Mitähän sitä tuli juuri tehtyä. Ajatuksella leikittely johtikin itse toimintaan ja tämä kyseinen toiminta on blogin pitäminen. Mutta eihän blogia voi pitää ellei ole jokin kantava teema, kuten vaikka eräänlainen julkinen päiväkirja. Tämän oman blogini tarkoitus ei ole kertoa teille juurikaan omasta elämästäni vaan sen sijaan keskityn kertomaan teille rakkaasta harrastuksestani eli videopeleistä!
Jos siis pelit eivät ole millään tavalla teille kiinnostavia, voitte hyvällä omatunnolla sulkea tämän blogin. Kiitos ja näkemiin! :) Mitä taas tulee teihin joiden mielenkiinto heräsi niin tarkennetaan: tässä blogissa aion vähintään kerran viikossa tehdä tilannekatsauksen miten olen edennyt peleissä jotka kulloinkin on kesken ja samalla myös päivitän ajatuksiani kyseisistä peleistä. Kenties opimme yhdessä että peli mistä olin alussa innoissani osoittautuukin tylsäksi. Tai peli mille ei ollut suuria odotuksia paljastuikin nautinnolliseksi kokemukseksi (toivotaan että näin käy useasti). Blogin tarkoitus myös minulle itselleni on mahdollisuus antaa peleille enemmän aikaa ja huomiota, koska valitettavasti harvoja pelejä ehdin pelaamaan enemmän kuin kerran ja usea pelikokemus onkin haihtunut mielestä vaikka pelihetkellä nautin paljonkin. Ja se on suoraan sanottuna sääli! Mielessäni on jo muutamakin vaihtoehto mitkä kelpaisivat ekaksi "blogipeliksi" ja mahdollisesti jo myöhemmin tällä viikolla aloitan pelaamisen ja ekan oikean blogipostauksen rustaamista. Mutta sitä ennen voisin kertoa teille hieman millainen pelaaja mie oon ja miten minusta ylipäätään tuli tälläinen nörtti.
Ihan ensiksi nykyisestä minusta: Hei, nimeni on Eetu ja olen 27-vuotias ja asustelen Savonlinnassa yhdessä tyttöystäväni Mian kanssa. Olen töissä paikallislehti Itä-Savon jakajana, joka on minulle sopivaa hommaa kun muutenkin olen aina ollut yöihminen. Ja tuon enempää tällä erää teijän ei tarvitse tietää. Joten nyt siirrytään todelliseen aiheeseen eli miten peleistä tuli osa elämääni.
Tarkkaa vuotta en muista mutta olin kyllä alle kouluikäinen kun peleistä tuli minulle jokapäiväisiä. Ja syy tähän on neljä vuotta minua vanhempi veljeni. Lukemattomat tunnit silmät kiiluen katsoin veljeni olan yli kun hän pelasi joko itsekseen tai serkkujemme kanssa vaikka millaisia pelejä, lähinnä vanhalla kunnon Nintendo Entertainment Systemillä ja Sega Mega Drivella. Ja vähitellen kun itse pääsi pelaamaan yksinkertaisempia pelejä niin veli siirtyi haastavempiin PC peleihin ja näin jatkoin edelleen olan yli tuijotusta. Hämmentävää miten tarkasti esimerkiksi Master of Orion kakkosen avaruustaistelut ja eri AI:n ohjaamat johtajat on jääneet mieleen vaikka en ole koskaan itse peliä pelannut.
Ratkaiseva hetki ainakin pelimakuni suhteen oli kun veljeni totesi että äh, ei jaksa aloittaa SNES emulaattorilla Final Fantasy IV:tä alusta. Tokaisi sitten minulle että aloita sie. Ja siitä hetkestä alkaen Final Fantasyt ja koko JRPG (japanilaiset roolipelit) genre onkin omannut tärkeän paikan sydämessäni. Tuli pätkittyä niin Chrono Trigger, Tales of Phantasia, Breath of Firet ja monet muut klasikko roolipelit useaan kertaan ja en ole vieläkään saanut niistä tarpeeksi.
Rippilahjaksi vanhemmiltani sain ensimmäisen oman konsolini ja oli PlayStation 2 (Sama konsoli edelleen toimintakunnossa joskin valitettavan vähällä käytöllä). Sen jälkeen näiden vuosien varrella on itse tullut hankittua (Tässä järjestyksessä) Nintendo DS, 3DS, PS3, WiiU, GameCube (käytettynä) ja PSP (Myös käytettynä). Ja tietysti läppärillä tulee pelattua ajoittain joskin huomattavasti vähemmän kuin konsoleilla. Myös PS4 houkuttaa mutta sille ei ole vielä tarpeeksi sellaisia pelejä mitkä välttämättä haluaisin. Oikeastaan vain Bloodborne olisi tällä hetkellä syy konsolin ostoon.
Tällä hetkellä minulla on kesken Xenoblade Chronicles (digitaalinen versio WiiU:lla), Persona 4 Arena (PS3), Fire Emblem: Awakening (3DS) ja satunnaisesti läppärillä pelaan Hearthstonea, Magic Duelsia ja Binding of Isaac: Afterbirthiä. Näistä peleistä en vaivaudu kirjoittamaan tänne juurikaan enempää koska haluan keskittyä peleihin jotka aloitan tämän blogin aikana kun taas esim. Xenoblade on niin pahasti kesken että tuntuisi hupsulta aloittaa siitä tehdä katsauksia tänne. Magic Duels ja Hearthstone ehkä näkevät päivänvaloa tässä blogissa jos koen että pitää päästä niistä purkamaan sydäntä mutta epäilen.
Siinä taisi olla kaikki tärkeimmät huomiot. Vielä näin lopuksi voisin kertoa että japsi ropejen ohella pidän ehkä eniten tasoloikista mutta pelaan lähes mitä vain genreä joskin räiskintä-, urheilu ja massiiviset moninpelit eivät minua saa lähes ollenkaan syttymään, vaikka silloin tällöin joku pieni poikkeus saattaa löytyä. Ja ai niin, realistiset autopelit on minun makuuni todella, todella tylsiä. Jos haluan ajaa autolla, niin Skoda on pihassa. Ja jos välttämättä pitää pelissä ajaa autoa, niin parasta pelin olla Mario Karttia tai vastaavaa!
Kiitän kaikkia jotka jaksoivat tänne asti lukea! Otan mielelläni kommetteja ja huomioita vastaan, tämä on vasta matkan alku joten pienet kompastumiset on odotettavia. Jos aikatauluni pitää niin viimeistään ensi viikon alussa pitäisi olla materiaalia ensimmäiseen oikeaan postaukseen.
Nörtti kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti