Viimeinen suuri sielu ja Drangleicin linna

Lauantai, 12.12.2015

Huh huh, nyt tuli aika pitkä pelisessio! Valitan ettei pomoista ole kuvia, rakas kuvaajani oli tämän viikonlopun muualla ja en ole tarpeeksi hyvä että saisin kuvia kesken taistelun yksin otettua!

Sessio alkoi Grave of Saintsista, jossa vastaan tuli vain muutamia rottia. Ei paljoa pelota, tapoin paljon isomman rotan Doors of Pharrosissa! Jo muutaman minuutin kuluttua onnistuin löytämään toisen nuotion ja sumuoven. Menin rohkeasti ovesta ja edessäni oli todella säälittävä taistelu...

Aluksi tyhjään huoneeseen rupesi tulemaan rottia, mutta pomoa ei näkynyt. Tapoin rottia toisensa perään, kunnes alalaitaan ilmestyi pomon kestomittari. Mutta missä on pomo, Royal Rat Vanguard? En missään nähnyt muuta kuin rottia, joten jatkoin mätkimistä. Pian huomasin hiukan erinäköisen rotan, sillä oli irokeesi! Ja kas kummaa, tämä irokeesirotta on pomo. Voisi luulla että pomorotta olisi hiukan vaarallisempi ja kestävämpi, mutta ehkä neljä iskua sisään ja Vanguard kaatui. Taistelu voitettu, muut rotat pakenivat huoneesta. Säälittävää, sanon minä...

Royal Rat Vanguard

Seuraavassa huoneessa minua odotti sama rottakuningas joka oli Doors of Pharrosissa. Jatkoin matkaani hänen ohi ja tiputtauduin kolosta lattiassa.

Rottahuone

Pian otinkin käyttöön kissasormuksen (Joka vähentää putoamisvahinkoa) koska joudin tiputtautumaan vähitellen alemmas ja alemmas. Lopulta olin pohjalla, jossa kimppuuni kävi yksitellen Holloweja. Hoidin heidät päiviltä ja jälleen piti laskeutua alemmas. Kun tätä oli taas hetken jatkunut, pääsin uudelle alueelle, pimeään The Gutteriin.

The Gutter

Ensivaikutelmat Gutterista eivät olleet hyviä. Miksi? Koska siellä oli myrkkyä sylkeviä patsaita ja puisia rakennelmia. Voi ei, tämä on samanlainen kuin Demon's Soulsin Valley of Defilement ja Dark Souls ykkösen Blighttown!

Onneksi The Gutter oli itseasiassa varsin helppo alue. Viholliset koostuivat heikoista Holloweista ja isoista, karvattomista mutanttikoirista, jotka oli helppo tappaa ennen kuin pääsivät iskemään. Kuolin muutamia kertoja kun tipahdin, mutta onnistuin kuitenkin löytämään tieni ulos varsin nopeasti kahden nuotion kautta sumuovelle, joka ei johtanut pomolle vaan Black Gulchiin

Eka nuotio

Toka nuotio

Sumuovi pois The Gutterista

Seuraava alue eli Black Gulch ei ollut myöskään kovin kutsuva. Luola, jota valaisi myrkynvihreä väri. Onneksi heti löytyi pieni luola nuotiolle, koska paikka oli täynnä patsaita, jotka sylkivät myrkkyä.

Black Gulch

Hitaasti etenin, rikkoen patsaita tieltäni. Hetken päästä näin muutaman lätäkön, joista yhdestä näkyi kevyttä liikettä. Vainharhaisena ihmisenä ammuin lätäkköä nuolella ja sieltä loikkasi kummallinen matomainen vihollinen, jonka pää näytti kädeltä jossa oli suu! Onneksi pari nuolta sai madon kuolemaan ennen kuin pääsi liian lähelle. Testasin kaikkia lätäköitä nuolella ja näin sain toisenkin piilottelevan madon tapettua.

Käytävä kapeni hieman ja seinässä olevasta reiästä syöksyi valtava mato, erilainen kuin aiemmat. Onneksi se ei päässyt poistumaan reiästä pidemmälle, joten rauhallisesti ammuin vain sitä nuolilla kunnes se kuoli. Seuraavasta kolosta tuli toinen, hoitelin samalla tavalla.

En mene lähelle ennen kuin mato on kuollut

Alue laajeni hieman ja edessäni oli taas lätäköitä. Testailin niitä nuolilla ja tapoin käsimatoja muutaman, kunnes huomasin pienen polun, joka johti turvalliseen luolaan jossa oli nuotio. Lepäsin nuotiolla hetken ja jatkoin nuotion takana olevasta tunnelista eteenpäin. Tämä tunneli johti lätäköiden toiselle puolelle, näppärää! Ja ihan lähellä olikin iso sumuovi, pomo edessä? Oi kyllä

Valmiina toimintaan

Välivideo näytti minulle seuraavan pomoni, valtavan massan, joka koostui useista ruumiista ja heilutti kädessään isoa teurastusveistä! Tulee mieleen mm. Castlevania pelien Legion pomot.

The Rotten

The Rottenin iskut koostuivat lähinnä teurastusveitsen iskuista, joko yksittäisistä tai maksimissaan kolmen iskun sarjoista. Rotten myös koettaa toisella kädellään tarttua pelaajaan ja saadessaan kiinni rutistaa molemmilla käsillä, tehden varsin julmaa vahinkoa, mutta en sentään kuollut siihen. Kun Rottenin kesto vähenee tarpeeksi, hän myös rupeaa tekemään mustaa energiahyökkäystä sekä veitsestään että koko kehostaan. Mutta suurin haaste taistelussa oli liekehtivät alueet taistelukentällä! Rotteniin ne eivät vaikuttaneet, mutta minuun ne sattui ikävästi jos erehdyin liian lähelle. Parit ensimmäiset yritykset koetin kiertää Rottenia liian läheltä, jolloin iskut osuivat ja söivät staminaani kunnes en enää pystynyt torjumaan ja sitten henki menikin nopeasti. Liikkuminen ylipäätään taistelukentällä oli edellä mainittujen tulien takia välillä hankalaa, ahdistavaa olla veitsen ja tulen välissä... Kuitenkin, taistelu ei ollut kovinkaan hankala, kun opin että kannattaa väistää iskuja Rottenista suoraan poispäin ja iskeä aina kerran tai kaksi Rottenin omien iskujen jälkeen. Ehkä 5-7 yritystä ja voitto oli minun ja samalla myös viimeinen suuri sielu!

Taistelun jälkeen jatkoin eteenpäin, kohti Primal Bonfireä. Huomasin jo kaukaa että nuotion takana oli suihkulähde DLC alueelle. Eli nyt tiedän mistä pääsee kaikkiin kolmeen! Menin sytyttämään nuotioon ja meinasin saada sydänkohtauksen kun räjähdys hetti hahmoni pois (ei tehnyt vahinkoa) ja nuotion tilalle nousi valtava...jokin! En yhtään tiedä mikä, se oli vaan jokin. Juttelin tämän kauhistuksen kanssa ja hän kehui että olen päässyt pitkälle ja edessäni on kaksi vaihtoehtoa. Ei kertonut sen enempää, käski mennä kuningas Vendrickin luo. Tämän jälkeen jokin katosi ja nuotio tuli takaisin. Palasin nuotion kautta Majulaan.

Primal Bonfire ja suihkulähde

MIKÄ SIE OOT!

Majulassa Emerald Herald kehotti minua menemään linnalle, joten käytettyäni sielut menin nuotion kautta Shaded Woodsiin ja sieltä jatkoin Drangleic Castlen luo, jossa Emerald Herald kehotti jatkamaan. Portaiden yläpäässä odotti norsumiehet ja pari jousimiestä.

Drangleic Castle

Houkuttelin nuolilla norsumiehet kauemmas, koska en halunnut olla samalla jousimiesten kohde. Norsut eivät halunneet tulla liian kauas vartiopaikoiltaan, joten heitä oli helppo ampua nuolilla kun koettivat päättää vartiopaikan ja minun tappamisen tärkeysjärjestyksestä. Portaiden yläpäässä tapoin jousimiehet ja edessäni oli ovi, joka ei suostunut aukeamaan. Hetken aikaa olin oikeasti hämilläni, jouduin lopulta netistä tarkistamaan että pitää tappaa oven luona olevien patsaiden edessä vihollisia, jolloin niiden sielut siirtyy patsaisiin ja ovi aukeaa. Onneksi nurkan takaa juoksi vähän väliä Hollow sotilaita tapettavaksi!

Sisällä linnassa minua odotti portaikko, joiden yläpäässä oli kummitus joka kertoi minulle kuninkaasta, jättiläisistä ja kuningattaresta. Kummituksen takana oli tyhjä valtaistuinsali.

Portaiden alapäästä löysin minne jatkaa, tapoin käytävältä uusia vihollisia, jotka ovat selvästi ritareita. Muutaman ritarin ja hollown jälkeen löysin tikkaat alas ja sieltä päädyin nuotiolle sekä löysin vielä yhden oven joka pyysi kuninkaan merkkiä

Taas se kuninkaan merkki...

Seuraavaksi päädyin huoneeseen, jossa oli useita patsaita. Kahden patsaan välissä oli aina ovi, joka avautui jälleen kun tappoi vihollisen lähellä ovea. Ensimmäinen avaamani ovi paljasti kauhukseni yhden Ruin Sentinelin. Voi ei... Kuolin melko pian kun peruutin lähelle muita patsaita ja kohta niskassani olikin pieni armeija.

Onnistuin sueraavalla yrityksellä avaamaan toisen oven, jonka takaa paljastui reitti eteenpäin. En jäänyt avaamaan muita ovia, koska aiemmin avaamani ovi pysyi auki ja en kauheasti halunnut tapella Ruin Sentinelin kanssa.

Taistelin tieni eteenpäin, tappaen muutaman jousimiehen ja kolme ritaria. Ritareiden huoneessa oli maalaus naisesta, jonka lähellä oleminen aiheutti kirousta. Päätin pysyä siitä kaukana.

Kimppuuni hyökkäsi pian taas pelin ohjaama invader, joskin tämä oli varmaan helpoin kaikista. Nameless Usurper niminen tapaus heilutti pientä tikaria ja ei mahtanut mitään hilparilleni. Pian löysin tikkaat alas, jotka johtivat Hunter's Blackbowlle (Jonka myöhemmin kävin nostamassa tasolle +6 ja se korvasikin Longbowni) ja piilotetulle nuotiolle, joka oli seinän takana (Kiitokset taas niille pelaajille jotka jättävät viestejä, jotka kertovat huijariseinistä!). Tältä uudelta nuotiolta jatkoin matkaani huoneeseen, josta näki toiseen huoneeseen, jossa majaili joku nainen. Naiselle pystyi puhumaan huoneiden välisen aukon yli ja hän paljastui kuningatar Nashandraksi. Hänkin vain kehotti jatkamaan kuninkaan luo. Pian kuningattaren jälkeen minua odotti sumuovi, jonka takaa paljastui pomotaistelu kahta Dragonrideria vastaan

Dragonriders

 Kuka muistaa Dragonriderin? Pomo Heide's Tower of Flamessa? Eikö kukaan? Noh, ei se mitään. Tämä taistelu ei juurikaan ollut vaikeampi, vaikka heitä oli kaksi. Taistelun alkaessa toinen (sinisessä haarniskassa) oli ylhäällä turvassa, ampuen nuolia samalla kun toinen kävi päälle. Jousiampujan tahti oli vaan sen verran hidas että oli suhteellisen helppo löytää sopiva väli iskeä. Kun toisen kestot tippuivat ehkä puoleen, jousiampuja otti oman hilparinsa esiin ja liittyi taisteluun. Hänellä oli selvästi vähemmän kestoa ja taistelu olikin nopeasti ohi, pysyin vain koko ajan liikkeessä ja iskin kun molemmat olivat avoimia. Helppoa kuin mikä!

Taistelun jälkeen löysin uuden nuotion ja tarkoitukseni oli tässä kohtaa lopettaa pelaaminen, mutta jostain syystä halusin ensin tarkistaa että montakohan Estus Flask Shardia minulta on jäänyt välistä. Löysin pian listan, jota tutkimalla selvisi että kolme on jäänyt välistä. Päätin lähteä hakemaan ne, yksi oli Shaded Woodsissa ja kaksi Tseldorassa. Siinä samalla Shaded Woodsista löysin varsin pelottavan kauppiaan (joka muutti Tseldoraan) ja kävin myös Lost Bastillesta pelastamassa yhden kauppiaan kun jotain kautta päädyin tarkistamaan pelin eri kauppiaiden tietoja...

Dragonriders huone

Friikki kauppias, ihme lintunainen

Lost Bastillen kauppias, jonka muutin kivestä lihaksi

Annettuani Shardit Emerald Heraldille palasin Drangleic Castleen ja halusin vielä vähän kuitenkin pelata. Löysin itseni pian huoneesta, jossa oli lisää patsaita. Tapoin yhden heränneen patsaan ison patsaan luona, jolloin iso patsas heräsi henkiin ja liikutti isoa vipua. Mitä teki? En ole varma.

Jatkoin matkaani ja tapettuani kasan vihollisia löysin huoneen, jonka arkusta löytyi Estus Flask Shard! Enää yksi pitäisi olla koko pelissä jäljellä ja se on paikassa jonne en vielä ilmeisesti pääse. Löytyi myös vipu, joka avasi oven jonka kautta olin taas aiemmalla nuotiolla.

Jatkoin nuotiolta toiselle reitille, jossa minua odotti hissi. Hissi vei minut ylös huoneeseen jossa oli joku raukkaparka seinälle sidottuna. Huoneesta löytyi myös muutama arkku, joista yhdessä oli avain. Avain avasi oven huoneessa, josta juuri tulin hissillä.

En tiedä miksi olet siinä, mutta vahvasti siulla ei mene

Avattuani oven peli ilmoitti minun olevan King's Passagessa. Alue oli silkka käytävä jonka päässä oli sumuovi. Tässä kohtaa nälkä oli niin kova että oli pakko lopettaa pelaaminen, jätetään potentiaalinen pomo seuraavaan kertaan! Ne oli varsin tehokkaat päälle kolme tuntia.

King's Passage

Kuolemat yhteensä: 392

 Sunnuntai, 13.12.2015

Suuntasin kohti King's Passagea, henkisesti valmiina mahdolliseen pomoon. Keskityin niin innokkaasti sumuoven edessä seisovaan ritariin että en huomannut ympärilläni herääviä patsaita, joilla oli hevosenpäät. Olikin jo liian myöhäistä kun tajusin olevani vihollisten ympäröimä. Noh, tämähän alkaa hyvin...

Seuraavalla yrityksellä etenin varovaisemmin ja huomasin että patsaat heräävät vasta kun olen niiden lähellä ja vain osa niistä heräsi, tarkalleen ottaen neljä. Patsaat löivät kovaa, mutta kuolivat parista iskusta joten yleensä kerkesin hoidella heidät yksi kerrallaan. Ritari oven edessä kaatui helposti ja oli aika mennä sumun toiselle puolelle ja haastaa pomo, Looking Glass Knight.

Looking Glass Knight

Looking Glass Knight oli jälleen isohko, haarniskoitu heppu, joka käytti aseenaan melkoista miekkaa ja suojasi itseään valtavalla kilvellä, jossa näytti olevan lasinen pinta. Hänen iskunsa koostuivat lähinnä miekan heilautuksista, joita hän joskus jakoi jopa neljän iskun sarjoissa. Tämän lisäksi hän välillä nosti miekan kohti taivaita ja sen jälkeen heilautti miekkaansa sähköisenä, ampuen sähköä joko yhtenä hakeutuvana vanana tai muutama pallona, jotka levisivät laajalle alueelle. Muutaman yrityksen jälkeen aloin oppia että miekan iskut on parasta torjua, mutta niiden väistäminenkin on täysin mahdollista. Kun taas hän rupesi miekkaa osoittamaan ylös, kannatti kiirehtiä hänen taakseen, jonne sähkö ei osu ja samalla hiukan mätkiä selkään. Mutta kun hän kestonsa laskivat noin puoleen, taistelu muuttui hankalaksi. Hän nimittäin iski kilpensä maahan ja muutaman sekunnin päästä kilven läpi astui harmaa kummitus. Ja aina kilven laskemisesta siihen että kummitus on tullut ulos, Looking Glass Knight otti vähennetyn määrän vahinkoa. Kummitus itsessään ei ollut kauhea uhkaava, mutta yhdessä pomon kanssa homma meni tukalaksi. Kuolin muutamia kertoja kun jäin heidän puristuksiin.

Pian kuitenkin kokeilin tasata tilejä, laitoin uskollisen Poison Twinbladen (joka on muuten nykyään tasolla +10) pikavalintaan ja heti kun pomo aloitti kummituksen kutsun, vaihdoin Twinbladen käteeni ja mätkin kuin mielenvikainen. Ja pomo myrkytetty, ihanaa! Myrkytys takasi että pomo ottaa edes jonkin verran vahinkoa sillä välin kun koetin saada kummituksen nurin. Lopulta, päälle 10 yritystä myöhemmin onnistuin tappamaan kummituksen nopeasti kun pomo hengaili muualla ja pystyin taas keskittymään pomoon. Kun pomolla oli ehkä 20% kestoa jäljellä, kun rupesi kutsumaan toista kummitusta. Jälleen myrkytin hänet nopeasti uusiksi ja kun myrkky sai pelkein pomon nurin, onnistuin kummituksesta välittämättä syöksymään pomoa kohti ja iskemään ratkaisevan iskun! Pomo nurin ja kummitus kuoli hänen mukanaan!

Looking Glass Knightin taistelutanner

Käytyäni nopeasti Majulassa, jatkoin eteenpäin. Löysin hissin, joka vei minut syvälle maan alle. Taas. Pohjalla jatkoin eteenpäin tunnelia ja löysin nuotion ja paikan nimi selvisi. Shrine of Amana

Shrine of Amana

Tämä paikka on itse asiassa aika tyylikäs, maanalainen valtava luola, jonka pohja on veden peitossa. Jatkoin portaita alas vedentasolle ja varovaisesti katoin missä kohtaa uskaltaa kävellä. Pian kohtasinkin tämän alueen vihollisia, rumia liskomiehiä ja valkoisiin pukeutuneita ritareita.

Liskomies

Amanassa majaileva ritari

Ritarit ovat varsin helppoja tapauksia, mutta liskomiehet vaanivat matalassa vedessä ja helposti yllättävät jos ei ole varuillaan. Onneksi kuitenkin hekin kaatuvat parista iskusta.

Jatkoin varovaisesti polkua pitkin ja tarkkaavaisesti tutkailin missä on polku ja missä pohjaton kadotus. Päädyin pienelle mökille, jonka lattialla istui nainen. Hän sanoi nimekseen
Milfanito ja lupasi palkita jos pelastan hänen siskonsa. Pidetään mielessä!

Milfanito

Jatkoin talosta eteenpäin ja näin edessäni leveämmän alueen jossa oli kolme ritari. Tapoin heidät jouseni avulla yksitellen. Jatkoin eteenpäin luolaan, jonka toisella puolella aukesi taas isompi alue.

Lissä Shrine of Amanaa

Kohtasin uuden vihollisen, valkoisiin pukeutuneen loitsijan, joka heitteli niskaani hakeutuvia taikapalloja. Ne liikkuivat hitaasti ja tekivät melko heikkoa vahinkoa. Kaiken lisäksi nuoli naamaan keskeytti loitsimisen ja nopea kolmen nuolen sarja tappoi loitsijan ilman että sai mahdollisuutta taikoa lisää. Löysin myös viereisistä raunioista nuotion.

Amanan loitsija

Turvapaikka liskojen ja muiden keskellä

Etenin tältä uudelta nuotiolta varovasti, pysähtyen välillä tarkkailemaan loitsijoiden varalta. Aina kun sain yhden näkökenttänii, otin jouseni esille ja hoitelin heidät nopeasti. Veikkaan että tää paikka voi olla aika kamala ilman jousta! Hiukan myöhemmin meinasin saada taas sydänkohtauksen kun selkäni takaa kimppuuni kävi virtahepomies! Parilla iskulla olin melkein kuollut, mutta onnistuin tekemään väistöliikkeen pois. Harmi vaan että väistöliike meni liian kauas polulta, suoraan liian syville vesille ja kuolemaan.

Seuraavalla yrityksellä olin tarkkaavaisempi ja huomasin virtahepomiehen jo kaukaa. Otin hänet pois päiviltä jouseni avulla ja päätin mennä tutkimaan mitä hän oikein vartioi. Hänen takaa löytyikin kapea polku, jonka varrella tapoin pari liskoja ja loitsijaa, kunnes olin umpikujassa. Onneksi umpikujasta löytyi viimeinen Estus Flask Shard! Päätin että tähän on hyvä lopettaa, joten palasin Homeward Bonen ja nuotion avulla Majulaan ja annoin Shardin Emerald Heraldille.

Kuolemat yhteensä: 411

Maanantai, 14.12.2015

Matka jatkui Shrine of Amanan läpi. Etenin varovasti, jatkuvasti tarkkaillen loitsijoiden varalta. Opin kantapään kautta ettei kannata edetä liian rohkeasti, koska kuolin kertaalleen kahden loitsijan ristituleen. Ja olen melko varma että heidän ampumat hakeutuvat energiapallot tekevät sitä enemmän vahinkoa mitä lähempänä loitsijoita olen! Onnistuin kuitenkin etenemään luolalle, joka oli täynnä niitä sienimäisiä vihollisia, joita tapasimme Earthen Peakille. Luolasta löytyi myös yksi valtava sieniotus ja nuotio.

Nuotion jälkeen luolasta pääsi vielä yhdelle avoimelle alueelle, jossa minua odotti lisää lisko-otuksia ja pari loitsijaa. Kuolin kertaalleen kun kaksi liskoa yllätti minut, tämän jälkeen etenin todella varovasti. Alue oli kuitenkin aika pieni ja pian löytyikin mökki, jossa minua odotti repalaisiin vaatteisiin pukeutunut nainen. Kun yritin puhua hänelle, hän haihtui savuna ilmaan. Kenties hän oli Milfaniton sisko? Hänen jälkeensä edessäni oli sumuovi ja uusi pomo, Demon of Song

Demon of Song

Lalun demoniksi tämä sammakkomainen hirvitys oli melkoisen ruma tapaus. Se veti inhottavan limaisen ihonsa kasvojensa peitoksi ja oli tällöin vahinkoittumaton. Eipä se kyllä itsekkään pystynyt hyökkäämään tänä aikana... Kun se taas paljasti kasvonsa (ja kätensä), sitä seurasi muutaman hyökkäyksen sarja tai sitten se koetti tarrata käsillä hahmooni. Jos sain minut kiinni, niin sitten takoi minulla lattiaa ja tähän hyökkäykseen ensimmäinen yritys sitten kaatuikin. Toisella yrityksellä turhauduin kun hilparini iskut tulivat liian laajassa kaaressa ja osuivat kasvojen sijasta pomon ihoon ja isku ei tehnyt mitään vahinkoa. Kuolin kun yritin väistää sammakon valtavaa loikkaa. Kolmannella yrityksellä nappasin Lighting Winged Spearini kätösiini, koska sen tökkäykset osuivat aina maaliinsa. Taistelu olikin varsin helppo, hengaile kasvojen edessä kunnes demoni paljasti kasvonsa. Sitten sen verran peruutusta että pomon kädet haparoivat tyhjää. Jokaisen hyökkäyssarjan päätteeksi pomo on täysin avoin parille tökkäykselle, kunnes se taas piilotti kasvonsa. Toista kunnes pomo on kuollut. Helppoa kuin mikä!

Taistelun jälkeen jatkoin eteenpäin hissille joka johti Undead Cryptiin ja löysin pian uuden nuotion. Senkin tilalle räjähdyksen mukana tuli se iso mikälie. Jälleen onnitteli että olen päässyt näin pitkälle ja kehotti jatkamaan kuningas Vendrickin luokse. Mikälie katosi ja sain käyttää nuotiota.

Mikälie, osa 2

Undead Cryptin vihollet koostuivat alkuun perus holloweista ja jonkinlaisista noidista, jotka pommittivat minua taioilla. Piiloutumalla pilareiden taakse ja välillä kurkistelemalla jousen kanssa noidat oli helppo tappaa ja hollowt kaatuivat jälleen helposti. Pian löysin huoneen, jossa joku puhutteli minua. En vielä tiennyt kuka se oli, hän vain käski olla tuomatta valoa tähän paikkaan. Asia selvä. Samassa huoneessa oli hiukan ylemmällä tasanteella kolme isohkoa ritaria, joita yritin napsia yksi kerrallaan, mutta kaikki kolme kävivät joukolla kimppuun. Henki meni.

Toisella yrityksellä onnistuin paloittelemaan kaikki kolme ritaria ja nousin tasanteelle. Tasanteelta löytyi syvennyksestä heppu joka aiemmin minua puhutteli. Hän kertoi että Vendrick on syvemmällä kryptassa ja että moni on hänen perässään tullut, ei kukaan palannut. Hiukan vitsikkäästi totesi että ehkä Vendrick ei ota vieraita vastaan.

Heppu nojailee seinään

Hepun luota jatkoin eteenpäin ja pian löysinkin huoneen täynnä hautoja. Haudoista nousi holloweja ja läheltä löytyi uusi nuotio.  Seuraavassa huoneessa kohtasin uusia vihollisia, isoista kivitauluista (Hautakiviä?) esiin astuvia sinisiä kummituksia. Kuolin pari kertaa kummituksten ja noidan ristituleen. Hiukan myöhemmin löysin käytävän, jonka seinistä myös näitä kummituksia tuli, mutta he olivat seinässä kiinni eli heidät pystyi ohittamaan. Käytävän päässä oli oviaukko ja sen edessä kaksi valtavaa soturia joilla oli massiiviset kilvet. Onneksi he iskivät hitaasti, niin heidät oli suhteellisesn helppo kaataa.

Kilpimiesten jälkeen löysin aukon, josta tipahdin huoneeseen jossa oli lisää hautoja ja neljä eri oviaukkoa. Lähdin tutkimaan niistä yhtä ja samalla kuulin kellonlyönnin. Oviaukko johti umpikujaan, mutta siitä umpikujasta tuli hautani kun tyhjästä ilmestynteet kummitukset tappoivat minut joukolla. Mistä ne tulivat? Ei mitään hajua.

Kun pääsin takaisin samaan huoneeseen, juoksin vaan suoraan seuraavalle ovelle joka olikin reitti eteenpäin. Löysin pian vivun, joka nosti kulkureitin. Nopeasti tunnistin tämän toimivan oikotienä aiemmalle nuotiolle!

Vipu ja oikotie

Seuraava huone oli iso ja sen perällä näkyi monta ritaria ja sumuovi. Houkuttelin nuolien avulla ritareita luokseni, harmi vaan että välillä niitä tuli kaksi kerralla ja onnistuin kuolemaan muutaman kerran koska olen hätähousu. Kun lopulta onnistuin heidän rivejään harventamaan, keskellä huonetta kuului taas kellonlyönti ja seinistä tuli useita kummituksia, jotka taikoivat minut tuonpuoleiseen. Eli kellonlyönnit kutsuvat kummituksia?

Huomatkaa siniset kummitukset

Päätin tutkia huonetta vähän tarkemmin, koska halusin selvittää onko kellonlyöntejä mahdollista estää jotenkin. Rappusten alta löytyikin pieni huone, jossa oli hollow ja kivinen kello. Tapoin hollown ja vahingossa löin samalla kelloa. Ja kas kummaa, huoneessa oli taas kummituksia! Yritin vain juosta sumuovelle, mutta huonostihan siinä kävi.

Loppujen lopuksi pääsin sumuovelle, hollown tappaminen ilman kellon iskemistä helpotti asioita kummasti. Ja sumuoven takana alkoi pomotaistelu Velstadt, the Royal Aegisista vastaan

Velstadt, the Royal Aegis

Velstadt oli taas iso ritari joka heilutti hurjan isoa (Ja hiukan oudonmuotoista) nuijaa. Jo ensimmäisellä yrityksellä huomasin että hänen kaikki iskunsa ovat torjuttavissa ja paras keino oli jälleen hyökätä itse pomon hyökkäyksen jälkeen. Kun Velstadtin kesto tippuivat noin puoleen, hän meni melkein rukoilevaan asentoon ja musta maaginen energia pyöri hänen ympärillään. Tästä eteenpäin hän välillä meni samaan asentoon ja heitti niskaani mustia energiapalloja. Nämä sattuivat perhanasti ja pari yritystä kaatuikin niihin. Mutta sitten rupesin hyväksikäyttämään hänen loitsimistaan ja aina kun hän sellaisen aloitti, juoksin nopeasti selän taakse turvaan taioilta ja mätkin oikein kunnolla. Kunhan vain muisti lopettaa ajoissa (koska Velstadt heilautti nuijaansa heti taian jälkeen nopeasti), tämä oli riskitön strategia. Pomo oli myös helppoa "huijata" taikomaan pysymällä mahdollisimman kaukana hänestä. Suurin osa taistelusta olikin siis vain houkuttelemista taikoihin ja sitten siitä rankaisemista. Helppo pomo jälleen!

Velstadt, the Royal Aegis

Velstadtin rukoileva aseton

Pomon jälkeen eteeni avautui pieni käytävä ja käytävän päässä iso huone, jossa edestakaisin tallusti kuningas Vendrick! Sen verran tiedän EpicNameBro-nimisen herran Dark Souls II videoista että Vendrick on vapaaehtoinen pomo, johon ei voi juurikaan tehdä edes vahinkoa vielä tässä vaiheessa peliä. Joten suosiolla annoin Vendrickin (Jolla ei näytä menevän kovin vahvasti) olla ja hain huoneen perältä kuninkaan sormuksen. Tämän jälkeen Emerald Herald odotti minua huoneen ovella ja kertoi että kuninkaan sormus avaa kuninkaan portit. Hän myös kehotti minua matkaamaan kauas itään. Ei tarvitse olla kovinkaan fiksu keksiäkseen että nyt saan auki ne ovet jotka pyysivät kuninkaan merkkiä!

Kuningas Vendrick

Päätin ensimmäisenä avata oven joka oli Drangleicin linnassa, koska se tuli ekana mieleen. Laitoin sormuksen sormeeni ja ovi avautui, paljastaen Throne of Want alueen. Alue koostui kapeasta reitistä, joka johti sumuovelle. Ja sumuoven takana seuraava haasteeni, Throne Watcher ja Throne Defender!

Throne Watcher ja Throne Defender

Hiukan huolestutti koska taas kaksi kaveria kerralla, mutta ainakin alkuun heidän iskunsa koostuivat vain fyysisistä iskuista, jotka pystyin torjumaan helposti ja eivät juurikaan vieneet staminaa. He kyllä tykkäävät pysyä yhdessä, niin sopivaa hetkeä iskeä ei tullut liian usein. Mutta kummallakaan ei tunnu olevan paljoa kestoa, joskin miespuolinen, Defender, ei ottanyt yhtä paljon vahinkoa. Yritys päättyi hölmöilyyn, mutta olen luottavainen että tämä taistelu ei vaadi ainakaan ihan kamalasti yrityksiä!

Estusta naamaan

No nyt on kyllä melkoinen poseeraus

Olin väärässä. Tämä taistelu ei ollut niin helppo kuin aluksi luulin. Se vaati yrityksiä. Ei nyt ihan järkyttäviä määriä, mutta yli 20 kuitenkin!

Mikä tästä taistelusta sitten teki niin ärsyttävän? Ensinnäkin se ilmeinen eli kahden pomon läsnäolo. On huomattavasti vaikeampaa löytää sopivaa hetkeä sekä iskeä että parantaa kun pitää ottaa huomioon molempien liikkeet. Tämän takia taistelu oli vaan jatkuvaa kyttäämistä kilven takaa, odottaen sopivaa hetkeä iskeä yksi tai harvinaisina hetkinä kaksi iskua sisään. Ja molemmat muuttuivat hiukan hankalammiksi kun kestot tippuivat puoleen. Miespuolinen, Defender, laittoi miekkaansa hiukan ukkosta ja Watcher taas magiaa. Omituista kyllä, vaikka tämä vaikutti heidän tekemänsä vahingon määrään niin vahinko oli silti puhtaasti fyysistä eli kilpeni torjui kaiken. Ongelma oli vaan siinä että väitän taistelun edessä pomojen liikkeiden käyvän aggressiivisemmaksi ja jos molemmat tekivät parinkin iskun sarjan yhtäaikaa, niin joko meni henki tai ainakin todella heikkoon happeen jouduin. Ja etenkin Watcher tykkäsi tehdä nopean syöksyn heti kun koetin Estusta vetää naamaan. Myös he tuntuivat ottavan hiukan vähemmän vahinkoa tämän jälkeen.

Ehkä noin yrityksellä 10 sain lopulta Watcherin tapettua ja ajattelin että nyt loppu on helppo. Ja hitot. Olisikohan aikaam mennyt ehkä puolisen minsaa kun Defender syöksyi Watcherin ruumin luo (Joka ei siis kadonnut, kuten pomojen ruumiit yleensä) ja herätti hänet henkiin täysillä kestoilla! Eli loogisin strategia, tapa ensin heikompi ja keskity sitten vahvempaan, on tässä tapauksessa toimi! Molemmat täytyy tappaa joko yhtäaikaa tai nopeasti toistensa jälkeen! Tämän takia yrityksiä kasaantui, minun piti heikottaa molemmat parin iskun päähän kuolemasta ja sitten tappaa nopeasti. Kun lopulta onnistuin, sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa plus jouduin hillitsemän itseni etten päästäny hurjaa voitonhuutoa! Mia ei välttämättä olisi tälleen keskellä yötä arvostanut... Taistelun viimeiset hetket olivat jo senkin takia ahdistavia että kun Defender kaatui, Watcher käytti Defenderiä lihakilpenään! Yritin apinan raivolla syöksyä kimppuun mutta mokoma piti Defenderin välissämme. Onneksi Watcher oli kuitenkin niin lähellä kuolemaa että kun lopulta pääsin vierelle, yksi isku oli kaikki mitä tarvittiin! Ei vaikein, mutta ehkä väsyttävin ja puuduttavin taistelu.

Palkkioksi sain ison kasan sieluja, molempien pomosielut ja en muuta. Katselin ympärilleni, ei mitään. Oliko tämä kokonaan vapaaehtoinen vai? Pikainen googletus ystävällisesti kertoi että tämä sama alue toimii taistelutantereena myös viimeisen pomon kanssa, mutta minun pitää käydä ensin vähän muualla (kuten Emerald Herald kehotti) ennen kuin viimeinen pomo näyttää kasvonsa. Mut ilmeisesti oli hyvä idea hoitaa Watcher ja Defender jo nyt pois, koska muuten viimeinen pomo olisi tullut välittömästi tämän taistelun jälkeen eikä olisi ollut mahdollisuutta käydä käyttämässä sieluja! Plus pääsen sitten viimeiselle pomolle aseen kanssa jossa täydet kestot!

Joten palasin Majulaan, käytin sieluni ja lähdin seuraavalle ovelle, joka aukeaisi kuninkaan sormuksella. Eli Shaded Woodsiin! Täällä olevan oven takaa paljastui uusi alue, Aldia's Keep. Rakennuksen vasemmalla puolella oli muutama lähes näkymätön vihollinen, jotain pieniä nelijalkaisia. Tapettuani mokomat löysin nuotion pienestä puuhökkelistä. Päätin että tähän on hyvä lopettaa tällä erää.

Aldia's Keep

Kuolemat yhteensä: 447