Ensimmäinen suuri sielu

Sunnuntai, 29.11.2015

Tarkoitus oli ainakin pari kertaa koettaa Lost Sinneriä, koska Mia oli nyt valmiudessa kuvaamaan. Kuten kaikkien aiempienkin pomojen kanssa, jokaisella yrityksellä opin vähän lisää miten tätäkin taistelua kannattaa lähestyä. Päätin testata kuinka monia syntisen iskuista pystyy kilvellä vaan torjumaan, koska väistöliikkeistä huolimatta tuppasin ottamaan vahinkoa sillä Sinner heilauttaa miekkaansa sen verran nopeasti. Huomasin että kaikki Sinnerin iskut pystyi torjumaan kilvellä, joskin pelottava yli sivallus suoraan ylhäältä alas söikin kerralla hahmoni staminan ja jätti hetkeksi turvattomaksi. Onneksi myös Sinner itse oli aina hetken paikallaan kyseisen iskun jälkeen, joten parempi näin. Ehkä vaarallisin hyökkäys oli kuitenkin kolmen iskun sarja, koska hahmoni staminasta riippuen jo kaksi iskua saattoi jättää hahmoni avoimeksi ja sitten kolmas sivaltaakin jo lihaa. Niin tai näin, toimivin strategia oli pysyä koko ajan liikkessä, lähellä pomoa ja nostaa kilpi heti kun Sinner lähti hyökkäykseen. Jos torjunnan jälkeen oli staminaa jäljellä, niin isku. Toista kunnes voitat. Ja jo viides yritys tällä kertaa toi voiton! Ei yhtään hullumpi pomo kunhan jälleen oli kärsivällinen.

The Lost Sinner

Nyt ei ole aikaa haparoida!

Joojoo, tiedetään...

Apua!

Isku ylhäältä alas syö staminan ilkeästi

Huomatkaa pomon kesto!

Tavallisuudesta poiketen ruutuun välähti teksti "Great Soul embraced" taistelun jälkeen. Hetken mietin, mutta sitten muistin että tavoitteenanihan oli löytää neljä näitä suuria sieluja. Eli yksi alhaalla, kolme jäljellä! Jatkoin eteenpäin ja löysin arkun, josta sain Fragnant Branch of Yore nimisen esineen, jolla pystyy vapauttamaan ihmisen joka on muutettu kiveksi. Jatkoin matkaani ja pian olinkin isossa huoneessa, jossa keskellä oli nuotio. Mutta ei mikään tavallinen nuotio vaan Primal Bonfire, joka vei minut suoraan takaisin Majulaan. Okei, tämä reitti on siis nyt tutkittu.

Pikkuruinen Primal Bonfire

 Käytin sielut jälleen hahmooni ja sitten mietin että minnes nyt. Minua rupesi vaivaamaan iso rakennus Majulassa jonka avainta en ole vielä löytynyt. Pikainen googletus paljasti että avain on jättiläisten metsässä, joten ajattelin käydä sen hakemassa. Ohjeiden avulla löysinkin helposti pienen luolan jossa majaili kartoista höpöttävä mies kontallaan maassa. Jututin miestä kunnes hän antoi minulle avaimen

Karttamies

 En kuitenkaan halunnut vielä tutkia rakennusta, vaan halusin tutkia mihin voisin nyt mennä. Käväisin portaikossa joka johtaa Heide's Tower of Flameen ja yllätyksekseni siellä minua odotti sama loitsuja kaupitteleva nainen, jonka löysin Dragonrider taistelun jälkeen. Hän lupasi avata minulle uuden reitin hintaan 2000 sielua. Maksoin mielelläni ja jatkoin uutta reittiä. Pian löysin uuden tuttavuuden, seinän edessä istuvan ukkeli joka totesi kylmästi ettei ole minusta kiinnostanut. Jätin tämänkin herran omaan arvoonsa ja löysin nuotion. Alueen nimeksi paljastui Huntsman's Copse.

Kiitos uudesta reitistä!

Mitä sie täällä teet ja mistä sait tuon tuolin...

Palasin taas Majulaan, ihan vaan tietääkseni onko minulla muita vaihtoehtoja. Huomasin toisen reitin lähellä polkua joka johti alunperin Majulaan tutoriaalialueelta.Täältä löytyikin pian portaikko ja sen juurelta jonkinlainen soturi ison miekan kera. Jututin herraa ja hän valitti että patsas estää hänen etenemisen. Pian löysinkin oven edestä vivun, jonka edessä olikin patsas

Tuon miekan jos saisin...

Vähän olet tiellä...

Patsasta tutkimalla peli kysyi haluanko käyttää Fragnant Branch of Yoren. Totesin että mikä ei ja patsas muutui naiseksi. Nainen köhi aikansa ja kiitti. Samalla hän pyysi uusia vaatteita, koska hänen vanhansa ovat kamalassa kunnossa. Herrasmiehenä ojensin hänelle sellaisia housuja, kypäriä jne mitä minulla oli useampi kappale. Kiitollinen naikkonen sanoi menevänsä Majulaan ja että häneltä voisi ostaa Pyromancy taikoja. Cool.

Kivestä naiseksi

Ole hyvä, Rosabeth

Tämän jälkeen vedin vivusta, ajatellen että pääsen etenemään. Ja hitot, ennen kuin ovi aukesi niin joukko rumia vihollisia syöksyi kimppuuni ylhäältä. Luonnollisesti kuolin. Palasin takaisin ja samalla puhuttelin heppua, joka valitti patsaasta. Hän kiitti avustani, ehkä näemme vielä. Tällä kertaa olin varautunut ja silti joukko rumiluksia hakkasi minut maanrakoon. Kolmannella kerralla onnistuin heidät tappamaan, vaikka kesken kaiken joukkoon tuli joku todella ruma mulkosilmäinen otus! Taistelun tohinassa oli nimittäin se uusi ovi auennut ja tämä rumilus liittyi mukaan. Onneksi sain senkin tapettua ja jatkoi eteenpäin. Löysin pian arkun, josta sain taas Estus Flask Shardin ja samoin löysin nuotion. Paljastui että täältä pääsee Shaded Woods alueelle. Aluelistalla (joka näkyy kun hyppää nuotiolta suoraan toiselle) Huntsman's Copse on ennen Shaded Woodsia, eli sinne siis ensin!

Kuvittelenko vai onko viholliset rumentuneet viime aikoina?

Nurkassa mulkosilmä

Kuollut mulkosilmä

Nyt päätin kuitenkin käydä tutkimassa sen ison talon. Talosta löytyi luuranko, yksi Estus Flask Shard ja Soul Vessel niminen esine. Ilmeisesti tällä voi palauttaa hahmon samaan tilaan kuin pelin alussa ja näin olleen rakentaa hahmon uusiksi. Näppärää jos vaikka haluan tehdä itsestäni maagin lopussa! Tuskin haluan, mutta vaihtoehdot on kivoja. Kävin vielä antamassa Shardit Emerald Heraldille, nyt miulla on 6 Estusta ja vilkaisemassa naikkosta jonka hiukan aiemmin pelastin. Se tosiaan pisti ne kamat päälle mitä sille annoin!

Kauniit vaatteet, mistä sait?

Kuolemat yhteensä: 193

Tiistai, 1.12.2014

Jotenkin virkistävää lähteä tutkimaan metsää pitkästä aikaa. Viime aikoina olen pyörinyt luolissa, torneissa ja viemäreissä. Ja täällä metässä on nättiä! Eikä mennyt aikaakaan kun löysinkin jo seuraavan nuotion, ei tarvinnut kuin tappaa muutama hassu solttu.

Nättiä :)

No se löytyi nopeasti

 Nuotiolta matka jatkui kiviselle sillalla ja kohtasin uuden vihollisen, ison miehen jolla kaks valtavaa sirppiä. Kyseinen kaveri on vaarallinen vastus, koska jo yksi isku sirpistä tuppasi vetämään staminat nolliin kilvestä huolimatta ja seuraava sattui perhanasti. Tuttuun tapaan "kierrä selkään ja lyö" taktiikka oli kuitenkin varsin toimiva. Harmi vaan että alueella pyöri näitä heppuja kaksi lisää ja kuolinkin pari kertaa näiden heppujen käsissä. Tilannetta ei auttanut että puista tippui välillä isoja myrkkypilviä ja myrkytettynä ei oo kiva olla, koska silloin kesto kuluu jatkuvasti vähän.

Rikkaruohojako olet katkomassa?

 Onnistuin kuitenkin lopulta tyhjentämään alueen esineistä (ei tarttunut matkaan mitään erikoista) ja jatkoin eteenpäin. Löysin pian pienen kivirakennelman, jonka sisästä löytyi jälleen vipu. Oletan että vivusta vetäminen laski lähistöllä olevan sillan alas (En kiinnittänyt koko siltaan huomiota kuin vasta vivun jälkeen)

Taas silta

 Pian olinkin jo seuraavalla nuotiolla! Harmi vaan että tämä nuotio oli lukitun oven takana... Rohkeasti jatkoin eteenpäin kallion seinämää pitkin, tappaen tieltäni solttuja lisää. Käväisin myös luolassa missä oli luurankoja sekä outoja ruukkuja, jotka levittivät jotain mustaa sumua. Oletan että musta sumu olisi kironnut minut jos olisin liian kauan siellä hengaillut. Onnistuin rikkomaan ruukun jousellani ja musta sumu loppui. Hahaa! Luolassa myös hengaili vihollinen, joka herätteli luurankoja takaisin henkiin. Pian olin taas polulla kallion seinämää vasten. Löysin myös avaimen eräälta raadolta ja loogisesti päättelin tämän avaimen aukaisevan oven nuotiolle. Aseeni alkoi olla taas heikossa kunnossa, joten suuntasin tälle ovelle. Ja kas kummaa, ovi aukesi! Pienessä huoneessa ei ollut nuotion lisäksi muuta kuin mies joka väitti typpin nimeltä Pate lukinneen hänet sisään ja vannoi tälle kostoa. Samalla varoitti että pitäisin silmäni auki jos itse hänet kohtaan, Paten kuulema tunnistaa jostain sormuksesta

Lukossa!

Kosto ei kuitenkaan ratkaise mitään...

 Reitti jatkui suoraan ja pian jouduinkin invaderin hyökkäämäksi. Kyseinen invader oli kuitenkin ilmesesti pelin ohjaama, eikä siis toinen pelaaja. Onnistuin houkuttelemaan kyseisen veijarin vähän isommalle aukealle ja tapoinkin hänet ilman ongelmia. Ja pian olin taas sumuoven edessä. Pomo vai ei? Sisälle niin selviää!

Ja pomohan se oli, ja kauhukseni huomasin että pomoja on kolme! Eiiiiiiiii! Hämmentävää kyllä, he jakoivat yhteisen kestomittarin. Skeleton Lords nimellä toimivat nämä herrat. Ensimmäinen yritys meni luonnollisesti poskelleen, joskin sain yhden heistä alas (Ei vaatinut kuin pari iskua) ja huomasin myös että heidän kutsumat pienemmät luurangot myös käyttivät samaa kestomittaria. Tämä voi mennä ongelmalliseksi, jos liikaa porukkaa tulee kerralla niskaan...

Skeleton Lords

Päätin yrittää heti uusiksi. Tällä kertaa huomasin että jokainen näistä kolmesta herrasta käytti eri asetta, mutta jokaisen iskut oli helppo torjua. Myös huoneessa olevat isot luukasat toimivat näppärinä suojina. Tapettuani yhden herran, paikalle tuli muutama luuranko. Peräännyin mahdollisimman kauas ja hoitelin nämä pienet luurangot nopeasti. Herrat eivät ilmeisesti ole kovin aggressiivisia koska eivät juurikaan koettaneet tulla mukaan. Viimeistelin nopeasti toisen herran ja jälleen tuli lisää luurankoja. Eli he kutsuvat apuja aina kun yksi herra kuolee? Helppoa siis kontrolloida paljon on jengiä kimpussa! Pian olinkin kahdestaan viimeisen herran kanssa, joka tuntui käyttävän taikoja. Hänkin kuoli nopeasti, mutta kutsui paikalle pari inhottavaa luurankoa, jotka olivat kiinni jonkinlaisissa rattaiden pyörissä, joiden kanssa pyörivät kimppuun. Muistan nämä viholliset Souls ykkösestä... Pienellä varovaisuudella sain kuitenkin heidätkin tapettua ilman ongelmia ja voilà! Pomo alhaalla toisella yrityksellä! Vaikea sanoa oliko tämä vai Flexile Sentry helpompi... Sanoisin ehkä että Sentry, siinä ei ollut kuin yksi vihollinen jota vahtia.

Kävin pikaisesti Majulassa käyttämässä sielut jälleen hahmooni ja palasin Skeleton Lordsien huoneeseen. Löysin reitin eteenpäin ja päädyin uudelle alueelle, Harvest Valleyhin. Täällä minua odotti naikkonen, joka pyöritteli käsissään pääkalloa. Ihanata. Hän ilmoiti myyvänsä erilaisia kiviä, joskin nyt hänen valikoimassaan oli vain yksi Bonfire Ascetic (jolla voi pysyvästi pahentaa yhden alueen vihollisia) ja muutama Titanite shard. Läheltä häntä löytyi myrkkylätäkkö ja sen takana nuotio.Nuotion jälkeen (väliaikaisesti myrkytettynä) jatkoin reittiä alas ja olinkin ison myrkkylätäkön luona. Ja lätäkössä seisoi iso, peikkomainen otus, jonka selässä ratsasti ukkeli. Tein mitä kuka tahansa olisi tehnyt, juoksin ympäri lätäkköä, poimien kaikki esineet mitä vastaan tuli (En kerennyt kyl siinä kiireessä katsoa mitä esineitä löysin) ja syöksyen eteenpäin. Päätin jättää ison peikon rauhaan, etenkin se se yritti viskoa minua mustilla energiapalloilla

Kyllä, hänen käsissään on pääkallo

Jos joku on miettinyt, niin valkoinen rengas meinaa että hahmoni on lukittunut tähän viholliseen

Pian huomasin olevani kallioiden välissä leveähköllä käytävällä, jonka perällä odotti KAKSI peikkoa ja muutama pienempi heppu. En oikein tiennyt kuinka tätä tilannetta lähestyisin, mutta sitten huomasin vierelläni tikkaat. Kiipesin tikkaita ylös kielekkeelle ja otin jouseni esille. Ammuin kaikkia pienempiä vihulaisia kerran, jolloin he lähtivät syöksymään minua kohti. Kaikessa rauhassa odotin tikkaiden yläpäässä, lävistäen heidät yksi kerrallaan hilparilla kun he olivat ylhäällä. Idiootit...

Pitäisikö taistella kuin mies vai ampua nuolia kuin selviytyjä? Tarviiko ees kysyä...

Päätin kokeilla myös paljonko nuoleni sattuvat näihin isoihin peikkoihin. Vahinko ei ollut hääppöistä, mutta hepä eivät voineet tulla tikkaita pitkin kimppuuni! Kyllä he koettivat heitellä energiapallojaan, mutta ne eivät myöskään osuneet. Joten mie vaan ammuin jousellani kunnes molemmat olivat kuolleita! Tämän jälkeen menin paikkaan missä peikot seisoivat ja kiipesin ylös toisia tikkaita pitkin. Löysin vivun, joka aukaisi reitin peikkojen taakse. Sieltä vaan sisään ja uudelle nuotiolle.

Kuolemat yhteensä: 198

Keskiviikko, 2.12.2015

 Jatkoin uusimmalta nuotiolta Harvest Valleyn tutkimista. Pian löysinkin seinän, jonka takana näkyi selvästi peikko. Ajattelin että yllätän hänet, rikon seinän ja lävistän hilparilla! Peikko olikin se joka yllätti, koska hän heilautti seinän mäsäksi ja samalla iskulla tappoi minutkin. Seuraavalla yrityksellä huomasin että seinä pysyi alhaalla ja koetin tappaa tämän veijarin. Kauhukseni huomasin että musta energiapallo (joita nämä viskovat) tappaa minut yhdestä! Hahmoni ei omaa kovinkaan hyvää vastustuskykyä taikuudelle...

Rakennus paljastui myöhemmin Earthen Peakiksi

Haen vain sieluni takaisin, ok?

Seuraavalla kerralla juoksin vaan peikon ohi ja totesin että hänen takanaan ei ollutkaan mitään. Lähdin juoksemaan kohti aiempaa aukiota, mutta sitten huomasin toisen reitin. Ei ollut aikaa pohtia mitähän siellä on, koska peikko tuli perässä. Ja näin päädyin pyöreälle aukealle, jossa oli useampi heiveröisten puuseinien peittämä aukko ja neljä sirppejä käyttävää vihollista! Huomasin myös etten voi mennä samaa reittiä takaisin typerien kivien takia, joiden päältä tälle reitille tiputtauduin. Tein nopean päätöksen rikkoa niin monta puuseinää kuin pystyn ja kerätä esineet, koska en millään pärjää neljää sirppimiestä vastaan. Seuraavat ehkä 5-8 yritystä kuolin samalle aukealle, koska ennemmin tai myöhemmin sirppimiehet ahdistivat minut nurkkaan. Lopulta sain kaikki tavarat kerättyä alueelta ja löysin myös reitin pois. Palasin Majulaan, koska halusin tarkistaa onko minulla tarpeeksi isompia Titanite Shardeja hilparin kehittämiseen. Ei ollut :(

Jostain syystä menin palasin väärälle nuotiolle ja vielä ihan väärälle alueelle. Olin taas Huntsman's Copsessa ja päätin että tarkastan nopeasti olenkohan mennyt jonkun tärkeän esineen ohi. Netistä bongasin että alueella pitäisi olla Sublime Bone Dust ja tätä lähdin sitten etsimään. Toiselta nuotiolta löytyi pian reitti jonka olin unohtanut tutkia. Tämä reitti jothi isolle riippusillalle ja riippusillan toisella puolella isolle rakennukselle. Matkalla kuolin aivan liian monta kertaa. Miksi? Koska reitin varrella oli useita ärsyttäviä vihollisia, jotka heiluttelivat outoja isoja aseita. Heidän iskunsa sattuivat ja söivät myös staminaa paljon, joten taistelut päättyivät herkästi yhteenkin virheeseen. Onneksi lopulta opin että jousen avulla pystyin houkuttelemaan heitä yksi kerrallaan, se helpotti asioita kummasti.

En pidä sinusta

Kun lopulta pääsin riippusillan toiseen päähän, löysin etsimäni Sublime Bone Dustin! Huomasin samalla rakennuksen edessä punaisen kummitussotilaan. Olin jo valmiina haastamaan hänet, mutta kävelin kielekkeeltä alas. Ei sitten.

Päätin palata Harvest Valleyhin, tulisin tutkimaan Huntsman's Copsen myöhemmin. En jaksanut enää leikiä ärsyttävien vihollisten kanssa... Lähdin jatkamaan reittiä isolle rakennukselle Valleyssa ja löysin lisää myrkkylätäköitä. Löysin myös taas uuden vihollisen, ruman lihavan ukkelin jolla valtava nuija. Ammuin häntä jousella naamaan ja houkuttelin parempaan paikkaan taistella. Helppo vihollinen kunhan on tilaa väistää sitä valtavaa vasaraa.

Hengailkaa vaan siellä myrkys

Olet tähtäimessäni!

Vasaramiehen jälkeen edessäni oli parikin eri vaihtoehtoa. Yksi johti sirppimiehelle, jonka takaa löytyi rikkonainen patsas, jonka luona pystyi liittymään uuteen Covenanttiin. Liityin siihen ainakin väliaikaisesti, ihan vaan että sain saavutuksen Covenantin löytämisestä. Kaksi muuta reittiä johtivat samaan huoneeseen, jossa oli ruukkuja täynnä myrkkyä ja lisää vasaramiehiä. Kuolin vasaroiden alle parikin kertaa, koska ahtaassa käytävässä oli hankala väistää. Huone paljastui myös uuden alueen aluksi. Alue kantaa nimeä Earthen Peak ja tuntuu koostuvan yhdestä isosta rakennuksesta (joka näkyy aiemmassa kuvassa). Jatkoin eteenpäin ja löysin huoneen missä oli lisää vasaramiehiä ja hassuja otuksia jotka sylkivät myrkkyä. Nämä hassut otukset muistuttaa isoja ötököitä, joilla on selässä epämuodostunut sieni. Kutsun heitä jatkossa myrkkyotuksiksi. Pian olin taas sumuoven edessä. Pomo vai ei? Sisään!

Polvistu edessäni!

Ja pomohan se oli, iso, ruma, etanamainen Covetous Demon. Mia nukkui sohvalla, joten olin jälleen toimintakuvaajaa vailla. Järkeilin että kuitenkin kuolen, mutta kokeillaan. Pian huomasin että tämä vihollinen jää kuvaamatta, koska se kuolee tässä ja nyt! Jos luulitte että Flexile Sentry oli helppo, niin tämä kaveri on silkka vitsi. Hänen iskunsa koostuivat säälittävän lyhyestä heilautuksesta, punaisten hitaiden pallojen sylkemisestä (jotka eivät osuneet edes lähelle kun pysyin liikkeessä) ja loikasta, joka oli sen verran hidas että kuka vaan kerkeäisi väistää. Kaiken lisäksi hypyn jälkeen pomo oli täysin avoin hyökkäyksille. Joskus hypyn jälkeen hän lähti kierimään sivulle, mutta tämänkin teki niin hitaasti että olisi voinut saman tien tokaista että väistätkö, pyörin kohta. Tästä tulikin eka pomo jonka kaadoin ensimmäisellä yrityksellä. Häpeä, Dark Souls, odotin sinulta enemmän :(

Covetous Demon

Surullisen helpon pomon jälkeen jatkoin eteenpäin ja löysin seuraavan nuotion ja jälleen Lucatielin. Hän antoi minulle sormuksen, jonka vaikutuksen unohdin kyllä tarkistaa. Päätin että tähän on taas hyvä lopettaa. Ensi kerralla, jatketaan Earthen Peakin tutkimista! ...tai sitten palaan Huntsman's Copseen, hiukan vaivaa mitä siellä oikein vielä on!

Kuolemat yhteensä: 217