Suuntasimme Prinnyn luoksen, joka korvasi Geoffreyn portaalin vartijana. Sitten olimmekin jo matkalla kohti maata ja matkalla Almaz ja muut kyselivät miksi Mao niin kovasti vihaa Aurumia. Sapphire uhkaili Maoa moottorisahalla, joten Mao päätti kertoa. Hän haluaa kostaa isänsä puolesta. 200 vuotta sitten Aurum tuli päihittämään Maon isää. Aurum oli luvannut että vain hiukan kurmottaa Overlordia (Tämä siis tapahtui silloin kun Maon pelikonsoli oli juuri mennyt rikki), mutta hän rikkoi lupauksensa. Eli kaiken tämän aikaa Overlord on ollut kuollut ja Overlord jonka näimme ekassa luvussa (Tai no, Overlordin käsi) oli vain kummitus joka ei voi edes kuolla kokonaan. Ja syy tähän on (Ainakin Maon mukaan) että hän kantaa edelleen kaunaa Maoa kohtaan. Almaz ja Sapphire ihmettelivät kuitenkin miksi Aurum ei hoidellut meitä kaikkia viime luvun lopussa. Sitten näimme lyhyen pätkän mitä tarkalleen tapahtui silloin. Aurum vain totesi että vielä ei ole aika taistella Maon kanssa ja poistui.
Kuitenkin, seuraavassa taistelussa meillä oli vastassa joukko sinisiä demoneita, jotka seisoivat paneeleilla jotka vahvistivat heitä hurjasta. Ja kaukaisuudessa oli palikat, pitää varmaan viskoa tuonne joku nopeasti. Pian kuitenkin selvisi että nämä mörrit iskivät VAIN suoraan eteensä muutaman ruudun verran eli piti vain tarkistaa että pysähtyi ruutuun johon kukaan ei osunut. Mao nimittäin kuoli matkalla kun olin dorka, joten Almaz tuhosi vahvistan palikan ja heitti tilalle Deathblow-palikan jonka ansiosta paneeleilla seisovat kuolevat ekasta osumasta. Sitten olikin helppo hoidella nämä mokomat pois, eivät nimittäin tajunneet lähteä liikkeelle ennen kuin monet heistä oli jo tapettu.
Taistelun jälkeen Almaz voi vähän huonosti, mutta vakuutti kyllä Sapphirelle että on kunnossa. Kuitenkin Almaz sanoi Maolle että jos nyt sattuisi käymään hupsusti ja hän kuolisi, niin hän luottaa että Mao pitää huolta Sapphiresta. Mao oli aika järkyttynyt, hän on menossa vangitsemaan ihmisiä ja silti Almaz, ihminen, sanoo luottavansa häneen. Eipä Almazilla ole paljoa vaihtoehtoja, hän on jo lähellä muuttua kokonaan demoniksi... Näimme myös miten Salvatore varjoista seurasi Maon joukkoa ja Champloo meni hiukan juttelemaan hänen kanssaan. Champloo mainitsi että halutessaan Salvatore olisi voinut voittaa Maon viime kerralla ja että kuten hän, myöskään Champloo ei ole vielä näyttänyt kaikkia voimiaan.
Seuraavassa taistelussa joukko viikatemiehiä seisoi korkean geopalikka seinän päällä ja saivat hurjasti vahvistusta. Miun pitää selvästi kiertää pari loharin kautta seinän toiselle puolelle ja heittää sieltä palikka tuhotakseni seinän. Mao, Almaz ja Setsuna hoitivat tämän tehtävän. Loput hoitelivat viikatemiesten jäänteet ja muutaman loharin jotka olivat seinän takana piilossa.
Mao alkoi olla kärsimätön, emme ole vieläkään ihmisten maailmassa. Beryl ja muut kysyivät että onko Mao oikeasti vihainen ihmisille ja Aurumille vai itselleen? Hänhän se kertoi Aurumille isänsä heikkouden. Ja siksi hän haluaa itse päästää isänsä lopulliseen lepoon, hyvityksenä siitä että hänen takiaan hänen isänsä on kummitus. Mao intti ettei ole siitä kyse tässä, mutta ei kyl kovin uskottavasti.
Taistelussa meillä oli vastassa sammakko-otuksia ja meidän piti käyttää teleporttipaneeleja, jotta pääsimme niiden luoksen. Melko suoraviivaista.
Taistelun jälkeen Sapphire huomasi oudon läikän Almazin kädessä. Se oli jonkinlainen myrkytyksestä johtuva kirous siitä nallekarhusta aiemmin ja Champloon mukaan sitä ei voi parantaa. Almaz tietää ettei hänellä ole paljoa aikaa, mutta väitti kuitenkin muille että ihan vaan muutos demoniksi tätä aiheuttaa. Pitää siis vaan saada Mao avaamaan sydämensä niin kaikki menee hyvin. Muut uskoivat, mutta Champloo tiesi totuuden. Hän ei voinut kuin ihailla Almazin tahtoa kantaa taakkaansa yksin.
Seuraavassa taistelussa (Olen käytänyt tätä lausetta paljon...) oli Wood Golemeita, muutama kukkaheppu ja uusi vihollinen, tulidemoni Ifrit. Melkein kaikki vihut seivoivat palikoilla jotka nostivat heidän tasoa joka vuoro kun taas keskellä kenttää oli reitti palikoista, jotka nostivat liikkuvuutta. Eli etene nopeasti ennen kuin vihut kasvaa liikaa. Tämä taistelu oli itseasiassa aika hauska, Wood Golemit löivät aika lujaa kun niiden taso kasvoi ja Ifrit oli jo päälle 80 kun saavutin sen. Harmi vaan että se oli todella heikko jäälle ja Maolle on Giga Ice ja Angelalla Mega Ice... Raukka ei päässyt edes iskemään minua.
Seuraava kenttä olikin sitten taas näitä "Täällä kannattaa treenata" kenttiä ja se on hyvä, nämä helpottavat elämää. Kuitenkin, muutama vihollinen ja paaaaljon geoefektejä jotka antaa lisää kokemusta ja manaa (Muttei rahaa...) sekä heikentää vihollista mutta samalla myös tekee vahinkoa miun omiin heppuihin eli kenttä kannattaa vetää nopsaan. Onneksi se ei tehnyt minun tiimille edes tiukkaa.
Seuraavaksi saavuimme portaalipyörrejutulle, joka johtaa ihmisten maailmaan. Mao alkoi vaahdota siitä miten pian sataa verta jne jne kunnes se outo musta energia alkoi taas ympäröidä häntä.
Beryl syöksyi Maoon kiinni, valmiina vaikka kuolemaan ennemmin kuin antaa Maon vaipua pimeyteen. Musta energia katosi ja Mao palasi järkiinsä. Beryl ja muut selittivät että Mao on vihainen Aurumille, viattomien ihmisten tappaminen ei ole todellinen kosto vaan pelkkä keino paeta oikeaa vihollista. Mao ei kuunnellut, mutta sitten Almaz taisi osua naulan kantaan. Kaikki viha ja raivo hänen sisässään pitää sisällä oikeasti surua hänen isänsä kuoleman takia. Mao ei ole enää yksin, hän voi kertoa ja puhua surustaan ystävilleen. Almaz myös kertoi että ennen vihasi demoneita koska luuli heidän kaikkien olevan pahoja ja läpimätiä (Kuten myös Sapphire) mutta hän on Netherworldissa ollessaan huomannut ettei asiat ole niin yksinkertaisia.
Almaz kertoi luottavansa Maoon, ystäväänsä, joka luonnollisesti oli taas vähän epäilevä mutta sitten kipu Almazin kädessä kasvoi. Kirous voimistuu ja Almazin aika on loppumassa. Viimeisillä voimillaan Almaz kertoi että hän on aina tiennyt että Mao tarvitsee apua. Ja sankari tarjoaa aina auttavan kätensä, mutta enemmän kuin sankari Almaz halusi olla Maon ystävä. Ja sitten Almaz kaatui kuolleena maahan.
Mao ei voinut ymmärtää, Almaz oli kuollut häntä auttaessaan. Sitten Maon pimeä puoli manifestoitui heidän eteensä. Tämä Dark Mao selitti että hän tuli esiin koska Mao haluaa voimaa ja demonille viha ja pahuus on voimaa. Ja nyt Dark Mao on valmis ottamaan Maon kehon haltuunsa. No eihän sellainen käy laatuun!
Tässä taistelussa meillä oli vastassa Dark Mao, yksi Ifrit, lohareita ja viikatemiehiä voimistavilla paneeleilla. Ja luonnollisesti Almaz ei ole käytettävissä. Viskoin Maon, Horacen ja Faustin kohti geopalikoita, muut odottelivat. Sitten kiersin Dark Maoa kohti kolmikolle, Faust ja Mao kuolivat sitten siinä mut Horace hoiteli Dark Maon. Sitten toin loputkin joukoista taisteluun ja hoitelin viikatemiehet.
Taistelun jälkeen Champloo totesi että joku on kasvattanut tarkoituksella vihaa Maon sisällä. Ei tarvitse olla nero tajutakseen että se oli Geoffrey/Aurum. Dark Mao sanoi että bingo, mutta jotenkin Mao ei ikinä antanut täysin vihalle valtaa. Dark Mao palasi Maon sisään, varoittaen että hän on aina Maon sisässä.
Jengi jatkoi Almazin suremista, Sapphire ei edelleen voinut itkeä vaikka suru oli musertava ja Mao mutisi että Almaz ei pitänyt lupaustaan olla hänen palvelijansa ikuisesti. Mutta samalla Mao kirosi tunnetta sisässään, jonka Almazin kuolema aiheutti. Mao komensi palvelijaansa nousemaan, ei olla annettu lupaa kuolla!
Almaz heräsi jonkinlaisessa välitilassa, jossa Maon todellinen sydän kiitti häntä. Almazin ansiosta Mao oli avannut sydäntään luottamiselle ja ystävyydelle (Ohimennen sanoen, tän pelin ääninäyttely on varsin mainio ja soundtrack uskomaton. Tekee tälläisistä kohtauksista oikeasti uskottavia). Almaz luuli tämän olevan unta, mutta todellinen Mao kiitti häntä ja antoi tittelin takaisin.
Ja Almaz heräsi henkiin! En kauheasti välitä missään tälläisestä juonenkäänteestä, mutta hyväksytään tällä kertaa, koska en halua menettää Almazia tiimistäni! Kuitenkin, viimeinkin Sapphire pystyi itkemään, mutta onnesta. Beryl ja Sapphire huomasivat että Almaz on palautunut kokonaan ihmiseksi. Eli Mao todella avasi sydämensä, kaikki tajusivat tämän. Mao koetti kieltää kaiken, mut eihän se toiminut. Mao avasi sydämensä ja Almaz on nyt aito sankari, tähän loppui luku 7!
Ja sitten alkoikin viimeinen luku, tavoitteena mätkiä turpaan Aurumia ja Mao tunsi sydämessään että hän odottaa meitä Overlordin linnassa. Sinne siis seuraavalla kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti