torstai 11. toukokuuta 2017

Valoa tunnelin päässä

Torstai, 11.05.2017

On taas aika jatkaa matkaamme. Ajattelin että nyt näyttää rauhalliselta kun tassuttelin käytävää eteenpäin. Sitten ovi aukesi ja yksi pullukka lähti ryömimään kohti. Sitten aukesi toinen ovi. Ja kolmas. Ja lopulta perässäni oli melkoinen kasa näitä ahmatteja.




Lopulta vastaan tuli kaide, jonka päältä hyppäsin kiinni lamppuun ja heilautin itseni turvaan. Pullukat jäivät toiselle puolelle, eivät raukat osaa hyppiä.



Maha alkoi taas kurnia ja Sixillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Onneksi pian tuli vastaan huone jossa oli valkoinen heppu ja makkara! Valkoinen heppu ojensi makkaraa ja hymyilin jo että välillä tääkin peli helpottaa tätä ankeutta.



Ja sitten Six kävikin valkoisen hepun kimppuun ja söi hänet. Olin ihan aidosti järkyttynyt kun katsoin Sixin syövän ystävällistä heppua...

:(

Lievästä shokista huolimatta jatkoin eteenpäin ja menin hissiin, joka vei uuteen kerrokseen. Siellä tuli vastaan pian lukittu ovi ja raput ylös. Sieltä varmaan löytyy avain.



Jatkoin ylös ja päädyin huoneeseen jossa se nainen tuijotti peiliin. Hiivin hänen ohitseen ja löysin makuuhuoneen, jossa oli pöydällä ruukku. Koska olen pelannut videopelejä ennenkin, arvasin että ruukussa on jotain. Joten työnsin sen alas ja menin äkkiä piiloon, koska nainen varmasti tulee tarkistamaan mikä tuo ääni oli. Mutta eipä tullut. Piilottelin aikani, kunnes lopulta uskaltauduin hakemaan avaimen ja hiivin piilosta piiloon, jatkuvasti valmiudessa. Mutta naista ei näkynyt. Hän vain katosi. En tiedä onko koskaan ahdistanut niin paljon kuin matka avaimen kanssa lukitulle ovella kun jatkuvasti odotin että milloin se nainen ilmestyy.



Seuraavassa käytävässä mokoma sitten ilmestyi ja juoksin täysillä pakoon. Ja tietysti läheisest huoneet on täynnä mallinukkeja, niin jatkuvasti pelkään että yksi niistä onkin se nainen.



Menin ison huoneen läpi ja pienemmästä huoneesta löytyi pieni peili. Nostin peilin mukaani ja kun palasin isoon huoneeseen, nainen seisoi sen keskellä. Kun yritin hiipiä lähemmäks, nainen vain katosi pimeyteen. Jatkoin liian lähelle ja pimeys vain nielaisi minut. Ooookkei, nyt taas karmii. Ja seuraavalla yrityksellä huomasin että jos nainen näkee minut, niin Six vaan yksinkertaisesti muuttuu savuksi. Jes, eli se tappaa matkan päästä ja verhoutuu pimeyteen.



Parin yrityksen jälkeen keksin että voin heijastaa valoa naisen kasvoille. Ja kun valoa heijastuu tarpeeksi kauan, nainen lennähti taaksepäin. Sitten huoneen valo sammui ja syttyi jonnekkin muualle. Sitten vaan äkkiä sinne peilin kanssa ja odottamaan että mistä suunnasta nainen koettaa tulla iholle (luonnollisesti henki lähtee jos pääsee liian lähelle).



Kun olin tätä tehnyt muutaman kerran (5-6), niin nainen kirkaisi ja peili särkyi. Sitten nainen makasikin heikkona maassa.



Ja Sixin maha alkoi taas kurnia. Voi ei, tiedän mitä nyt käy.



Kun Six oli tappanut naisen ja ainakin hiukan häntä maistellut, jokin musta energia ympäröi sekä naisen että koko huoneen. Seuraavaksi Six seisoi käytävän päässä.



Käytävän varrella oli pullukoita herkuttelemassa, mutta kun he tavoittelivat Sixiä, musta energia virtasi heistä Sixiin ja he kuolivat.



Iso ovi käytävän päässä aukeni ja valo virtasi sisään. Six poistui The Mawn sisuksista ja lopputekstit alkoivat pyöriä.



Ja sellainen välipala oli Little Nightmares! Vaikka peli olikin varsin lyhyt, niin se ei varsinaisesti haitannut kokemusta. Vaikka oisin ehkä tunnin tai kaksi vielä mielelläni pakoillut The Mawn kamaluuksia, niin tälläisenään pelin yksinkertaisiin pelimekaniikoihin ei kerennyt kyllästyä. Ja jos ei ole tullut selväksi, niin pelin visuaalinen toteutus on täydellistä ja tunnelma oli koko seikkailun ajan todella, todella ahdistava. Moni kauhuelokuva (Joista satun pitämään paljon) usein unohtaa miten tärkeää tunnelma on pelon ja ahdistuksen tavoittelussa, ottaisivat mallia tästä! Eli miulle maistui oikein hyvin, vertaisin tätä Limboon ja Unraveliin ja niiden ystäville tätäkin suosittelen lämmöllä!

Tämä oli tosiaan tälläinen aika nopea projekti, en vielä tiedä mikä on seuraavaksi edessä tai milloin sen aloitan, mutta olen päättänyt etten yritä pakottaa itseäni kirjoittamaan jos tuntuu ettei sopivaa peliä/fiilistä ole. Eli jatkoa tulee kyllä, mutta ajankohta voi olla ensi viikolla tai kuukauden päästä. Kiitos kuitenkin taas lukijoille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti