Maanantain ja tiistain välinen yö, 11.04. - 12.04.2016
Kun olin syönyt ja juonut kupin teetä, olin valmis aloittamaan. Alkuvideo kertoi että Lothricin valtakunnassa liekki on hiipumassa ja sen takia entiset Lord of Cinderit ovat nousemassa.
 |
| Oivoi, sie vaikutat isolta pahalta pomolta... |
Tämän jälkeen tein hahmoni, valitsin taustaksi soturin ja muokkasin hahmolle lähinnä pidemmät hiukset ja tietysti lisäsin parran sekä viikset. Hahmoni nousi haudasta ja oli aika aloittaa seikkailu Cemetary of Ashia tutkimalla!
 |
| Qlaos the Warrior, jälleen valmiina kuolemaan! |
Testailin hiukan kontrolleja ja tapoin muutaman tavallisen hepun. Tuntui tutulta ja turvalliselta, joskin uutena jippona on aseiden erikoiskyvyt, joita voi käyttää kun asetta pitää kahdella kädellä. Minun kirveeni kyky on sotahuuto, joka nostaa väliaikaisesti hahmoni voimaa. Nämä kyvyt käyttävät taikapisteitä (Sininen palkki), jotka palautuvat lepäämällä nuotiolla tai käyttämällä sinisiä Ashen Estus Flaskeja, joita löysin yhden. Pian löysin polun, jolta löytyi viesti että käänny pois. Varovaisuus voitti uteliaisuuden ja lähdin toiseen suuntaan. Sieltä löytyikin ensimmäinen nuotio! Kun olin nuotion sytyttänyt ja levännyt, päätin kuitenkin käydä katsomassa mihin aiempi reitti johtaa...
Reitti johti aukeamalle, jossa oli iso liskomainen otus, jonka kehoa peitti jonkinlaiset siniset kristallit. Aukeaman perällä oli esine, joten syöksyin sitä kohti. Esine oli vain sielu, jota käyttämällä saan kasan sieluja. Kristallilisko oli jo perässäni, joten ei auttanut kuin taistella. Kyseinen veijari iski aika kovaa ja monet hyökkäykset aiheuttivat kristallien nousemisen maasta. Sain kuitenkin useita iskuja sisään ja otuksen kestot olivat ehkä puolessa kun estukset (joita minulla on 3) ja minun elämäni loppui. Eka kuolema.
Palasin kuitenkin haastamaan liskon uudelleen ja pienellä varovaisuudella voitin otuksen käyttämällä vain yhden Estus Flaskin. Otukset iskut olivat helppo väistää kunhan pysyi välimatkan päässä ja sitten iski pari kertaa ennen kuin uusi isku alkoi. Palkkioksi sain pari tuhatta sielua ja Titanite Scalen. Sitä käytetään tiettyjen aseiden vahvistukseen.
Palasin nuotiolle ja jatkoin matkaani. Tapoin tieltäni heppuja ja keräsin mukaani mm. titanite shardin. Pian löysin aukeaman, jossa minua odotti kivettynyt hahmo, jonka niskassi oli jonkinlaisia pieniä lonkeroita. Peli kysyi haluanko irrottaa miekan sen rinnasta. Huomattuani ettei ole muutakaan tekemistä, päätin niin tehdä. Kun miekka oli poissa, heppu nousi jaloilleen, tarttui isoon hilpariinsa ja perkele. Pomo.
 |
| Iudex Gundyr |
Kun olin levännyt uudella nuotiolla (Joka ilmestyi pomon tilalle), jatkoin ovista eteenpäin. Tapoin tieltäni lisää vihollisia ja pian löysin Firelink Shrinen. Hei, vastaava paikka oli hiukan erilaisena Dark Souls ykkösessä! Täältä löytyi Fire Keeper, jonka luona pystyin käyttämään sieluja hahmoni vahvistamiseen. Nostin lähinnä vigoria ja strengthiä. Paikasa löytyi myös toinen heppu, joka valitti ettei meistä kirotuista ole etsimään Lord of Cindereitä.
 |
| Firelink Shrine |
 |
| Fire Keeper |
Tutkin Shrineä lisää ja löysin kauppiaan sekä sepän. Muutin Ashen Estus Flaskin tavalliseksi, koska en ainakaan vielä käytä taikapisteitä paitsi ehkä välillä sotahuutoon. Ja voin aina palata sepän luokse muuttamaan estuksia edestakaisin. Kauppiaalla huomioni kiinnitti heti hilpari! Pitää katsoa että jos kuitenkin kokeilisin jotain muuta asetta, vaikka hilpari olikin ystäväni sekä Souls ykkösessä että kakkosessa. Huomasin myös että Humanityn/Human Effigyn sijaan Souls kolmosessa palaudutaan kuoleman jälkeen Embereillä.
Kun olin sytyttänyt nuotion Shrinelle, huomasin että pystyn siirtymään muurille. En tiennyt mikä paikka se on, joten siirryin sinne. Harmi vaan ettei siellä ollut nuotiota... Olisi ehkä pitänyt tutkia Shrinen lähiympäristö tarkemmin. Noh, eiköhän täältä löydy nuotio pian. Ja muutaman askeleen jälkeen sellaisen löysinkin. Kylläpä sitä ihminen osaa hermoilla turhaan!
 |
| High Wall of Lotric |
Palasin Shrinelle tutkimaan aluetta tarkemmin, esineiden toivossa. Löysin pari Emberiä ja törmäsin hulluun heppuun, joka heilutti katanaa. Kuolin hänen iskuihinsa muutaman kerran, se pirulainen iski kovaa ja kesti itse iskuja! Näytti siltä kuin hän vahtisi jotain tornia. Mieleeni tuli että kauppiaalla oli myynnissä avain 20 000 sielulla torniin Shrinen takana. Ehkä voin jättää hepun siis vielä rauhaan?
Palasin siis High Wall of Lotriciin. Edessäni oli vaihtoehtoina joko vasen tai oikea. Lähdin ensin vasemmalle, jossa tapoin joukon sotilaita ja löysin mm. kiikarit. Minua hiukan huoletti lohikäärme, joka näytti kuolleelta. Lopulta uskoin että se oli oikeasti kuollut ja jatkoin. Pian etenin rappuja, kun kuulin karjaisun ja ruutu heilahti. Koska olen Souls veteraani, reaktioni oli kääntyä ympäri ja JUOSTA! Ja kas kummaa, pian näinkin silmäkulmastani miten liekit tappoivat joukon solttuja. Eihän se oli Souls jos lohari ei tee yllätyshyökkäystä. Lohari myös liekitti alempaa aluetta, joten päätin palata nuotiolle ja koettaa toista puolta ensin. Ei huvittanut väistellä liekkejä... Huomasin matkalla että tämä oli sentään eri lohari kuin se aiempi, joka pysyi kuolleena.
 |
| En luota edes kuolleisiin lohareihin... |
Tapoin pari koiraa ja solttua ja löysin toiselta puolelta lukitun oven. Selvä oikotie! Jatkoin eteenpäin ja kauhukseni yksi rukoileva heppu (Joita täällä on ollut paljon, suurin osa harmittomia) kasvatti lonkerolisäkkeen, kuten Iudex! Koska niskassani oli toinen vihollinen, henki siinä meni. Kuolin uudelleen samaan heppuun, mutta kolmannella kerralla olin niin aggressiivinen että tapoin hepun ennen kuin hän kerkesi muuttua. Hah! Paikka paljastui umpikujaksi, joskin sieltä löytyi jousi.
Palasin lohikäärmelle ja ajoitin juoksuni niin etten kärventynyt. Valitsin alemman reitin, koska ylempi reitti johti liikaa kohti loharia. Ja en jostain syystä halua juosta vielä kohti isoa, pahaa loharia... Valitsemani reitti johti lukitulle ovelle (Jälleen toiselta puolelta eli oikotie) ja löysin myös seuraavan nuotion! Kävin Shrinella nostamassa dexterityäni, koska haluan kuitenkin kokeilla hilparia...
Palasin uudelle nuotiolle ja päätin että haluan tietää mitä loharin suojelemalla ylemmällä reitillä on. Kuolin kerran yrittäessäni päästä sinne, kiitos isomman ritarin. Kyseinen heppu tosin tiputti seuraavalla kerralla Lothric Knight Shieldin, jossa oli 100% fyysisen vahingon vähennys. Kelpaa! Onnistuin juoksemaan loharin liekkien ohi, en tosin kerennyt matkalla poimia esineitä. Savutin tornin, jossa pystyin avaamaan oven, jonka avulla voin nyt ohittaa loharin kokonaan kun haluan tänne torniin. Se on todella hyvä, koska tornissa oli arkku, joka olikin mimic...
Matkalla takaisin arkulle kuolin kertaalleen, mutta seuraavalla kertaa pääsin arkulle ja tapoin typerän mimicin. Sain siltä Deep Battle Axen, kirveen joka tekee myös dark-vahinkoa. Nättiä! Halusin vielä saada esineet loharin luota, joten palasin sinne. Onnistuin saamaan kaikki esineet (Ember, nuija ja kahdenkäden miekka, Claymore), mutta kuolin tuleen. Eipä se mitään!
 |
| Claymore |
Jatkoin tutkimattomaan torniin, jossa jälleen edessäni oli pian kaksi vaihtoehtoa. Valitsin hiukan ylemmän reitin, toinen olisi johtanut syvemmälle alas. Etenin pian katolle, jossa oli kokonainen joukko rukoilijoita, joista yhdestä purskahti taas lonkeromonsterijuttu. Perkele... Kuolin sen käsittelyssä.
Kuolin toistamiseen samaan heppuun, mutta sitten taas kerkesin piestä mokoman ennen kuin muuttui supermölliksi. Jatkoin alueen tutkimista ja lopulta päädyin hissille, joka johti aiemmin lukitulle ovelle. Olin jälleen ensimmäisen nuotion lähellä! Suuntasin nuotiolle ja Shrinelle, jossa käytin sieluesineitäni, jotta sain dexterityni nostettua tasolle 13. Aika testailla vähän Claymorea ja hilparia... (vaihdoin myös päälleni hiukan kevyemmät, joskin heikommat varusteet, koska Claymore painaa kuin synti ja haluan kyvetä väistelemään hiukan nopeammin)
 |
| Rukoilijoita loharin raadon edessä. Pian hekin ovat raatoja! |
Matkalla eteenpäin kokeilin sekä Claymorea että hilparia. Kumpikaan ei oikein vakuuttanut, Claymore on liian hidas ja hilparin iskut ovat vain tökkäisyjä. Kirves lyö samaa vahinkoa ja on nopeampi, joten pysyn siinä. Pian saavutin pari hiukan isompaa ritaria, jotka olivat hiukan raivostuttavia, etenkin heppu ison kilven ja keihään kanssa. Kuolin muutamia kertoja, kunnes pääsin taas etenemään aukealle, joka lupaili pomoa. Ja sehän sieltä tuli, Vordt of the Boreal Valley.
 |
| Vordt of the Boreal Valley |
Vordt on iso haarniskoitu heppu, joka tykkää olla kontallaan. Hän myös heiluttelee isoa nuijaa ja iskut aiheuttavat jonkinlaista jääefektiä, jonka vaikutusta en vielä tiedä (Iskut aiheuttivat sinisen mittarin täyttymistä, ei täyttynyt vielä kertaakaan). Kuolin pian koska eipä ollut estuksia jäljellä.
Ennen kuin haastoin Vordtin uusiksi, tutkin aluetta lähistöltä. Löysin mm. umpikujasta sinisiin pukeutuneen ritarin, jolla oli punaiset silmät ja se hakkasi miut tohjoksi hetkeksi. Asia selvä, en häiritse sinua uusiksi. Löysin myös ison salin, jossa juttelin naiselle nimeltään Emma. Hän antoi minulle bannerin, jota käyttämällä portin luona pääsen etenemään. Samalla Emma kertoi minulle Way of the Blue covenantista ja varoitti Vordtista joka väijyy portilla.
 |
| Sali, jonka perällä Emma |
Menin haastaamaan Vordtin uusiksi, tällä kertaa melkein voitin mokoman! Ongelmaksi muodostui taistelun toinen vaihe, jolloin Vordt rupesi säntäilemään kuin heikkopäinen alueella, joka hankaloitti sekä häneen osumista että staminan kontrollointia, koska jokainnen syöksy veti staminaa paljon ja niitä iskuja tuli paljon lyhyessä ajassa. Kolmannella yrityksellä sain tietää mitä tapahtuu jos jäämittari täyttyy. Hahmo saa pakkasenpureman ja liikkuu väliaikaisesti tosi hitaasti. Vinkki, älä anna pakkasen purra...
Seuraava yritys kaatui nopeasti, hölmöilin oikein kunnolla. Mutta sitten sain Vordtin kaadettua! Taistelun jälkeen sytytin uuden nuotion ja kävin käyttämässä sielut Shrinella. Palattuani nuotiolle kävelin auenneesta portista eteenpäin ja nostin bannerin ylös. Seurasi kohtaus, joka näytti hyvin tutulta Dark Souls ykkösestä... Muutama tutunnäköinen demoni nappasi hahmoni kantoon ja veivät minut Anor Londoon eikun siis Undead Settlementtiin! Siellä sytytin uuden nuotion ja päätin että ehkä tähän on hyvä lopettaa ensimmäinen sessio, alkaa vilistä jo sieluja silmissä!
 |
| Komeat maisemat ja pitkä pudotus... |
 |
| Undead Settlement |
Kuolemat: 19
Tiistai, 12.04. 2016
Suuntasin eteenpäin ja seurasin muurilta kun joukko koiria teurasti rukoilijoita. Hoitelin koirat ja pakitin hiukan portille, jonka takaa löytyi joukko kuolleita ja/tai kivettyneitä kyttyräselkäisiä hahmoja. Yksi niistä olikin vielä elossa ja hän kertoi nimekseen Yoel. Hän oli yllättynyt ettei ollut kuollut ja tarjosi palveluksiaan, kuulema osaa taikoja. Kun otin avun vastaan, hän ilmeisesti siirtyi Shrinelle. Jos hän tosiaan myy taikoja, niin tuskin hänen apuaa tulen käyttämään.
 |
| Joukko kuolleita matkaajia |
Jatkoin toiseen suuntaan ja pian löytyikin jo toinen nuotio. Jatkoin eteenpäin ränsistyneessä kylässä, jossa tapoin jatkuvasti heppuja. Pian saavutin ison kokon, jonka ympärillä oli iso joukko heppuja ja yksi isompi tyyppi. Muutama estus siinä meni että sain kaikki nurin, mutta se kannatti koska kokon juurelta löytyi estus shard! Jatkoin eteenpäin, kunnes törmäsin heppuun joka viskoi minua loitsuilla samalla kun toinen kävi päälle oven läpi. Henkihän siinä meni...
 |
| Kaunis kylä |
Käytyäni viemässä shardin sepälle (Nostaen täten estuksieni määrää viiteen) palasin kylään. Kun saavutin alueen missä oli kokko, huomasin että en ollut aiemmin mennyt lähellä olevan sillan yli. Suuntasin siis sinne ja opin että kannattaisi välillä olla varovainen, jouduin nimittäin kokonaisen joukkion yllättämäksi. Tilannetta ei helpottanut että katoilla muutama heppu ampui nuolia puhallusputkilla. Kuolema...
Seuraavalla kerralla olin hiukan varovaisempi ja päädyin lopulta umpikujaan, jossa pystyin tiputtamaan esinettä kantavan raadon alemmalle tasolle. Tapoin sieltä myös ison hepun, joka heilutti isoa sahaa. Koska olin lähellä kuolemaa ja estukset olivat loppu, käytin Homeward Bonen ja palasin shrinelle.
Seuraavaksi jatkoin suuntaan jota en ollut aiemmin tutkinut ja päädyin muutaman mutkan kautta viemäriin taistelemaan rottien kanssa. Rottien jälkeen löysin oven joka johti uudelle nuotiolle. Tämä hiukan pisti miettimään että pitääpä palata aiemmalle nuotiolle, koska siellä oli vielä ainakin yksi suunta jota en ollut tutkinut ja haluan löytää kaiken tärkeän...
 |
| Nuotio |
Kuolin muutaman kerran, ensin se pirun taikoja heitellyt tyyppi teki minusta muussia ja sitten hätäilin juoksemalla keskelle muutamaa tyyppiä. Lopulta päädyin vain juoksemaan taikurin ohi ja yllätyksekseni päädyin tätäkin reittiä nuotiolle jonka löysin aiemmin. Noh, tulipahan tutkittua...
Jatkoin eteenpäin ja meinasin säikähtää hengiltä kun jostain kaukaisuudesta joki viskoi valtavia keihäitä! Se kyllä tappoi joukon vihollisia, mutta satutti myös minua pirusti kun koetin poimia esineitä. Henkihän siinä meni kun henkihieverissä juoksin rakennukseen turvaan jossa minut otti vastaan joukko vihollisia. Seuraavalla kerralla väistelin keihäitä ja koetin saavuttaa esinettä, mutta juoksin vahingossa rotkoon. Huoh...
Muutaman yrityksen vaati että sain esineen, mutta se kannatti! Se nimittäin oli Undead Bone Shard, jonka voin polttaa shrinen nuotiossa ja se nostaa Estus Flaskien parantamisvoimaa!
 |
| Näitä lisää, kiitos |
Kun olin houkutellut kaikki viholliset keihästettäväksi, eteeni avautui kaksi vaihtoehtoa. Toinen suunta johti isolle aukealle, jossa oli muutamia rukoilijoita. Alue kyllä haiskahti pomolta... Toinen suunta taas näytti jatkuvan pidemmälle, mutta päätin kuitenkin ainakin kokeilla millainen pomo minulla on vastassa.
 |
| Hiukan epäilyttävä huone jälleen |
Kun olin tappanut muutamia rukoilijoita, nurkassa oleva valtava puu nousi jaloilleen! Koska mokoma on niin iso, oli vaikea hahmottaa mistä suunnasta hyökkäykset oikein tulivat ja tilannetta ei auttanut heput joita ilmestyi alueelle lisää. Kokeilin taistelua kahdesti ja tunsin pientä epätoivoa, koska iskuni tekivät aika säälittävää vahinkoa ja puuta voi vahingoittaa vain lyömällä outoihin, hämähäkinmunan näköisiin palleroihin. Mutta kolmannella yrityksellä huomasin että kun on saanut tarpeeksi iskuja sisään, pallerot räjähtävät ja pomo otti aika hurjaa vahinkoa. Tämän jälkeen pallerot tulivat takaisin ja sieltä tuli myös esiin käsi jota pystyin vahingoittamaan. Sitten puu tuhosi maan jalkojemme alta ja tipuimme alemmalle tasolle jossa taistelu jatkui. Kuolema koitti kun käsi tarrasi minuun kiinni ja murskasi maata vasten. Hmm...
 |
| Curse-Rotted Greatwood |
Kuolin muutamia kertoja, mutta aloin lopulta hahmottaa kuinka kannattaa toimia. Ensimmäinen vaihe on huomattavasti vaikeampi osio eli silloin kannattaa mahdollisimman äkkiä päästä hakkaamaan pallerot tohjoksi. Toisessa vaiheessa ei enää ilmesty muita vihollisia ja voi keskittyä vain kiertämään puuta ja odottaa sopivaa tilaisuutta iskeä. Tässä vaiheessa puulla on heikkoja kohtia myös jaloissaan ja selässä, jotka myöskin räjähtävät tehden hurjaa vahinkoa muutaman iskun jälkeen. Varmin tapa saada vahinkoa aikaan on vain kiertää otusta oikealle ja odottaa että se nousee kahdella jalalla ja sitten tipahtaa rymisten alas. Isku on todella helppo väistää ja sen jälkeen pomo on täysin avoin muutamalle iskulle. Sen jälkeen oli vain ajan kysmys milloin voitan ja voi pojat, aikaa se vei! Voittoisa yritys kesti nimittäin kauan koska puu ei millään suostunut nousemaan kahdelle jalalle joten jouduin iskemään heikkojen kohtien jälkeen kättä kerran tai kaksi kun hän sohaisi liian lähelle. Niin tai näin, voitin kuitenkin! Palkkioksi sain puun sielun ja esineen nimeltään Transposing Kiln, jonka kuvaus käski antaa hepulle nimeltään Ludleth.
Palasin Shrinelle, jossa käytin sielut hahmooni. Huomasin että yhdellä valtaistuimella istui heppu. Onko hän aina ollut tuossa...? Kun menin jututtamaan häntä, selvisi että hän on Ludleth! Kun annoin Kilnin hänelle, aukesi mahdollisuus ostaa aseita pomojen sieluilla, näppärää! En kuitenkaan vielä mitään ostanut ja päätin lopettaa tämän session tähän.
 |
| Ludleth |
Kuolemat: 33
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti