Pomoja siellä, pomoja täällä

Maanantai, 16.11.2015

En ollut vielä päättänyt mitähän pitäisi tehdä The Pursuerin suhteen. Koettaa saada kaveri nurin vai mennä etsimään uusia alueita. Itsepäinen kun olen niin ajattelin että ainakin muutaman kerran koetan Pursueria. Useampi yritys meni ihan mönkään, en saanut ajoitettua väistöjä oikein. Mutta vähitellen opin parhaan strategian. Käytännössä odotin että pomo hyökkää, sitten väistöliike sivulle ja yksi tökkäys Halberdilla, ehkä kaksi ja nopea väistö pois. Ja jos otin osumaa, niin parantaa ei ollut varaa paitsi jos Pursuer teki oudon hyökkäyksen jolloin hänen miekkansa hehkui sinisenä ja tökkäsi suoraan eteenpäin. Helppo väistää ja sen verran hidas että oli aikaa vetää Estus Flask naamaan tai käydä iskemässä kerran tai pari. Pian jo huomasinkin että pääsin koko ajan lähemmäks voittoa ja ei se vaatinut kuin vähän alta 20 yritystä että voitto (sekä sormus, Pursuerin sielu ja 17 000 normaalia sielua!) oli minun!

Hengityksen tasaamista The Pursuerin kuoltua

Menemällä eteenpäin löysin kuolleen jätin ja sitten päätin käydä käyttämässä sieluni hahmon kehitykseen.

Jättiläinen vai puu?

The Pursuerilta saadut sielut käyttöön!

Kun tulin takaisin,  huomasin esineen pienen pudotuksen päässä. Rohkeasti menin hakemaan ja löytyi Drangleic panssari, hanskat ja housut sekä miekka! Miekka on vielä liian vaativa käyttööni, mutta panssari, hanskat ja housut otin heti käyttöön koska niissä oli selvästi korkeampi puolustus kuin niissä mitkä oli päälläni. Löysin myös linnunpesän jota tutkimalla Pursuerin tiputtanut lintu nappasi minut kantoonsa ja vei The Lost Bastilleen.

Melekoinen linnunpesä

The Lost Bastillessa rupesin miettimään että kenties Drangleic asusteiden korkea tasoero verrattuna muihin löytämiini saattoi kieliä siitä ettei minun pitäisi vielä olla täällä. Epäilykseni vahvistui kun ensimmäinen täällä kohtaamani vihollinen muussasi minut hetkessä ja minä taas en kovin erikoista jälkeä saanut aikaan. Toisaalta kyseinen vihollinen oli iso ukkeli kääreissä kuin mikäkin muumio.

Päätin kuitenkin palata Majulaan ja tutkia vaihtoehtoisia reittejä. Löysinkin portaat alas hiukan viemärimäiseen paikkaan ja jatkoin eteenpäin saapuen Heide's Tower of Flameen. Täällä myös vastaan tuli ekana varsin iso ritari mutta se kaatui parista iskusta jolloin tiesin että ainakin tää paikka on helpompi kuin The Lost Bastille! Vierestä löytyi myös nuotio ja tyytyväisenä lopetin pelisession.

Viemäri?

Heide's Tower of Flame

Iso ukkeli näytti uhkaavalta mutta kaatui helposti

Kuolemat yhteensä: 67

Maanantai 16.11.2015

Tarkoitukseni ei ollut tänään pelata Soulsia. Mutta vähän ennen kuin Mia meni nukkumaan, hän totesi että pelaappa vähän niin saan nähdä kun kuolet. Ihanaa kun on kannustava tyttöystävä...

Heti alkuun totean että tämä paikka on tosi nätti. Puoliksi hajonneita torneja veden yläpuolella. Viholliset, nuo isot haarniskahemmot eivät ole loppujen lopuksi kovin vaikeita, joskin toinen niiden variaatio pääsikin minut tappaamaan turhan useasti. Tapettuani muutaman näistä helpommista vihollisista (joilla on kilpi ja miekka) löysin pienen tasanteen jossa oli jonkinlainen vipu. Vivun käyttäminen aiheutti kauempana olevassa tornissa jotain kummallista. Vedestä nousi pyöreä reunus, joka saumattomasti jatkoi huoneen lattiaa. Eli käytännössä lattia kasvoi. Jännää.

Vipu ja edessä torni jossa lattia suureni. Syy selviää pian...

Tässä kohtaa kuolin muutaman kerran kun haarniskahemmoista pahemmat versiot (Kahdenkädenmiekalla varustetut) pistivät minut näppärästi palasiksi. Nämä kaverit omaavat laajemman iskualueen ja myös tuntuvat ärhäkämmin kääntyvän ympäri eli vaikea pysyä selän takana. Löydän kuitenkin pian taas sumuoven! Rohkeasti sisään ja mitä minä näen? Seuraava pomo, Dragonrider!

Kilpi ja hilpari? Ainakin asevalintasi on hyvä!

Ouch

Jälleen eka yritys menee mönkään, koska en osaa varautua pomon liikkeisiin. Huomaan kuitenkin että tämä jätkä liikkuu hitaammin kuin The Pursuer ja ei vaadi niin paljoa iskuja. Samalla huomaan että tämähän on se huone mihin se reunus tuli pidentämään lattiaa! Eli ilman sitä taistelussa olisi käytössä huomattavasti pienempi alue ja taistelu olisi paljon hankalampi koska ei ole tilaa väistää. Harmi vaan että yritän sitkeästi tappaa kaiken tieltäni matkalla pomolle ja kuolenkin melkein 10 kertaa ennen kuin saavutan lopulta pomon uusiksi. Tässä kohtaa voisin viimein mainita että tässä pelissä on hieno mekaniikka verrattuna aiempiin Souls peleihin. Jos samat viholliset tappaa tarpeeksi monta kertaa (riippuen ilmeisesti vihollisesta ja alueesta?) niin ne pysyvät kuolleena. Eli jos matka pomolle tuntuu liian pahalta, niin sitkeydellä voit tyhjentää alueen pysvästi jolloin on tyhjä reitti pomolle.

En enää jaksa yrittää tyhjentää aluetta ja juoksen suorinta tietä pomolle, väistäen kaikki viholliset. Rekrytoin Mian kuvaamaan taistelua ja opin varsin nopeasti että Dragonrider on melko helppo pomo. Liikkuu hitaammin kuin The Pursuer ja myös ei ole läheskään niin aggressiivinen. Paljon helpompi löytää tilaisuus parantaa ja ei edes tarvitse joka osuman jälkeen turvautua Estuksiin. Sama strategia tuntuu myös toimivan kun alueen vihollisiin eli väistö, isku, väistö. Toista. Muutama yritys myöhemmin onnistunkin pomon kaatamaan! Alla muutama kuva taistelusta, jatkossa taijan aina laittaa Mian kuvaamaan kun vaan mahdollista!

Etäisyyden kontrollointi on kaiken a ja o

Maista hilparia, moukka!

Sulava väistö

Se oli yllättävän helppoa

Taistelun jälkeen jatkan tornia ylöspäin ja löydän nuotion sekä naikkosen, joka kauppaa taikoja. Nyt on kaksi vaihtoehtoa edetä. Palaamalla hiukan taaksepäin oli reitti jota en tutkinut vielä ja nuotiolta eteenpäin johtaa myös reitti. Katsotaan minne nenä vie ensi kerralla...

Jos jostain syystä tulee Faithia käyttäville taioille tarvetta, palaan luoksesi

Kuolemat yhteensä: 81

Keskiviikko, 18.11.2015

 Päätin palata hiukan takaisinpäin, koska siellä oli tutkimaton reitti. Matkan varrella tapoin muutaman ison soltun ja yllätyksekseni bongasin myös vivun jonka ohi olin aiemmin juossut. Kyseinen vipu toi lisää lattiaa Dragonrider huoneeseen eli enää ei olisi ollut mitään riskiä tippua kuolemaan kesken taistelun. Noh, enpä mie muutenkaan kertaakaan tippunut joten eipä sillä väliä.

Eipä tämä vipu mitään tässä vaiheessa enää tee.

Seuraavalla isommalla tasanteella löytyi yksittäisen vihollisen lisäksi uusi vipu, joka laski alas laskusillan, joka johti isompaan torniin. Tornissa odotti oviaukko ja jälleen sumuovi. Sen enempää ajattelematta painuin ovesta läpi ja yllätyksekseni edessä oli taas pomo, Old Dragonslayer! Hyvä että kerkesin edes reagoida tilanteeseen kun kyseinen veijari lähti hurjaan syöksyyn ja lävisti minut keihäällään. Ja väkisin huomasin että tämä on varsin tutunnäköinen pomo ja varmasti kaikki Souls ykkösen pelanneet saavat ikäviä muistoja mieleensä tästä kaverista. Sehän on selvästi Dragon Slayer Ornstein! Oli tämä sitten täsmälleen sama kaveri tai ei, niin ainakin tällä kertaa hän on yksin. Souls ykkösen vaikeimpia taisteluita on nimittäin Ornsteinia ja hänen ystäväänsä Smoughia vastaan. Näen vieläkin siitä painajaisia...

Jälkikäteen ajatellen, kyllä tää vähän vaikutti johtavan pomolle

Ornstein eikun siis Old Dragonslayer

Ornstein plus tämä teksti... liikaa muistoja! Älkää välittäkö valkoisesta kummituksesta, se on vain jonkun toisen pelaajan "varjo"

Häkeltyneenä siitä että yksi pahimpia painajaisiani on tullut uudelleen kiusakseni kuolen matkalla pomolle muutaman kerran. Ja aina kun Dragonslayerin luokse pääsen, niin kuolen melko nopeasti. Dragonslayer nimittäin on huomattavasti vaikeampi kuin edellinen pomo, Dragonrider. Slayer nimittäin tekee todella nopeita syöksyjä joiden väistö on tarkkaa puuhaa, hän myös tekee väistöhyppyjä taakse, välillä ampuu mustaa energiaa jos menen liian kauaksi ja myös levittää yhden hyökkäyksen aikana mustaa energiaa kaikkialle ympärillään. Kyseisen hyökkäyksen voi väistää jos tarpeeksi nopeasti peruuttaa riittävän kauas. Mutta kaikkein vaarallisin hyökkäys ainakin minulle tuntuu olevan neljän iskun nopea sarja, koska jos yksikin väistö on myöhässä niin henkihän siinä meinaa lähteä.

Mikäs tässä makoillessa

Elä tökkää sillä!

Harvinainen hetki, Old Dragonslayer on hetken paikallaan

Onnistun vähitellen tyhjentämään reittiä pomolle vihollisista melkein kokonaan ja lopulta huomaan että lähellä pomon sumuovea on arkku! Miten mie oon sen ohi juossu ainakin 4-5 kertaa? Ja arkusta löytyykin jotain todella maukasta. 5 Human Effigyä ja sormus, Ring of Binding! Tämän sormuksen efekti on niin voimakas että varmaan pidän sitä koko pelin. Kuten olen kertonut aiemmin, kuoleminen tiputtaa hahmon kestoa vähän, kunnes kesto on vain puolessa. Koska olen niin nirso käyttämään Effigyitä, olen ollut lähes koko pelin vaan puolessa kestossa. Mutta! Ring of Binding vähentää tätä rangaistusta niin että kesto tippuu vain neljäsosalla! Eli miun näkökulmasta tämä sormus nosti kestoani oikein tuntuvasti!

Vieläkin ihmetyttää että tämän ohi olen juossut

Tämän ihanampia sanoja tässä pelissä ei ole vielä vastaan tullut

Hiukan myöhemmin koen ensimmäisen invaasion. Ja mitähän nämä invaasiot ovat? Ne ovat sitä että toinen pelaaja hyökkää peliisi, koettaen tappaa sinut. Riippuen missä covenantissa olet, tästä saa erilaisia etuja ja esineitä plus jotkut vaan tykkää tappaa muita pelaajia. Peliini hyökännyt kaveri oli selvästi minua kokeneempi ja vahvempi pelaaja, koska hän vain seisoi kunnes iskin häntä, tehden todella vähän vahinkoa. Heti tämän jälkeen hän käytti jotain loitsua joka tappoi minut kerrasta. Ihanata...

En antanut tämä haitata ja jatkoin Dragonslayerin kanssa taistelua. Alan päästä jyvälle väistöjen ajoituksista ja yhdellä yrityksellä saan pomon kestot parin iskun päähän kuolemasta. Olin siis varma että täysin voitettavissa tämäkin pomo on jo tässä vaiheessa, se vaan kysyy kärsivällisyyttä. Sitten huomaan kirjanpidostani että olenkin kuollut tasan 100 kertaa. Tämä on hyvä paikka lopettaa, ensi kerralla pistetään tämä ukkeli maihin!

Kuolemat yhteensä: 100