Olin henkisesti varautunut että olisin jumissa Old Dragonslayerin kanssa hetken, joten päätin aloittaa tämän pitkän kärsimyksen. Ei luvannut hyvää että kuolin isoihin soolttuihin kahdesti ennen kuin edes saavutin Dragonslayerin uusiksi! Mutta voi sitä ihmetyksen määrää kuin vaivaisen neljän yrityksen jälkeen tulikin jo voitokas taistelu! Jouduin käyttämään kaikki Estus Flaskit ja pari Lifegemiä, mutta silti! Voitto on aina voitto. Koska en halunnut ottaa riskiä että menetän pomolta saadut sielut, suuntasin nopeasti takaisin aiemmalle nuotiolle ja kävin Majulassa kehittämässä hahmoani. Huomasin myös että olin jostain poiminut esineen nimeltä Sublime Bone Dust, jonka polttamalla Majulan nuotiossa Estus Flaskini jatkossa parantavat enemmän kestoa per käyttö kuin aiemmin. Näppärää!
 |
| Taistelun jälkeen |
 |
| Hahmon kehitystä |
 |
| Mistä mie tämän oikein sain? |
Palasin Old Dragonslayerin huoneeseen ja jatkoin eteenpäin parvekkeelle joka olikin umpikuja. Parin arkun lisäksi (joista löytyi mm. uusi kypärä!) siellä oli yrmeä kaveri joka vaan sanoi etten ikinä tule kelpaamaan sinisiin ritareihin. Ei sitten, pidä tunkkis!
 |
| En tiedä mistä sinisistä ritareista puhuit, mut eipä kiinnosta |
 | |
| Uusi kypärä! Peittää kasvot ja on hienompi töyhtö kuin aiemmassa |
 |
| Lucatiel |
Matka jatkui uudelle alueelle, No-man's Wharffiin. Tätä satamaa ei ole pidetty kovinkaan hyvässä kunnossa. Ja miten mie kuolen uudella alueella? Kävelen sillan ohi järveen. Minulla ei ole mitään sanottavaa... Viholliset ovat ihan perus solttuja (ei isoja) ja hiukan merirosvojaa/viikinkejä muistuttavia veikkoja, joista osa heittelivät ilmeisesti minua öljypommeilla. Öljy itsessään ei tehnyt mitään, mutta jotenkin miusta tuntuu että kannattaa pysyä tulesta kaukana...
 |
| No-man's Wharf |
Kauhukseni huomasin että minua lähestyi todella ruma otus pitkine käsineen! En tiennyt yhtään miten tämän vihollisen kanssa pitäisi toimia, joten henkihän siinä meni.
 |
| Mikä ihme sie olet! Kuva napattu netistä, ei ollut aikaa ottaa itse |
Kuolemat yhteensä: 108
Sunnuntai, 22.11.2015
Mia halusi nauraa minulle hiukan ennen kuin meni itse nukkumaan, joten "jouduin" pelaamaan hiukan eteenpäin. Hiukan alle tunnissa en saanut edistystä juuri lainkaan, joskin sain aluetta tutkittua vähän. Opin myös että jos hahmo on öljyn peitossa, tulinuolet ovat melko vaarallisia. Ei sentään kerrasta tapa mutta sattuu se aika perkeleesti kun hahmo meinaa räjähtää. Onnistuin myös kertaalleen pakittamaan järveen, se oli arvokas tapa kuolla.
Jouduin myös pitkästä aikaa turvautumaan toiseen aseeseen, koska vihollisia No-man's Wharfissa on sen verran paljon että hilparini kestävyys uhkasi laskea nollaan. Nuotiolla lepääminen nostaa kestävyyden takaisin täysiin, mutta jos ase hajoaa niin täytyy käydä Majulassa sepän luona. Mutta kuitenkin, pikaisesti asevalikoimaani tutkimalla huomasin että Heide Knight Sword on ihan pätevä korvike silloin kun hilpari kaipaa lepoa. Iskee aika nopealla tahdilla ja tekee myös fyysisen vahingon lisäksi sähköistä vahinkoa. Huomasin myös että kyseinen miekka toimii myös todella hyvin noita ihmeen pitkäkätisiä vihollisia vastaan (joiden nimeksi Dark Souls Wiki paljasti Darkdweller). Väistä pari iskua, kierrä selän puolelle ja täysillä päälle! Tämä strategia tietysti kärsii jos mokomia on kaksi... Meinasin saada sydänkohtauksen kun erään oven avatessani vastassani oli kaksi näitä veijareita, jotka kaatoivat koko seinän alas!
Tutkimusmatkani aikana löysin uuden naaman joka kysyi Pharros' Lockstonea sekä kalterioven jonka ilmeisesti saa auki toiselta puolelta.
 |
| Palaan takaisin kunhan löydän toisen Lockstonen! |
 |
| Oikotie? |
Onnistuin kasaamaan sieluja muutamia tuhansia, jotka kävin tuhlaamassa Majulassa hahmooni ja Heide Knight Swordin kehittämiseen. Mia painui tässä kohtaa nukkumaan ja ajattelin että tarvitsen itse ennen töitä jotain rauhoittavampaa pelattavaa. Xenoblade Chronicles kutsuu ->
Kuolemat yhteensä: 113
Tiistai, 24.11.2015
Dark Souls 2 on yllättävän kiltti peli. Joku saattaisi luulla että olen vähän sekaisin kun tälläisiä puhun, mutta olen ihan tosissani! Toki, henki lähtee helposti ja edistysminen on välillä hidasta. Mutta! Jos saat edes muutaman vihollisen vietyä mukanasi tai edes hiukan pidemmälle etenet, niin jotain edistystä on tapahtunut! Mie vaan aivottomasti tutkin aluetta, tapoin kaikki viholliset mitä vastaan tuli, välillä kävin sieluja vähän käyttämässä hahmoni parantamiseen jne jne. Ja yhtäkkiä huomasin että koko alueen alkupuolella ei ollut enää vihollisia ollenkaan. Sitten pääsin pidemmälle yhä useammin ja etenkin niitä Darkdwellereitäkin onnistuin tappamaan ilman suurempia ongelmia. Ja yhtäkkiä löysin vivun, jonka olin jotenkin onnistunut ohittamaan. Vetäisin vivusta ja satamaan tulee varsin ystävällisen näköinen paatti. Ja samalla reissulla löysin myös kuinka avata aiemmin mainitun kalterioven. Mitä me tästä opimme? Hakkaa päätäsi vaan seinään, ennemmin tai myöhemmin se seinä kaatuu, vaikka sen jäljiltä hiukan heikottaisikin!
 |
| Pim pom! |
 |
| Miekin haluan laivan, jossa aavemaisia sinisiä valoja! |
 |
| Tämä oikotie säästää ihan hyvin aikaa |
Matkalla laivalle meinasin taas saada pienen kohtauksen kun seinän läpi rymisteli kaksi Darkdwelleriä. Koska viimeksikin karkuun juokseminen oli hyvä ratkaisu, päätin jatkaa samaa rataa. Run away, run away! Olin jo melkein laivassa, kun huomasin viereisellä laiturilla parrakkaan ukkelin. Päätin mennä herraa jututtamaan, mutta mokoma totesi vaan että häntä ei kiinnosta ihmiset, jotka eivät osaa taikoa. Ei sitten.
 |
| Voisi luulla ettei Souls peleissä oli kauheasti varaa olla nirso juttuseuran suhteen... |
Paatissa minut yllätti iso joukko merirsovoja (vai viikinkejä? En vieläkään ole ihan varma), jotka kyllä pistin helposti halki, poikki ja pinoon. Jatkoin laivan sisälle jossa pian edessäni olikin sumuovi. Ja mitähän sen takana? No tietysti pomo, Flexile Sentry! Eka yritys meni tuttuun tapaan ihan pipariksi, koska yritin ottaa siitä valokuvan (Mia nukkumassa, kello lähenee kahta yöllä. Näin mie vietän vapaani, pelaan Soulsia ja kirjoitan blogia).
 |
| Kyllä, Flexile Sentry on kahden liskomiehen ylävartalot yksissä jaloissa |
Kuolin kertaalleen uudelleen matkalla pomolle, mutta sitten pääsinkin pomon luo, koska reitti on suht lyhyt ja helppo kun ei hölmöile vihollisten kanssa. Pomo osoittautui helpoimmaksi tähän mennessä, mielestäni jopa helpompi kuin Last Giant. Sentry nimittäin ei liikkunut kovinkaan nopsaan ja jokainen hyökkäys oli niin hidas että alta ehti pois kaikessa rauhassa ja hyökkäysten välissä oli helppo survaista hilparilla. Otin muutaman osun koska en välillä ollut varaunut kahden hyökkäyksen sarjoihin, mutta voitin kuitenkin toisella yrityksella (Ekalla jos ei lasketa tuota typeryyttä valokuvan kanssa. Joka oli muuten suttuinen ja tärähtänyt, kuten myös kuvaaja). Taistelun jälkeen löytyi huone, jossa arkku (sisällä Pyromancy Flame, joka mahdollistaa tulitaikojen käytön) ja jonkinlainen iso kompassi tai muu navigointilaite, jonka tutkiminen käynnisti välivideon ja paatti vei minut The Lost Bastilleen, jossa pikaisesti kävimmekin jo kääntymässä The Pursuer taistelun jälkeen
 |
| Nyt navigoidaan |
 |
| The Lost Bastillen nuotio |
Kuolemat yhteensä: 123
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti