Läpi kielletyn metsän

Sunnuntai, 14.02.2016

Lähdin tutkimaan kiellettyä metsää, tappaen tieltäni kaupunkilaisia (Tai tässä tapauksessa metsäläisiä) ja muutaman enemmän pedoksi muuttunen hepun. Etenin varovasti, koska matkan varrella päälleni heitettiin öljyä, jouduin väijytykseen ja tipahdin myös maan läpi ansaan. Metsä haarautui muutaman kerran ja välillä oli vaikea hahmottaa minne pitäisi mennä. Erästä reittiä kulkiessani löysin mm. valkoiset vaatteet ja talon, jonka seinään koputtaessa ääni antoi minulle propun ja käski mennä katedraalin oikealle puolelle, vanhaan kirkkoon. Hetkinen, sehän on se paikka missä valtava, aavemainen käsi tappoi minut kun lähestyin ovea! Kenties tämä proppu mahdollistaa siellä etenemisen? Löysin myös esineen nimeltä Pedon karjaisu ja ei ole mitään hajua kuinka sitä käytetään.

Pian tämän jälkeen käännyin ympäri, tutkimaan toista reittiä. Tämä reitti johti minut mm. hepun luokse joka koetti ampua minua tykillä! Onneksi tulitusnopeus oli aika hidas ja kerkesin juosta hänen kimppuunsa laukausten välissä. Tykin takana näkyi korkea rakennus, jonka tunnistin olevan sama kuin lampun lähellä. Voisiko täällä olla oikotie? Rakennuksesta löysin uuden ampuma-aseen, kanuunan, ja omituisen hepun joka kysyi tiedänkö turvapaikkaa. Ohjasin hänetkin Odeonin kappeliin.

Pian kohtasin uuden vihollisen, tavallisen näköisen hepun, joka kuitenkin minut nähdessään piteli päätään, josta sitten räjähti esiin useita käärmeitä! Tässä kohtaa huomautan että minä henkilökohtaisesti vihaan käärmeitä eli jos olisin metsästäjä Yharnamissa, tämä olisi se vaihe missä viimeistään päättäisin antaa koko jahdin olla. Kun olin tämän inhan olennon viimeistellyt, jatkoin ulos rakennuksesta ja sillalle, missä tapoin toisen käärmepään. Hänen jälkeen löytyi pieni reitti takaisin rakennukselle ja hissiin. Hissi johti huoneeseen, missä oleva mies, Valtr, kertoi olevansa Liittouman johtaja ja Liittouman tehtävä on tuhota maailmasta loiset. Hän kysyi halusinko liittyä ja päätin suostua. Hän antoi minulle riimun, joka mahdollistaa loisien näkemisen. En tiedä mitä nämä loiset ovat ja kuinka pahasti ne antavat minulle selkään, mutta aina voi yrittää.

Valtrin luota löytyi myös ovi, joka aukesi aiemmalle lampulle. Oikotie avattu! Päätin palata uneen käyttämään häiveet ja siellä sain verestä juopuneen metsästäjän silmän ja ilmoituksen että voin mennä Odeonin kappelista metsästäjän painajaisiin. En tiedä miksi tämä tuli nyt, mutta se on varma ettei metsästäjän painajainen kuulosta yhtään kivalta!

Palasin takaisin sillalle, missä tapoin käärmepään ja jatkoin uudelleen metsään. Siellä vastaani tuli lisää käärmepäitä ja käärmeistä koostuvia kasoja sekä valtavista käärmesitä koostuvia kasoja. Ei yhtään miun paikka... Käärmekasat oli suhteellisen helppoja, mutta käärmepäät tappoivat minut yhdellä iskulla jos saivat kiedottua käärmeet ympärilleni. Löysin kuitenkin erään kivitaulun takaa riimun, joka nostaa vastustuskykyä käärmeiden myrkkyyn. Varsin näppärää.

Kun olin kuollut pari kertaa, rupesin vain juoksemaan alueen läpi. Päädyin lopulta alueelle, jossa oli vastassa sinisiä pieniä miehiä, melkein kuin avaruudesta karanneita. Näistä muutama ampui minua joillain loitsuilla ja ne sattuivat aika pirusti. Kuoltuani kerran onnistuin tappamaan heidät kaikki ja löysin taas uuden riimun. Tämä riimu nostaa hahmoni sisua 10%.

Kaksi sinistä alienia

Sisuriimu

Sinisten miesten reitti johti vain umpikujaa, joten palasin hiukan taaemmas. Melko läheltä löysin toisen reitin, joka johti jo toiselle oikotielle ja sen ansiosta pystyn jatkossa väistämään käärmeiden alueen kokonaan.

 Seuraavaksi palloilin alueella hiukan hukassa, koska metsän jokainen polku näytti aika samalta. Löysin kuitenkin muutaman jättiläispossun, uuden riimun (Nostaa vastustuskykyä salamavahinkoa vastaan) ja hautavahdin vaatteet. Totesin että tässä eiköhän tässä ollut ihan sopivasti edistystä, jatkan alueen tutkimista ensi kerralla. Alla kuitenkin kuvat löytämistäni vaatteista (Fyysisiltä ominaisuuksilta heikommat kuin nykyiseni, mutta esimerkiksi mystiikkaa vastaan vahvemmat) ja kanuunasta.

Valkoiset vaatteet ja kanuuna

Hautavahdin vaatteet

Kuolemat: 101 

Maanatai, 15.02.2016

Jatkoin metsän tutkimista ja löysin reitin aukealle, joka haiskahti hiukan pomolta. Ja kuinkas ollakkaan, eteeni ilmestyi kolme sormusaaveen tapaiste veijaria, Yharnamin varjot.

Ihan vähän tuntuu taas pomotaistelulta...

 Ahdistuin välittömästi, koska en pidä pomoista missä on useampi kohde. Alkuun vain keskityin väistelemään ja selvittämään miten nämä varjot iskevät. Huomasin pian että jokainen käyttäytyi eri tavalla, yksi viskoi tulipalloja kauempaa, yksi heilutteli vain miekkaansa ja viimeisellä oli sekä miekka että jokin lyhty, jota käytti kuin liekinheitintä jos erehdyin liian lähelle. Luonnollisesti ensimmäinen yritys päättyi kuolemaani, mutta seuraavalla kerralla aloin ymmärtää kuinka tämä taistelu pitää hoitaa.

Juoksin jatkuvasti pakoon kahta varjoa, joilla oli miekat ja kun he olivat tarpeeksi kaukana tulipalloja viskovasta varjosta, syöksyin häntä kohti, iskin pari iskua ja peräännyin ennen kuin toiset varjot olivat kimpussani. Toistin tätä kunnes kaikkian kolmen varjon naamoista tuli esiin muutama käärme. Kun tämä tapahtui, tulipalloja viskova varjo rupesi heittämään tulipalloja kaaressa ja nämä tulipallot räjähtivät inhasti. Liekinheitintä käyttävä varjo myös sytytti oman miekkansa tuleen. Oli kuitenkin heppo viimeistellä tulipallovarjo ja sitten vain perääntyä miekkavarjoilta, iskeä aina kun tilaisuus tuli. Kun jäljellä oli enää yksi varjo, hän rupesi välillä kutsumaan maasta valtavia käärmeitä, jotka iskivät kaukaa. Onneksi käärmeet iskivät vain kerran ja katosivat. Viimeinenkin varjo kaatui melko pian.

Tulipallo tulloo!

Kaikki kolme kuvassa

Tulinen miekka

Käärmenaama

Uusi riimu taskussani (palauttaa hahmoni kestoa jos teen suolistusiskun eli visceral attackin) jatkoin eteenpäin, Byrgenwerthiin.

Byrgenwerth

Alue koostui isosta rakennuksesta rannalla ja kohtasin siellä aika inhottavia vihollisia. Ensimmäiset ovat outoja ihmisiä, joiden pää on valtava ja hiukan hyönteismäinen, jossa oli useita silmiä ja hiukan hämähäkin jalkoja muistuttavia ulokkeita. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen helppoja vihollisia, joskin lyövät kovaa.  Erästä esinettä vartioi uusi vihollinen, jonkinlainen lonkeronaama, jonka kanssa ei parane pelleillä. Hän pystyi loitsulla sitomaan hahmoni paikoilleen ja sitten työntämään valtavan lonkeron hahmoni päähän, tehden massiivista vahinkoa. Kuolin tähän hyökkäykseen kahdesti, kunnes päätin vain juosta ja napata esineen. Se paljastui taas riimuksi, tällä kertaa mystiikalta suojaava. Viimeinen uusi vihollinen oli jonkinlainen valtava tuhatjalkainen, joka piti loppua kehoaan pystyssä ja tässä osassa oli hampaita täynnä oleva suu! Pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta varsin helppo tapaus, menin vain lähelle ja pysyin sivulla. Koska otus ei voi hyökätä kuin eteensä, hakkasin otusta turvallisesta kylkeen, liikkuen samalla sivulle kun yritti kääntyä puoleeni.

Tuhatjalkainen kauhu hiukan edempänä

Tuhatjalkaisen jälkeen löysin oven rakennukseen ja portin, joka aukeni oikotieksi. Ei tarvitse kuin tappaa yksi ötökkänaama matkalla lampulta tänne! Ja rakennuksen sisällä kohtasin vihollisen joka aiheutti enemmän kiroilua kuin mikään muu koko tämän pelin aikana... Valkoisiin pukeutunut metsästäjä!

Mokoma pirulainen käytti aseenaan jonkinlaista ruoskaa, joka tappoi hahmoni 2-3 iskulla, toisessa kädessään piti jotain liekinheittimeni tapaista paitsi että ampui jonkinlaista usvaa. Hän osasi myös pari loitsua, toinen ampui lonkeroita lähelleen (Tappoi minut melkein kerrasta) ja jos menin liian kauas, hän ampui useita hiukan hakeutuvia maagisia palleroita! Kaiken lisäksi hänellä oli kestoa ihan järjettömästi ja taistelua ahtaassa huoneessa oli suoraan sanottuna helvettiä. Kuolin ainakin 15 kertaa häntä vastaan, välillä melkein voitin ja välillä kuolin ennen kuin kerkesin tehdä mitään. Lopulta haistatin koko tyypille pitkät. Houkuttelin hänet perääni ja piilouduin, sitten kiersin toista kautta yläkertaan ilman että hän huomasi. Hah, miepäs olin fiksumpi!

Yläkerrasta löytyi lukittu ovi ja teksti, jossa mainittiin punainen kuu ja suurjumalat. Jatkoin tikkaita ylös ja löysin avaimen. Hiukan ylempää löytyi myös jonkin olennon tyhjä kuori. Kai sillekkin joku tarkoitus löytyy...

Palasin aiemmin lukitulle ovelle, joka avautui parvekkelle. Sieltä löytyi heppu kiikkutuolista, joka ei minulle kyllä mitään puhunut.  Parvekkeella ei ollut muuta tietä, kuin tiputtautua järveen. Kerranhan tässä vaan eletään, geronimo!

Tipahdin veden LÄPI ja päädyin jonnekkin isolle aukealle, kävellen silti veden päällä. Hetken aikaa katselin ympärilleni ja näin lopulta edessäni ison, oudon möykyn. Menin varovaisesti lähemmäks ja koska sille ei voinut puhua, löin sitä kirveellä (Kukapa ei olisi tehnyt samoin?). Tämä käynnisti otuksen itsesuojeluvaiston ja taistelu Romia, tyhjämielistä hämähäkkiä vastaan alkoi!

Rom, joka ei näytä kyl hämähäkiltä

Rom itse oli aluksi täysin vaaraton, mutta hän kutsui paikalle joukon pieniä hämähäkkejä mitkä löivät kovaa ja eivät päästäneet minua lähelle Romia. Kesti oma aikansa tappaa kaikki hämikset ja sitten menin hakkaamaan Romia kylkeen. Kun olin tehnyt riittävästi vahinkoa, Rom teleporttasi muualle, kutsuan lisää hämiksiä. Kerkesin jo ajatella että onpas simppeliä, mutta sitten Rom rupesi liikehtimään ja taivaalta tippui jäätä niskaani, tappaen hahmoni. Jaahas, ei tietenkään voinu olla näin helppoa...

Olin aikeissa yrittää uudelleen, mutta huomasin että minun veripulloni alkoivat olla lopussa. Ja en mie pomoa voita ilman parannusta! Pitää ilmeisesti käydä keräämässä vähän häiveitä ja veripulloja pelin aiemmilta alueilta...

Kuolemat: 124

 Tiistai, 16.02.2016

Kävin tutkimassa aiempia alueita, etsien missä olisi hyvä kerätä veripulloja. Tykästyin Hemwick Charnel Laneen, missä aloittamalla noitien lampulta ja etenemällä alueen ensimmäiselle lampulle matkaan tarttui parhaillaan yli 10 veripulloa (Tämän mahdollisti kolme isoa heppua, jotka tiputtivat kuollessaan 3-4 pulloa) ja sen lisäksi iso kasa häiveitä. Kun saavutin ekan lampun, palasin uneen, käytin häiveet hahmooni ja pulloihin, sitten palasin taas noitien lampulle ja aloitin alusta. Toistin tätä useita kertoja, kunnes varastossa oli taas 70 veripulloa. Huvikseni myös tarkistin netistä mistä saan ostettua keihäsmäisen aseen mitä monet muiden pelaajien haamut tuntuivat käyttävän. Pikainen visiitti takaisin Yharnamin keskustaan ja siellä viemäriin missä oli iso possu. Possun läheltä löytyi esine joka avasi unessa olevaan kauppaan tämän keihään ja myös kaikki aloitusaseet (kirves, silpari ja ruoskakeppi).

Keihäs osoittautui ihan hyväksi aseeksi ja nostin senkin tasoa niin ylös kuin pystyin eli +6. Se ei ole ihan niin vahva kuin kirveeni mutta iskee nopeammin joten tietyissä tilanteissa parempi.

Keihäs tavallisessa muodossaan

Pidennetty muoto

Nyt olin valmis haastamaan Romin uudelleen! Testasin huvikseni keihästä ja huomasin että se oli todella näppärä Romin pieniin hämiksiin. Kaksi ekaa iskua osuivat päähän ja tekivät vähän vahinkoa, mutta iskusarjan kolmas isku tuli sivusta ja tappoi aina yhden hämiksen kunhan vaan osui. Mutta voi perhana, Rom oli ärsyttävä tapaus. Taistelun alku oli yksinkertainen, tapa hämikset ja sitten mätki Romia joka ei edes puolustaudu. Mutta kun oli tehnyt tarpeeksi vahinkoa, Rom teleporttasi, kutsuen samalla lisää hämiksiä ja aloittaen omat hyökkäyksensä. Meni useita yrityksiä, mutta en yksinkertaisesti pystynyt tappamaan pienempiä hämiksiä samalla kun Rom viskoi minua jääkimpaleilla. Lopulta kokeilin erilaista taktiikkaa. Heti kun Rom ekan kerran teleporttaa (Omien havaintojeni mukaan hän teleporttaa taistelussa kahdesti ja molemmilla kerroilla kutsuu lisää hämiksiä), jätin pienet hämikset huomiotta ja juoksin vain Romia kohti, väistellen pieniä. Kun pääsin Romin viereen, isku tai kaksi kirveellä ja sitten hiukan kauemmaks. Iske taas kiinni kun sisu on vähän palautunut. Tässä oli vaarana että hämikset iskevät huomaamattani, mutta se oli riski jonka olin valmis ottamaan. Ja se myös kannatti, koska voitto tuli! Rom ei kerennyt montaakaan iskua itse tehdä kun pääsin iholle ja viimeistelin mokoman rumiluksen!

Romin pienet kaverit

Kirvestä kylkeen! Romin pää ei juurikaan vahinkoa ota

Taistelun jälkeen alueelle ilmestyi outo, valkoisiin pukeutunut verinen nainen. Kun lähestyin häntä, alkoi välivideo jossa hahmoni tuijotti valtavaa punaista kuuta.

Se on melkoinen kuu se

Videon jälkeen hahmoni oli siirtynyt automaattisesti takaisin sinne yhdelle ovelle, missä valtava aavemainen käsi murskasi minut. Nyt kyseisen käden omistaja oli täysin näkyvä ja teksti ilmoitti minulle että rituaalin salaisuus on paljastunut ja että nyt pitää etsiä painajaislapsi. Okei... Kun lähestyin ovea, kaamea otus tarrasi minuun uudelleen. Meinasin älähtää että mitäs ihmettä, mutta hahmoni siirtyikin automaattisesti uudelle alueelle, luentorakennukseen. No täältä on hyvä jatkaa ensi kerralla!

Kuolemat: 136