Mielipuoli tornissa ja verenhimoisia pomoja

Keskiviikko, 10.02.2016

Mieleni teki lähteä tutkimaan muita alueita ja jättää Amelia rauhaan, mutta päätin kuitenkin vielä pari kertaa koettaa taistelua. Kahden yrityksen jälkeen totesin että annetaanpa olla, ja siirryin lampulle jonka löysin viime kerralla.

Löysin oven, jossa oleva lappu varoitti kaupungin olevan hylätty ja että metsästäjiä siellä ei kaivata. En tästä välittänyt ja avasin oven. Pian minua puhutteli ääni joka sanoi samaa, kylässä on vaan petoja ja jos en käänny ympäri, minusta tulee saalis. Ja pah, minuahan ei noin helpolla pelotella.

Taivas on kauniin värinen. Mikään muu täällä ei ole kovin kaunista

Kun olin jatkanut hetken eteenpäin, ääni jatkoi että olen kyvykäs metsästäjä. Ja että siksi minut on pysäytettävä. Ja sitten äänen omistaja rupesi ampumaan minua läheiseltä katolta minigunilla!

Näettekö hepun tornissa aseensa kanssa?

Mietinkin miks alueen viholliset (kaapuihin pukeutuneet heput ja pienemmät ihmisusimaiset veijarit) ovat melko helppoja, selitys on siinä että samalla joku hullu koettaa rei'ittää minut minigunilla. Etenin varovasti ja houkuttelin vihollisia alueille mihin hullun tulitus ei osunut ja pian olikin jo pitkien tikkaiden alapäässä. Kiipesin rohkeasti ylös ja haastoin mokoman hullun. Ja otin turpaani. Ehkä mie annan sen ainakin vielä olla tornissaan ja jatkan eteenpäin?

Kun seuraavan kerran saavutin mielipuolen tornin, jatkoin vain eteenpäin. Seuraavaksi olin turvallisesti sisätiloissa, ei enää tarvinut pelätä luotisadetta. Sen sijaan jouduin taistelemaan useita kaapumiehiä ja pienempiä ihmissusia vastaan. Kuolin kertaalleen, mutta seuraavalla kerralla onnistuin etenemään koko rakennuksen läpi ja takaisin ulos, vanhan kaupugin kaduille. Siellä vastassani oli niitä isompia ihmissusia neljällä jalalla ja yksi kävi kimppuuni seinän läpi. Onnistuin pysymään hengissä ja kun tutkin reittiä minkä seinän läpi pompannut otus avasi, löysin oikotien takaisin lampulle! Edistystä, jes! Kävin unessa voimistamassa hahmoani ja korjaamassa kirveeni, totesin että tähän on hyvä lopettaa. Ja nälkäkin alkaa olla, saattoi vaikuttaa päätökseeni.

Kuolemat: 61

Perjantai, 12.02.2016

Jatkoin matkaani uuden oikotien kautta takaisin vanhankaupunkin kaduille. Jo muutaman vihollisen jälkeen löysin jälleen edestäni aukeamman alueen ja ison kirkon. Tässä pelissä näitä riittää...

Ei yhtään uhkaava rakennus

Kun jatkoin sisälle, näin perällä alttarin ja jonkin olennon alttarin edessä. Mikä se voisi olla...?

Kukas se siellä luuraa?

 Ja niinpä tietysti, pomo! Tällä kertaa vastassa oli melko inha tapaus, Verenhimoinen peto! Se oli todella laiha, karvainen otus, jonka selän nahka roikkui pään luona kuin mikäkin viitta, selän ollessa täysin paljas ja liha näkyvissä. Taistelu alkoi melko yksinkertaisena, peto liikkui hitaasti ja iskut oli helppo väistää. Mutta mitä pidemmälle taistelu eteni, sitä nopeammaksi otus kävi. Myö jossain kohtaa pedon iskut rupesivat aiheuttamaan myrkytystä ja kuolinkin usein sen takia. On nimittäin vaikea löytää sopivaa hetkeä napata vastalääkettä naamaan kun peto liikkuu niin liukkaasti.

Verenhimoinen peto

Verenhimoinen peto edestä

Kuolin useita kertoja, viimeistään taistelun loppumetreillä kun jo pedon lähellä oleminen aheutti myrkytystä. Tulee mieleen Souls kakkosen Smelter Demon, aina sattuu vaikka olisit missä... Kun kyllästyin kuolemaan, googletin huvikseni onko otusta vastaan tehokkaampaa taktiikkaa tai mistä saisi jotain tavaraa myrkkyä vastaan. Törmäsin ehdotukseen käyttää liekinheitintä. Että mitä? Pian selvisi että palaamalle yhdelle ikkunalle Yharnamin keskustassa, saan ilmaisen liekittimen (En muista vekottimen tarkkaa nimeä) koska olen voittanut Isä Casgoicnen. Meni hetki ja hahaa, minulla on nyt oma pieni sytkärini!

Kyllä, tuo pieni kannu sylkee liekkejä käyttäen jotenkin siihen elohopeaammuksia

 Jouduin kuitenkin keräämään hetken sieluja kehittääkseni liekitintäni ja myös nostamaan hahmoni mystiikkaa, koska jostain syystä et voi ruveta pyromaaniksi, ellei mystiikkasi oli vähintään tasoa 8. Onneksi hahmoni aloitti mystiikassa tasolla 6. Liekittimestä huolimatta en saanut tapettua petoa tarpeeksi nopeasti ja päätin jättää tämänkin pomon odottamaan.

Palasin lähelle Amelian ovea ja jatkoin sen ohi luolaan, joka johti metsikköön. Koetin olla kuolematta metässä kiväärituleen ja koiriin. Kertaalleen kuolin kun juoksin keskelle neljää kiväärimiestä jotka hengailivat lähellä nuotiota. Henki meni nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa, jatkossa väistin kyseisen nuotiokokouksen kokonaan.

Luonnon keskellä

Metsän jälkeen löytyi uusi lamppu ja varsin ankea kylä, Hemwick Charnel Lane. Kylässä oli palon hautoja ja jonkinlaisia hulluja eukkoja, jotka heiluttelivat aseinaan soihtuja ja sirppejä. Kuolin muutamia kertoja kun yritin edetä, eukot löivät melkoisen lujaa jos olin varomaton,

Hemwick Charnel Lane

 Pääsin kuitenkin yllättävän nopeasti seuraavalle oikotielle, tällä kertaa hissin muodossa. On mukava edetä paikassa missä joku mielipuoli ei ammuskele minigunilla... Hissiltä jatkoin eteenpäin ja olin pian kallion kielekkeellä, ihailemassa maisemia. Hetkeä myöhemmin yksi eukko tönäisi minut alas, mutta onneksi allani oli taas maata. Hiukan kuitenkin pelotti kun en ollut kerennyt katsoa mitä täällä on. Näin kuitenkin portin, jonka toisella puolella olin ollut jonkin verran ennen hissiä. Sen vieressä oli myös vipu. Jo toinen oikotie!

Onhan tuo rakennus vähän ränsistynyt mutta sijainti on kaunis

Väistelin isoja kirvesmiehiä ja koetin juosta eteenpäin. Suunnitelma toimi niin kauan kunnes törmäsin muutamaan eukkoon ja yksi kirvesmies saavutti minut. On tarpeeksi hankalaa tapella useiden vihollisten kanssa, mutta se että on piiritetty? Ei kivaa.

Seuraavalla yrityksellä tapoin alueelta kaikki viholliset, jopa kirvesmiehet. Tässä kohtaa verihäiveitä ja kaksoisverikiven siruja (Joita alueelta löytyi ja osa vihollisista tiputti kuollessaan) oli kasaantunut melko paljon ja kävinkin vahvistamassa sekä kirvestäni (tasolle +5)  että hahmoani. Jatkoin eteenpäin ja olin seuraavan pomon luona.

Tätä taistelu oli erikoinen. Kestomittari ilmoitti pomon olevan Hemwickin noita, mutta en nähnyt pomoa. Sitten punaisen usvan mukana maasta nousi pitkä, hiukan karmiva mies jolla oli sirppi. Kävin kiinni ja parilla iskulla se kuoli. Mutta pomon kesto ei liikkunut. Mitähän ihmettä?

Näitä karmivia ukkeleita sirppien kera nousi tyhjästä ja sitä mukaan niitä tapoin. Kesti hetken että huomasin vahingossa vieressäni oudon, kyyryssä olevan naisen joka oli silmien peitossa! Iskin häntä ja hän paljastui pomoksi! Mutta muutaman iskun päästä noita katosi. Pian kuitenkin huomasin että aina kun sirppimiehiä nousee, jossain heiluu pieni punainen valo ja siellä noita on näkymättömänä.

Hemwickin noita

 Tämän jälkeen juoksentelin ympäri huonetta, tappaen sirppimiehiä ja hakaten noitaa aina kun sen löysin. Ei mennyt kauaa niin noita kuoli! Mutta taistelu ei ollut ohi, nimittäin ilmestyi toinen kestomittari, kantaen myös nimeä Hemwickin noita. Jatkoin samaa taktiikkaa, toinen noita käyttäytyi täysin samalla tavalla. Kun olin toisen noidan hakannut melkein hengiltä, toinen heräsi henkiin mutta onneksi vain ehkä neljäsosalla kestoistaan. Ei mennyt kauaa kun molemmat noidat olivat historiaa. Olipas helppo pomo, läpi ekalla yrityksellä!

Hemwickin noitien huone

 Sytytin lampun ja palasin uneen vahvistamaan hahmoani. Kun palasin noitien huoneeseen, jatkoin eteenpäin pientä käytävää. Se johti umpikujaa, josta kuitenkin löytyi riimutyökalu. Mitä se tekee? Sen opin hiukan myöhemmin.

 Koska olin nyt huomattavasti vahvempi kuin aiemmin, palasin urheana verenhimoisen pedon luo. Tein selvästi enemmän vahinkoa ja vaikka taistelun viimeinen osuus olikin hiukan kinkkinen, voitin mokoman rumiluksen muutaman yrityksen jälkeen!

Verihäiveiden ja oivalluksen lisäksi sain taistelun jälkeen Pthumerun maljan. Tästäkään ei ole mitään käsitystä mihin sitä tarvitaan enkä tiedä vieläkään. Ja tämäkin huone oli umpikuja, joten palasin metsästäjän uneen.

 Unessa vahvistin taas hahmoani ja tutkin työpajaa, josta löytyikin riimutyökalun tarkoitus. Kun löysän jotain Caryllin riimuja, voin sitoa niiden voiman itseeni. Ja mitä nämä voimat ovat? Ei mitään hajua! Mutta ehkä se selviää.

Nyt ei ole enää vaihtoehtoja, ainakaan ilmeisiä. Täytyy palata Amelian luokse, uskon voittavani hänet, ainaki kun tarpeeksi kauan jaksan yrittää! Mutta se jääköön seuraavaan sessioon.

Kuolemat: 88

Edelleen perjantai, 12.02.2016

Suuntasin kohti Ameliaa, kun jostain kimppuuni kävi vihollinen, joka kantoi olallaan iso säkkiä. En ole koskaan aiemmin tälläistä vihollista nähnyt ja se löi aivan järkyttävän kovaa! Kuolin hetkessä ja yllätykseni oli suuri kun heräsin henkiin vankisellissä, paikassa nimeltä Yahar'gul. 

Yahar'gul

Hiukan hämmentyneenä tutkin paikkaa ja löysin pelokkaan naisen rukoilemasta henkensä edestä. Hän ei ollut kovinkaan puhelias, rukoili vaan etten vie häntä. Päätin jättää hänet oman onnensa nojaan.

Pelokas nainen

Jatkoin paikan tutkimista ja huomasin kauhukseni että täällä oli lisää samoja vihollisia jotka minut tänne toivat! Väistelin heitä parhaani mukaan ja löysin maasta ensimmäisen riimuni, Kuun. Pian tämän jälkeen kuolin ja heräsin taas sellistä. Tarkistin kuitenkin että Kuu-riimun avulla saan enemmän häiveitä vihollisia tappamalla. Näppärää, pitääpä ottaa käyttöön kun löydän lampun ja pääsen täältä pois.

Ensimmäinen riimu

Kuolin muutaman kerran alueen vihollisiin, kunnes lopulta löysin lampun! Ei se edes ollut kovin kaukana. Palasin iloisesti uneen ja otin riimun käyttööni. En usko että olen vielä hetkeen valmis kohtaamaan Yahar'gulin kauhuja...

Jatkossa olin hiukan varuillani kun jatkoin Amelialle. Minut napannut vihollinen ei selvästi ilmesty joka kerta, mutta kohtasin hänet kuitenkin vielä muutaman kerran. Onneksi jatkossa en joutunut takaisin selliin vaikka kuolinkin hänen naurettavan vahvoihin iskuihin.

Amelia olikin nyt huomattavasti helpompi taistelu, koska tein selvästi enemmän vahinkoa kuin aiemmin. Taistelu vaati silti muutaman yrityksen, koska pienikin virhe johti nopeaan kuolemaan. Tuntuu olevan kantava teema tässä pelissä! Mutta Amelia kuitenkin kaatui muutamalla yrityksellä.

Taistelun jälkeen

 Amelian kuoltua sain hänen kultariipuksensa, josta sain uuden verijalokiven. Tämä jalokivi nostaa aseen tehoa petoja vastaan. Pitää muistaa tämä vaihtaa aseeseen alueilla missä on paljon petoja ja etenkin pomoja varten!

Amelian riipus

Kun tutkin alttarilla olevaa pääkalloa, lyhyt välivideo käynnistyi. Siinä keskustelivat henkilöt nimeltään Willem ja Laurence. Willem varoitti ammoisen veren käytöstä. Ilmeisesti tämän välivideon näkeminen aiheutti yön edistymisen, koska ulkona oli huomattavasti pimeämpää ja muutama isompi vihollinen nukkui!

  Hetken mietin mihin voisin edetä ja päätin jatkaa ulkona vasemmalle (Oikea johti Hemwickiin). Tapoin matkalta pari metsästäjää, joka olivat melko ärsyttäviä tapauksia ja koputtelin oville mitä löysin. Sisältä kuului vain kauheaa huutoa. Asia selvä, jätän teidät rauhaan. Kun olin tappanut tieltäni kaiken, päädyin uuteen rakennukseen, joka koostui isosta huoneesta. Huoneen toisella puolella yritin avata oven, mutta sitten valtava aavemainen käsi tarttui minuun ja paiskasi maahan, tappaen hahmoni. Eli ei siis tänne, okei...

Seikkalin hetken Kirkkolan alueella ja löysinkin yhden nukkuvan vihollisen takaa reitin jota en ole aiemmin tutkinut. Reitti oli varsin suoraviivainen ja sen varrelta löysin ystävämme Alfredin! Häntä jututimme viimeksi ennen kuin saavuimme Oedonin kappeliin. Juttelin hänen kanssaan ja hän kertoi pettureista, jotka veivät kiellettyä verta Cainhurstin linnaan. Alfred on matkalla sinne, koska mestari Logarius kuoli siellä yrittäessään pyyhkiä petturit pois maailmankartalta ja nyt hänen henkensä on ilmeisesti siellä vankina.

Alfred, ystävämme!

Jatkoin Alfredin ohi ovelle, jossa ääni pyysi tunnussanaa. Hetken jo kirosin mutta peli tarjosi lausetta "kavahda ammoista verta" jonka opin välivideosta Willemiltä. Olen selvästi oikeilla jäljillä! Ovi avautui ja sen takaa paljastui että tunnussanaa tivasi kuollut heppu. Siinä on tehtäväänsä omistautunut veijari.

"Kavahda ammoista verta"

Ei kovinkaan eloisa vahti

Matka jatkui kiellettyyn metsään, jossa oli mukava kohdata taas hulluja kaupunkilaisia ja muita tuttuja vihollisia. Hiukan pelotti kun yksi vihollinen heitti minua öljyllä, mutta onneksi kukaan ei heitellyt polttopulloa perään. Pian löysinkin jo seuraavan lampun ja päätin että jälleen edistystä tapahtunut ihan mukavasti .

Kielletty metsä

Kuolemat: 97