Menin puhumaan Serafielle ja kerroin olevani valmis. Hän sanoi ottavansa yhteyttä kutsujiin, aloitetaan operaatio!
Lann, Reynn, Hauyn sekä kutsujat (Terra, Eiko, Yuna ja Rydia) suuntasivat Ultima Gaten luo samalla kun Squall, Cloud, Tidus ja Lightning pitivät Brandeliksen kiireisenä.
Plumed Knight ja kultanaamio (eli Lannin ja Reynnin vanhemmat) koettivat tulla estämään heitä, mutta Lann ja Reynn pahoittelivat heille tätä kaikkea. Mutta puhe ei aina riitä, heihin pitää hakata järkeä!
Ensin alkoi taistelu Lannin ja isukin välillä. Tämän taistelun ei kai ollut tarkoituskaan olla vaikea, koska se oli ohi melko pian.
Sitten Reynn kohtasi heidän äitinsä, joka oli hiukan vaikeampi (Käytti jäätaikoja ja Reynnin torni on niille hiukan heikko) mutta silti aika nopeasti ohi.
Taistelun jälkeen kultanaamio muuttui takaisin heidän isäkeen ja hän kiitti Lannia. Lann itkien pyysi anteeksi kuinka heidän kuolemansa oli hänen vikansa. Rorrik totesi että hän on ollut kuolleena jo vuosia, Lannin ei tarvitse syyttää itseään. Kauheasti ei Lannia lohduttanut, mutta Rorrik sanoi olevansa ylpeä pojastaan. Lann on kasvanut ja hän ei enää se hemmoteltu poika, joka välitti vain itsestään. Rorrik halasi Lannia ja katosi.
Heidän äitinsä ei kuitenkaan vielä ollut vapaa, vaan nyt Lann ja Reynn joutuivat molemmat Plumed Knightia vastaan.
Tämä oli vaikeampi kuin aiempi taistelu, mutta koska nyt miulla oli koko tiimi kasassa, ei paljoa pelottanut.
Taistelun jälkeen Plumed Knight ei meinannut antaa vieläkään periksi, mutta Lann syöksyi päälle ja sitten heidän äitinsä Lussen sielu vapautui.
Reynn alkoi itkeä, mutta Lusse vain hymyili ja lohdutti häntä. Lusse halasi tytärtään ja katosi.
Tietysti paikalle pamahti seuraavaksi Brandelis. Cloud ja kumppanit makasivat maassa ja Lightning pahoitteli etteivät onnistustneet estämään Brandelista. Kaikki pitää tehdä näköjään itse!
Brandelis ei ollut vaikea, mutta hänen erikoisiskunsa animaatio kesti aivan liian kauan.
Taistelun jälkeen Lann hurrasi, mutta Brandelis ei suostunut pysymään maassa. Sen sijaan hän muuttui valtavaksi örrimörriksi! Olisikohan nyt viimeinen taistelu?
Tämä taistelu oli oikeast jo vähän hankala, Brandelis löi melko kovaa ja laittoi jatkuvasti yhdelle iskullaan raivostuttavia efektejä kuten myrkytys ja kamala confusion. Jouduin käyttämään parannusesineitä melkein joka vuoro.
Brandelis nousi jälleen ja Hayun sanoi että he ovat melkein valmiita, Ultima Gate käynnistyy kohta. Historia meinasi taas toistaa itseään kun Lann lähti juoksuun kohti Brandelista, aivan kuten viimeksi. Mutta nyt Reynn juoksi hänen rinnalleen ja käski keskittymään vain Brandeliksen vangitsemiseen. Ja kas kummaa, Brandelis nökötti pian maagisessa laatikossa!
Laatikko ei vaan ollut tarpeeksi vahva ja Brandelis työnsi kätensä siitä läpi ja tarttui Lanniin.
Hauyn alkoi luopua toivosta ja rukoili Lussea apuun. Valo välähti hänen lähellään ja sitten Lannin ja Reynnin vierelle ilmestyi Rorrik neuvomaan. Myös Lusse ilmestyi ja hänkin neuvoi heitä.
Laatikko alkoi voimistua ja Brandelis työntyi takaisin sisälle. Samalla Ultima Gate käynnistyi ja virtaus muuttui käänteiseksi. Useat valot purkautuivat siitä ja ne vangitsivat Cognia ja toivat takaisin porttiin.
Mutta se perkele Brandelis ei vaan suostunut luovuttamaan! Laatikko hajosi ja hän nappasi Hauynin otteeseensa.
Reynn loikkasi Taman selästi ja potkaisi Brandelista päin näköä. Hayun pääsi hänen ottteestaan ja sitten Lann veti Brandelista turpaan.
Lann ja Reynn heittivät yhden Mirage-kuutioistaan Hauynnille ja sanoivat että loput on Serafielle, pitäkää huolta Grymoiresta.
Lann ja Reynn aikoivat mennä portista, varmistaen että Brandelise ja Cognat pysyvät poissa Grymoiresta. Portti imaisi heidät ja katosi.
Ja niin päättyi Lannin ja Reynnin seikkailu Grymoiressa!
Olipas se peli. Sanotaan nyt heti että kyllä mie tästä tykkäsin, vaikka selviä puutteita kyllä löytyi. Ensinnäkin vaikeusaste tuntui hiukan liian helpolta, vedin suurimman osan pelistä samoilla Mirageilla koska ne nyt vaan toimi kaikkea vastaan. Ja vaikka peli varmaan olisi halunnut että vaihtelisin paljon Mirageita ja myös tilanteen mukaan muuttaisin Lannin ja Reynnin kokoa, niin en nähnyt mitään syytä tähän. Oli myös harmi että Lann ja Reynn oli pakko olla taistelussa mukana! Sen takia en juurikaan M-kokoluokan Mirageita käyttänyt kun nuo kaksi dorkaa veivät heidän paikan. Olisi ollut kivempaa ohjata 6 Miragea ja sisarukset olisivat vain olleet kuten Pokemon kouluttajat eli taustalla käskyttämässä. (Huomautus, lopputekstien jälkeen selvisi että nyt heidät voi ottaa pois taistelusta! Eli jos päätän palata Coliseumia tai vapaaehtoisia luolastoja varten, voin viimeinkin käyttää pelkkiä Mirageita. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!). Näistä valituksista huolimatta, taistelu oli kivaa ja olihan se hauska napata mukaan tuttuja mörrejä!
Sitten tarina ja hahmot. Lann, Reynn ja Tama eivät olleet kovinkaan kummoisia sankareita. Lann lähinnä päästeli suustaan sammakoita ja muita typeryyksiä (Vasta ihan lopussa hänkin näytti samaistuttavia tunteita). Tama taas oli lähes yhtä tyhmä kuin Lann. Reynn oli heistä siedettävin, mutta eipä hänkään kovin kummoinen ollut. Onneksi tuttujen FF-hahmojen keskusteluja ja tekoja oli mukava seurata. Olisinpa voinut pelata heillä... Tarina oli kuitenkin ihan kiva, etenkin loppua kohden homma meni mielenkiintoiseksi kun kaiki alkoi selvitä.
Musiikki oli tuttua FF-laatua ja chibi-tyyli miellytti ainakin minua kovasti! Ei sovi kaikille, mutta eipä tämän genren pelit muutenkaan sovi kaikille.
Nyt varmaan pidän pienen "joululoman" ja palaan varmaan seuraavan pelin merkeissä joko aaton tai uudenvuoden tienoilla. Peli on kyllä päätetty jo aikoja sitten, en malta odottaa että pääsen siihen sukeltamaan! <3
Tuttuun tapaan, kiitos kaikille lukijoilla ja palataan asiaan taas ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti