun olin kuollut muutaman kerran ja haastoin pomon vielä kerran. Taistelu on täysin voittetavissa, se vaan vaati vielä pari yritystä...

Abyss Watcherin tuli-iskut on kyl näyttäviä

Abyss Watcherin tulimiekka

Taas vähän tulta

Jatkoin pelaamista myöhemmin ja sitten yllätyin kun Abyss Watchers kaatuikin! Estuksiakin jäi pari kappaletta käyttämättä! Palkkioksi sain tietysti paljon sieluja, pomon sielun (Soul of the Blood of the Wolf. Esineen kuvauksen perusteella Abyss Watcherit jakoivat suden veren ja se selittää miksi veret kokoontuivat yhteen taistelun toisessa vaiheessa) ja Cinders of a Lordin! Eli ensimmäinen pelin isoista pahoista alhaalla!

Palasin Shrinelle, jossa käytin sielut ja huomasin että Yoel on kuollut. Hänen lähellään olin nainen nimeltään Yuria, joka sanoi palvelevansa minua koska olen Yoelin mestari. Häneltä sai ostettua mm. uuden tomen Irinalle.

Vai että Yuria? Demon's Soulsissa oli myös Yuria...

Kävin myös jututtamassa sitä heppua, joka muuttaa sieluja esineiksi. Soul of a Stray Demonia vastaan (Sain sen siltä isolta demonilta muurilta) sain Havel's Ringin! Tämä on tuttu sormus Dark Souls ykkösestä, se nostaa hahmoni equip loadia! Ottamalla sen käyttöön sain vähän paremmat (Ja hienommat) kamat käyttöön ja silti pystyn tekemään tarpeeksi nopeita väistöjä.

Teurastajan uudet kuteet

Vein myös Abyss Watcherien Cindersit heidän valtaistuimelleen ja yhden valtaistuimen luona oli heppu jolta sain avaimen hissiin, joka vie Lothricin syvimpään vankilaan. Siellä kuulema on jokin nimeltä Darkwraith. En olekkaan tainnut mainita että Shrinella on 5 valtaistuinta ja tehtäväni on saada kaikkien entisten Lord of Cindereiden Cinderit sinne? Yhdellä on nyt Abyss Watchersien ja yhdellä istuu "sielusta esineitä" heppu.

Palasin Abyss Watchers nuotiolle ja jatkoin ovesta alas Catacombs of Carthusiin. Tämä paikka on hiukan sokkelomainen, paljon oviaukkoja ja rappuja ylös sekä alas. Etenin summamutikassa ja tapoin luurankoja tieltäni. Löytyi sekä tavallisia miekkojen ja varsijousien kanssa sekä hiukan isompia luurankoja, joilla viitat ja kiiluvat silmät. Löysin myös sen naisritarin, jonka olemme tavanneet pari kertaa. Hän on hukannut ystävänsä Horacen ja pyysi kertomaan hänelle että naikkonen odottaa häntä katakombeissa. Pidetään mielessä... Huomasin pian että olin taas lähellä sisäänkäyntiä. Pian kuitenkin löysin raput joita en ollut mennyt ja kohta takaani vieri valtava luista koostuva pallo, joka jyräsi minut ja työnti rotkoon. Kiitos tästä...

Catacombs of Carthus

Seuraavalla kerralla juoksin raput alas ja luupallo ei minulle mitään kerennyt tehdä. Etenin, tappaen lisää luurankoja. Kohtasin myös uuden luurangon, joka viskoi maagisia pommeja, joista sitten tuli violetteja pääkalloja jotka hakeutuivat minua kohti. Inhaa. Onnistuin kuitenkin pysymään hengissä ja löysin paikan ensimmäisen nuotion.

Jatkoin eteenpäin, väistäen taas isoa luupalloa. Tapoin alta rottia ja etenin oikealle, jossa oli inhottavia luurankoja, jotka käyttivät kärrynpyöriä syöksyessään kimppuun. Muistan nämä paskiaiset ihan liian hyvin aiemmista peleistä...

Pian päädyin katakombeista luolaan, jossa oli riippusilta. Riippusillan toisella puolella kielekkeellä oli taas naisritari, joka vieläkin etsii Horacea. En kyl vieläkään siihen ole törmännyt... Jatkoin riippusillan yli ja isoon huoneeseen, joka jälleen haisi pomolta. Huoneen päädyssä oli pikari. Kun koetin koskettaa pikaria, siitä virtasi mustaa energiaa, joka peitti kaiken.

Aika kaunis

 Sitten hahmoni olikin keskellä alaspäin menevää mäkeä ja pimeys oli kaikkialla. Etenin ja näin edessäni esineen, joten ajattelin poimia sen. Meinasin säikähtää hengiltä kun lähellä esinettä tyhjästä ilmestyi valtava luuranko, High Lord Wolnir!

High Lord Wolnir

Tämä taistelu oli taas aika pettymys. Pomo oli kyllä näyttävä, mutta todella helppo. Ei ollut vaikea arvata mihin lyödä kun sen käsissä oli isot kultarenkaat. Kun käsiä hakkasi tarpeeksi, renkaat räjähtivät. Välillä taisteluun ilmestyi tavallisia luurankoja, mutta Wolnir omilla iskuillaan tappoi niitä nopeasti. Itse pysyttelin kiinni Wolnirin käsissä ja oikeastaan kaikki iskut menivät ohi. Ainoa syy miksi kuolin oli että pysyttelin liian takana ja Wolnirin keho rusensi minut... Toisella yrityksellä Wolnir oli mennyttä.

Palasin taas Shrinelle (Sielut käyttöön!) ja kun yritin huvikseni viedä pyromancy tomen (Joka oli Wolnirin edessä) pyromancy opettajalle, hän sanoi että tuo kirja sisältää niin synkkää taikuutta ettei itsekkään voi sen sanoja ymmärtää, opettamisesta puhumattakaan. Jännää, on siis varmaan toinenkin pyromancy opettaja?

Kuolemat: 61

Sunnuntai, 17.04.2016

Jatkoin Wolnirin nuotiolta ylös rappuja, kunnes ilmestyin todella kauniin lumisen kaupungin ulkopuolelle. Tämä on Irithyll of the Boreal Valley.

Irithyll of the Boreal Valley

Jatkoin nuotiolle ja isolle sillalle, jossa taakseni ilmestyi iso ruma otus, jonka kanssa painin aikani kunnes se mussutti minut suihinsa. Damn, melkoinen ensimmäinen vihollinen tässä paikassa! Toisella yrityksellä olin aggressiivisempi ja voitin möllin. Palkkioksi sain Pontiff's Right eye sormuksen, joka nostaa hyökkäysvoimaa kun isken onnistuneesti useita kertoja  Jatkoin sillan yli seuraavalle nuotiolle (Siinä ei mennyt kauan!)

Irithyllin keskusta

Irithyllin keskustasta jatkoin rappuja ylös ja kohtasin hiukan jäisiä luurankozombiheppuja (Nyt tulee jotenkin Game of Thronesin White Walkersit mieleen...), joiden iskut aiheutti pakkasenpuremaa. Hiukan edempänä oli aika helppoja vähäisempiä zombeja ja sitten pari haarniskoitua heppua, jotka tekivät tulitaikoja. Kuolin muutaman kerran näillä tietämillä. Seuraavaksi meinasin eksyä kun harhailin kaduilla ja koetin väistellä paria vihollista, mutta lopulta päädyin sisälle kirkkoon jossa oli nuotio! Kävin Shrinelle nostamassa Butcher Knifeni tasolle +5 ja käytin myös sielut pois.

Huomasin nuotiolla että siellä oli taas se ritari, joka etsi ystäväänsä katakombeista. Hän kertoi ettei koskaan löytänyt Horacea, mutta hänen täytyy silti jatkaa vaikka yskin. Tuli hiukan huono omatunto, ehkä miun ois pitäny vähän enemmän etsiä Horacea? Sain kuitenkin häneltä sormuksen, Ring of the Evil Eyen, joka varastaa tapetuilta vihollisilta vähän kestoa.

Jatkoin kirkosta ensin ulos, mutta päätin kääntyä takaisin kun huomasin että se reitti johtaa johonkin pimeään rakennukseen. Matkalla takaisin kirkkoon (Jossa oli rappuset ylös) löysin yksittäisen hautakiven, jonka takana oli Undead Bone Shard. Kirkossa petyin kun raput johtivat vain pieneen huoneeseen jossa ei ollut mitään. Pöh...

Palasin pimeään rakennukseen, jossa oli onneksi vain helppoja zombiheppuja. Varaston jälkeen päädyin ulos veteen, jossa väijyi monijalkaisia rumia isoja otuksia, jotka kyllä kaatuivat helposti. Pian minulle aukeni kaksi vaihtoehtoa. Pystyin joko jatkamaan hiukan pidemmälle ulkona tai mennä aukosta eräänlaiseen viemäriin. Sieltä löysin uudet tuhkat kauppiaalle (Excrement-covered Ashes) ja useita hämisotuksia. Jatkoin ylemmäks keittiöön ja pian löysin ison salin, jossa taistelin mustaa ritaria vastaan. Tämän jälkeen oli taas pari vaihtoehtoa ja päätin mennä ensin ylös parvelle. Sielä löytyi pari mustaa ritaria, jotka päätin jättää rauhaan. Sieltä löytyi myös muutama arkku, joista sain mm. Leo Ringin ja Smough nuijan! Niille joille Dark Souls ykkönen ei ole tuttu, Smough oli iso sadistinen mies joka murskasi uhrinsa nuijalla ja sitten söi heidät. Päätin palata ulkopuolelle, katsomaan minne reitti siellä jatkui. Ja sieltähän löytyi pimeästä nuotio ja reitti alas. Liikaa vaihtoehtoja, menee pieni pää sekaisin!

Smoughn vasara, tuskin käytän missään vaiheessa

Päätin lähteä rappuja alas uudelta nuotiolta (Palaan aiempaan rakennukseen myöhemmin), jossa jouduin ovelaan ansaan. Näin edessäni kaksi vihollista, jotka lähtivät minua karkuun. Juoksin perään ja piilosta iski kiinni White Walker tyyppi, joka tuhosi minut sekunneissa kun olin niin yllättynyt. Seuraavalla kerralla olin valmis ja etenin vihollisieni raatojen yli alas. Alhaalla tapoin tuliaikurin ja jatkoin alas vuorenrinnettä ja päädyin uudelle alueelle sekä nuotiolle, Irithyll Dungeoniin. En kuitenkaan halunnut vielä tänne edetä joten palasin aiemmalle nuotiolle ja suuntasin takaisin sinne rakennukseen jossa mustat ritarit olivat.

Kuljin rakennuksen läpi takaisin kaduille, joissa jouduin taistelemaan pitkille rapuilla koiria ja ärsyttäviä velhoja vastaan. Löysin kuitenkin hissin, joka johti aiemmin lukitulle ovelle ja tämä aukaisi reitin aiemmalle nuotiolle. Käytyäni nuotiolla palasin ja jatkoin eteenpäin ja melko pian löysinkin sumuoven pomolle sekä uuden oikotien. Tää peli on aika antelias nuotioiden ja oikoteiden kanssa...

Koska minulla oli taas tarpeeksi Large titanite shardeja, kävin nostamassa aeeni tasolle +6 ja käytin sielut pois ennen kuin menin kurkistamaan millainen pomo tällä kertaa on tielläni. Kun olin valmis, juoksin sumun läpi ja vastassani oli Pontiff Sulyvahn!

Pontiff Sulyvahn

Pontiff on pitkä heppu joka heiluttaa kahta miekkaa. Toinen miekka on tulinen ja toinen ilmeisesti maaginen. Tästä huolimatta kumpikaan ei tuntunut tekevän kuin fyysistä vahinkoa, sillä kilpeni torjui vahingon kokonaan. Pontiffi iski kyllä aika nopeasti ja laajassa kaaressa, mutta pysymällä iholla ja jatkuvasti kiertäen hänen taakseen osa iskuista meni kauniisti ohi. Kuolin kuitenkin kerran ennen kuin pääsin taistelun toiseen vaiheeseen. Pontiff kasvatti oudot siivet, jotka näyttivät olevan kuin risuista tehdyt ja sitten hetken päästä hän loi jonkinlaisen varjon itsestään, joka myös hyökkäsi kimppuun. Muutaman yrityksen jälkeen pääsin tähän vaiheeseen uudelleen ja heti kun Pontiff alkoi kutsua varjoaan, otin aseestani otteen molemmilla käsillä ja kävin kiinni. Ennen kuin varjo kerkesi edes tehdä mitään, se oli jo kuollut. Sitten vain otin rauhallisesti ja Pontiff kaatui. Helppo, mutta samalla ihan hauska pomo!

Käväisin nopeasti käyttämässä sielut ja päätin jatkaa tästä seuraavalla kerralla. En ole vielä varma haluanko jatkaa reittiä Pontiffin nuotiolta eteenpäin vai suuntaanko jo Irithyll Dungeoniin...

Kuolemat: 71