maanantai 1. helmikuuta 2016

Legendaaristen aseiden metsästystä ja viimeinen taistelu!

Sunnuntai, 31.01.2016

Saavuin Planeptunelle, jossa kohtasin jälleen Gustin. Gust kiitti aikaisemmasta avustamme ja halusi liittyä joukkoomme! Samoin kuin Nisa, Gust ei auta taistelussa (ellei osta erillistä DLC:tä) mutta hänen silkka olemassaolonsa antaa minulle alennukset kaikista esineistä kaupasta.



Seuraavassa kohtauksessa Neptune ja muut pohtivat kuinka käytännössä Histoiren vapautus tapahtuu. Pitkästä aikaa Histoire itse rupesi höpöttämään ja myös Compa sekä IF kuulivat hänet. Syyksi paljastui Histoiren lukinneen loitsun heikkeneminen, joka taas johtui siitä että Key Fragmentit ovat samassa paikassa. Key Fragmentit myös osoittavat missä tarkalleen Histoire on lukittuna ja pian löytyikin seuraava luolasto.



Luolasto oli (yllätys, yllätys) nopeasti ohi ja perältä löytyi itse Histoire (Joka on siis loitsun takia kirja, jos joku on unohtanut). Neptune ja Compa temppuilivat hetken Key Fragmenteilla ja lopulta loitsu murtui, Histoire muuttui oikeaan muotoonsa! Neptune innostui että seuraavaksi Momuksen ja Arfoiren perään. Ja jos joku miettii kuka ihmeen Arfoire, niin rehellisyyden nimissä jouduin itsekkin selaamaan omia postauksiani kunnes löysin vastauksen. Arfoire oli se joka loitsi Histoiren ja josta Histoire varoitti Neptunea monia, monia tunteja sitten. Histoire kertoi nyt että Momusta ei ole olemassakaan, se oli vaan Arfoiren levittämä valhe. Eikä siinä vielä kaikki, olemme kuulemma taistelleet Arfoirea vastaan jo aiemminkin. Hetkinen, ainoa ei-jumalatar pomo jota vastaan olemme taistelleet on...se pirun noita?! Eli noita on Arfoire ja koko pelin pahis. Kun Neptune ja muut tämän tajusivat, he hiukan onnistuivat koska ovathan ne Arfoiren piesseet jo monesti. Histoire kuitenkin huomautti että ne olivat vain heijastuksia hänen todellisesta mudostaan. Kenties hänen todellinen muotonsa ei ole ihan yhtä naurettava? Histoirella oli vielä paljon kerrottavaa ja ehdotti että siirrymme jonnekkin kotoisempaan paikkaan keskustelemaan.

Histoiren todellinen muoto

Kaupungissa Histoire rupesi taas selittämään, tässä tiivistelmä: Histoire on Celestiasta, jumalattaret eivät voi muuttaa maailmaa ilman hänen lupaansa, Histoire itsessään on koko maailmankaikkeus, mutta silti vain osa kaikkivoimaista jumalatarta, Arfoire on entinen jumalatar ja hän koettaa tuhota koko maailman kutsumalla mörrejä maailmaan, jotta ihmisten usko ja luottamus jumalattariin heikkenisi. Arfoire piilottelee Celestiassa ja Histoire voi meidät sinne viedä, mutta kuulemma kannattaisi yrittää saada muut jumalattaret mukaan. Histoire myös lopultakin kertoi että Neptune on Purple Heart. IF ei ollut kovin yllättynyt, Compa taas ei ollut yhtään varautunut. Neptune itse ei tavallaan ollut yllättynyt mutta ei oikein silti tiennyt mitä ajatella.

Compan järkytys. Täytyy myöntää, naurahdin hieman!

Histoire johti tytöt paikkaan, johon oli tallennettu tieto legendaarista aseista, joita sankarit ovat käyttäneet. Nämä aseet voivat avata reitin Celestiaan ihmisille, koska normaalisti vain jumalattaret voivat mennä Celestiaan. Ja eihän me voida Compaa ja IFiä jättää jälkeemme! Ja miten sattuikaan, jokaisella maa-alueella on yksi ase.



 Noh, koska nyt ollaan kuitenkin Planeptunelle, lähdetään etsimään ensimmäistä täältä. Nopean luolaston jälkeen vastassani olikin iso lohari, joka kesti mätkimistä  melko kauan. Taistelun jälkeen sain käsiini legendaarisen miekan, Trinity Bladen! Tai no, 1/3 siitä, se oli nimittäin vain kahva. Eipä tämä niin helppoa voinut ollakaan, toivon vaan ettei kaikki aseet ole useammassa palassa... Lohari osasi kuitenkin kertoa missä Trinity Bladen toinen osa löytyy, joten suuntasin suoraan sinne. Sieltä löytyi Basilicomin tyyppi, joka kertoi löytäneensä oudon metallinpalan, joka paljastui väistimeksi (Tiedättehän, miekassa se kahvan ja terän välissä oleva leveämpi osa). Koska hän ei itse sitä tarvinnut, antoi hän sen meille. Itse terä vielä puuttui ja sitä lähdettiin etsimään sankarin haudalta. Haudalta löytyi vanha ukkeli, joka noin vain antoi terän meille. Ja nyt meillä on koko miekka...! No ei vaineskaan, tarvitaan vielä...pommel? *Pikainen googletus* Aaah, kahvan toisessa päässä oleva vastapaino. Seuraavassa kohtauksessa melko naurettavan yhteensattuman kautta selvisi että vastapaino on ollut koko ajan Compalle, sekun oli muisto hänen isoisästään. Isoisä oli sen joskus löytänyt takapihaltaan. Niin tai näin, eka legendaarinen ase on minun! En malta odottaa miten hyvä miekka se on Neptunel-- Miten niin tätä asetta ei voi käyttää taistelussa?!?! Huoh...

Lohari, jolla oli jostain syystä miekan kahva

Neptune lvl 47
Compa lvl 47
IF lvl 47

Edelleen sunnuntai, 31.01.2016

Lastationilla tytöt suuntasivat luolaan seuraavaan aseen perässä. Kyseisen luolaston perältä löytyi maantierosvoja, jotka ilmeisesti pitivät luolaa piilopaikkanaan. Rosvojen pomo oli vähän tyhmä ja käytti Arfoiren luomaa levykettä kutsuakseen loharin, joka meijän piti sit piestä. Lohari oli itseasiassa melko vahva, mutta ei onneksi saanut kaikkia hahmojani kerralla nurin (Sekä Compa että IF pystyy herättämään kuolleita kavereita henkiin, kiitos Item Skillien). Loharin jälkeen rosvojen pomo antoi meille legendaarisen revolverin kädensijan. Huoh, eli taas pitää metsästää lisää osia...



Tytöt suuntasivat Basilicomin vanhalle temppelille, josta löytyikin aseen sylinteri. Tämän jälkeen materiaalikaupasta saimme myyjältä liipaisimen ja iskuvasaran. Enää puuttui piippu ja sitä varten pitää vaivautua taas luolastoon. Täältä luolastosta löytyi jälleen uusi kokemusmöllykkä, tällä kertaa kokemusarvoltaan 332 000! Aika siis hetki vaan treenata! Kun lopulta kyllästyin, jatkoin luolaston perälle jossa oli sankarin muistoa kunnioittava vartija. Hän meinasi haastaa riitaa, mutta Neptune ja kumppanit selittivät olevansa pelastamassa maailmaa ja siihen tarvitaan revolveria. Vartija uskoi ja antoi revolverin piipun. Ja toinen legendaatrinen ase, Dual Revolver, on meidän!

Mutta emme voineet vielä lähteä muiden aseiden perään, Arfoire ilmestyi paikalle. Hiukan höpinää siitä miten triolla on liian suuret luulot itsestään, tietää että etsimme legendaarisia aseita plaaplaaplaa. Aika piestä taas mokoma akka. Kenties seuraava kerta on viimeinen?



Jatkoin seuraavaksi Loween, jossa legendaarista asetta kannattaisi kuulemma etsiä lumisesta metsässä. Eihän täällä muita olekkaan! Noh, onneksi peli näyttää missä on seuraava luolasto/metsä. Kyseinen metsikkö oli todella lyhyt ja sen lopusta löytyi arkeologi, joka etsi myöskin legendaarista asetta, Trust Spearia. Ja kas kummaa, sopivasti sitten löytyikin piikki, joka kuuluu keihään varren takapäähän. Arkeologi ohjasi tytöt raunioille, joista löytyikin heti keihään väistin. Raunioista löytyi myös nainen, joka osasi kertoa missä keihästä käyttänyt sankari vietti viimeiset hetkensä. Eikö ookkin näppärää että aina joku ohjaa seuraavalle osalle? Luolasta löytyikin prinsessa, joka pakoili putkimiestä, koska ei enää jaksanut vain odottaa linnassa pelastusta (Todella hienovarainen viittaus, prinsessan nimi oli vielä Princess Pear) ja antoi meidän hiljaisuuttamme vastaan keihään varren. Seuraavaksi suunnattiin taas metsään, jossa rökitettiin mörrejä ja lopuksi lohari. Tämän jälkeen puhuva dinosaurusotus hiukan motkotti siitä että tuhosinmme metsän ekosysteemin, mutta antoi kuitenkin keihään terän. Trust Spear on meidän, enää yksi legendaarinen ase jäljellä! Suuntana siis Leanbox!


Histoiren mukaan viimeisen aseen pitäisi olla raunioissa, joten tytöt lähtivät tutkimaan löytämään luolaa. Luolan viholliset löivät melko lujaa, joten olin hiukan huolissani kun saavutin pomon. Mutta pomo löikin todella säälittävän heikosti ja jälleen ihmettelen kuka on ollut vastuussa tämän pelin vaikeusasteesta, koska se tuntuu hyppivän välillä ihan miten sattuu. Kuitenkin, pomon jälkeen sain viimeisen aseen, Wisdom Bown, kädensijan. Paikalla ollut vääräuskoinen opasti meitä menemään metsään, jossa pitäisi olla sankarille pyhitetty paikka. Metsä oli nopeasti tutkittu ja sen lopussa odotti iso ruma pomo, joka oli jälleen melko helppo verrattuna metsässä oleviin vihollisiin. Pomon takaa löytyi kauppias joka antoi tytöille jousen varresta alemman osan. En ole jousien asiantuntija, mutta eikös perinteisest jouset ole tehty yhtenäisestä kappaleesta? Kauppias myös mainitsi Turquoisen hallussa olevan harvinaisuuden eli sinne siis. Turquoiselta löytyi Wisdom Bown jänne ja hän myös ohjasi tytöt sankarin pyhätölle, josta tytöt löysivätkin jousen varren toisen puolen!  Kaikki legendaariset aseet on meillä, jee!

Palasin Loweelle jossa huomasin että pystyn menemään White Heartin puheille. Histoire ja Neptune koettivat suostutella White Heartin eli Blancin liittymään taisteluun Arfoirea vastaan. Blancia ei paljoa kiinnostanut ja nopea googletus osoitti että jokaisen jumalattaren voi saada mukaan kunhan on tehnyt tarpeeksi sivutehtäviä ja nostanut näin maa-alueiden osakkeita. Nopea tarkistus osoitti että olen tehnyt Lastationille paljon enemmän kuin muille maa-alueille, joten päätin nopeasti käydä kysymässä mitä mieltä Black Heart eli Noire on. Noh, ilmeisesti en ole Lastationillakaan tehnyt tarpeeksi joten hitot muista jumalattarista, en mie niitä ois tarvinnukkaan!

White Heart/Blanc ei paljoa välittänyt


Loweessa Arfoire ilmaantui jälleen, mutta tällä kertaa hän loitsi Compan ja IFin. Jouduin siis Neptunella yksin taistelemaan häntä vastaan! Mutta koska tasapainon vuoksi hän ei voinut tietenkään olla yhtä vahva kuin jos olisi ollut Compa ja IF apuna, koko taistelu oli varsin helppo. Arfoire uhosi miten ei häviä Celestiassa. 

Tytöt palasivat Planeptuneen Histoiren luokse, joka ohjasi heidät huoneeseen josta käsin reitti Celestiaan voidaan avata aseita käyttämällä. Tytöt tökkäsivät aseet seinille ja reitti Celestiaan aukesi! Pian olinkin jo Celestia Castlessa, onko tämä viimeinen luolasto?! Jos on niin, huomaa että se vähäinenkin mielikuvitus luolastojen osalta on kadonnut kokonaan, koko luolasto oli yksittäinen, mutkitteleva käytävä. Ja luolaston perällä tietysti odotti Arfoire. Histoire höpötti miten Arfoire yrittää vain löytää itsensä...tuhoamalla koko maailman. Itse kannatan että lukisi jonkun kirjan tai menisi psykiatrille. Hieman tarkentamalla, Histoire selitti miten maailman tuho heikentäisi Histoirea ja sitten Arfoire voisi itse hallita Histoiren voimia eli tehdä ihan mitä lystää, koska Histoire on koko maailma. Ja sitten, aika taistella!



Vika luolasto sentään näyttää erilaiselta kuin muut



...ja Arfoire oli ihan yhtä heikko kuin aina ennenkin. Mutta taistelun jälkeen ei peli ollut vielä ohi, Histoire aavisti jotain pahaa... Seuraavaksi aukenikin vielä yksi tapahtuma, kantaen nimeä The Final Final Battle! Lupaatko varmasti?

Ihan oikeesti viimeinen viimeinen taistelu?


Arfoire ilmestyi vielä kerran joukkomme eteen ja selitti että hänen seuraajiensa usko palautti hänet henkiin. Se oli suurin syy levittää uskoa Momukseen, koska vaikka Momusta ei ole olemassa, Arfoire on ja kaikki Momukselle tarkoitettu usko vahvistaa häntä. Niin tai näin, taas aika mätkiä! Tämäkin taistelu oli suht nopea, mut Arfoire löi melko lujaa ja hänen yksi hyökkäyksensä tappoi Compan täysistä kestoista! Silti, Arfoire kaatui ja...



...ja viimeisellä pomolla on aina useampi muoto, kuten Arfoire itsekkin sanoi... Ja pienen höpötyksen jälkeen, Arfoire muuttui lohikäärmeeksi.

This is not even my final form!

Lohikäärme Arfoire
Ja täytyy myöntää, lohikäärmeenä Arfoire oli melkoisen vahva pomo! Taistelu kesti huomattavasti kauemmin kuin mikään muu taistelu ja Arfoiren iskut sattuivat, Neptune kupsahteli vähän väliä. Mutta koska hänen ainoa hyökkäyksensä (Ainakin jota minua vastaan käytti) joka osui koko tiimiini, oli niin heikko että aina jonkun kuollessa Compa tai IF herätti henkiin ja jos yksittäinen vahva isku ei riittäny tappamaan hahmojani, he käyttivät omia Item Skillejään parantuakseen. Eli strategiani oli sama kuin kaikkia muitakin vastaan, käytä vain vahvimpia iskujasi kunnes pomo kuolee.

Compa sai kunnian viimeisestä iskusta!

Taistelun jälkeen joukkomme palasi Planeptuneen ja suuntasivat keskustelemaan Basilicomiin, onhan se kuitenkin Neptunelle tarkoitettu! Tytöt päättivät jatkaa mörrien metsästystä yhdessä, koska vaikka Arfoire on poissa, hänen mörrinsä ovat vielä olemassa. Ja sitten viimeinkin lopputekstit rupesivat pyörimään ruudussa!


Ja se on ohi!

Ja näin Hyperdimension Neptunia on saatu päätökseen. Ja mitäs mieltä mie tästä pelistä sit oikeastaan olen? Kahteen sanaan tiivistettynä: ihan okei. Tarina oli ihan kiva ja hahmot jäivät kyllä mieleen, oikeastaan vain Green Heartin CPU-muoto oli ainoa joka oli minun makuun liian paljastava, Arfoire näytti vaan vähän pöljältä. Toisaalta olen nähny pahempaakin silmäkarkin yliannostusta (Dead or Alive-pelisarja ja Highschool of the Dead-anime/manga tulevat ekana mieleen), joten ei pahemmin häirinnyt. Taistelusysteemissä on paljon potentiaalia, mutta loppujen lopuksi se oli aika tylsää, saman napin hakkaamista ja välillä uusien iskujen asettamista saman pikanapin alle. Item Skillit olivat aika siisti idea esineiden käytölle, mutta oli myös hiukan typerää että vaikka olisi varastossa satoja pulloja materiaaleja, en voi itse parantaa hahmojani kun sitä haluan. Mutta ehkä suurin ongelma oli se miten yksinkertaistettua pelaaminen oli. Valitsit valikosta luolaston mihin menet ja oli olemassa vain yksi kauppa ja sekin saman valikon alla. En päässyt oikeasti ikinä tutkimaan kaupunkeja ja jututtamaan ihmisiä ja tämän takia pelin maailma tuntui tyhjältä. Myöskin se oli kummallinen ratkaisu että kaikilla muilla paitsi päähahmoilla (Oma trio, Arfoire, jumalattaret, Histoire sekä Nisa ja Gust) ei ollut muuta kuin musta siluetti keskusteluissa. Ertiyisen outoa tämä oli sellaisten hahmojen kanssa joiden kanssa oltiin tekemisissä useasti, kuten Chian Lastationilta tai Jade Leanboxista. Mutta koska olin varaunut siihen että tämä on vaan keskinkertainen mutta ihan viihdyttävä tekele, joten sain mitä tilasin. Ja kyllä, tulen pelaamaan jatko-osat, Mk2:n ja Victoryn jossain vaiheessa tulevaisuudessa (Mutta ei missään nimessä lähitulevaisuudessa). Olen saanut sen käsityksen että ne ovat molemmat huomattavasti parempia pelejä ja tämän ensimmäisen osan ongelmia on korjattu. Vilkaisin jo hieman Mk2:n pelivideoita YouTubesta ja vaikuttaa selvältä parannukselta. 

(Ja olen kyllä tietoinen että paljon sivutehtäviä jäi tekemättä ja että jos niitä tekee tarpeeksi, voi saada Black, White ja Green Heartin tiimiin ja sitten tulisi vielä todellinen viimeinen taistelu Arfoiren kanssa ja niin sanottu oikea loppuratkaisu. MUTTA mielestäni se on aika paljon vaivaa ja peli on kuitenkin jo näinkin läpi. Kenties joskus palaan tekemään kaikki sivutehtävät jne, ilmoitan siitä kyllä!)

Noin, se oli siis toinen kokonainen pelailu, joka on tallennettu blogiini! Kiitän teitä jotka jaksoitte lukea tästä hyvin hupsusta pelistä, toivon että luette jatkossakin! Seuraava peli on jo ollut minulla tiedossa kauan, en malta odottaa että pääsen siihen uppoutumaan! On aika hiukan kärsiä...

Ja kiitos teille lukemisesta! <3


(Jos nyt sattui vielä kiinnostamaan, niin: Neptune lvl 55, Compa lvl 55 ja IF lvl 55)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti