Kolme kamalaa vartijaa

Keskiviikko, 25.11.2015

Matka jatkui selleistä muureille. Etenin hiukan varoen, koska en tiennyt millaisia vihollisia täällä oikein pyörii. Suureksi yllätyksekseni bongasin ensimmäisenä tutun hahmon. Tuohan on Heide Knight! Vastaava herra oli Forest of Fallen Giantsissa. Siltä sai näppärän miekan kunhan otti hengen pois, joten luonnollisesti kävin päälle rohkeasti. Harmi vaan että tällä kaverilla on kestoa enemmän ja aseena miekan sijaan keihäs, joka sattui julmetusti. Kuolin muutamaan otteesen, mutta lopulta mokoma kaatui ja sain siltä Heide Knight Spearin, joka miekan tavoin tekee sähkövahinkoa fyysisen lisäksi. Hmm, tätä voisi vaikka joskus käyttää...

The Lost Bastille

Toinen Heide Knight

 Laskeuduin tikkaita alas ja päädyin taistelemaan parin hurtan kanssa ja luokseni tipahti kääreisiin sidottu isohko mies, jolla oli turkisviitta ja julman näköinen keihäs. Taistelun jälkeen löysin pienen raon, josta löytyi arkku ja arkusta Estus Flask Shard. Nice

Estus Flask Shard löytyi täältä. Löydätkö kuvasta nuotion?

Matka jatkui ja pätkin matkalla pari hurttaa lisää. Hurtat eivät juurikaan vahinkoa saa aikaan ja kupsahtavat iskusta tai kahdesta. Löysin lukitun oven, jonka jätin omaan arvoonsa. Pian saavuin isojen rappujen juurelle, joiden yläpäässä odotti jälleen turkisviittamies ja tynnyri. Aistin ansan ja pian tynnyri lähtikin tippumaan kohti. Väistin nurkan taakse ja kuulin räjähdyksen. Hah, minua ei noin helposti tapeta!

Portaiden yläpäässä veijari, joka työntää räjähtävän tynnyrin alas

Tapettuani pari hurttaa ja turkisviittamiestä löysin isohkon huoneen, jossa oli jälleen Lucatiel, jonka tapasimme aiemmin No-man's Wharffissa. Huoneessa oli myös ovi, joka ei aukene tältä puolelta. Minulla on aavistukseni kuinka pääsen toiselle puolelle kun vilkuilen ulos ikkunasta. Jatkan kuitenkin matkaani toista reittiä pitkin.

Moro, Lucatiel! Mukava tavata uusiksi

Löysin varsin ikävän huoneen jossa kimppuuni kävi useampi haarniskoitu solttu, jotka heiluttelivat kahden käden miekkoja. Kuolin tänne huoneeseen parikin kertaa, vaikka yritin solttuja houkutella pari kerrallaan. Lopulta sain ukot nurin ja pienen seikkalin jälkeen löydän uuden sumuoven. Aistin pomon, joten lähden takaisin koska en halunnut menettää yli 10 000 sielua, eihän miulla ollut ees Estus Flaskei jäljellä 

How about no?

Käytyäni Majulassa palaan The Lost Bastilleen, mutta eri nuotiolle! Nimittäin sille, jolle pääsin tapettuani The Pursuerin. Ja tadaa, löysin oven jonka toisella puolella hetkeä aiemmin olin! Avattuani oven bongasin pienen alueen jossa minua odotti pari solttua ja hurttaa. Kuolin kertaalleen ja palasin takaisin, tällä kertaa olin voitokas. Löysin arkun jossa oli sormus, joka nostaa vihollisilta saatujen sielujen määrää (Nice!) ja avaimen. Kenties siihen aiempaan oveen, josta en välittänyt? Pitää käydä myöhemmin selvittämässä.

Nopeampi reitti, The Pursuerin kautta

Arkusta löytyi taas näppärä sormus sekä avain

Nyt oli pakko todeta että pitää käydä katsomassa millainen pomo minua odottaa. Palasin sumuovelle ja kauhukseni jouduin pienelle tasanteelle jossa minua odotti pitkä haarniskaukkeli pitkävartisen vasaran/nuijan ja kilven kanssa. Ja suuremmaksi kauhukseni huomasin että yhden pomon kestomittarin sijaan mittareita oli 3! Mitähän ihmettä! En osannut käyttää pientä tasannetta taistelutantereena, etenkin kun en tiennyt miten tämä Ruin Sentinel hyökkäilee. Parin kuoleman jälkeen rupesin vähän hahmottamaan ja huomasin että tasanteen alla oli iso huone ja muilla tasanteilla kaksi muuta Sentineliä. Yksittäisen Sentinelin sain kaadettua kolmannella yrityksellä ja tällöin muut kaksi Sentineliä lähtivät liikkelle. Tiputtauduin alas valmiina kohtaamaan heidät, mutta enhän mie mitään kahdelle mahtanut yhtäaikaa. Yritin paeta käyttämään Estusin ja toinen mokoma viskasi minua kilvellä. Mitä! Tässä voi mennä hetki...

Eka Ruin Sentinel

Huomatkaa melkein tyhjä kestomittari. Kaksi jäljellä

Ouch

Kuolemat yhteensä: 135

Perjantai, 27.11.2015

Voi pojat, mie vihaan Ruin Sentinelejä. Ärsyttävin pomotaistelu tähän mennessä. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle...

Olin vasta herännyt kun päätin vähän Soulsia pelata ja en uskonut että tokkuraisena kannattaa mennä kauhun kolmikkoa haastamaan, joten päätin mennä kokeilemaan mitä sen yhden lukitun oven takaa löytyy. Saavuin portaikkoon, joiden alapuolella ovi oli. Hetken mielijohteesta päätin työntää räjähtävän tynnyrin alas, ihan vaan koska tykkään räjähdyksistä. Hiukan yllätyin kun tynnyri räjäytti reiän seinään! Ja aukon läpi pääsin huoneeseen jossa oli nuotio ja reitti seuraavaan huoneeseen, johon olisi myös päässyt lukitusta ovesta. Ajattelin että avaanpa kuitenkin tuon oven ja kas kummaa, tähän oveen minulla ei olekaan avainta. Huoneessa oli kuitenkin muutama arkku, joista ei tullut mitään erikoista ja seppä! Ajattelin tarkistaa millaista tavaraa tämä seppä myy, mutta hän vaan valitti että tarvitsee Emberin (oletan että tässä yhteydessä "hiillos"), jotta voi tehdä aseita. Pidetään mielessä, Souls ykkösessä toimitin parikin Emberiä eräälle sepälle.

Reikä seinässä

Hiillos tai ei, seppä hakkaa vasarallaan tyhjää...

Halusin kuitenkin selvittää mihin se miun löytämä avain sopii. Melko pian löysinkin yhden lukitun oven, jonka olin kokonaan unohtanut. Oven takaa löytyi pieni aukea ja kaivo. Kaivosta ei tällä kertaa noussut esinettä vaan häkissä kolme vihollista, jotka kävivät kimppuun hyvin hämmentävällä tavalla: he hyppäsivät mahalleen maahan ja tämä aiheutti valtavan paineaallon, joka sattui perkeleesti. Henkihän siinä meni jo pelkästä ihmetyksestä...

Seuraavalla yrityksellä onnistuin listimään kaiken tieltäni ja päädyin lopulta huoneeseen, jossa jälleen oli pari arkkua. Yhdessä niissä oli ehkä siistein ase mitä olen tässä pelissä nähnyt: Twinblade!

FF IX:n Zidanelle kelpaisi tämä ase

Iloni oli hyvin lyhytaikainen, koska enää oli jäljellä yksi suunta. Ja se suunta oli Ruin Sentinelien läpi... Kuolin kymmeniä kertoja tässä typerässä taistelussa! Melkein aina sain ensimmäisen nurin helposti, mutta ongelmat vasta alkoivatkin kun piti hoidella kaksi jälkimmäistä kerralla. Kyllä, heidän hyökkäykset olivat vähän hitaita ja torjuttavissa kilvellä. Mutta ongelma olikin että minun olisi pitänyt päästä lyömään heitä! Mokomat tuntuivat tekevän töitä vuorotellen, heti kun toinen oli haavoittuvainen niin toinen syöksyy kimppuun. Ainoa täysin turvallinen tilaisuus hyökätä oli kun molemmat palautuivat omista hyökkäyksistään ja näitä tilaisuuksia ei tullut kovinkaan usein. Ja ykskin virhe minun puoleltani (Oli se sitten staminan loppuminen, jolloin en voi hyökätä, väistää tai torjua ennen kuin hiukan palaudun, tai epäonnistunut väistö), niin kyllä sattui. Yksi isku ei riittänyt minua tappamaan, mutta tilaisuuksia parantaa ei helposti löytynyt. Ja en tiedä mitä perhanan ennustajia nää Sentinelit ovat, koska lähes poikkeuksetta kun yritin Estustia vetää naamaan niin toinen loikkaa ilmaan ja murskaa minut siihen paikkaan. Tämä kyseinen loikkahyökkäys tappoi minut melkein joka yrityksellä, koska sen torjuminen syö staminaa niin hurjasti, että yleensä hahmoni jäi avoimeksi toisen Sentinelin iskuille. Väistäminen taas on hankalaa, koska jos väistön tekee heti kun Sentinel loikkaa, niin Sentinel ilmassa ennakoi mihin pysähdyn ja jälleen tekee minusta muusia.

Ongelmia myös aiheutti Sentinelien haluttomuus pysyä yhdessä. Jos toinen lähti kiertämään sivulle, en voinut tehdä turvallisesti mitään, koska en nähnyt molempia. Taisteleminen olikin sitä että liikuin koko ajan taaksepäin, vahtien ja odottaen. Sekä tietysti toivoen... Jossain kohtaa tarvitsin hiukan taukoa, joten kävin Majulassa ja siellä olevan sepän luona. Matkaani oli tarttunut isompia titanite shardeja, joita käytin Halberdin nostamisen tasolle +5. Päätin myös Heide Knight Spearia nostaa pari tasoa tavallisilla titanite shardeja koska olin todennut sen myös päteväksi aseeksi. En ole täysin varma, mutta Sentinelit tuntuivat ottavan sähköstä extra vahinkoa?

Lopulta, melkein kolmenkymmenen yrityksen jälkeen Sentinelit kaatuivat. Vihdoinkin kävi tuuri että Sentinelit pysyivät yhdessä ja hyökkäilivät useasti yhtäaikaa, jättäen minulle hyviä tilaisuuksia vahingoittaa molempia. Sitä ilon määrää!

Saatuani hurjan määrän sieluja, huomasin ettei ole missään tikkaita ovelle josta mie tänne tulin. Ja eteenpäin hiukan hirvitti mennä, ikinä tiedä millaisia kauhuja siellä odottaa. Ja kauhuista haluan pysyä kaukana kun on yli 30 000 sielua taskussa! Onnekseni huomasin että minulla oli muutama Homeward Bone, joiden avulla voi palata aiemmalle nuotiolle. Pian olinkin jo Majulassa ja käytin sielut hahmoni kehitykseen!

Palattuani Sentinelien huoneeseen, jatkoin eteenpäin. Löysin itseni ahtaasta käytävästä, jonka molemmilla puolilla oli pieniä sellejä. Kurkistin jokaiseen selliin ja käytävän päässä tapahtui yhtäkkiä räjähdys. Miksi? En tiedä. Mutta siihen mie kuolin. Onneksi kävin Majulassa käyttämässä sielut!

Tämän käytävän päässä spontaanisti räjähdin

Päästyäni takaisin päätin vaan juosta käytävän läpi ja selvisin ilman naarmuja, vaikka perässäni räjähtikin taas. Ilmeisesti viimeisessä selissä oli itsemurhapommittaja. Suureksi ilokseni löysin uuden nuotion!

Sentinel taistelu oli uuvuttanut minut sen verran pahasti että ei enää tehnyt mieli pelata, mutta päätin kuitenkin vielä vähän tutkia. Nuotiolta oli kaksi reittiä, toinen ovesta ja toinen tikkaita alas. Menin ovesta ja päämäärättömästi vaan juoksentelin minne pääsin, tappaen vihollisia. Löysin mm. oven jonka takana oli vaan kivinen seinä, yhden hengen häkki joka toimi hissinä ja lisää omituisia mahalleen hyppiviä vihollisia. Henkihän siinä taas meni, mutta päätin vielä ennen lopettamista kurkata mitä tikkaiden alapäässä on. Sieltä löytyi yhden hurtan lisäksi jälleen naama, johon minulla ei ole Pharros' Lockstonea. Pidetään paikka mielessä.

Kuolemat yhteensä: 170

PS: Screw you, Ruin Sentinels!

Lauantai, 28.11.2015

Mia halusi nähdä vähän lisää Soulsia joten ajattelin että jatkan pelaamista parin kuoleman verran. Yllätyksekseni löysinkin nopeasti sumuoven ja ajattelin että menenpä kuolemaan, pomolta tulee kuitenkin turpaan. Mutta pomon sijaan päädyin uudelle alueelle, Sinner's Riseen, josta löysinkin pian nuotion. Tapoin nuotion läheltä pari varsijousimiestä sukupuuttoon, koska he olivat harmittavan lähellä nuotiota. Että sellainen puolen tunnin sessio

Kuolemat yhteensä: 174

Sunnuntai 29.11.2015

Voisi kuvitella että jos paikan nimi on Sinner's Rise, niin lähdettäisiin ylöspäin. Ja pyh, hissillä vaan alas syvälle viemäreihin! Viemäreissä minua odotti varsin rumat ilmestykset, en oikein ottanut selvää mitä ihmettä nämä isot epämääräiset viholliset ovat. Kolme kappaletta niitä kuitenkin oli alueella, joskin kaikki pystyi tappamaan yksi kerrallaan. Melko helposti ne nurin saa kunhan vain pääsee iskemään ensin selkään, mutta melko helposti lähtee omakin henki jo parista iskusta ja kilvellä torjuminen ei oikein käy, koska jo yksi isku meinasin kuluttaa kaiken staminan. Ja vedessä kahlaaminen on huomattavasti hitaampaa kuin kuivalla maalla käveleminen... Kuolinkin muutaman kerran että pääsin hiukan eteenpäin mukanani Sublime Bone Dust (Majulassa seuraavalla kerralla käytinkin sen välittömästi, Estus Flaskini ovat nyt tasoa +2)

Hissi alas

Jälleen viemäreissä

Otus

Jatkoin matkaa hiukan eteenpäin ja löysin lisää sellejä kahdella tasolla ja ison kalterioven, jonka vieressä vipu. Selleissä odotti lisää niitä ihme vankeja, jotka hyppäävät mahalleen eteesi. Yhdestä sellistä löytyi Pharros' Lockstone, saa nähdä missä sen käytän. Avattuani ison oven näin edessäni isohkon rakennelman ja sumuoven. Tuo on pakko johtaa pomolle...

Pomotaistelu edessä

Tutkin onko muita suuntia mihin mennä, mutta ei. Toisaalta haluaisin nähdä millainen pomo vastassa, toisaalta en halua ainakaan vielä voittaa koska Mia on nukkumassa ja haluan kuvia... Järkeilin että melkoinen ihme saa tapahtua että ekalla yrityksellä voittaisin. Rohkeasti siis ovesta ja ottamaan turpaan. Minua tervehti välivideo, jossa näkyi ilmeisesti jonkinlainen vanki, koska hänellä oli kädet kahlittu toisiinsa. Ei se tuntunut taistelutahtoa pidättelevän, kaveri syöksyi kimppuuni kahden käden miekkaa heiluttaen. Pomon nimeksi paljastui The Lost Sinner. Testailin vähän kaverin liikkeitä ja kyseessä tuntuu olevan aika liukas kaveri, teki loikkia poispäin ja heilutteli miekkaansa voimalla. Pari osumaa sain sisään, mutta sitten henki meni.

The Lost Sinner

Ajattelin että en turhaan yritä enempää, haluan Mian kuvaamaan huomenna taistelua. Päätin kuitenkin yrittää vähän aluetta tyhjentää vihollisista ja käyttää sieluja hahmon kehitykseen. Ne isot rumat otukset nimittäin antoivat vähän yli 1500 per otus. Noin kymmenen kuoleman verran tapoin niitä ja kävin hahmoani vähän kehittämässä, sitten totesin että vois lopetella. Päätin kuitenkin kokeilla Lost Sinneriä uusiksi, ihan vaan huvikseni. Älkää huoliko, henki siinä taas meni mutta sain edes vähän lisää kokemusta. Mutta huomenna sie kaadut!

Kuolemat yhteensä: 187

Tornista satamaan

Perjantai, 20.11.2015

Olin henkisesti varautunut että olisin jumissa Old Dragonslayerin kanssa hetken, joten päätin aloittaa tämän pitkän kärsimyksen. Ei luvannut hyvää että kuolin isoihin soolttuihin kahdesti ennen kuin edes saavutin Dragonslayerin uusiksi! Mutta voi sitä ihmetyksen määrää kuin vaivaisen neljän yrityksen jälkeen tulikin jo voitokas taistelu! Jouduin käyttämään kaikki Estus Flaskit ja pari Lifegemiä, mutta silti! Voitto on aina voitto. Koska en halunnut ottaa riskiä että menetän pomolta saadut sielut, suuntasin nopeasti takaisin aiemmalle nuotiolle ja kävin Majulassa kehittämässä hahmoani. Huomasin myös että olin jostain poiminut esineen nimeltä Sublime Bone Dust, jonka polttamalla Majulan nuotiossa Estus Flaskini jatkossa parantavat enemmän kestoa per käyttö kuin aiemmin. Näppärää!

Taistelun jälkeen

Hahmon kehitystä

Mistä mie tämän oikein sain?

Palasin Old Dragonslayerin huoneeseen ja jatkoin eteenpäin parvekkeelle joka olikin umpikuja. Parin arkun lisäksi (joista löytyi mm. uusi kypärä!) siellä oli yrmeä kaveri joka vaan sanoi etten ikinä tule kelpaamaan sinisiin ritareihin. Ei sitten, pidä tunkkis!

En tiedä mistä sinisistä ritareista puhuit, mut eipä kiinnosta

Uusi kypärä! Peittää kasvot ja on hienompi töyhtö kuin aiemmassa

Palasin nuotiolle ja jatkoin eteenpäin reittiä jonka aiemmin jätin huomiotta. Päädyin lopulta johonkin viemärimäiseen alueeseen maan alla. Siellä ei ollut mitään erityistä, vain samoja isoja solttuja mitä aiemmalla alueellakin. Viemäristä päädyin luolaan jossa oli nuotio ja naikkonen naamion kanssa. Nimekseen hän kertoi Lucatiel ja kehotti kääntymään puoleensa, jos olen joskus avun tarpeessa.

Lucatiel

Matka jatkui uudelle alueelle, No-man's Wharffiin. Tätä satamaa ei ole pidetty kovinkaan hyvässä kunnossa. Ja miten mie kuolen uudella alueella? Kävelen sillan ohi järveen. Minulla ei ole mitään sanottavaa... Viholliset ovat ihan perus solttuja (ei isoja) ja hiukan merirosvojaa/viikinkejä muistuttavia veikkoja, joista osa heittelivät ilmeisesti minua öljypommeilla. Öljy itsessään ei tehnyt mitään, mutta jotenkin miusta tuntuu että kannattaa pysyä tulesta kaukana...

No-man's Wharf

Kauhukseni huomasin että minua lähestyi todella ruma otus pitkine käsineen! En tiennyt yhtään miten tämän vihollisen kanssa pitäisi toimia, joten henkihän siinä meni.

Mikä ihme sie olet! Kuva napattu netistä, ei ollut aikaa ottaa itse

Kuolemat yhteensä: 108

 Sunnuntai, 22.11.2015

Mia halusi nauraa minulle hiukan ennen kuin meni itse nukkumaan, joten "jouduin" pelaamaan hiukan eteenpäin. Hiukan alle tunnissa en saanut edistystä juuri lainkaan, joskin sain aluetta tutkittua vähän. Opin myös että jos hahmo on öljyn peitossa, tulinuolet ovat melko vaarallisia. Ei sentään kerrasta tapa mutta sattuu se aika perkeleesti kun hahmo meinaa räjähtää. Onnistuin myös kertaalleen pakittamaan järveen, se oli arvokas tapa kuolla.

Jouduin myös pitkästä aikaa turvautumaan toiseen aseeseen, koska vihollisia No-man's Wharfissa on sen verran paljon että hilparini kestävyys uhkasi laskea nollaan. Nuotiolla lepääminen nostaa kestävyyden takaisin täysiin, mutta jos ase hajoaa niin täytyy käydä Majulassa sepän luona. Mutta kuitenkin, pikaisesti asevalikoimaani tutkimalla huomasin että Heide Knight Sword on ihan pätevä korvike silloin kun hilpari kaipaa lepoa. Iskee aika nopealla tahdilla ja tekee myös fyysisen vahingon lisäksi sähköistä vahinkoa. Huomasin myös että kyseinen miekka toimii myös todella hyvin noita ihmeen pitkäkätisiä vihollisia vastaan (joiden nimeksi Dark Souls Wiki paljasti Darkdweller). Väistä pari iskua, kierrä selän puolelle ja täysillä päälle! Tämä strategia tietysti kärsii jos mokomia on kaksi... Meinasin saada sydänkohtauksen kun erään oven avatessani vastassani oli kaksi näitä veijareita, jotka kaatoivat koko seinän alas!

Tutkimusmatkani aikana löysin uuden naaman joka kysyi Pharros' Lockstonea sekä kalterioven jonka ilmeisesti saa auki toiselta puolelta.

Palaan takaisin kunhan löydän toisen Lockstonen!

Oikotie?

Onnistuin kasaamaan sieluja muutamia tuhansia, jotka kävin tuhlaamassa Majulassa hahmooni ja Heide Knight Swordin kehittämiseen. Mia painui tässä kohtaa nukkumaan ja ajattelin että tarvitsen itse ennen töitä jotain rauhoittavampaa pelattavaa. Xenoblade Chronicles kutsuu ->

Kuolemat yhteensä: 113

Tiistai, 24.11.2015

Dark Souls 2 on yllättävän kiltti peli. Joku saattaisi luulla että olen vähän sekaisin kun tälläisiä puhun, mutta olen ihan tosissani! Toki, henki lähtee helposti ja edistysminen on välillä hidasta. Mutta! Jos saat edes muutaman vihollisen vietyä mukanasi tai edes hiukan pidemmälle etenet, niin jotain edistystä on tapahtunut! Mie vaan aivottomasti tutkin aluetta, tapoin kaikki viholliset mitä vastaan tuli, välillä kävin sieluja vähän käyttämässä hahmoni parantamiseen jne jne. Ja yhtäkkiä huomasin että koko alueen alkupuolella ei ollut enää vihollisia ollenkaan. Sitten pääsin pidemmälle yhä useammin ja etenkin niitä Darkdwellereitäkin onnistuin tappamaan ilman suurempia ongelmia. Ja yhtäkkiä löysin vivun, jonka olin jotenkin onnistunut ohittamaan. Vetäisin vivusta ja satamaan tulee varsin ystävällisen näköinen paatti. Ja samalla reissulla löysin myös kuinka avata aiemmin mainitun kalterioven. Mitä me tästä opimme? Hakkaa päätäsi vaan seinään, ennemmin tai myöhemmin se seinä kaatuu, vaikka sen jäljiltä hiukan heikottaisikin!

Pim pom!

Miekin haluan laivan, jossa aavemaisia sinisiä valoja!

Tämä oikotie säästää ihan hyvin aikaa

Matkalla laivalle meinasin taas saada pienen kohtauksen kun seinän läpi rymisteli kaksi Darkdwelleriä. Koska viimeksikin karkuun juokseminen oli hyvä ratkaisu, päätin jatkaa samaa rataa. Run away, run away! Olin jo melkein laivassa, kun huomasin viereisellä laiturilla parrakkaan ukkelin. Päätin mennä herraa jututtamaan, mutta mokoma totesi vaan että häntä ei kiinnosta ihmiset, jotka eivät osaa taikoa. Ei sitten.

Voisi luulla ettei Souls peleissä oli kauheasti varaa olla nirso juttuseuran suhteen...

Paatissa minut yllätti iso joukko merirsovoja (vai viikinkejä? En vieläkään ole ihan varma), jotka kyllä pistin helposti halki, poikki ja pinoon. Jatkoin laivan sisälle jossa pian edessäni olikin sumuovi. Ja mitähän sen takana? No tietysti pomo, Flexile Sentry! Eka yritys meni tuttuun tapaan ihan pipariksi, koska yritin ottaa siitä valokuvan (Mia nukkumassa, kello lähenee kahta yöllä. Näin mie vietän vapaani, pelaan Soulsia ja kirjoitan blogia).

Kyllä, Flexile Sentry on kahden liskomiehen ylävartalot yksissä jaloissa

Kuolin kertaalleen uudelleen matkalla pomolle, mutta sitten pääsinkin pomon luo, koska reitti on suht lyhyt ja helppo kun ei hölmöile vihollisten kanssa. Pomo osoittautui helpoimmaksi tähän mennessä, mielestäni jopa helpompi kuin Last Giant. Sentry nimittäin ei liikkunut kovinkaan nopsaan ja jokainen hyökkäys oli niin hidas että alta ehti pois kaikessa rauhassa ja hyökkäysten välissä oli helppo survaista hilparilla. Otin muutaman osun koska en välillä ollut varaunut kahden hyökkäyksen sarjoihin, mutta voitin kuitenkin toisella yrityksella (Ekalla jos ei lasketa tuota typeryyttä valokuvan kanssa. Joka oli muuten suttuinen ja tärähtänyt, kuten myös kuvaaja). Taistelun jälkeen löytyi huone, jossa arkku (sisällä Pyromancy Flame, joka mahdollistaa tulitaikojen käytön) ja jonkinlainen iso kompassi tai muu navigointilaite, jonka tutkiminen käynnisti välivideon ja paatti vei minut The Lost Bastilleen, jossa pikaisesti kävimmekin jo kääntymässä The Pursuer taistelun jälkeen

Nyt navigoidaan

The Lost Bastillen nuotio

Kuolemat yhteensä: 123

Pomoja siellä, pomoja täällä

Maanantai, 16.11.2015

En ollut vielä päättänyt mitähän pitäisi tehdä The Pursuerin suhteen. Koettaa saada kaveri nurin vai mennä etsimään uusia alueita. Itsepäinen kun olen niin ajattelin että ainakin muutaman kerran koetan Pursueria. Useampi yritys meni ihan mönkään, en saanut ajoitettua väistöjä oikein. Mutta vähitellen opin parhaan strategian. Käytännössä odotin että pomo hyökkää, sitten väistöliike sivulle ja yksi tökkäys Halberdilla, ehkä kaksi ja nopea väistö pois. Ja jos otin osumaa, niin parantaa ei ollut varaa paitsi jos Pursuer teki oudon hyökkäyksen jolloin hänen miekkansa hehkui sinisenä ja tökkäsi suoraan eteenpäin. Helppo väistää ja sen verran hidas että oli aikaa vetää Estus Flask naamaan tai käydä iskemässä kerran tai pari. Pian jo huomasinkin että pääsin koko ajan lähemmäks voittoa ja ei se vaatinut kuin vähän alta 20 yritystä että voitto (sekä sormus, Pursuerin sielu ja 17 000 normaalia sielua!) oli minun!

Hengityksen tasaamista The Pursuerin kuoltua

Menemällä eteenpäin löysin kuolleen jätin ja sitten päätin käydä käyttämässä sieluni hahmon kehitykseen.

Jättiläinen vai puu?

The Pursuerilta saadut sielut käyttöön!

Kun tulin takaisin,  huomasin esineen pienen pudotuksen päässä. Rohkeasti menin hakemaan ja löytyi Drangleic panssari, hanskat ja housut sekä miekka! Miekka on vielä liian vaativa käyttööni, mutta panssari, hanskat ja housut otin heti käyttöön koska niissä oli selvästi korkeampi puolustus kuin niissä mitkä oli päälläni. Löysin myös linnunpesän jota tutkimalla Pursuerin tiputtanut lintu nappasi minut kantoonsa ja vei The Lost Bastilleen.

Melekoinen linnunpesä

The Lost Bastillessa rupesin miettimään että kenties Drangleic asusteiden korkea tasoero verrattuna muihin löytämiini saattoi kieliä siitä ettei minun pitäisi vielä olla täällä. Epäilykseni vahvistui kun ensimmäinen täällä kohtaamani vihollinen muussasi minut hetkessä ja minä taas en kovin erikoista jälkeä saanut aikaan. Toisaalta kyseinen vihollinen oli iso ukkeli kääreissä kuin mikäkin muumio.

Päätin kuitenkin palata Majulaan ja tutkia vaihtoehtoisia reittejä. Löysinkin portaat alas hiukan viemärimäiseen paikkaan ja jatkoin eteenpäin saapuen Heide's Tower of Flameen. Täällä myös vastaan tuli ekana varsin iso ritari mutta se kaatui parista iskusta jolloin tiesin että ainakin tää paikka on helpompi kuin The Lost Bastille! Vierestä löytyi myös nuotio ja tyytyväisenä lopetin pelisession.

Viemäri?

Heide's Tower of Flame

Iso ukkeli näytti uhkaavalta mutta kaatui helposti

Kuolemat yhteensä: 67

Maanantai 16.11.2015

Tarkoitukseni ei ollut tänään pelata Soulsia. Mutta vähän ennen kuin Mia meni nukkumaan, hän totesi että pelaappa vähän niin saan nähdä kun kuolet. Ihanaa kun on kannustava tyttöystävä...

Heti alkuun totean että tämä paikka on tosi nätti. Puoliksi hajonneita torneja veden yläpuolella. Viholliset, nuo isot haarniskahemmot eivät ole loppujen lopuksi kovin vaikeita, joskin toinen niiden variaatio pääsikin minut tappaamaan turhan useasti. Tapettuani muutaman näistä helpommista vihollisista (joilla on kilpi ja miekka) löysin pienen tasanteen jossa oli jonkinlainen vipu. Vivun käyttäminen aiheutti kauempana olevassa tornissa jotain kummallista. Vedestä nousi pyöreä reunus, joka saumattomasti jatkoi huoneen lattiaa. Eli käytännössä lattia kasvoi. Jännää.

Vipu ja edessä torni jossa lattia suureni. Syy selviää pian...

Tässä kohtaa kuolin muutaman kerran kun haarniskahemmoista pahemmat versiot (Kahdenkädenmiekalla varustetut) pistivät minut näppärästi palasiksi. Nämä kaverit omaavat laajemman iskualueen ja myös tuntuvat ärhäkämmin kääntyvän ympäri eli vaikea pysyä selän takana. Löydän kuitenkin pian taas sumuoven! Rohkeasti sisään ja mitä minä näen? Seuraava pomo, Dragonrider!

Kilpi ja hilpari? Ainakin asevalintasi on hyvä!

Ouch

Jälleen eka yritys menee mönkään, koska en osaa varautua pomon liikkeisiin. Huomaan kuitenkin että tämä jätkä liikkuu hitaammin kuin The Pursuer ja ei vaadi niin paljoa iskuja. Samalla huomaan että tämähän on se huone mihin se reunus tuli pidentämään lattiaa! Eli ilman sitä taistelussa olisi käytössä huomattavasti pienempi alue ja taistelu olisi paljon hankalampi koska ei ole tilaa väistää. Harmi vaan että yritän sitkeästi tappaa kaiken tieltäni matkalla pomolle ja kuolenkin melkein 10 kertaa ennen kuin saavutan lopulta pomon uusiksi. Tässä kohtaa voisin viimein mainita että tässä pelissä on hieno mekaniikka verrattuna aiempiin Souls peleihin. Jos samat viholliset tappaa tarpeeksi monta kertaa (riippuen ilmeisesti vihollisesta ja alueesta?) niin ne pysyvät kuolleena. Eli jos matka pomolle tuntuu liian pahalta, niin sitkeydellä voit tyhjentää alueen pysvästi jolloin on tyhjä reitti pomolle.

En enää jaksa yrittää tyhjentää aluetta ja juoksen suorinta tietä pomolle, väistäen kaikki viholliset. Rekrytoin Mian kuvaamaan taistelua ja opin varsin nopeasti että Dragonrider on melko helppo pomo. Liikkuu hitaammin kuin The Pursuer ja myös ei ole läheskään niin aggressiivinen. Paljon helpompi löytää tilaisuus parantaa ja ei edes tarvitse joka osuman jälkeen turvautua Estuksiin. Sama strategia tuntuu myös toimivan kun alueen vihollisiin eli väistö, isku, väistö. Toista. Muutama yritys myöhemmin onnistunkin pomon kaatamaan! Alla muutama kuva taistelusta, jatkossa taijan aina laittaa Mian kuvaamaan kun vaan mahdollista!

Etäisyyden kontrollointi on kaiken a ja o

Maista hilparia, moukka!

Sulava väistö

Se oli yllättävän helppoa

Taistelun jälkeen jatkan tornia ylöspäin ja löydän nuotion sekä naikkosen, joka kauppaa taikoja. Nyt on kaksi vaihtoehtoa edetä. Palaamalla hiukan taaksepäin oli reitti jota en tutkinut vielä ja nuotiolta eteenpäin johtaa myös reitti. Katsotaan minne nenä vie ensi kerralla...

Jos jostain syystä tulee Faithia käyttäville taioille tarvetta, palaan luoksesi

Kuolemat yhteensä: 81

Keskiviikko, 18.11.2015

 Päätin palata hiukan takaisinpäin, koska siellä oli tutkimaton reitti. Matkan varrella tapoin muutaman ison soltun ja yllätyksekseni bongasin myös vivun jonka ohi olin aiemmin juossut. Kyseinen vipu toi lisää lattiaa Dragonrider huoneeseen eli enää ei olisi ollut mitään riskiä tippua kuolemaan kesken taistelun. Noh, enpä mie muutenkaan kertaakaan tippunut joten eipä sillä väliä.

Eipä tämä vipu mitään tässä vaiheessa enää tee.

Seuraavalla isommalla tasanteella löytyi yksittäisen vihollisen lisäksi uusi vipu, joka laski alas laskusillan, joka johti isompaan torniin. Tornissa odotti oviaukko ja jälleen sumuovi. Sen enempää ajattelematta painuin ovesta läpi ja yllätyksekseni edessä oli taas pomo, Old Dragonslayer! Hyvä että kerkesin edes reagoida tilanteeseen kun kyseinen veijari lähti hurjaan syöksyyn ja lävisti minut keihäällään. Ja väkisin huomasin että tämä on varsin tutunnäköinen pomo ja varmasti kaikki Souls ykkösen pelanneet saavat ikäviä muistoja mieleensä tästä kaverista. Sehän on selvästi Dragon Slayer Ornstein! Oli tämä sitten täsmälleen sama kaveri tai ei, niin ainakin tällä kertaa hän on yksin. Souls ykkösen vaikeimpia taisteluita on nimittäin Ornsteinia ja hänen ystäväänsä Smoughia vastaan. Näen vieläkin siitä painajaisia...

Jälkikäteen ajatellen, kyllä tää vähän vaikutti johtavan pomolle

Ornstein eikun siis Old Dragonslayer

Ornstein plus tämä teksti... liikaa muistoja! Älkää välittäkö valkoisesta kummituksesta, se on vain jonkun toisen pelaajan "varjo"

Häkeltyneenä siitä että yksi pahimpia painajaisiani on tullut uudelleen kiusakseni kuolen matkalla pomolle muutaman kerran. Ja aina kun Dragonslayerin luokse pääsen, niin kuolen melko nopeasti. Dragonslayer nimittäin on huomattavasti vaikeampi kuin edellinen pomo, Dragonrider. Slayer nimittäin tekee todella nopeita syöksyjä joiden väistö on tarkkaa puuhaa, hän myös tekee väistöhyppyjä taakse, välillä ampuu mustaa energiaa jos menen liian kauaksi ja myös levittää yhden hyökkäyksen aikana mustaa energiaa kaikkialle ympärillään. Kyseisen hyökkäyksen voi väistää jos tarpeeksi nopeasti peruuttaa riittävän kauas. Mutta kaikkein vaarallisin hyökkäys ainakin minulle tuntuu olevan neljän iskun nopea sarja, koska jos yksikin väistö on myöhässä niin henkihän siinä meinaa lähteä.

Mikäs tässä makoillessa

Elä tökkää sillä!

Harvinainen hetki, Old Dragonslayer on hetken paikallaan

Onnistun vähitellen tyhjentämään reittiä pomolle vihollisista melkein kokonaan ja lopulta huomaan että lähellä pomon sumuovea on arkku! Miten mie oon sen ohi juossu ainakin 4-5 kertaa? Ja arkusta löytyykin jotain todella maukasta. 5 Human Effigyä ja sormus, Ring of Binding! Tämän sormuksen efekti on niin voimakas että varmaan pidän sitä koko pelin. Kuten olen kertonut aiemmin, kuoleminen tiputtaa hahmon kestoa vähän, kunnes kesto on vain puolessa. Koska olen niin nirso käyttämään Effigyitä, olen ollut lähes koko pelin vaan puolessa kestossa. Mutta! Ring of Binding vähentää tätä rangaistusta niin että kesto tippuu vain neljäsosalla! Eli miun näkökulmasta tämä sormus nosti kestoani oikein tuntuvasti!

Vieläkin ihmetyttää että tämän ohi olen juossut

Tämän ihanampia sanoja tässä pelissä ei ole vielä vastaan tullut

Hiukan myöhemmin koen ensimmäisen invaasion. Ja mitähän nämä invaasiot ovat? Ne ovat sitä että toinen pelaaja hyökkää peliisi, koettaen tappaa sinut. Riippuen missä covenantissa olet, tästä saa erilaisia etuja ja esineitä plus jotkut vaan tykkää tappaa muita pelaajia. Peliini hyökännyt kaveri oli selvästi minua kokeneempi ja vahvempi pelaaja, koska hän vain seisoi kunnes iskin häntä, tehden todella vähän vahinkoa. Heti tämän jälkeen hän käytti jotain loitsua joka tappoi minut kerrasta. Ihanata...

En antanut tämä haitata ja jatkoin Dragonslayerin kanssa taistelua. Alan päästä jyvälle väistöjen ajoituksista ja yhdellä yrityksellä saan pomon kestot parin iskun päähän kuolemasta. Olin siis varma että täysin voitettavissa tämäkin pomo on jo tässä vaiheessa, se vaan kysyy kärsivällisyyttä. Sitten huomaan kirjanpidostani että olenkin kuollut tasan 100 kertaa. Tämä on hyvä paikka lopettaa, ensi kerralla pistetään tämä ukkeli maihin!

Kuolemat yhteensä: 100