Epäystävällisiä tuttavuuksia

Lauantai, 06.02.2016

Päätin vähän kokeilla millainen mahtava nuijani on taistelussa. Miekkana se ei lyönyt hirveän kovaa, mutta sen sijaan aika nopeasti ja hoitelikin kaupunkilaiset tehokkaasti. Nuijana nopeus vaihtui raakaan voimaan ja se tekikin varsin nättiä vahinkoa! Mutta kirveeseen verrattuna vahinko ei ollut niin paljon korkeampaa että suosisin sitä uutena suosikkinani. Valitan, kirves on edelleen ykköseni, mutta nuija on hyvä olla kun kaipaan vaihtelua!

Jatkoin yli sillan eteenpäin ja löysin tikkaat takaisin viemäriin. Menin rohkeasti alas ja huomasin olevan toisella puolella sitä isoa possua. Annoin possun olla ja jatkoin eteenpäin käytävää, kunnes tajusin ettei allani ollut enää lattiaa ja tipuin kuolemaani.

Palasin takaisin tikkaille ja jätin ne huomiotta, koska vaihtoehtona oli myös portaat ylös. Tapoin pari ihmissutta (Kahdella jalalla olevia) ja jatkoin lähestyen aukiota, joka muistutti hautausmaata. Kun olin edennyt hetken, välivideo pyörähti käyntiin. Videolla näkyi selvästi toinen metsästäjä, joka hakkasi jotain veriseksi mössöksi. Ukkeli höpötti miten petoja on kaikkialla ja minustakin tulee samanlainen. Ei ilmeisesti jäänyt odottelemaan milloin muutun vaan kävi kimppuuni.

Isä Cascoigne

Ja näin alkoi taistelu Isä Cascoignea vastaan. Heppu liikkui nopeasti ja heilutti kirvestään todella nopeasti sekä räiski tussarillaan varsin usein. Onnistuin väistelemään ja iskemään aika usein, välillä piti perääntyä että sain veripulloista vähän parannusta. Valitettavasti kuitenkin henki meni, en saanut Cascoignen kestoja kuin ehkä puoleen väliin. Mut ei haittaa, ekaksi yritykseksi se meni aika hyvin! Hepun nimi vaan jäi häiritsemään, kuulosti tutulta. Pian sitten huomasinkin esineitäni tutkiessani että pikkutytöltä saamani soittorasian sisällä on nimet Viola ja Cascoigne. Voi paska, tää on tytön isukki? Oivoi...

Seuraavalla yrityksellä luulin jo voittavani, kunnes Cascoignen kestot tippuivat ehkä 25% tienoille ja mokoma muuttui isoksi rumaksi pedoksi! Tämän jälkeen taistelu meni hyvin, hyvin intensiiviseksi (Ihan kuin aiemmin ei olisi jo ollut!) koska Cascoigne rupesi entistä aggressiivisemmaksi ja murskasi hautakivet tieltään joiden taakse koetin piiloutua hengähtämään. Käytin veripulloja kuin mielipuoli, koska jo yksi isku sattui paljon eikä aina ollut vaihtoehtoa hakata takaisin jotta saisin kestoa takaisin sillä jos yksi isku pääsee läpi, niin toinen on jo tulossa. Tappiosta huolimatta olin pirun innoissani, tää on hemmetin hauska ja haastava taistelu!

Cascoigne petona

Kokeilin taistelua pari kertaa, välillä meni paremmin, välillä taas huonommin. Päätin muutaman yrityksen jälkeen tappaa vihollisia, lähinnä häiveiden takia jotta voin kehittää hahmoani hiukan. En ole vielä puhunut pienestä mutta häiritsevän miellyttävästä asiasta tässä pelissä. Kun isken vihollisia mahtavalla kirveelläni, se aiheuttaa varsin näyttäviä verisuihkuja, jotka tahraavat sekä vaatetustani että asettani. Ei se tuo peliin mitään uutta, mutta se on vaan jotenkin tyydyttävää nähdä!

Jossain kohtaa myös huomasin ilmoituksen että aseeni on vaarassa. Pikainen kurkistus kertoi että aseeni kesto oli vähentynyt, joten googletin miten sen voi korjata. Näköjään Metsästäjän unessa on työpöytä, jossa asetta voi sekä korjata että kehittää (Joka samalla korjaa aseen). Vihdoinkin käyttöä verikivien siruille mitä olen kerännyt, nostin kirveeni tasolle +2!  Ajattelin että lopettaisin session tähän, mutta halusin kuitenkin vielä kerran koettaa Cascoignea, ihan vaan kehitetyn aseeni takia. Se yritys meni ihan poskelleen, Cascoigne ahdisti minut nurkkaan ja teurasti siihen paikkaan... Vielä yksi yritys! ...ja vielä yksi!

Kirveen kehitystä

Kuolemat: 25

Sunnuntai, 07.02.1016

 Jatkoin Cascoignen löylyttämistä ja aloin osata hoidella taistelun alun. Ensimmäisessä vaiheessa Cascoigne käy päälle kirveen ja oman haulikkonsa kanssa, tässä vaiheessa väistely ja iskeminen on suht simppeli. Erityisen hyödyllistä on odottaa kun Cascoigne on iskemässä ja antaa hänen sitten maistaa miun väkipyssyä, joka oikein ajoitettuna saa Cascoignen horjahtamaan polvilleen. Sitten on pieni hetki aikaa tulla iholle ja survaista oma kirves syvälle lihaan (Ja näin opin tekemään visceral hyökkäyksiä). Kun Cascoigne on ottanut tarpeeksi osumaa, hän kiskaisee kirveensä pidemmäksi, mutta silti aina välillä hyödyntää haulikkoaan. Otin hänestä mallia ja pidensin oman kirveeni myös, en nimittäin saanut kertaakaan häntä avoimeksi visceral iskulle tässä vaiheessa. Sen sijaan pidin etäisyyttä ja latasin R2 iskuani. Oikein ajoitettuna Cascoigne juoksi sopivasti hyökkäykseeni, otti reilusti vahinkoa ja lensi selälleen. Toistin tätä aina kun mahdollista.

Taistelu menikin hankalaksi viimeisessä vaiheessa eli kun mokoma muuttui pedoksi. Kuoltuani kahdesti selasin huvikseni esineitäni, mitä olen poiminut ja huomasin polttopullot. Ajattelin että kokeilemisen arvoinen idea ja seuraavalla yrityksellä kun Cascoigne muuttui pedoksi, peräännyin jatkuvasti ja heittelin pulloja. Peto ei tykännyt tulesta ja muutama polttopullo toivat minulle voiton! Olin hiukan hämmentynyt tästä, mutta ei se mitään!

Palkkioksi sain verihäiveitä, muutama pisteen oivallusta ja avaimen Oedonin hautaan. Paikalle myös ilmestyi seuraava lamppu. Kävin käyttämässä häiveet unessa ja olin valmiina uusiin haasteisiin. Kun palasin uudelle lampulle, jatkoin ylös portaita jotka johtivat portille. Avasin portin uudella avaimellani, mutta en mennyt vielä eteenpäin vain tiputtauduin katolle, josta löytyi ruumis ja ruumiilta koru punaisella jalokivellä. Ja korussa kaiverrus "Viola"... Eli mie just tapoin pienen tytön isän, joka ilmeisesti oli tappanut aiemmin vaimonsa. Jösses, tää pelihän on aika masentava!

Violan ruumis

Korun tietoja lukemalla huomasin että sen voi muuttaa pisarajalokiveksi, joita käytetään aseiden vahvistamiseen. Eikös se oo sille tytölle palvelus etten anna sille kuolleen äitinsä korua, vai mitä...? Miten niin mie oon tunteeton hirviö!

Niin tai näin, jatkoin portista ja pian olin sotkuisessa kirjastossa. Sieltä löytyneessä viestissä mainittiin Byrgenwerthin hämähäkki ja salaiset rituaalit. Samasta huoneesta löytyi arkku ja arkusta jalokivityökalu. Sen avulla voi vahvistaa aseita verijalokivillä, jotka antavat uusia ominaisuuksia!

Seuraava huone avautui valtavaksi katedraaliksi ja alueen nimeksi paljastui Kirkkola. Sieltä löytyi uusi lamppu ja outo, rääsyihin pukeutunut otus joka kertoi Oedonin kappelin (Ilmeisesti Kirkkola on isompi alue ja tämä kappeli osa sitä) olevan turvallinen, koska suitsukkeet pitävät pedot kaukana. Jos löydän turvapaikkaa etsiviä, voin ohjata heidät tänne. Muistan jutelleeni ikkunasta jollekkin, joka kysyi tiedänkö turvallista paikkaa. Palasin uneen ja työpajaan oli tullut takaisin Gehrman, joka neuvoi minua etsimään pyhää maljaa, joka on hylätyssä kylässä laaksossa. Samalla päätin käyttää Violan korun ja sain siitä irti verijalokiven, jonka voin tökätä työpajassa aseeseen ja se nostaa aseen hyökkäystehoa 2,7%. En vielä laittanut sitä kirveeseen, haluan ensin nähdä saanko parempia aseita.

Tää tyyppi ei taida olla 100% ihminen

Käväisin pikaisesi ikkunalla, jonka sijainnin oudosti muistin ja neuvoin menemään Odeonin kappeliin. Vanhan naisen vastaus oli että katsos, jotain hyötyä sinustakin. Ei edes palkkiota! Päätin samalla käydä tytön puheilla. Tunsin pienen omatunnon pistoksen kun tyttö kysyi olenko löytänyt hänen äitinsä, mutta neuvoin kuitenkin hakemaan turvaa kappelista. Tyttö oli todella iloinen ja se ei yhtään helpottanut syyllisyyttäni.

Matkalla takaisin kappeliin tapoin tieltäni vihollisia ja sain tarpeeksi verikiven siruja vahvistaakseni kirvestäni. Päätin samalla laittaa punaisen verijalokiven aseeseeni ja sitten huomasin että sen voi milloin vain ottaa työpajassa myös pois. Varsin näppärää, ei siis haittaa vaikka löytäisin uuden suosikin aseeksi!

Kun palasin kappeliin, sinne oli ilmestynyt vanha nainen jota neuvoin ikkunasta. Ei vieläkään kovin kiitollinen tapaus, syytti meitä muukalaisia siitä mitä Yharnamilla on tapahtunut. Kappelista avautui kaksi eri reittiä (Kolme, jos lasketaan lukittu ovi). Toinen johti nopeasti suljetulle portille, joka haiskahtaa oikotieltä myöhemmin ja toinen ilmeisesti minne mennä. Tapoin muutaman uuden vihollisen, partioivan hepun lyhtyjen ja kävelysauvojen kanssa. Pian edessäni oli valtava iso mies, jota ei minun kirveeni paljoa vakuuttanut koska hänellä oli paljon isompi kirves.

Kiittämätön akka

Yhtä kuolemaa myöhemmin palasin samalle alueelle ja huomasin että sieltä pääsee toiseenkin suuntaan. Tapettuani muutaman vihollisen (Ja löydettyäni silinterin!) päätin palata uneen ja pitää taukoa tällä erää. Ja ei, valitettavasti silinteri ei ole yhtä hyvä puolustusarvoiltaan kuin aiempi hattuni :(

Kirkkola

Tyylikäs, mutta ei kovin hyvä hattu

Kuolemat: 28

Maanantai, 08.02.2016

Päätin haastaa uudelleen ison miehen kirveen kanssa ja tällä kertaa voitinkin hänet ilman ongelmia. Piti vaan muistaa väistää ajoissa, todella yllättävää. Kyseinen reitti johti vain lukitulle portille, jonka avaisemisiin tarvitaan jokin erikoinen merkki ja etenemällä toiseen suuntaan löysin lisää verikiven siruja ja karaisevan verijalokiven, joka nostaa aseen tehoa 1,1% ja palauttaa hahmolleni kestoa hitaasti. Palasin takaisin lampulle ja jatkoin toiseen suuntaan, joka johti minut jonkinlaiseen kirkkoon ja kirkon yläkerrasta löysin vivun, joka siirti ison haudan syrjään, paljastaen portaat.

Melko komea kirkko

Ennen kuin laskeuduin portaita alas, jatkoin yläkkerrasta ulos ja löysin umpikujasta herran nimeltä Alfred. Hän kertoi pyhän hoivan kirkon aloittaneen verihoidot, mutta ei osannut itse hoidoista kertoa enempää. Hän myös kertoi että paikassa nimeltä Byrgenwerth tunnetaan jumalten hautana ja sieltä löytynyt aine johti pyhän hoivan kirkon perustamiseen.

Ystävällinen herra Alfred

Palasin kirkon alakertaan ja etenin. Poimin matkalla muutaman esineen ja tapoin ihmissuden (neljällä jalalla) ja löysin seuraavan lampun. Lampulta siirryin takaisin uneen, jossa ostin häiveilläni metsästäjäpäällikön medaljonkin (Kauppiaalta vesimaljasta, hinta 10 000 häivettä), koska se toimii avaimena johonkin porttiin ja haluan käydä kokeilemassa sitä porttiin jonka luona oli se iso otus. Ja jos se ei ole siihen, niin onpahan medaljonki valmiina kun sitä tarvitsen. Kävin myös laittamassa karaisevan verijalokiven aseeseeni, siinä näköjään voi olla nyt kaksi verijalokiveä samaan aikaan.

Ja haa, olin oikeassa! Medaljonki avasi portin! Päätin lähteä tutkimaan alueita sen takana, voin palata uudelle lampulle myöhemmin. Löysin oven jota koputtelin ja sisältä vastattiin vain kuinka kiitollisia ovat kirkolle. Tämä oli virhe minulta, koska takaani tuli muutama vihollinen ja hahmostani tuli veristä mössöä sekunneissa. Sen siitä saa kun koettaa olla sosiaalinen.

Kannatti ostaa se medaljonki!

Kuolin muutaman kerran kun jatkoin samaa reittiä, välttäen isoa aukeaa missä oli kaksi isoa miestä kirveiden kanssa, ja kuolin pari kertaa mm. yhden hepun liekinheittimeen (En edes vitsaile). Lopulta sain edettyä tarpeeksi avatakseni portin, joka sijaitsi välttämäni aukion toisella puolella. Jatkoin vielä eteenpäin ja löysin toisen portin joka taas avasi oikotien Oedonin kappelin lampulle.

Verinen kirvesmies ihailee Yharnamia

Uuden oikotien kautta jatkoin suurilla rapuille, joiden varrella oli muutamia vihollisia. Kun kaikki olivat elottomia, jatkoin suurille oville joista pääsin sisään suurehkoon saliin. Salin perällä näkyi kyyryssä hahmo ja kun olin tarpeaksi lähellä, seuraava välivideo alkoi. Videolla hahmo paljastui naiseksi, joka oli kuin rukoilemassa, pidellen käsissään jotain, kenties amulettia tai kolikkoa. Sitten verisen muodonmuutoksen mukana nainen muuttui valtavaksi pedoksi ja käänsi päänsä minun suuntaani. Voe paska, tää tuskin on helppo pomo.

Sopiva areena pomolle

Vikaari Amelia ihmisenä

Öööh, haluaisitko neuvotella rauhanomaisesti tai jotain...?

Vikaari Amelia aiheuttikin aika paljon ongelmia. Iskut sattuvat ja suurin osa tulee melko laajassa kaaressa. Kuolin useita kertoja, mutta opin silti jonkinlaisen taktiikan. Amelie pitelee taistelun aikana vasemmassa kädessään amulettiaan (tai mikä onkaan) ja sen takia lähes kaikki iskut tulevat oikeasta kädestä. Jos vain väistän aina Ameliean vasemmalle puolelle, monet iskut menevät ohi. Ja pysyttelemällä Amelian takana, saa helposti iskun tai kaksi sisään. Mutta pienikin virhe osoittautuu kohtalokkaaksi ja taistelu on melko pitkä (Kenties minun ei pitäisi vielä haastaa häntä?). Ja kun kerran erehdyin menemään liian kauas Ameliesta, hän rupesi parantamaan itseään! Harkitsin jo että lähden tutkimaan aluetta aiemman löytämäni lampun luota, mutta sitten olin niin lähellä voittoa että päätin jatkaa yrittämistä. Useiden, selvästi huonompien, yritysten jälkeen totesin että ehkä kannattaa luovuttaa tältä iltaa. Katsotaan jatkanko seuraavalla sessiolla Amelian kanssa painimista vai jätänkö hänet väliaikaisesti rauhaan. Etenkin kun huomasin että lähellä rappuja Amelialle on kaksi muutakin reittiä, jotka molemmat johtavat kapungista hiukan metsäisempiin maisemiin..

Kuolemat: 55