Luentorakennus oli melko nopeasti tutkittu alue, siellä oli vain muutama huone ja viholliset koostuivat hiukan etenamaisisti entisistä opiskelijoista (Ihan valmistuneiden hatutkin oli päässä), jotka liikkuivat hitaasti ja olivat varsin helppoja tappaa vaikkakin pari tiputtautui katosta niskaan.
 |
| Luentosali |
Löysinkin sieltä sitten pian oven, johon löytämäni avain kuului. Siellä oli toinen luentosali ja johti parin huoneen kautta umpikujaan, josta löytyi Ebrietasin auguuri. Tällekään esineelle en keksi käyttöä, kuuluu samaan sarjaan kuin pedon karjaisu.
Kun palasin takaisin rajaseudulle, huomasin ilmoituksen että joku nainen soittaa pahaenteistä kelloa. Hiukan myöhemmin kello sai vastakaikua ja kohta minua kohti juoksi ilmeisesti omasta pelistään kutsuttu toinen pelaaja! Ilmeisesti hiukan kokeneempi tapaus, koska hän ei edes näyttänyt ihmiseltä vaan joltain hiukan lonkeroiselta hirviöltä joka sattui kävelemään kahdella jalalla. Taistelin urheasti, mutta lopulta hän rupesi visomaan jotain mustasta energiasta koostuvia palloja jotka sattuivat pirusti. Jaahas, että sellaista peliä...
Seuraavalla kerralla päätin pistää juoksuksi, koska jälleen kello soi. Väistelin alueen vihollisia, jotka olivat lisää hiukan painajaismaisia otuksia (H.P. Lovecraft olisi varmasti niistä ylpeä). Kuin ihmeen kaupalla selvisin hengissä aina tornille, joka näkyi alueen lampulta. Minua alkoi kuitenkin hiukan epäilyttää, taas hiukan isompi alue... ja sieltähän se pomo kentälle ilmestyikin, terve vaan, Amygdala!
 |
| Pieni ovi isolle areenalle? Joo, kyl mie tiijän mitä tää meinaa... |
Amygdala oli iso, ruma veijari jolla oli kuusi kättä ja epämuodostunut pää. Olin varma että tämä ei pääty kuin huonosti, mutta ainakin voin yrittää. Ja Amygdala paljastui melko yksinkertaiseksi pomoksi. Hän luonnollisesti heilutteli pitkiä käsiään, mutta ne pystyi väistämään peruuttamalla (Sivulle väistäminen ei ainakaan minulta luonnistunut, Amygdalan iskut tulevat sen verran isossa kaaressa) ja yleensä oli heti hänen iskujensa jälkeen aikaan käydä vähän lyömässä joko käsiin tai päähän. Takaruumiiseen ja jalkoihin ei kannattanut tuhlata aikaansa, koska Amygdala otti vain murto-osan vahingosta jos sinne iskin. Amygdala myös ampui outoa kiemurtelevaa laaseria, joka ei itsessään vahingoittanut mutta hetken päästä räjähdykset seurasivat laserin jäljissä. Tämä kannatti väistää sivulle. Eka yritys päättyi kuitenkin kuolemaani, koska kun Amygdalan kestot kävivät vähiin, se mokoma repäisi kaksi kättään irti ja käytti niitä lyömäaseina! En enää tiennyt miten kauas pitää väistää ja peruutin itseni seinään. Amygdala hyppäsi lähemmäs ja enää ei ollut pakotietä.
 |
| Minä kuollut, Amygdala ei. |
Toinenkin yritys epäonnistui, mutta ihan hukkaan se ei mennyt koska opin paremman taktiikan Amygdalaa vastaan. Aiemmin keskityin hakkaamaan hänen käsiään aina iskujen jälkeen, mutta huomasin että jos häntä lyö päähän, vahinko on paljon korkeampaa. Keskityin siis päähän kolmannella yrityksellä, onneksi kirveelläni on hyvä kantama. Kun Amygdalaa rankaisi tarpeeksi paljon lyhyessä ajassa, hän horjahti hetkeksi avuttomaksi. Tässä välissä viereen, ja on aika suolistusiskulle! Suolistusisku tekikin kolminkertaista vahinkoa päähän (Minun tapauksessani hiukan päälle 900) ja sain tehtyä sen taistelun aikana kahdesti. Kun Amygdala repi käsiään irti, hänen kestonsa olivat jo niin vähissä että muutama isku päähän riitti. Jälleen melko helppo pomo takana!
 |
| Laaseria tulossa! |
 |
| Tässä kohtaa hakkasin vielä käsiä |
Taistelun jälkeen sain Murheiden Loranin maljan ja kun etenin rakennukselle, huomasin että siellä oli vain lamppu. Eli Amygdala oli myös vapaaehtoinen pomo? Noh, tulipahan hakattua
Sivuhuomautuksena, näiden maljojen (ensimmäisen saimme verenhimoiselta pedolta) ja tiettyjen esineiden avulla voi suorittaa rituaalin ja mennä vapaaehtoisiin satunnaisesti luotuihin labyrintteihin, joissa pääsää haastamaan vihollisia ja pomoja palkintojen toivossa. Itse jätän ainakin vielä välistä...
Käytettyäni häiveet unessa, rupesin pohtimaan että minnes sitten? Jos Amygdala oli vapaaehtoinen pomo, niin miksi peli heitti minut Romin jälkeen ovelle josta sinne jouduin? Päätin mennä katsomaan vieläkö siellä on Amygdalan näköinen otus, joka minut viimeksi nappasi. Jostain syystä lähin lamppu eli Amelian katedraali, ei ollut käytössä joten jouduin menemään Kirkkolaan. Koska on todella pitkä aika siitä kun täällä pyörin, jouduin hiukan muistelemaan miten täältä sinne pääsee ja eksyinkin pian torniin, jota en ollut aiemmin tutkinut. Tapoin tieltäni paljon kaupunkilaisia ja jopa muutaman hepun pyörätuolissa, joissa oli minigunit. Huipulta löytyi vain lukittu ovi, mutta matkalla löysin riimun joka nostaa kannettavien veripullojen määrää ja loistavan miekkametsästäjän tunnuksen. Tämä ilmeisesti avaa uusia aseita unen kauppaan, mutta unohdin tarkistaa mitkä.
 |
| Punainen kuu ja näkymät tornista |
Palasin takaisin lampulle ja löysin reitin mitä etsin. Päätin käydä tarkistamassa miksi katedraalin lamppu ei ole toiminnassa ja sen läheltä löytyi vihamielinen metsästäjä linnunsulkaviitassa. Hän höpötti jotain samalla kun taistelimme mutta en kerennyt keskittyä siihen koska otin kovasti turpaan. Asia selvä, jätän sinut lamppuinesi rauhaan...
Kun saavuin paikkaan, missä Amygdalan näköinen veijari minut aiemmin nappasi, huomasin että ovi hänen takanaan on auki. Kenties peli halusi minun menevän ovesta eikä jäädä veijarin nappaamaksi. Juoksin kohti ovea samalla tehden väistöpyörähdyksiä ja pääsinkin livahtamaan otuksen ohi seuraavalle alueelle, Yahar'guliin. Aaah, eli nyt on aika tutkia tämä paikka! Viimeksi jouduin Yahar'gulin vankilaan kun sellainen heppu ison säkin kanssa minut tappoi. Parin vihollisen jälkeen löysin lampun ja näin edessäni rakennuksen, jonka ympärillä oli toinen Amygdalan kaltainen otus. Joo, tää paikka saa odottaa ensi kertaan.
 |
| Yahar'gul |
Kuolemat: 144
Lauantai, 20.02.2016
Yahar'gulin tutkiminen osoittautui hiukan ärsyttäväksi, koska vaikka viholliset olivat vanhoja tuttuja (Kaupunkilaisia ja Hemwickin noidan alueen akkoja) niin ne eivät suostuneet pysymään kuolleina vaan nousivat välillä uudestaan tyhjästä! Opin kuitenkin parin kuoleman päästä että siitä oli vastuussa jonkilaisia kelloja soittavat henkilöt ja kun kellonsoittajan tappoi, lähialueen viholliset pysyivät kuolleena. Tämän takia oli hiukan raivostuttavaa kun edessä on useita kaupunkilaisia, niin järkevin tapa edetä on puikkelehtia heidän välistä ja etsiä kellonkantaja. Kuolin useita kertoja vihollisten keskellä ja pari kertaa kun akat tekivät väijytyksen.
Lopulta saavuin alueelle, missä Amygdalan kaltainen ölliäinen ampui samanlaista laseria kuin Amygdala. Onneksi laser tappoi alueelta akkoja ja itse olin tarpeeksi fiksu väistämään. Alue avautui rakennukseen, josta löytyi seuraava lamppu. Palasin uneen ostamaan huvikseni loistavan miekkametsästäjän tunnuksen avaamat aseet eli Ludwigin pyhän miekan ja kiväärin. Huomasin myös että veripullot ovat taas lopussa, joten palasin uudelleen Hemwickin noidan lampulle ja aloitin taas veripullojen ja häiveiden keräämisen.
 |
| Ludwigin pyhä miekka normaalisti |
 |
| Ludwigin pyhä miekka, tosimiehen tapaan |
Kun olin kerännyt tarpeeksi veripulloja, palasin Yahar'guliin. Alue oli edelleen tukala, viholliset löivät kovaa ja kellonsoittajat eivät helpottaneet tilannetta. Hiukan myöhemmin löysin alueen missä vastassani oli useita metsästäjiä ja jo yksi sellainen on ikävä vastus. Rohkeasti juoksin heidän ohi ja jatkoin seikkailuani.
 |
| Miten mie veikkaan että kun tää peli sanoo "Hiljennä lapsi" se ei tarkoita hellimistiä ja tuutulaulua? |
Välttelin pääkatua, koska se oli täynnä vihollisia ja pysyttelin reunoilla. Löysin melkein vahingossa hissin ensimmäiselle lampulle ja kun olin matkalla takaisin alas, huomasin että voin hypätä hissistä kesken matkan rakennuksen katolle. Tätä reittiä pitkin pääsin kellonsoittajan luo ja ohittamaan kaikki pääkadun möröt, hah!
Jatkoin eteenpäin jälleen selvälle taisteluareenalle. Ja kyllä, välivideo pamahti käyntiin missä kellonsoitosta kuu peittyi mustaan energiaan ja siitä energiasta tipahti seuraava pomo, Uudelleensyntyt!
 |
| Kaunis kuu... |
 |
| Uudelleensyntynyt |
Taistelu ei alkanut lupaavasti, tämä useista raadoista koostuva hirvitys heilutteli käsiään laajassa kaaressa ja jostain ylhäältä kellonsoittajat loistivat niskaani tulipalloilla. Noh, aina voi yrittää ja yritin kiertää pomon sivulle. Ja hitto soikoon, se toimi paljon paremmin kuin oletin! Noin keskivaiheilla Uudelleensyntyneen ruhoa itse pomo ei pystynyt minua iskemään ja minä taas löimin kirveelläni melko kovaa. Parin iskun välein piti ottaa pari hyppyä taakse ettei tulipallot osuneet, sitten taas iholle. Aina välillä pomoa sattui niin että kaatui rähmälleen ja sitten häntä kerkesi mätkiä oikein olan takaa. En ollut uskoa silmiäni kun pomo kaatui ekalla yrittämällä.
Jatkoin pomolta (kävin tietysti unessa käyttämässä häiveet) eteenpäin isoon rakennukseen, jossa oli vain runsaasti raatoja tuoleissa. Huoneen perällä tutkin yhtä raatoa ja peli siirti minut takaisin luentorakennukseen uudelle lampulle. Ympäri mennään, yhteen tullaan?
Kuolemat: 156
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti