Kolme kamalaa vartijaa

Keskiviikko, 25.11.2015

Matka jatkui selleistä muureille. Etenin hiukan varoen, koska en tiennyt millaisia vihollisia täällä oikein pyörii. Suureksi yllätyksekseni bongasin ensimmäisenä tutun hahmon. Tuohan on Heide Knight! Vastaava herra oli Forest of Fallen Giantsissa. Siltä sai näppärän miekan kunhan otti hengen pois, joten luonnollisesti kävin päälle rohkeasti. Harmi vaan että tällä kaverilla on kestoa enemmän ja aseena miekan sijaan keihäs, joka sattui julmetusti. Kuolin muutamaan otteesen, mutta lopulta mokoma kaatui ja sain siltä Heide Knight Spearin, joka miekan tavoin tekee sähkövahinkoa fyysisen lisäksi. Hmm, tätä voisi vaikka joskus käyttää...

The Lost Bastille

Toinen Heide Knight

 Laskeuduin tikkaita alas ja päädyin taistelemaan parin hurtan kanssa ja luokseni tipahti kääreisiin sidottu isohko mies, jolla oli turkisviitta ja julman näköinen keihäs. Taistelun jälkeen löysin pienen raon, josta löytyi arkku ja arkusta Estus Flask Shard. Nice

Estus Flask Shard löytyi täältä. Löydätkö kuvasta nuotion?

Matka jatkui ja pätkin matkalla pari hurttaa lisää. Hurtat eivät juurikaan vahinkoa saa aikaan ja kupsahtavat iskusta tai kahdesta. Löysin lukitun oven, jonka jätin omaan arvoonsa. Pian saavuin isojen rappujen juurelle, joiden yläpäässä odotti jälleen turkisviittamies ja tynnyri. Aistin ansan ja pian tynnyri lähtikin tippumaan kohti. Väistin nurkan taakse ja kuulin räjähdyksen. Hah, minua ei noin helposti tapeta!

Portaiden yläpäässä veijari, joka työntää räjähtävän tynnyrin alas

Tapettuani pari hurttaa ja turkisviittamiestä löysin isohkon huoneen, jossa oli jälleen Lucatiel, jonka tapasimme aiemmin No-man's Wharffissa. Huoneessa oli myös ovi, joka ei aukene tältä puolelta. Minulla on aavistukseni kuinka pääsen toiselle puolelle kun vilkuilen ulos ikkunasta. Jatkan kuitenkin matkaani toista reittiä pitkin.

Moro, Lucatiel! Mukava tavata uusiksi

Löysin varsin ikävän huoneen jossa kimppuuni kävi useampi haarniskoitu solttu, jotka heiluttelivat kahden käden miekkoja. Kuolin tänne huoneeseen parikin kertaa, vaikka yritin solttuja houkutella pari kerrallaan. Lopulta sain ukot nurin ja pienen seikkalin jälkeen löydän uuden sumuoven. Aistin pomon, joten lähden takaisin koska en halunnut menettää yli 10 000 sielua, eihän miulla ollut ees Estus Flaskei jäljellä 

How about no?

Käytyäni Majulassa palaan The Lost Bastilleen, mutta eri nuotiolle! Nimittäin sille, jolle pääsin tapettuani The Pursuerin. Ja tadaa, löysin oven jonka toisella puolella hetkeä aiemmin olin! Avattuani oven bongasin pienen alueen jossa minua odotti pari solttua ja hurttaa. Kuolin kertaalleen ja palasin takaisin, tällä kertaa olin voitokas. Löysin arkun jossa oli sormus, joka nostaa vihollisilta saatujen sielujen määrää (Nice!) ja avaimen. Kenties siihen aiempaan oveen, josta en välittänyt? Pitää käydä myöhemmin selvittämässä.

Nopeampi reitti, The Pursuerin kautta

Arkusta löytyi taas näppärä sormus sekä avain

Nyt oli pakko todeta että pitää käydä katsomassa millainen pomo minua odottaa. Palasin sumuovelle ja kauhukseni jouduin pienelle tasanteelle jossa minua odotti pitkä haarniskaukkeli pitkävartisen vasaran/nuijan ja kilven kanssa. Ja suuremmaksi kauhukseni huomasin että yhden pomon kestomittarin sijaan mittareita oli 3! Mitähän ihmettä! En osannut käyttää pientä tasannetta taistelutantereena, etenkin kun en tiennyt miten tämä Ruin Sentinel hyökkäilee. Parin kuoleman jälkeen rupesin vähän hahmottamaan ja huomasin että tasanteen alla oli iso huone ja muilla tasanteilla kaksi muuta Sentineliä. Yksittäisen Sentinelin sain kaadettua kolmannella yrityksellä ja tällöin muut kaksi Sentineliä lähtivät liikkelle. Tiputtauduin alas valmiina kohtaamaan heidät, mutta enhän mie mitään kahdelle mahtanut yhtäaikaa. Yritin paeta käyttämään Estusin ja toinen mokoma viskasi minua kilvellä. Mitä! Tässä voi mennä hetki...

Eka Ruin Sentinel

Huomatkaa melkein tyhjä kestomittari. Kaksi jäljellä

Ouch

Kuolemat yhteensä: 135

Perjantai, 27.11.2015

Voi pojat, mie vihaan Ruin Sentinelejä. Ärsyttävin pomotaistelu tähän mennessä. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle...

Olin vasta herännyt kun päätin vähän Soulsia pelata ja en uskonut että tokkuraisena kannattaa mennä kauhun kolmikkoa haastamaan, joten päätin mennä kokeilemaan mitä sen yhden lukitun oven takaa löytyy. Saavuin portaikkoon, joiden alapuolella ovi oli. Hetken mielijohteesta päätin työntää räjähtävän tynnyrin alas, ihan vaan koska tykkään räjähdyksistä. Hiukan yllätyin kun tynnyri räjäytti reiän seinään! Ja aukon läpi pääsin huoneeseen jossa oli nuotio ja reitti seuraavaan huoneeseen, johon olisi myös päässyt lukitusta ovesta. Ajattelin että avaanpa kuitenkin tuon oven ja kas kummaa, tähän oveen minulla ei olekaan avainta. Huoneessa oli kuitenkin muutama arkku, joista ei tullut mitään erikoista ja seppä! Ajattelin tarkistaa millaista tavaraa tämä seppä myy, mutta hän vaan valitti että tarvitsee Emberin (oletan että tässä yhteydessä "hiillos"), jotta voi tehdä aseita. Pidetään mielessä, Souls ykkösessä toimitin parikin Emberiä eräälle sepälle.

Reikä seinässä

Hiillos tai ei, seppä hakkaa vasarallaan tyhjää...

Halusin kuitenkin selvittää mihin se miun löytämä avain sopii. Melko pian löysinkin yhden lukitun oven, jonka olin kokonaan unohtanut. Oven takaa löytyi pieni aukea ja kaivo. Kaivosta ei tällä kertaa noussut esinettä vaan häkissä kolme vihollista, jotka kävivät kimppuun hyvin hämmentävällä tavalla: he hyppäsivät mahalleen maahan ja tämä aiheutti valtavan paineaallon, joka sattui perkeleesti. Henkihän siinä meni jo pelkästä ihmetyksestä...

Seuraavalla yrityksellä onnistuin listimään kaiken tieltäni ja päädyin lopulta huoneeseen, jossa jälleen oli pari arkkua. Yhdessä niissä oli ehkä siistein ase mitä olen tässä pelissä nähnyt: Twinblade!

FF IX:n Zidanelle kelpaisi tämä ase

Iloni oli hyvin lyhytaikainen, koska enää oli jäljellä yksi suunta. Ja se suunta oli Ruin Sentinelien läpi... Kuolin kymmeniä kertoja tässä typerässä taistelussa! Melkein aina sain ensimmäisen nurin helposti, mutta ongelmat vasta alkoivatkin kun piti hoidella kaksi jälkimmäistä kerralla. Kyllä, heidän hyökkäykset olivat vähän hitaita ja torjuttavissa kilvellä. Mutta ongelma olikin että minun olisi pitänyt päästä lyömään heitä! Mokomat tuntuivat tekevän töitä vuorotellen, heti kun toinen oli haavoittuvainen niin toinen syöksyy kimppuun. Ainoa täysin turvallinen tilaisuus hyökätä oli kun molemmat palautuivat omista hyökkäyksistään ja näitä tilaisuuksia ei tullut kovinkaan usein. Ja ykskin virhe minun puoleltani (Oli se sitten staminan loppuminen, jolloin en voi hyökätä, väistää tai torjua ennen kuin hiukan palaudun, tai epäonnistunut väistö), niin kyllä sattui. Yksi isku ei riittänyt minua tappamaan, mutta tilaisuuksia parantaa ei helposti löytynyt. Ja en tiedä mitä perhanan ennustajia nää Sentinelit ovat, koska lähes poikkeuksetta kun yritin Estustia vetää naamaan niin toinen loikkaa ilmaan ja murskaa minut siihen paikkaan. Tämä kyseinen loikkahyökkäys tappoi minut melkein joka yrityksellä, koska sen torjuminen syö staminaa niin hurjasti, että yleensä hahmoni jäi avoimeksi toisen Sentinelin iskuille. Väistäminen taas on hankalaa, koska jos väistön tekee heti kun Sentinel loikkaa, niin Sentinel ilmassa ennakoi mihin pysähdyn ja jälleen tekee minusta muusia.

Ongelmia myös aiheutti Sentinelien haluttomuus pysyä yhdessä. Jos toinen lähti kiertämään sivulle, en voinut tehdä turvallisesti mitään, koska en nähnyt molempia. Taisteleminen olikin sitä että liikuin koko ajan taaksepäin, vahtien ja odottaen. Sekä tietysti toivoen... Jossain kohtaa tarvitsin hiukan taukoa, joten kävin Majulassa ja siellä olevan sepän luona. Matkaani oli tarttunut isompia titanite shardeja, joita käytin Halberdin nostamisen tasolle +5. Päätin myös Heide Knight Spearia nostaa pari tasoa tavallisilla titanite shardeja koska olin todennut sen myös päteväksi aseeksi. En ole täysin varma, mutta Sentinelit tuntuivat ottavan sähköstä extra vahinkoa?

Lopulta, melkein kolmenkymmenen yrityksen jälkeen Sentinelit kaatuivat. Vihdoinkin kävi tuuri että Sentinelit pysyivät yhdessä ja hyökkäilivät useasti yhtäaikaa, jättäen minulle hyviä tilaisuuksia vahingoittaa molempia. Sitä ilon määrää!

Saatuani hurjan määrän sieluja, huomasin ettei ole missään tikkaita ovelle josta mie tänne tulin. Ja eteenpäin hiukan hirvitti mennä, ikinä tiedä millaisia kauhuja siellä odottaa. Ja kauhuista haluan pysyä kaukana kun on yli 30 000 sielua taskussa! Onnekseni huomasin että minulla oli muutama Homeward Bone, joiden avulla voi palata aiemmalle nuotiolle. Pian olinkin jo Majulassa ja käytin sielut hahmoni kehitykseen!

Palattuani Sentinelien huoneeseen, jatkoin eteenpäin. Löysin itseni ahtaasta käytävästä, jonka molemmilla puolilla oli pieniä sellejä. Kurkistin jokaiseen selliin ja käytävän päässä tapahtui yhtäkkiä räjähdys. Miksi? En tiedä. Mutta siihen mie kuolin. Onneksi kävin Majulassa käyttämässä sielut!

Tämän käytävän päässä spontaanisti räjähdin

Päästyäni takaisin päätin vaan juosta käytävän läpi ja selvisin ilman naarmuja, vaikka perässäni räjähtikin taas. Ilmeisesti viimeisessä selissä oli itsemurhapommittaja. Suureksi ilokseni löysin uuden nuotion!

Sentinel taistelu oli uuvuttanut minut sen verran pahasti että ei enää tehnyt mieli pelata, mutta päätin kuitenkin vielä vähän tutkia. Nuotiolta oli kaksi reittiä, toinen ovesta ja toinen tikkaita alas. Menin ovesta ja päämäärättömästi vaan juoksentelin minne pääsin, tappaen vihollisia. Löysin mm. oven jonka takana oli vaan kivinen seinä, yhden hengen häkki joka toimi hissinä ja lisää omituisia mahalleen hyppiviä vihollisia. Henkihän siinä taas meni, mutta päätin vielä ennen lopettamista kurkata mitä tikkaiden alapäässä on. Sieltä löytyi yhden hurtan lisäksi jälleen naama, johon minulla ei ole Pharros' Lockstonea. Pidetään paikka mielessä.

Kuolemat yhteensä: 170

PS: Screw you, Ruin Sentinels!

Lauantai, 28.11.2015

Mia halusi nähdä vähän lisää Soulsia joten ajattelin että jatkan pelaamista parin kuoleman verran. Yllätyksekseni löysinkin nopeasti sumuoven ja ajattelin että menenpä kuolemaan, pomolta tulee kuitenkin turpaan. Mutta pomon sijaan päädyin uudelle alueelle, Sinner's Riseen, josta löysinkin pian nuotion. Tapoin nuotion läheltä pari varsijousimiestä sukupuuttoon, koska he olivat harmittavan lähellä nuotiota. Että sellainen puolen tunnin sessio

Kuolemat yhteensä: 174

Sunnuntai 29.11.2015

Voisi kuvitella että jos paikan nimi on Sinner's Rise, niin lähdettäisiin ylöspäin. Ja pyh, hissillä vaan alas syvälle viemäreihin! Viemäreissä minua odotti varsin rumat ilmestykset, en oikein ottanut selvää mitä ihmettä nämä isot epämääräiset viholliset ovat. Kolme kappaletta niitä kuitenkin oli alueella, joskin kaikki pystyi tappamaan yksi kerrallaan. Melko helposti ne nurin saa kunhan vain pääsee iskemään ensin selkään, mutta melko helposti lähtee omakin henki jo parista iskusta ja kilvellä torjuminen ei oikein käy, koska jo yksi isku meinasin kuluttaa kaiken staminan. Ja vedessä kahlaaminen on huomattavasti hitaampaa kuin kuivalla maalla käveleminen... Kuolinkin muutaman kerran että pääsin hiukan eteenpäin mukanani Sublime Bone Dust (Majulassa seuraavalla kerralla käytinkin sen välittömästi, Estus Flaskini ovat nyt tasoa +2)

Hissi alas

Jälleen viemäreissä

Otus

Jatkoin matkaa hiukan eteenpäin ja löysin lisää sellejä kahdella tasolla ja ison kalterioven, jonka vieressä vipu. Selleissä odotti lisää niitä ihme vankeja, jotka hyppäävät mahalleen eteesi. Yhdestä sellistä löytyi Pharros' Lockstone, saa nähdä missä sen käytän. Avattuani ison oven näin edessäni isohkon rakennelman ja sumuoven. Tuo on pakko johtaa pomolle...

Pomotaistelu edessä

Tutkin onko muita suuntia mihin mennä, mutta ei. Toisaalta haluaisin nähdä millainen pomo vastassa, toisaalta en halua ainakaan vielä voittaa koska Mia on nukkumassa ja haluan kuvia... Järkeilin että melkoinen ihme saa tapahtua että ekalla yrityksellä voittaisin. Rohkeasti siis ovesta ja ottamaan turpaan. Minua tervehti välivideo, jossa näkyi ilmeisesti jonkinlainen vanki, koska hänellä oli kädet kahlittu toisiinsa. Ei se tuntunut taistelutahtoa pidättelevän, kaveri syöksyi kimppuuni kahden käden miekkaa heiluttaen. Pomon nimeksi paljastui The Lost Sinner. Testailin vähän kaverin liikkeitä ja kyseessä tuntuu olevan aika liukas kaveri, teki loikkia poispäin ja heilutteli miekkaansa voimalla. Pari osumaa sain sisään, mutta sitten henki meni.

The Lost Sinner

Ajattelin että en turhaan yritä enempää, haluan Mian kuvaamaan huomenna taistelua. Päätin kuitenkin yrittää vähän aluetta tyhjentää vihollisista ja käyttää sieluja hahmon kehitykseen. Ne isot rumat otukset nimittäin antoivat vähän yli 1500 per otus. Noin kymmenen kuoleman verran tapoin niitä ja kävin hahmoani vähän kehittämässä, sitten totesin että vois lopetella. Päätin kuitenkin kokeilla Lost Sinneriä uusiksi, ihan vaan huvikseni. Älkää huoliko, henki siinä taas meni mutta sain edes vähän lisää kokemusta. Mutta huomenna sie kaadut!

Kuolemat yhteensä: 187