Valoa tunnelin päässä

Torstai, 11.05.2017

On taas aika jatkaa matkaamme. Ajattelin että nyt näyttää rauhalliselta kun tassuttelin käytävää eteenpäin. Sitten ovi aukesi ja yksi pullukka lähti ryömimään kohti. Sitten aukesi toinen ovi. Ja kolmas. Ja lopulta perässäni oli melkoinen kasa näitä ahmatteja.

Lopulta vastaan tuli kaide, jonka päältä hyppäsin kiinni lamppuun ja heilautin itseni turvaan. Pullukat jäivät toiselle puolelle, eivät raukat osaa hyppiä.

Maha alkoi taas kurnia ja Sixillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Onneksi pian tuli vastaan huone jossa oli valkoinen heppu ja makkara! Valkoinen heppu ojensi makkaraa ja hymyilin jo että välillä tääkin peli helpottaa tätä ankeutta.

Ja sitten Six kävikin valkoisen hepun kimppuun ja söi hänet. Olin ihan aidosti järkyttynyt kun katsoin Sixin syövän ystävällistä heppua...

:(

Lievästä shokista huolimatta jatkoin eteenpäin ja menin hissiin, joka vei uuteen kerrokseen. Siellä tuli vastaan pian lukittu ovi ja raput ylös. Sieltä varmaan löytyy avain.

Jatkoin ylös ja päädyin huoneeseen jossa se nainen tuijotti peiliin. Hiivin hänen ohitseen ja löysin makuuhuoneen, jossa oli pöydällä ruukku. Koska olen pelannut videopelejä ennenkin, arvasin että ruukussa on jotain. Joten työnsin sen alas ja menin äkkiä piiloon, koska nainen varmasti tulee tarkistamaan mikä tuo ääni oli. Mutta eipä tullut. Piilottelin aikani, kunnes lopulta uskaltauduin hakemaan avaimen ja hiivin piilosta piiloon, jatkuvasti valmiudessa. Mutta naista ei näkynyt. Hän vain katosi. En tiedä onko koskaan ahdistanut niin paljon kuin matka avaimen kanssa lukitulle ovella kun jatkuvasti odotin että milloin se nainen ilmestyy.

Seuraavassa käytävässä mokoma sitten ilmestyi ja juoksin täysillä pakoon. Ja tietysti läheisest huoneet on täynnä mallinukkeja, niin jatkuvasti pelkään että yksi niistä onkin se nainen.

Menin ison huoneen läpi ja pienemmästä huoneesta löytyi pieni peili. Nostin peilin mukaani ja kun palasin isoon huoneeseen, nainen seisoi sen keskellä. Kun yritin hiipiä lähemmäks, nainen vain katosi pimeyteen. Jatkoin liian lähelle ja pimeys vain nielaisi minut. Ooookkei, nyt taas karmii. Ja seuraavalla yrityksellä huomasin että jos nainen näkee minut, niin Six vaan yksinkertaisesti muuttuu savuksi. Jes, eli se tappaa matkan päästä ja verhoutuu pimeyteen.

Parin yrityksen jälkeen keksin että voin heijastaa valoa naisen kasvoille. Ja kun valoa heijastuu tarpeeksi kauan, nainen lennähti taaksepäin. Sitten huoneen valo sammui ja syttyi jonnekkin muualle. Sitten vaan äkkiä sinne peilin kanssa ja odottamaan että mistä suunnasta nainen koettaa tulla iholle (luonnollisesti henki lähtee jos pääsee liian lähelle).

Kun olin tätä tehnyt muutaman kerran (5-6), niin nainen kirkaisi ja peili särkyi. Sitten nainen makasikin heikkona maassa.

Ja Sixin maha alkoi taas kurnia. Voi ei, tiedän mitä nyt käy.

Kun Six oli tappanut naisen ja ainakin hiukan häntä maistellut, jokin musta energia ympäröi sekä naisen että koko huoneen. Seuraavaksi Six seisoi käytävän päässä.

Käytävän varrella oli pullukoita herkuttelemassa, mutta kun he tavoittelivat Sixiä, musta energia virtasi heistä Sixiin ja he kuolivat.

Iso ovi käytävän päässä aukeni ja valo virtasi sisään. Six poistui The Mawn sisuksista ja lopputekstit alkoivat pyöriä.

Ja sellainen välipala oli Little Nightmares! Vaikka peli olikin varsin lyhyt, niin se ei varsinaisesti haitannut kokemusta. Vaikka oisin ehkä tunnin tai kaksi vielä mielelläni pakoillut The Mawn kamaluuksia, niin tälläisenään pelin yksinkertaisiin pelimekaniikoihin ei kerennyt kyllästyä. Ja jos ei ole tullut selväksi, niin pelin visuaalinen toteutus on täydellistä ja tunnelma oli koko seikkailun ajan todella, todella ahdistava. Moni kauhuelokuva (Joista satun pitämään paljon) usein unohtaa miten tärkeää tunnelma on pelon ja ahdistuksen tavoittelussa, ottaisivat mallia tästä! Eli miulle maistui oikein hyvin, vertaisin tätä Limboon ja Unraveliin ja niiden ystäville tätäkin suosittelen lämmöllä!

Tämä oli tosiaan tälläinen aika nopea projekti, en vielä tiedä mikä on seuraavaksi edessä tai milloin sen aloitan, mutta olen päättänyt etten yritä pakottaa itseäni kirjoittamaan jos tuntuu ettei sopivaa peliä/fiilistä ole. Eli jatkoa tulee kyllä, mutta ajankohta voi olla ensi viikolla tai kuukauden päästä. Kiitos kuitenkin taas lukijoille!

Mässäilyä

Maanantai, 08.05.2017

Jatketaanpa pakoa! Ei tarvinnut ottaa montaa askelta kun seinässä olevasta raosta Janitor nappasi minut otteeseensa. Sinuahan mie tässä kaipasinkin jo... Seuraavalla yrityksellä odotin että käsi oli haronut aikansa ja sitten hiivin ohi.

Seuraavassa huoneessa Janitor pamahti taas paikalle ja pakenin häntä, liukuen oven alta.

Sitten olinkin umpikujassa ja Janitor kolusi käsillään huonetta, samalla kun koetin epätoivoisesti etsiä piiloa. Ovi pysyi raollaan, koska jonkinlainen häkki oli sen alla jumissa.

 Lopulta keksin että voin repiä häkistä pari palasta irti, jolloin ovi läimähti alas ja siinä sitten leikkasi Janitorin kädet irti. Auts. Samalla aukesi luukku seinässä ja pako jatkui.

Pian näin liikkuvia koukkuja, joista osa näytti kuljettavan jonkinlaisia ruumissäkkejä. Hyppäsin kiinni tyhjään koukkuun ja matkasin huoneeseen, jossa oli melkoinen kasa näitä säkkejä

Nyt Six alkoi taas nähdä nälkää ja seuraava ateria oli...elävä hiiri hiirenloukussa. Inhaa, mutta jotakin on pakko syödä

Maha kurnii ja hiiri on loukussa.

Etenin muutaman huoneen läpi, kunnes saavuin jonkinlaiseen ruokakomeroon ja sieltä keittiöön. Sitten kohtasinkin meijän seuraavan jahtaajamme, nimittäin varsin ruman kokin. Onnistuin pääsemään seuraavalle ovelle, mutta se oli lukossa. Sitten kokki saikin minut kiinni. Pitä harrastaa vähän enemmän varovaisuutta...

Väistelin kokkia aikani ja kiipesin kattoparrujen päälle. Kokki näki minut, mutta eipä onneksi mahtanu sille mitään! Päädyin luukun kautta vessaan ja sieltä makuuhuoneeseen, jossa roikkui avain! Nappasin avaimen ja samassa sängystä nousi...toinen kokki. Koska yhdessä ei ole vielä tarpeeksi!

Löysin hissin ja pian olin avaimen kanssa taas ruokakomerossa. Nyt pitäisi päästä lukitulle ovelle ja veikkaan että molemmat kokit hengailee siellä nyt. Mutte olin onneksi väärässä, vain yksi kokki oli töissä keittiössä! Hiukan varovaisuutta ja saavutin lukitun oven ilman huolia.

Seuraavaksi löysin huoneen, jossa oli makkarakone. Jouduin menemään tavarahissillä ylempään kerrokseen, jotta sain tiputettua koneeseen lihaa jotta kone teki makkarapötkön, jota käytin liaanina. Että sellaista. Ja en edes halua tietää mitä lihaa nuo möykyt ovat. Löysin myös taas yhden valkoisen hepun ja opin että heitä voi halata. Mitä hyötyä tästä on? En tiedä, mutta tuli hyvä mieli.

Seuraavaksi tuli taas lukittu ovi vastaan ja avain oli pöydällä, jonka luona toinen kokki paloitteli lihaa. Käynnistin jonkinlaisen jätemyllyn toisessa huoneessa, jolloin kokki ryntäsi katsomaan ja minä juoksin nappaamaan avaimen.

Seuraava oli iso huone ja siellä oli molemmat kokit. Hiippailin päätyyn, jossa vipu käynnisti liikkuvat koukut katossa. Nyt pitää varmaan päästä katonrajaan ja matkustaa huoneesta pois.

Kokit kuitenkin huomasivat että matkustan koukuilla ja jouduin yhdessä kohtaa tiputtautumaan koukuista alas (Koska toinen kokki oli odottamassa korokkeella) ja sitten juoksemaan koukut kiinni. Kun sitten matkasin keittiöstä ulos, kokit jäivät vihaisina heittelemään esineitä.

Sitten olinkin hetken aluksen ulkopuolella ja näin kuinka pienemmästä laivasta nousi The Mawn kyytiin jatkuvalla syötöllä varsin pulleita hahmoja.

Hetken päästä näin nämä hahmot lähempää ja samalla huomasin että joku seurasi heidän liikkeitään. Sama nainen jonka Six näki unessaan? Kenties.

Seuraavaksi sitten löysinkin ison joukon näitä hahmoja syömässä ja "ilokseni" huomasin että heille kelpaa myös Six! Mukava  kiipeillä lautasilla kun pullukat koettavat napata sinusta makupalaa!

Siinä sitten aikani juoksin lattioita ja pöytiä pitkin vältellen näitä ahmatteja. Erityisen karmiva olivat ne yksilöt, jotka heittivät pöydän sivuun ja lähtivät ryömimään kohti heti kun minut näkivät.

Kun pääsin ruokailutilatsta päädyin käytävään ja hissillä tuli...toinen kokki!

Kokki jahtasi minua vessaan, jossa rikoin peilin kun kokki oli häipynyt. Peilin takana olikin salahuone ja pääsin kiipeämään äskeisen käytävän (jossa kokki oli) kattoon. Niin pääsin samaan hissiin jolla kokki oli saapunut. Matkustin kerroksen ylemmäs ja päätin että tähän on hyvä lopettaa, ollaan tänään paettu Janitoria, kokkeja ja pullukoita

Little Nightmares - Ahdistava pako alkaa

Ohhoh, viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi. Tarkoitus ei ollut blogia missään nimessä hylätä, mutta ei vaan tullut saumaa aloittaa sopivaa peliä. Pelattua on kyllä tullut (ja paljon), mutta esim. uusi Zelda ei mielestäni olisi ollut kovinkaan mielenkiintoista seurattavaa tekstinä, Hyperdimension Neptunia Victorysta ei huvittanut kirjoittaa (Vaikka ihan kelpo peli olikin ja kahdesta ekasta sarjan pelistä raapustinkin) ja nyt viimeisempänä Persona 5 oli vaan niin massiivinen ja koukuttava peli etten yksinkertaisesti olisi malttanut keskeyttää pelaamista kirjoittamista varten. Jos kuitenkin mietteeni kyseisestiä mestariteoksesta kiinnostaa, niin teimme Juhan kanssa ihan extra jakson siitä Podcastiimme (https://takapolkky.com/2017/04/28/takapolkky-podcast-extra-persona-5/).

Mutta niin, nyt olisi tarkoitus aloittaa sellainen peli kuin Little Nightmares, joka on genreltään puzzle/tasoloikka höystettynä kauhulla ja  pelin on kehittänyt ruotsalainen Tarsier Studios. Teemana on vahvasti lapsuuden pelot ja peli on kiinnostanut minua ensimmäisistä tiedoista asti. Pelihahmona toimii pieni tyttö joka kantaa nimeä Six ja hän koettaa paeta oudosta paikasta nimeltään The Maw. Joten, heitetään päälle keltainen sadetakki ja sukelletaan The Mawn kauheuksiin.

Torstai, 04.05.207


Peli alkaa kun Six hätkähtää hereille unesta, joaa näkyi jonkun naisen hahmo. Sixin sänkynä toimii varsin ankeassa ja kosteassa huoneessa matkalaukku. Testailin hiukan nappeja ja opin juoksemaan, hyppäämään,  kyykistymään, sytyttämään sytkärin ja nostamaan lattialla olevia säilyketölkkejä.

Pieni sankarimme

Lähdin tutkimaan käytävää ja löysin lyhdyn, jonka Six sytytti. Kenties nämä on pelin tallennuspisteitä? Avasin seinässä olevan luukun ja jatkoin matkaa. Luukku johti jonkinlaiseen ilmastointikanavaan joka taas johti isompaan huoneeseen.

Jatkoin muutaman huoneen läpi, samalla kokeillen mitä kaikkea voin kantaa (mm. jotain puista patsasta ja vessapaperirullaa). Pian löysin huoneen jossa joku roikkui hirtttäytyneenä. Jösses, tää peli ei kauaa odottanut että menee synkäks... Raahasin tuolin hahmon alta oven viereen, jotta yletyin ovenkahvaan.

Onneksi minulla on tohveli, se suojaa kaikelta pahalta...

Seurasin outoa valkoista heppua ja löysin toisen lyhdyn. Olisin myös voinut kiivetä jääkaapin hyllyjä pitkin ylemmälle reitille, mutta päätin ensin seurata tuota outoa hahmoa. Hyvä niin, koska täällä ei muuta ollutkaan kuin tuo lyhty (Jonka edelleen oletan olevan tallennuspiste).

No mutta hei, kukas sie oot?

Välttäelin jonkinlaisia mustia iilimatoja, koska oletan etteivät ne ole ystävällisiä ja jatkoin matkaani, repien tieltäni puupalan eräästä ovesta joka oli naulattu umpeen. Sitten tipahdin lattian läpi mustaan mönjään ja mokomia iilimatoja oli lattia täynnä. Väistelin niitä parhaani mukaan ja juoksin mahdollisimman kovaa huoneesta ulos.

Pysykää kaukana!

Seurasin sytkärin valon kanssa valkoista heppua, joka juoksi aina pakoon kun lähestyin. Löysin vinssin, joka avasin oven huoneen toisessa päässä. Tuli kiire ovelle ennen kuin se sulkeutuu ja koin ekan kuoleman kun hyppäsin hiukan ohi. Mutta peli palautti minut ystävällisesti vinssin luo. Toisella yrityksellä sitten kerkesin ovesta.

Jatkoin valkoisen hepun seuraamista (Onko se sama vai onko niitä monta?) ja saavuin vessaan, jossa oli seuraava lyhty. Vessan ovessa oli sähköistetyt kalterit, joiden koskettaminen oli virhe.

Käytin silmiäni ja löysin vivun, josta sähköt sai hetkellisesti pois. Ihmettelin kun aika oli niin pitkä, mutta syy oli siinä että myös seuraavat kalterit oli sähköinen. Onneksi pääsin pienestä ikkunasta peruuttamaan takaisin vessaan, jossa otin sähköt uudelleen päältä ja sitten juoksin toistenkin kaltereiden läpi.

Seuraavaksi vastaan tuli seinällä iso silmä, jonka katse muutti Sixin patsaaksi. Piti siis vahtia silmän liikkeitä ja juosta tilaisuuden tullen seuraavaan piiloon.

Löysin taas pienen umpikujan, jossa oli lyhty ja valkoinen heppu katsomassa kuvaa toisista valkoisista hepuista.

Hiukan myöhemmin meinasin saada kohtauksen, kun saavuin jonkinlaiseen lastenhuoneeseen, jossa oli paljon sänkyjä. Itse huone ei ollut pelottava, mutta sitten sinne tuli karmiva mies, jolla oli todella pitkät kädet. Piilouduin sängyn alle ja odotin että kyseinen mies poistui huoneesta.

Apua!

Jatkoin ilmastointikanavien läpi ja Sixin maha alkoi kurista. Raukalla taitaa olla nälkä! Onneksi kaltereiden takana oli jonkinlainen ruokasali ja tumma hahmo heitti Sixille leivän, jonka hän söi ahnaasti. Ei kaikki tässä pelissä olekkaan kamalaa!

Kiitos, ystävällinen muukalainen

Ohitin varsin ankean suihkutilan ja vastaani tuli taas sähköiset kalterit, joten lähdin kiipeilemään jonkinlaisia pieniä häkkejä pitkin, etsien katkaisijaa. Tässä tuli eka kohta jossa vähän meinasin hermostua, kuolin useita kertoja kun hyppäsin rotkoon (Välillä on vaikea hahmottaa hyppykulmia) ja lyhdyt eivät olekkaan tallennuspisteitä eli jouduin aina kuollessani suihkutilan alkuun. Hiukan ärsyttävää, mutta koetetaan pärjätä.

Lopulta löysin katkaisijan ja tällä kertaa ei ollut aikaa, joten väistelin iilimatoja (Joita oli ilmestynyt matkalle) ja suuntasin kaltereiden läpi. Seuraavaksi välttelin taas silmän katsetta, tällä kertaa piti ajoittaa liikkuminen siivouskärryn liikkeiden mukaan. En olekkaan vielä maininnut että koko peli "keinuu" hieman, koska The Maw on jonkinlainen valtava laiva.

Seuraavaksi päädyin pieneen huoneeseen, jossa kiipelin hyllyjä pitkin hakemaan avaimen lukittuun oveen. Siitä jatkoin hissiin, jonka aktivoin heittämällä liian korkealla olevaa nappia jonkinlaisella apinalelulla.

Hissi vei meidät alemmas ja siellä Six alkoi taas tuntea nälkää. Onneksi löysimme pienen häkin, jossa oli jonkinlainen möykky ruokaa. Six alkoi ahmia sitä, mutta sitten pitkät sormet tulivat sulkemaan häkin oven. Sitten sitä oltiinkin monien muiden vangittujen raukkojen tapaan huoneessa ja näimme kuinka kädet vetivät yhden häkin mukanaan. Nyt alkaa taas vähän karmia.

Pakenin häkistä riehumalla siellä hetken, jolloin häkki kaatui ja kansi aukesi. Sitten käytin toista häkkiä tikkaina ja vedin roikkuvasta kahvasta, joka avasi oven.

Seuraavassa huoneessa karmiva pitkäkätinen mies (Joka ilmeisesti tunnetaan nimellä Janitor eli talonmies) paketoi paperiin muita lapsia. Koetin hiipiä hänen ohitse ja meinasin saada taas kohtauksen kun ilmeisesti mokoma kuuli minut ja rupesi tutkimaan huonetta. Ilmeisesti hän on kuitenkin sokea tai ainakin näkö on heikko ja onnistuin livahtamaan karkuun.

Liun jonkinlaista putkea pitkin taas ilmastointikanavaan (Tai vastaavaan), joka johti huoneeseen täynnä lastenkenkiä. Mitä helvettiä täällä paikassa on meneillään, syödäänkö täällä lapsia joita Janitor paketoi?

Kun kähdin etenemään kenkien meressä, jokin ui kenkien alla minua kohti. Tuli hiukan kiire turvaan matkalaukun päälle! Etenin laukulta toiselle ja seuraavaan huoneeseen.

Sitten käytävässä Janitor ilmestyi taakseni ja alkoi takaa-ajo. Pakenin hissiin, mutta Janitor tuli perässä. Piilottelin häntä hetken ja kun hissi pysähtyi, jostain ilmestyi kaksi valkoista heppua jotka lähivät Janitoria karkuun. Koetin lähteä heidän mukanaan, muta Janitor nappasi minut kiinni. Ja nyt olen varma että hän on sokea, eihän sillä ole edes silmiä! Parin yrityksen jälkeen keksin jäädä hissiin piiloon ja Janitor paineli valkeiden heppujen perään.

Mukavaa seuraa hississä

Pääsin lattian alle irtonaisen laudan ansiosta ja pian näin ylläni Janitorin jonkinlaisessa leluvarastossa. Seurasin hänen puuhiaan ja lopulta uskaltauduin ylös. Heitin yhden apinalelun, jotta sen äänet veisi Janitorin huomion ja sitten nopeasti kiipesin hyllyjä pitkin ilmastointikanavaan.

Seuraavaksi piti vältellä mokomaa huoneessa jossa oli paljon kelloja. Miun piti odottaa että kellot löivät ja sitten heittää kenkä nappiin, jota ovi aukeaisi. Ilmeisesti Janitor ei yhtään tykkää kellojen lyömisestä, koska hän alkoi pidellä korviaan.

Kiipeilin kirjahyllyjä pitkin ja välttelin Janitoria. Meinasi vähän iskeä paniikki kun tönin vahingossa rakennuspalikoita alas ja Janitor alkoi pitkillä käsillään tutkimaan missä hyllyllä olen.

 Pääsin pienestä kolosta huoneeseen, jossa oli vipu (Jolle olin nähnyt paikan hiukan aiemmin) mutta ei ulospääsyä. Hetken ihmettelin kunnes huomasin televsion. Laitoin sen päälle ja odotin että Janitor tuli tutkimaan ääntä ja avasi oven. Sittenn kipitin kahvan kanssa karkuun ja sain vinssin avulla nostettua roikkuvan pianon alustaksi, jonka kautta pääsin jälleen pakoon.

Seuraavassa huoneessa työnsin ja vedin jonkinlaista kärriä, joka oli raiteilla. Sen avulla yletyin hyppämään seuraavaan ovenkahvaan ja kun tulin taas ilmastointikanavaan, päätin että tästä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla. Ilmeisesti peli ei ole kovin pitkä, mutta laatu korvaa kyllä määrän! Ainakin pelin tunnelma on maukkaan ahdistava ja karmiva soundtrack täydentää sitä mallikkaasti.