...Ja vereksi sinun pitää taas tuleman

Maanatai, 22.02.2016

Jatkoin luentorakennuksen tutkimista ja pian huomasin että olin nyt yläkerrassa. Viholliset olivat edelleen näitä etanamaisia tyyppejä, jotka olivat varsin helppoa mätkiä nurin.

Etanat luennolla

Ei kestänyt kauaa kun alue oli tutkittu ja olin myös tappanut tieltä yhden jättiläisvihollisen. Löysin myös tikkaat alas ja löysin huoneen missä keskustelin varsin erikoisen tapauksen kanssa, nimittäin hämähäkin jolla oli miehen kasvot. Hän oli ilmeisesti Amygdalan palvoja ja voivotteli hänen kohtaloaan. Kun hän kysyi että olenko minä hänen vihollisensa, sanoin että en tietenkään ole! Sain häneltä riimun joka lisää sisuani ja poistuin ylemmän kerroksen ulko-ovesta uudelle alueelle, Mensisin painajaiseen.

Hämähäkkinaama

Mensisin painajaisessa kohtasin uuden vihollisen, ihmissusimaisen otuksen jolla oli tosin valtava suu pystyasennossa naamassaan ja kädessä soihtu. Mokoma kesti iskuja aika hyvin ja löi myös kovaa, mutta ei kuitenkaan mahdottoman vaikea tapaus. Kuollessaan tosin sylkäisi kaksi isoa matoa, jotka tekivät suhteellisen kovaa vahinkoa.

Mensisin painajainen

Inha otus

Löysin pian seuraavan lampun ja opin tämän paikan jekun. Valtavasta rakennuksesta paistoi outoa oranssihtavaa valoa joka aiheuttaa raivohulluutta jos pysyn liian kauan suorassa yhteydessä siihen. Raivohulluus taas tekee järkyttävästi vahinkoa jos kerkeää vaikuttaa liian kauan. Eli toisinsanoen, pitää pysytellä välillä kivien takana piilossa, mutta se on ongelmallista kun nämä uudet pedot haluavat raadella minua samalla hengiltä. Kohtasin myös isoja ukkeleita, jotka viskoivat kiviä mutta heidät pystyi helposti johdattelemaan avoimelle alueelle jotta valo ja raivohulluus tappoi heidät puolestani. Hah!

Kauniita kiviä

Raivohulluuteen lietsovaa valoa huoneesta keskellä

Etenin tätä reittiä, jonka varrella oli muutama jätti ja löysin uuden lampun ja hissin sekä oudon valolaitteen joita en voi vielä käyttää. Eli ilmeisesti jostain löytyy oikotie tänne? Asia selvä, pitää palata aiemmalle lampulle ja edetä sieltä toiseen suuntaan

Jatkoin toiseen suuntaan, tappaen tieltäni pedot ja sitten saavuin isohkolle alueelle jonka varrella oli muutama jätti. Päätin jättää heidät rauhaan, ei huvittanut haastaa montaa kerralla ja juoksin heidän ohitseen. Meinasi tulla kiire kun koetin avata saavuttamani rakennuksen oven kun jätit hengittivät niskaan mutta kerkesin livahtaa sisälle. Oviaukko oli onneksi niin pieni ettei jätit mahtuneet perässä.

Hah, et mahdu sisään!

Rakennuksen sisällä löytyi iso sali, jonka katossa roikkui useita hämähäkkejä. Onnistuin tappamaan niistä muutaman, mutta henki meni. Seuraavalla yrityksellä päätin juosta heidän ohi ja iso pienessä käytävässä sain tapettua minua jahtaavat hämikset yksi kerrallaan. Tämän jälkeen edessäni oli silta ja sillalla yksinäinen metsästäjä, joka kävi päälle. Otin turpaani. Perhana, nää metsästäjät on pahempia kuin pomot!

Onneksi metsästäjällämme ei ole araknofobiaa

Yritin seuraavalla kerralla juosta hepun ohi, mutta sain miekasta niskaani. Sitä seuraavalla kertaa onnistuin juoksemaan tarpeeksi kauas ja löysin hissin aiemmalle löytämälleni lampulle. Huh, oikotie! Ei tarvitse enää välittää aiemmista vihollisista

Palasin hissillä ylös ja mätkin varsin erikoisia vihollisia, ympäriinsä laahustavia heppuja joita en kiinnostanut yhtään. Pari kirveeniskua niin rupesivat kiinnittämään minuun huomiota, joskin se oli sitten jo myöhäistä. Seuraavalla alueella oli pari kirvestä heiluttelevaa pulleroa ja muutama varsijousimies, kuolin kertaalleen kun hätäilin. Kun pääsin eteenpäin, hissi vei minut vielä ylemmäs, isolle parvekkeelle jossa taistelin variksia vastaan joilla oli koiranpäät. Tämän jälkeen hyppäsin kertaalleen kuolemaani kun koetin tavoitella esinettä häkissä ja seuraavalla yrityksellä jätin sen oman onnensa nojaan. Pian edessäni oli pari vipua ja hissi takaisin lampulle. Jälleen oikotie? Kelpaa!

Vasemmalle uusi oikotie. Veikkaan että oikealle tulee myöhemmin toinen

Seuraavaksi tavoittelin esinettä, jota vartioi kaksi koiraa, joilla oli variksenpäät. Olin varomaton ja heitin henkeni mokomien välissä. Seuraavalla kerralla pysyin hengissä ja sain verikiven palasen. Pitääkin muistaa kehittää asetta unessa seuraavalla kerralla. Päätinkin käydä sen heti hoitamassa kun on oikotie vieressä ja nyt kirveeni on jo tasolla +8.

Kun jatkoin eteenpäin, kohtasin muutaman oudon vihollisen. Ne olivat ihmishahmoja, mutta olivat jotenkin elottoman näköisiä ja kaikki ruumiinosat eivät edes olleet kosketuksessa toisiinsa. Liikkuivat myös vähän liukuen. Niistä ei myöskään saanut häiveitä ollenkaan. Kun oli ne tappanut ja etenin, välivideo kertoi seuraavasta pomosta. Videolla höpötti sekavia ukkeli jolla oli päässä kummallinen häkki. Ukkeli paljastui pomoksi ja kantoi nimeä Micolash, painajaisen valtias.

Micolash, painajaisen valtias

En tiedä mistä puhut ja hattusi on naurettava

Tämä taistelu oli hiukan jännä. Ensinnäkin taistelu ei tapahtunut avoimella alueella vaan sokkeloisessa kirjastossa, jossa oli useampi kerros ja rappuja ylöspäin. Hetkeen en edes löytänyt koko pomoa, tapoin vain outoja elottomia ihmishahmoja joita välillä ilmestyi eteeni. Yhden käytävän päässä kuitenkin näin Micolashin jonka kimppuun syöksyin. Micolash sen sijaan lähti karkuun ja pienen takaa-ajon jälkeen jäi johdatti minut vähän isompaan huoneeseen taistelemaan. Hoitelin muut viholliset pois ja keskityin itse pääjehuun. Micolashin hyökkäykset koostuivat säälittävistä nyrkiniskuista ja lonkerohyökkäyksestä kädestään. Lonkerot oli helppo väistää kävelemällä vain sivulle. Mätkin Micolashia turpaan ja kun hänen kestonsa tippuivat puoleen, hän kaatui maahan ja kestomittari katosi. Häh? Pian sitten Micolashin ääni taas rupesi höpöttämään painajaisen jatkumisesta ja kestomittari tuli takaisin. Taas jouduin etsimään herraa ja jahtasin häntä usean huoneen ja käytävän halki, mukaan lukien yksi tiputtautuminen alempaan huoneeseen. Lopulta hän juoksi huoneeseen ja portti sulkeutui hänen takanaan. Jouduin kiertämään ylös muutaman kerroksen ja tiputtautumaan samaan huoneeseen hänen kanssaan. Nyt hän oli yksin, mutta hänellä oli uusi jekku hihassa. Kuten Byrgenwerthissä tapaamani kamala metsästäjä, myös Micolash pystyi käyttämään loitsua joka heitti useita räjähtäviä energianuolia. Mutta toisinkuin Byrgenwerthissä, täällä oli tilaa väistää ja en kertaakaan kuollut tähän hyökkäykseen. Sen sijaan lonkerot yllättivät minut kun olin iholla ja sisu lopussa. Perhana. Mutta toisella yrityksellä olin varovaisempi ja voitto oli minun!

Taistelun jälkeen välivideossa eräs silta nousi kerroksen ylemmäs ja avasi minulle reitin seuraavalle lampulle. Päätin että tästä on hyvä jatkaa seuraavalla sessiolla.

Kuolemat: 166

Tiistai, 23.02.2016

Eilisen session jälkeen tutkiskelin vähän mitä esineitä täällä on vielä löydettävissä ja yksi esine kiinnitti huomioni. Verikivi, jota tarvitaan tason +10 aseeseen. Ajoitukseni oli varsin hyvä koska sen voi hakea heti Micolashin jälkeen.  Jatkoin lampulta ja melkein heti löytyi seuraava oikotie. Oikotienä toimivasta hissistä pystyin hyppäämään kesken matkan ulos piilotetulle reitille, jonka varrella tapasin mm. isoja aivopäisiä otuksia (aiheuttivat raivohulluutta) ja muutaman hämähäkin. Kun olin kuollut pari kertaa, päätin vain juosta kaiken ohi ja noudatin ohjeita netistä, joiden avulla saavutin vivun, josta vetämällä valtava aivo-otus tipahti kuiluun. Kyseinen aivo aiheutti sitä outoa valoa josta tuli raivohulluutta ulkopuolella. Ilmeisesti siitä ei ole enää vaivaa. Pian löysinkin sen mitä etsin eli verikiven.

Seuraavaksi päätin hiukan tutkia mistä saan lisää verikiven palasia, jotta saan aseeni tasolle +9 ja sitten myös viimein tasolle +10. Mensisin painajaisessa olin jo ohittanut pari paikkaa, mm. yhden ennen kuin tulin sisälle rakennukseen ja yhden vihollisen Micolashin huoneessa jolta sai myös muutaman. Tarvitsin enää yhden joten lueskelin netistä missä viholliset niitä tiputtaa. Tämän takia kävin hakemassa Yahar'gulista avaimen, joka avasi sen yhden oven johon törmäsin kun löysin loistavan miekkametsästäjän tunnuksen. Ovesta pääsin ylempään kirkkolaan, jossa tapoin ihmissusia joilla oli kiiluvat siniset silmät. Kun olin tappanut niitä ehkä 10 kappaletta enkä ollut vielä saanut yhtään palasta, päätin murtua ja ostaa viimeisen oivallus-pisteillä unessa. Enpä mie ole niitä muuhunkaan käyttämässä... Palasin siis uneen ja pian jo pitelinkin tason +10 jahtikirvestä!

Jatkoin eteenpäin ja kohtasin tuttuja kavereita, Yharnamin varjoja. Mutta toisin kuin ne jotka toimivat pomona,  nämä olivat heikompia ja käärmeitä ei tunkenut heidät naamastaan. Tapoin heidät tieltäni ja etenin. Seuraavaksi kohtasin valtavan possun, jolla oli useita silmiä. Melkoisen helppo tapaus tappaa ja siitä sai aika paljon häiveitä. Tämän jälkeen tapoin kaksi possua lisää ja etenin kohti rappuja. Siellä odotti lisää varjoja, jotka hoitelin yksi kerrallaan houkuttelemalla kauemmaks muista.

Tästä pääsin etenemään lisää rappusia ja tasanteelle, jossa oli valkoiseen veren tahraamaan pukuun pukeutunut nainen (Sama jonka näin kun olin tappanut Romin?). Hänen kanssaan ei voinut kommunikoida joten jatkoin pieneen huoneeseen joka paljastui jälleen oikotieksi.

Kun olin aktivoinut tämänkin oikotien, jatkoin naisen katsomaan suuntaan kohti isoa, epäilyttävää rakennusta. Rakennuksen sisällä oli vain hissi, joka vei minut ylemmäs ja reitti avautui isolle aukealle jossa oli lastennvaunut. Olenkin unohtanut mainita, täällä paikassa kuuluu välillä lapsen itkua...

Kun lähestyin tätä selvää taisteluareena, käynnistyi välivideo ja alueelle tipahti seuraava pomo, Mergon imettäjä!

Mergon imettäjä

Tämä pomo oli varsin yksinkertainen, kaapuihin pukeutunut iso siivekäs hahmo, joka heilutteli kaarevia teriä useissa käsissään. Hyökkäykset koostuivat vain terien heilutuksista ja vaikka välillä otinkin osumaa, eivät ne olleet tarpeeksi vahvoja tappamaan. Pomo oli aina omien iskujensa jälkeen täysin avoin muutamalle minun iskulleni ja jos pääsin kiertämään selkään, eipä hän paljoa mahtanut. Jossain vaiheessa taistelua imettäjä aiheutti paksun mustan sumun jonka aikana oli vaikea nähdä missä hän liikkuu ja samalla hänen kopionsa hyökkäili tyhjästä. Iskin aina kun voin ja kun sumu hälveni, kopiokin katosi. Imettäjä aiheutti sumun uudelleen ja silloin vain juoksentelin karkuun, odottaen sen loppua. Hiukan yllätyin kun tämä ensimmäinen yritys päättyi jo voittoon!

Taistelun jälkeen minut yllätti teksti. Yleensä pomon jälkeen lukee vain "Saalis surmattu" vaaleilla kirjaimilla mutta nyt punaiset kirjaimet sanoivat "Painajainen surmattu". Mitä? Oliko tää viimeinen pomo?

Palasin metsästäjän uneen ja siellä näin että työpaja oli tulessa (Sinne pystyi silti menemään ilman vaaraa) ja kun juttelin nukelle, hän sanoi että yö on loppumassa ja Gehrman odottaa minua suuren puun juurella. Käytin häiveet ja etenin portille joka oli aiemmin ollut kiinni.

En ehkä oikeasti menisi rakennukseen joka on tuossa tilanteessa

Siellä Gehrman odotti minua pyörätuolissaan ja onnitteli minua. Hän sanoi että antaa minulle armon lahjan jos luovun hengestäni. Herään tästä unesta vihdoin ja viimein. Ehkä olen vähän epäkiitollinen, mutta en mie halua kuolla nyt kun oon näin pitkälle päässyt! Kieltäydyin tarjouksesta ja välivideo käynnistyi

Gehrman puun juurella

Vaikea valinta

Gehrman päiviteli miten jahti ja/tai veri on saanut pääni sekaisin ja hän nousi tuolistaan. Tänä yönä Gehrman osallistuu jahtiin...

(Kuolemat ennen Gehrmania: 172)

Gehrman, metsästäjistä ensimmäinen on melkoisen kova pähkinä purtavaksi. Hän aloittaa taistelun viikatteen kanssa ja iskee sillä nopeasti ja kovaa. Kun häntä on vahingoittanut tarpeeksi, hän siirtyy miekkaan ja haulikkoon. Tässä vaiheessa hän on mielestäni hiukan helpompi, mutta silti pirun paha. Ja kun hänen kestonsa laskevat vielä alemmaks, Gehrmanin ympärillä näkyy jonkinlaista sinistä savua ja hän rupeaa väistelyn sijaan teleporttaamaan tieltäni. Samalla hänen tekemänsä vahinko nousee ja oppii pari uutta temppua, tärkeimpänä hän hyppää ilmaan viikatteensa kanssa ja aiheuttaa laajassa kaaressa vahinkoa ilmavirran muodossa. Hän myös pystyy vaihtamaan vapaasti viikatteesta miekkaan ja haulikkoon, jonka voi myös vaihtaa jonkinlaisen pistooliin.

Kukkaketo on hyvä paikka kaksintaistelulle

Kuoltuani muutamia kertoja (ja käyttäen samalla paaaaaljon veripulloja) päätin että kyllä tämä on voitettavissa, mutta tarvitsen lisää veripulloja ja samalla tietysti saan häiveitä hahmoni vahvistukseen. Kun olin kerännyt noin 100 veripulloa lisää, päätin kokeilla taistelua pari kertaa lisää. Ei vieläkään voittoa, mutta se on vaan ajan kysymys!

Keräilin hurjat määrät häiveitä ja veripulloja Mensisin painajaisen kahden viimeisen lampun välistä (Muutama possu ja Yharnamin varjoja, helppoja vihollisia kun tietää mitä tekee ja antavat runsaasti häiveitä kun käytössä Kuu-riimuja muutama. Veripulloja myös yleensä sain ainakin 10 yhden matkan aikana lampulta toiselle) ja nostin hahmoni tasoa reilusti. Aina välillä kävin haastamassa Gehrmanin uudestaan etten tylsistyisi liikaa. Lopulta en enää jaksanut kerätä lisää hahmolleni tasoa ja veripullojakin alkoi olla lähemmäks 200 varastossa, joten päätin viimeistellä Gehrmanin!

Se vaati useita yrityksiä, mutta en suostunut luovuttamaan. Voitto kävi hyvin lähellä ja aloin osata suhteellisen hyvin kaikki taistelun vaiheet. Viimeinen vaihe oli erityisen haastava lähinnä koska Gehrman liikkui nopeammin ja hän ei enää juurikaan hätkähtänyt iskuistani kun taas aiemmin pystyin keskeyttämään hänen iskujaan omillani. Lopulta voittoisa yritys koitti. Otin viimeisen vaiheen kärsivällisesti ja iskin harkitusti. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun olin enää parin iskun päässä voitosta ja tein pienen voitontanssin kun viimeinen isku upposi Gehrmanin lihaan! Aika siirtyä eläkkeelle, pappa!

Taistelun jälkeen käynnistyi välivideo (Sain muuten Gehrmanilta vanhan metsästäjän merkin) jossa kuusta laskeutui omituinen lonkeromonsteri. Hetken olin jo valmis taistelemaan, mutta hahmoni antoi mörrin ottaa syleilyyn ja hahmoni peittyi lonkeroihin

No mutta terve! Mikäs sie oot?

Ei pahalla, oma heppu, mut kannattasko tehdä jotain?

Lonkerohali

Tämäm jälkeen käynnistyi uusi video, jossa nukke työnti hahmoani Gehrmanin rullatuolissa kohti työpajaa (joka ei enää palanut) ja sanoi että uusi jahti alkaa. Lopputekstit tosin sanovat että se saa odottaa! Koska peli kuitenkin heti niiden jälkeen aloitti uuden kierroksen, juoksin nopeasti ensimmäiselle lampulle ja ostin Gehrmanin aseen unesta, ihan vaan nähdäkseni sen omissa käsissäni.

Gehrmanin ase

Gehrmanin ase viikatteena

Ja näin tuli Bloodborne päätökseen, mitäs mie tästä pelistä olen mieltä? Aivan mielettömän hyvä peli ja kaiken hypen arvoinen! Yharnamin kaupunki oli äärimmäisen tunnelmallinen paikka ja henkilökohtaisesti pidin siitä jopa enemmän kuin Dark Souls ykkösen Lordranista, viholliset muuttuivat hienosti hulluista kaupunkilaisista petoihin kosmisiin kauhuihin pelin edetessä ja pomot olivat huomattavasti Dark Souls kakkosen pomoja monipuolisempia ja metsästäjien aseet korvasivat määrän laadulla. Tarinasta en tietenkään kaikkea (tai edes paljoa) saanut selville, mut se on osa From Softwaren pelien viehätystä että tarinan eteen pitää nähdä vaivaa. Tiedän että Yharnamissa harjoitettiin verensiirtoja, jotka pitkällä tähtäimellä teki ihmisistä petoja ja taustalla oli sekopäitä jotka palvoivat muinaisia suurjumalia jotka liittyy jotenkin kuuhun ja jahti on yö joka jatkuu ikuisesti. Taistelu on huomattavasti nopeampaa kuin Soulsissa, ainakin omalla kohdalla koska olen tottunut kilven hyödyntämiseen. Oli pakko opetella väistämään ja pääsinkin hommaan mukaan melko nopeasti. Huonoja puolia en keksi muuta kuin välillä oli rasittavaa palata keräämään lisää veripulloja, koska ei ollut Soulsin Estus Flaskeja mutta onneksi niitä oli suhteellisen nopea kerätä. Myöskin pomoilta odotin hiukan enemmän haastetta. Rom oli rasittava pomo, mutta Amelia ja Gehrman olivat ainoat sellaiset missä oikeasti tuntui että taistelen kovia pomoja vastaan. Etenkin Gehrmanista paljon kehuja, siinä oli viimeisen pomon tuntua! Kaiken kaikkiaan, en osaa kyllä päättää pidänkö tästä vai Souls ykkösestä enemmän. Mutta eiköhän se riitä että molemmat ovat viiden tähden pelejä :)

Ja mitäs seuraavaksi?  Alunperin ajattelin että tämän pelin kanssa menisi pidempään ja pitäisin viikon tai kahden tauon tämän jälkeen ja sitten hyökkäisin heti Dark Soul III:n kimppuun kun ilmestyy huhtikuussa. Älkää pelätkö, Souls III käynnistyy heti kun sen käsiini saan mutta tässä välissä ajattelin pelata erään hiukan kevyemmän pelin ja olen varma että saan sen päätökseen hyvissä ajoin ennen Soulsia. En ole vielä varma milloin sen aloitan, mutta viimeistään ensi viikon aikana!


Taso: 94

Elinvoima: 34
Kestävyys: 20
Voimakkuus: 50
Taito: 26
Verenperimä: 7
Mystiikka: 8

Käytetty aika: 29:29

Kuolemat: 206

Mitä isompia pomoja, sen kovempaa ne kaatuu

Torstai, 18.02.2016

Luentorakennus oli melko nopeasti tutkittu alue, siellä oli vain muutama huone ja viholliset koostuivat hiukan etenamaisisti entisistä opiskelijoista (Ihan valmistuneiden hatutkin oli päässä), jotka liikkuivat hitaasti ja olivat varsin helppoja tappaa vaikkakin pari tiputtautui katosta niskaan.

Luentosali

Kun olin tutkinut luentosalin ja löytänyt yhden avaimen, erehdyin avaamaan oven joka johti jonkinlaisen portaalin kautta minut uudelle alueelle, painajaisten rajaseudulle (Tai joku sinnepäin, unohdin paikan tarkan nimen...). En kuitenkaan ollut valmis tutkimaan sitä vielä, koska halusin varmistaa onko luentorakennuksesta muuta, joten palasin lyhdyn kautta sinne.

Löysinkin sieltä sitten pian oven, johon löytämäni avain kuului. Siellä oli toinen luentosali ja johti parin huoneen kautta umpikujaan, josta löytyi Ebrietasin auguuri. Tällekään esineelle en keksi käyttöä, kuuluu samaan sarjaan kuin pedon karjaisu.

Kun palasin takaisin rajaseudulle, huomasin ilmoituksen että joku nainen soittaa pahaenteistä kelloa.  Hiukan myöhemmin kello sai vastakaikua ja kohta minua kohti juoksi ilmeisesti omasta pelistään kutsuttu toinen pelaaja! Ilmeisesti hiukan kokeneempi tapaus, koska hän ei edes näyttänyt ihmiseltä vaan joltain hiukan lonkeroiselta hirviöltä joka sattui kävelemään kahdella jalalla. Taistelin urheasti, mutta lopulta hän rupesi visomaan jotain mustasta energiasta koostuvia palloja jotka sattuivat pirusti. Jaahas, että sellaista peliä...

Seuraavalla kerralla päätin pistää juoksuksi, koska jälleen kello soi. Väistelin alueen vihollisia, jotka olivat lisää hiukan painajaismaisia otuksia (H.P. Lovecraft olisi varmasti niistä ylpeä). Kuin ihmeen kaupalla selvisin hengissä aina tornille, joka näkyi alueen lampulta. Minua alkoi kuitenkin hiukan epäilyttää, taas hiukan isompi alue... ja sieltähän se pomo kentälle ilmestyikin, terve vaan, Amygdala!

Pieni ovi isolle areenalle? Joo, kyl mie tiijän mitä tää meinaa...

Amygdala oli iso, ruma veijari jolla oli kuusi kättä ja epämuodostunut pää. Olin varma että tämä ei pääty kuin huonosti, mutta ainakin voin yrittää. Ja Amygdala paljastui melko yksinkertaiseksi pomoksi. Hän luonnollisesti heilutteli pitkiä käsiään, mutta ne pystyi väistämään peruuttamalla (Sivulle väistäminen ei ainakaan minulta luonnistunut, Amygdalan iskut tulevat sen verran isossa kaaressa) ja yleensä oli heti hänen iskujensa jälkeen aikaan käydä vähän lyömässä joko käsiin tai päähän. Takaruumiiseen ja jalkoihin ei kannattanut tuhlata aikaansa, koska Amygdala otti vain murto-osan vahingosta jos sinne iskin. Amygdala myös ampui outoa kiemurtelevaa laaseria, joka ei itsessään vahingoittanut mutta hetken päästä räjähdykset seurasivat laserin jäljissä. Tämä kannatti väistää sivulle. Eka yritys päättyi kuitenkin kuolemaani, koska kun Amygdalan kestot kävivät vähiin, se mokoma repäisi kaksi kättään irti ja käytti niitä lyömäaseina! En enää tiennyt miten kauas pitää väistää ja peruutin itseni seinään. Amygdala hyppäsi lähemmäs ja enää ei ollut pakotietä.

Minä kuollut, Amygdala ei.

Olin varma että jonkinlainen oikotie täällä on oltava tai ainakin toinen lamppu. Joten rupesin tutkimaan aluetta tarkemmin ja löysinkin läheltä lamppua luolan, joka johti pudotukseen lähelle Amygdalaa. Kuolin kyllä putoamiseen, mutta huomasin että pohjalla oli hissi (Maaginen kivihissi). Seuraavalla kertaa kuolin matkalla, mutta sitten onnistuin pääsemään Amygdalalle ja sitten etsin hissiä lähistöltä. Oikotie avauttu, jes!

Toinenkin yritys epäonnistui, mutta ihan hukkaan se ei mennyt koska opin paremman taktiikan Amygdalaa vastaan. Aiemmin keskityin hakkaamaan hänen käsiään aina iskujen jälkeen, mutta huomasin että jos häntä lyö päähän, vahinko on paljon korkeampaa. Keskityin siis päähän kolmannella yrityksellä, onneksi kirveelläni on hyvä kantama. Kun Amygdalaa rankaisi tarpeeksi paljon lyhyessä ajassa, hän horjahti hetkeksi avuttomaksi. Tässä välissä viereen, ja on aika suolistusiskulle! Suolistusisku tekikin kolminkertaista vahinkoa päähän (Minun tapauksessani hiukan päälle 900) ja sain tehtyä sen taistelun aikana kahdesti. Kun Amygdala repi käsiään irti, hänen kestonsa olivat jo niin vähissä että muutama isku päähän riitti. Jälleen melko helppo pomo takana!

Laaseria tulossa!

Tässä kohtaa hakkasin vielä käsiä

Taistelun jälkeen sain Murheiden Loranin maljan ja kun etenin rakennukselle, huomasin että siellä oli vain lamppu. Eli Amygdala oli myös vapaaehtoinen pomo? Noh, tulipahan hakattua

Sivuhuomautuksena, näiden maljojen (ensimmäisen saimme verenhimoiselta pedolta) ja tiettyjen esineiden avulla voi suorittaa rituaalin ja mennä vapaaehtoisiin satunnaisesti luotuihin labyrintteihin, joissa pääsää haastamaan vihollisia ja pomoja palkintojen toivossa. Itse jätän ainakin vielä välistä...

Käytettyäni häiveet unessa, rupesin pohtimaan että minnes sitten? Jos Amygdala oli vapaaehtoinen pomo, niin miksi peli heitti minut Romin jälkeen ovelle josta sinne jouduin? Päätin mennä katsomaan vieläkö siellä on Amygdalan näköinen otus, joka minut viimeksi nappasi. Jostain syystä lähin lamppu eli Amelian katedraali, ei ollut käytössä joten jouduin menemään Kirkkolaan. Koska on todella pitkä aika siitä kun täällä pyörin, jouduin hiukan muistelemaan miten täältä sinne pääsee ja eksyinkin pian torniin, jota en ollut aiemmin tutkinut. Tapoin tieltäni paljon kaupunkilaisia ja jopa muutaman hepun pyörätuolissa, joissa oli minigunit. Huipulta löytyi vain lukittu ovi, mutta matkalla löysin riimun joka nostaa kannettavien veripullojen määrää ja loistavan miekkametsästäjän tunnuksen. Tämä ilmeisesti avaa uusia aseita unen kauppaan, mutta unohdin tarkistaa mitkä.

Punainen kuu ja näkymät tornista

Palasin takaisin lampulle ja löysin reitin mitä etsin. Päätin käydä tarkistamassa miksi katedraalin lamppu ei ole toiminnassa ja sen läheltä löytyi vihamielinen metsästäjä linnunsulkaviitassa. Hän höpötti jotain samalla kun taistelimme mutta en kerennyt keskittyä siihen koska otin kovasti turpaan. Asia selvä, jätän sinut lamppuinesi rauhaan...

Kun saavuin paikkaan, missä Amygdalan näköinen veijari minut aiemmin nappasi, huomasin että ovi hänen takanaan on auki. Kenties peli halusi minun menevän ovesta eikä jäädä veijarin nappaamaksi. Juoksin kohti ovea samalla tehden väistöpyörähdyksiä ja pääsinkin livahtamaan otuksen ohi seuraavalle alueelle, Yahar'guliin. Aaah, eli nyt on aika tutkia tämä paikka! Viimeksi jouduin Yahar'gulin vankilaan kun sellainen heppu ison säkin kanssa minut tappoi. Parin vihollisen jälkeen löysin lampun ja näin edessäni rakennuksen, jonka ympärillä oli toinen Amygdalan kaltainen otus. Joo, tää paikka saa odottaa ensi kertaan.

Yahar'gul

Kuolemat: 144

Lauantai, 20.02.2016

Yahar'gulin tutkiminen osoittautui hiukan ärsyttäväksi, koska vaikka viholliset olivat vanhoja tuttuja (Kaupunkilaisia ja Hemwickin noidan alueen akkoja) niin ne eivät suostuneet pysymään kuolleina vaan nousivat välillä uudestaan tyhjästä! Opin kuitenkin parin kuoleman päästä että siitä oli vastuussa jonkilaisia kelloja soittavat henkilöt ja kun kellonsoittajan tappoi, lähialueen viholliset pysyivät kuolleena. Tämän takia oli hiukan raivostuttavaa kun edessä on useita kaupunkilaisia, niin järkevin tapa edetä on puikkelehtia heidän välistä ja etsiä kellonkantaja. Kuolin useita kertoja vihollisten keskellä ja pari kertaa kun akat tekivät väijytyksen. 

Lopulta saavuin alueelle, missä Amygdalan kaltainen ölliäinen ampui samanlaista laseria kuin Amygdala. Onneksi laser tappoi alueelta akkoja ja itse olin tarpeeksi fiksu väistämään. Alue avautui rakennukseen, josta löytyi seuraava lamppu. Palasin uneen ostamaan huvikseni loistavan miekkametsästäjän tunnuksen avaamat aseet eli Ludwigin pyhän miekan ja kiväärin. Huomasin myös että veripullot ovat taas lopussa, joten palasin uudelleen Hemwickin noidan lampulle ja aloitin taas veripullojen ja häiveiden keräämisen.

Ludwigin pyhä miekka normaalisti

Ludwigin pyhä miekka, tosimiehen tapaan

Kun olin kerännyt tarpeeksi veripulloja, palasin Yahar'guliin. Alue oli edelleen tukala, viholliset löivät kovaa ja kellonsoittajat eivät helpottaneet tilannetta. Hiukan myöhemmin löysin alueen missä vastassani oli useita metsästäjiä ja jo yksi sellainen on ikävä vastus. Rohkeasti juoksin heidän ohi ja jatkoin seikkailuani.

Miten mie veikkaan että kun tää peli sanoo "Hiljennä lapsi" se ei tarkoita hellimistiä ja tuutulaulua?

Välttelin pääkatua, koska se oli täynnä vihollisia ja pysyttelin reunoilla. Löysin melkein vahingossa hissin ensimmäiselle lampulle ja kun olin matkalla takaisin alas, huomasin että voin hypätä hissistä kesken matkan rakennuksen katolle. Tätä reittiä pitkin pääsin kellonsoittajan luo ja ohittamaan kaikki pääkadun möröt, hah!

Jatkoin eteenpäin jälleen selvälle taisteluareenalle. Ja kyllä, välivideo pamahti käyntiin missä kellonsoitosta kuu peittyi mustaan energiaan ja siitä energiasta tipahti seuraava pomo, Uudelleensyntyt!

Kaunis kuu...

Uudelleensyntynyt

Taistelu ei alkanut lupaavasti, tämä useista raadoista koostuva hirvitys heilutteli käsiään laajassa kaaressa ja jostain ylhäältä kellonsoittajat loistivat niskaani tulipalloilla. Noh, aina voi yrittää ja yritin kiertää pomon sivulle. Ja hitto soikoon, se toimi paljon paremmin kuin oletin! Noin keskivaiheilla Uudelleensyntyneen ruhoa itse pomo ei pystynyt minua iskemään ja minä taas löimin kirveelläni melko kovaa. Parin iskun välein piti ottaa pari hyppyä taakse ettei tulipallot osuneet, sitten taas iholle. Aina välillä pomoa sattui niin että kaatui rähmälleen ja sitten häntä kerkesi mätkiä oikein olan takaa. En ollut uskoa silmiäni kun pomo kaatui ekalla yrittämällä.

Jatkoin pomolta (kävin tietysti unessa käyttämässä häiveet) eteenpäin isoon rakennukseen, jossa oli vain runsaasti raatoja tuoleissa. Huoneen perällä tutkin yhtä raatoa ja peli siirti minut takaisin luentorakennukseen uudelle lampulle. Ympäri mennään, yhteen tullaan?

Kuolemat: 156

Läpi kielletyn metsän

Sunnuntai, 14.02.2016

Lähdin tutkimaan kiellettyä metsää, tappaen tieltäni kaupunkilaisia (Tai tässä tapauksessa metsäläisiä) ja muutaman enemmän pedoksi muuttunen hepun. Etenin varovasti, koska matkan varrella päälleni heitettiin öljyä, jouduin väijytykseen ja tipahdin myös maan läpi ansaan. Metsä haarautui muutaman kerran ja välillä oli vaikea hahmottaa minne pitäisi mennä. Erästä reittiä kulkiessani löysin mm. valkoiset vaatteet ja talon, jonka seinään koputtaessa ääni antoi minulle propun ja käski mennä katedraalin oikealle puolelle, vanhaan kirkkoon. Hetkinen, sehän on se paikka missä valtava, aavemainen käsi tappoi minut kun lähestyin ovea! Kenties tämä proppu mahdollistaa siellä etenemisen? Löysin myös esineen nimeltä Pedon karjaisu ja ei ole mitään hajua kuinka sitä käytetään.

Pian tämän jälkeen käännyin ympäri, tutkimaan toista reittiä. Tämä reitti johti minut mm. hepun luokse joka koetti ampua minua tykillä! Onneksi tulitusnopeus oli aika hidas ja kerkesin juosta hänen kimppuunsa laukausten välissä. Tykin takana näkyi korkea rakennus, jonka tunnistin olevan sama kuin lampun lähellä. Voisiko täällä olla oikotie? Rakennuksesta löysin uuden ampuma-aseen, kanuunan, ja omituisen hepun joka kysyi tiedänkö turvapaikkaa. Ohjasin hänetkin Odeonin kappeliin.

Pian kohtasin uuden vihollisen, tavallisen näköisen hepun, joka kuitenkin minut nähdessään piteli päätään, josta sitten räjähti esiin useita käärmeitä! Tässä kohtaa huomautan että minä henkilökohtaisesti vihaan käärmeitä eli jos olisin metsästäjä Yharnamissa, tämä olisi se vaihe missä viimeistään päättäisin antaa koko jahdin olla. Kun olin tämän inhan olennon viimeistellyt, jatkoin ulos rakennuksesta ja sillalle, missä tapoin toisen käärmepään. Hänen jälkeen löytyi pieni reitti takaisin rakennukselle ja hissiin. Hissi johti huoneeseen, missä oleva mies, Valtr, kertoi olevansa Liittouman johtaja ja Liittouman tehtävä on tuhota maailmasta loiset. Hän kysyi halusinko liittyä ja päätin suostua. Hän antoi minulle riimun, joka mahdollistaa loisien näkemisen. En tiedä mitä nämä loiset ovat ja kuinka pahasti ne antavat minulle selkään, mutta aina voi yrittää.

Valtrin luota löytyi myös ovi, joka aukesi aiemmalle lampulle. Oikotie avattu! Päätin palata uneen käyttämään häiveet ja siellä sain verestä juopuneen metsästäjän silmän ja ilmoituksen että voin mennä Odeonin kappelista metsästäjän painajaisiin. En tiedä miksi tämä tuli nyt, mutta se on varma ettei metsästäjän painajainen kuulosta yhtään kivalta!

Palasin takaisin sillalle, missä tapoin käärmepään ja jatkoin uudelleen metsään. Siellä vastaani tuli lisää käärmepäitä ja käärmeistä koostuvia kasoja sekä valtavista käärmesitä koostuvia kasoja. Ei yhtään miun paikka... Käärmekasat oli suhteellisen helppoja, mutta käärmepäät tappoivat minut yhdellä iskulla jos saivat kiedottua käärmeet ympärilleni. Löysin kuitenkin erään kivitaulun takaa riimun, joka nostaa vastustuskykyä käärmeiden myrkkyyn. Varsin näppärää.

Kun olin kuollut pari kertaa, rupesin vain juoksemaan alueen läpi. Päädyin lopulta alueelle, jossa oli vastassa sinisiä pieniä miehiä, melkein kuin avaruudesta karanneita. Näistä muutama ampui minua joillain loitsuilla ja ne sattuivat aika pirusti. Kuoltuani kerran onnistuin tappamaan heidät kaikki ja löysin taas uuden riimun. Tämä riimu nostaa hahmoni sisua 10%.

Kaksi sinistä alienia

Sisuriimu

Sinisten miesten reitti johti vain umpikujaa, joten palasin hiukan taaemmas. Melko läheltä löysin toisen reitin, joka johti jo toiselle oikotielle ja sen ansiosta pystyn jatkossa väistämään käärmeiden alueen kokonaan.

 Seuraavaksi palloilin alueella hiukan hukassa, koska metsän jokainen polku näytti aika samalta. Löysin kuitenkin muutaman jättiläispossun, uuden riimun (Nostaa vastustuskykyä salamavahinkoa vastaan) ja hautavahdin vaatteet. Totesin että tässä eiköhän tässä ollut ihan sopivasti edistystä, jatkan alueen tutkimista ensi kerralla. Alla kuitenkin kuvat löytämistäni vaatteista (Fyysisiltä ominaisuuksilta heikommat kuin nykyiseni, mutta esimerkiksi mystiikkaa vastaan vahvemmat) ja kanuunasta.

Valkoiset vaatteet ja kanuuna

Hautavahdin vaatteet

Kuolemat: 101 

Maanatai, 15.02.2016

Jatkoin metsän tutkimista ja löysin reitin aukealle, joka haiskahti hiukan pomolta. Ja kuinkas ollakkaan, eteeni ilmestyi kolme sormusaaveen tapaiste veijaria, Yharnamin varjot.

Ihan vähän tuntuu taas pomotaistelulta...

 Ahdistuin välittömästi, koska en pidä pomoista missä on useampi kohde. Alkuun vain keskityin väistelemään ja selvittämään miten nämä varjot iskevät. Huomasin pian että jokainen käyttäytyi eri tavalla, yksi viskoi tulipalloja kauempaa, yksi heilutteli vain miekkaansa ja viimeisellä oli sekä miekka että jokin lyhty, jota käytti kuin liekinheitintä jos erehdyin liian lähelle. Luonnollisesti ensimmäinen yritys päättyi kuolemaani, mutta seuraavalla kerralla aloin ymmärtää kuinka tämä taistelu pitää hoitaa.

Juoksin jatkuvasti pakoon kahta varjoa, joilla oli miekat ja kun he olivat tarpeeksi kaukana tulipalloja viskovasta varjosta, syöksyin häntä kohti, iskin pari iskua ja peräännyin ennen kuin toiset varjot olivat kimpussani. Toistin tätä kunnes kaikkian kolmen varjon naamoista tuli esiin muutama käärme. Kun tämä tapahtui, tulipalloja viskova varjo rupesi heittämään tulipalloja kaaressa ja nämä tulipallot räjähtivät inhasti. Liekinheitintä käyttävä varjo myös sytytti oman miekkansa tuleen. Oli kuitenkin heppo viimeistellä tulipallovarjo ja sitten vain perääntyä miekkavarjoilta, iskeä aina kun tilaisuus tuli. Kun jäljellä oli enää yksi varjo, hän rupesi välillä kutsumaan maasta valtavia käärmeitä, jotka iskivät kaukaa. Onneksi käärmeet iskivät vain kerran ja katosivat. Viimeinenkin varjo kaatui melko pian.

Tulipallo tulloo!

Kaikki kolme kuvassa

Tulinen miekka

Käärmenaama

Uusi riimu taskussani (palauttaa hahmoni kestoa jos teen suolistusiskun eli visceral attackin) jatkoin eteenpäin, Byrgenwerthiin.

Byrgenwerth

Alue koostui isosta rakennuksesta rannalla ja kohtasin siellä aika inhottavia vihollisia. Ensimmäiset ovat outoja ihmisiä, joiden pää on valtava ja hiukan hyönteismäinen, jossa oli useita silmiä ja hiukan hämähäkin jalkoja muistuttavia ulokkeita. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen helppoja vihollisia, joskin lyövät kovaa.  Erästä esinettä vartioi uusi vihollinen, jonkinlainen lonkeronaama, jonka kanssa ei parane pelleillä. Hän pystyi loitsulla sitomaan hahmoni paikoilleen ja sitten työntämään valtavan lonkeron hahmoni päähän, tehden massiivista vahinkoa. Kuolin tähän hyökkäykseen kahdesti, kunnes päätin vain juosta ja napata esineen. Se paljastui taas riimuksi, tällä kertaa mystiikalta suojaava. Viimeinen uusi vihollinen oli jonkinlainen valtava tuhatjalkainen, joka piti loppua kehoaan pystyssä ja tässä osassa oli hampaita täynnä oleva suu! Pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta varsin helppo tapaus, menin vain lähelle ja pysyin sivulla. Koska otus ei voi hyökätä kuin eteensä, hakkasin otusta turvallisesta kylkeen, liikkuen samalla sivulle kun yritti kääntyä puoleeni.

Tuhatjalkainen kauhu hiukan edempänä

Tuhatjalkaisen jälkeen löysin oven rakennukseen ja portin, joka aukeni oikotieksi. Ei tarvitse kuin tappaa yksi ötökkänaama matkalla lampulta tänne! Ja rakennuksen sisällä kohtasin vihollisen joka aiheutti enemmän kiroilua kuin mikään muu koko tämän pelin aikana... Valkoisiin pukeutunut metsästäjä!

Mokoma pirulainen käytti aseenaan jonkinlaista ruoskaa, joka tappoi hahmoni 2-3 iskulla, toisessa kädessään piti jotain liekinheittimeni tapaista paitsi että ampui jonkinlaista usvaa. Hän osasi myös pari loitsua, toinen ampui lonkeroita lähelleen (Tappoi minut melkein kerrasta) ja jos menin liian kauas, hän ampui useita hiukan hakeutuvia maagisia palleroita! Kaiken lisäksi hänellä oli kestoa ihan järjettömästi ja taistelua ahtaassa huoneessa oli suoraan sanottuna helvettiä. Kuolin ainakin 15 kertaa häntä vastaan, välillä melkein voitin ja välillä kuolin ennen kuin kerkesin tehdä mitään. Lopulta haistatin koko tyypille pitkät. Houkuttelin hänet perääni ja piilouduin, sitten kiersin toista kautta yläkertaan ilman että hän huomasi. Hah, miepäs olin fiksumpi!

Yläkerrasta löytyi lukittu ovi ja teksti, jossa mainittiin punainen kuu ja suurjumalat. Jatkoin tikkaita ylös ja löysin avaimen. Hiukan ylempää löytyi myös jonkin olennon tyhjä kuori. Kai sillekkin joku tarkoitus löytyy...

Palasin aiemmin lukitulle ovelle, joka avautui parvekkelle. Sieltä löytyi heppu kiikkutuolista, joka ei minulle kyllä mitään puhunut.  Parvekkeella ei ollut muuta tietä, kuin tiputtautua järveen. Kerranhan tässä vaan eletään, geronimo!

Tipahdin veden LÄPI ja päädyin jonnekkin isolle aukealle, kävellen silti veden päällä. Hetken aikaa katselin ympärilleni ja näin lopulta edessäni ison, oudon möykyn. Menin varovaisesti lähemmäks ja koska sille ei voinut puhua, löin sitä kirveellä (Kukapa ei olisi tehnyt samoin?). Tämä käynnisti otuksen itsesuojeluvaiston ja taistelu Romia, tyhjämielistä hämähäkkiä vastaan alkoi!

Rom, joka ei näytä kyl hämähäkiltä

Rom itse oli aluksi täysin vaaraton, mutta hän kutsui paikalle joukon pieniä hämähäkkejä mitkä löivät kovaa ja eivät päästäneet minua lähelle Romia. Kesti oma aikansa tappaa kaikki hämikset ja sitten menin hakkaamaan Romia kylkeen. Kun olin tehnyt riittävästi vahinkoa, Rom teleporttasi muualle, kutsuan lisää hämiksiä. Kerkesin jo ajatella että onpas simppeliä, mutta sitten Rom rupesi liikehtimään ja taivaalta tippui jäätä niskaani, tappaen hahmoni. Jaahas, ei tietenkään voinu olla näin helppoa...

Olin aikeissa yrittää uudelleen, mutta huomasin että minun veripulloni alkoivat olla lopussa. Ja en mie pomoa voita ilman parannusta! Pitää ilmeisesti käydä keräämässä vähän häiveitä ja veripulloja pelin aiemmilta alueilta...

Kuolemat: 124

 Tiistai, 16.02.2016

Kävin tutkimassa aiempia alueita, etsien missä olisi hyvä kerätä veripulloja. Tykästyin Hemwick Charnel Laneen, missä aloittamalla noitien lampulta ja etenemällä alueen ensimmäiselle lampulle matkaan tarttui parhaillaan yli 10 veripulloa (Tämän mahdollisti kolme isoa heppua, jotka tiputtivat kuollessaan 3-4 pulloa) ja sen lisäksi iso kasa häiveitä. Kun saavutin ekan lampun, palasin uneen, käytin häiveet hahmooni ja pulloihin, sitten palasin taas noitien lampulle ja aloitin alusta. Toistin tätä useita kertoja, kunnes varastossa oli taas 70 veripulloa. Huvikseni myös tarkistin netistä mistä saan ostettua keihäsmäisen aseen mitä monet muiden pelaajien haamut tuntuivat käyttävän. Pikainen visiitti takaisin Yharnamin keskustaan ja siellä viemäriin missä oli iso possu. Possun läheltä löytyi esine joka avasi unessa olevaan kauppaan tämän keihään ja myös kaikki aloitusaseet (kirves, silpari ja ruoskakeppi).

Keihäs osoittautui ihan hyväksi aseeksi ja nostin senkin tasoa niin ylös kuin pystyin eli +6. Se ei ole ihan niin vahva kuin kirveeni mutta iskee nopeammin joten tietyissä tilanteissa parempi.

Keihäs tavallisessa muodossaan

Pidennetty muoto

Nyt olin valmis haastamaan Romin uudelleen! Testasin huvikseni keihästä ja huomasin että se oli todella näppärä Romin pieniin hämiksiin. Kaksi ekaa iskua osuivat päähän ja tekivät vähän vahinkoa, mutta iskusarjan kolmas isku tuli sivusta ja tappoi aina yhden hämiksen kunhan vaan osui. Mutta voi perhana, Rom oli ärsyttävä tapaus. Taistelun alku oli yksinkertainen, tapa hämikset ja sitten mätki Romia joka ei edes puolustaudu. Mutta kun oli tehnyt tarpeeksi vahinkoa, Rom teleporttasi, kutsuen samalla lisää hämiksiä ja aloittaen omat hyökkäyksensä. Meni useita yrityksiä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt tappamaan pienempiä hämiksiä samalla kun Rom viskoi minua jääkimpaleilla. Lopulta kokeilin erilaista taktiikkaa. Heti kun Rom ekan kerran teleporttaa (Omien havaintojeni mukaan hän teleporttaa taistelussa kahdesti ja molemmilla kerroilla kutsuu lisää hämiksiä), jätin pienet hämikset huomiotta ja juoksin vain Romia kohti, väistellen pieniä. Kun pääsin Romin viereen, isku tai kaksi kirveellä ja sitten hiukan kauemmaks. Iske taas kiinni kun sisu on vähän palautunut. Tässä oli vaarana että hämikset iskevät huomaamattani, mutta se oli riski jonka olin valmis ottamaan. Ja se myös kannatti, koska voitto tuli! Rom ei kerennyt montaakaan iskua itse tehdä kun pääsin iholle ja viimeistelin mokoman rumiluksen!

Romin pienet kaverit

Kirvestä kylkeen! Romin pää ei juurikaan vahinkoa ota

Taistelun jälkeen alueelle ilmestyi outo, valkoisiin pukeutunut verinen nainen. Kun lähestyin häntä, alkoi välivideo jossa hahmoni tuijotti valtavaa punaista kuuta.

Se on melkoinen kuu se

Videon jälkeen hahmoni oli siirtynyt automaattisesti takaisin sinne yhdelle ovelle, missä valtava aavemainen käsi murskasi minut. Nyt kyseisen käden omistaja oli täysin näkyvä ja teksti ilmoitti minulle että rituaalin salaisuus on paljastunut ja että nyt pitää etsiä painajaislapsi. Okei... Kun lähestyin ovea, kaamea otus tarrasi minuun uudelleen. Meinasin älähtää että mitäs ihmettä, mutta hahmoni siirtyikin automaattisesti uudelle alueelle, luentorakennukseen. No täältä on hyvä jatkaa ensi kerralla!

Kuolemat: 136