Maailmanloppu lähestyy. Ingway harhaili yksin, tuntien kuinka Darkovan peto hänen sisällään edelleen vaikutti häneen ja Ingway pelkäsi ettei kukaan ole turvassa hänen nälältään. Samaan aikaan Valentine kutsui Leventhanin Cauldronin sisään ja hän käski Cauldronin imemään kaikki Phozonit maailmasta. Ingway tuli paikalle ja päätti viimeisillä voimillaan haastaa Valentinen ja Cauldronin.
Tuonelassa Gallon tunsi jonkun käyttävän Darkovan voimaa ja se herätti Gallonin raivon, jota vastaan hän koetti taistella. Hän odotti että Odetten palvelijat tulisivat rauhoittamaan hänet, mutta Haljat tulivatkin kertomaan että Odette on tuhoutunut ja kukaan ei estä Gallonia. Joten Gallon otti ohjat käsiin ja Haljat komentoonsa.
Tulen valtakunnassa maa järisi ja Onyx päätti johtaa armeijansa sisämaahaan, polttaen kaikki puut. Ja mikään olematon maailmanpuu ei voi heitä estää.
Epäkuolleet virtasivat Ragnanivaliin ja lopulta vain Odin itse oli jäljellä. Griseldan haamu tuli myös tapaamaan häntä ja Odin hyväksyi että on hänen aikansa kuolla.
Griselda tuli tapaamaan myös Gwendolyniä ja kuiskasi hänelle että lyö kruunu pois päästä.
Sitten oli aika valita meidän ensimmäinen sankari! Kuusisilmäinen peto on ensin vastassa ja sen voi voittaa vain Titanian perillinen ja epäihminen. Cornelius, I choose you!
Darkovan peto ja Beldorin luuranko olivat pian Corneliuksen edessä ja Beldor kertoi että peto on todella Ingway, joka käyttää voimaansa Cauldronia vastaan. Mutta Ingway ei tiennyt että on olemassa loitsu jolla voi hallita Darkovaa. Ja luonnollisesti Beldor siis hallitsee nyt Ingwayta.
Darkovan jokaisella päällä oli oma kestomittari, mutta muuten taistelu oli kuten Velvetillä. Joskin peto myös osasi iskun joka aiheutti myrkkypilven, mutta se ei juurikaan minua haitannut.
Taistelun jälkeen Velvet juoksi paikalle. Ingway sanoi että kenties Cauldronia ei tarvitse tuhota, on olemassa ehkä keino saada se vapauttamaan kaikki Phozonit ja se voisi pelastaa vielä maailman. Cornelius tuli tajuihinsa ja Ingway kiitti häntä, hän sai vielä ennen kuolemaansa palata omaksi itsekseen. Ingway pyysi että Velvet tekisi mitä täytyy ja kun Velvet oli kantanut Corneliuksen pois, Ingway myös hyväksyi kuolemansa samalla kun ajatteli Mercedestä.
Sitten, kuoleman herra. Hänet ennustuksen mukaan kaataa varjo eli Oswald kehiin.
Tuhoutuneen Titanian kaduilla Gallon aisti Oswaldin läsnäolon, ovathan he molemmat olleet paljon tekemisissä Odetten kanssa. Mutta Gallon ei uskonut että Oswald voisi häntä tuhota, Titanian omien salaisten ennustusten mukaan hänet voit voittaa vain joku jonka suonissa virtaa kuninkaallinen veri. No koetetaan silti!
Gallon oli vähän raivostuttava, hänen iskut oli aika turhia mutta mokomalla oli kolme päätä jotka piti ensin tuhota, jotta pääsi hakkaaman hänen sydäntään. Ja hetken päästä päät palasivat ja sydän meni takaisin piiloon. Taistelussa kesti hetki, mutta ei se vaikea ollut.
Taistelun jälkeen Gallon oli ihmeissään, kuinka hän oli näin heikoilla. Yhtäkkiä hän tajusi jotain ja kysyi Oswaldin isää. Oswald ei tuntenut isäänsä mutta kertoi että hänen nimensä on Edgar. Ja selvisi että Edgar on Gallonin toinen poika eli Oswald on itseasiassa Corneliuksen serkku. Gallon oli salaa lähettänyt tappajat hoitelemaan Edgarin vaimoineen, koska pelkäsi että Edgar joskus koettaisi tappaa hänet. Mutta ei osannut odottaa että Edgarin poika selviäisi. Gallon tuhoutui lopullisesti ja Oswald oli hiukan hämillään tästä uudesta tiedosta.
Seuraavaksi pitäisi pysäyttää Onyx, mutta siihen tarvittaisi maailmanpuu. Noh, unohdetaan se ja keskitytään siihen että jos ihmiskunta ei voi Onyxia estää, niin ehkä keiju voi. Mercedes!
Mercedes katseli kauhuissaan kuinka hänen metsänsä paloi ja vielä kauheampaa oli että hän löysi Ingwayn ruumiin. Onyx tepasteli paikalle ja nauroi ennustuksille. Mercedes oli itkun partaalla, mutta ei antanut periksi. Hän toimii kuin kuningatar loppuun asti ja haastoi Onyxin, joka otti oikean muotonsa.
Onyx käyttäytyi aivan kuten Oswaldia vastaan eli ei mitään erikoista. Mercedeksellä on helppo väistää oikeastaan kaikki.
Taistelun jälkeen Onyx oli kuolemassa ja hämmästeli että mites tässä nyt näin kävi. Mutta myös Mercedes oli heikkona ja pahoitteli äidilleen että ei pystynyt parempaan. Mercedes tunti elämän poistuvan hänestä ja viimeisillä voimillaan paljasti oikean nimensä...Yggdrasil.
Onyx ei ollut uskoa korviaan, Yggdrasil! Legendojen maailmanpuu! Ennustus ei tarkoittanut siis oikeaa maailmanpuuta vaan keijua, joka kantaa sen nimeä. Ja myös Onyx katosi maailmasta. Ja kyllä, tämä johtaa oikeaan loppuratkaisuun eli Mercedeksen kuuluu kuolla. Kusetusta, sanon mie! :(
Sitten onkin vuorossa Cauldron ja sehän tarkoittaa että Velvet astuu areenalle.
Velvet kiipesi Cauldronin päälle, jossa Valentine katsoi kuinka Phozonit imeytyivät siihen. Velvet yritti puhua järkeä Valentinelle, mutta hänen sanansa menivät kuuroille korville.
Ja tätä taistelua olen pelännyt enemmän kuin mitään muuta tässä pelissä. Cauldron on todella inha. Aluksi pitää kiivetä Cauldronin päälle ja mätkiä isoa silmää, jota myös puolustaa kaksi mekaanista raajaa. Kun silmä on kerran voitettu, Cauldron nouee jaloilleen ja sitten silmä kutsuu neljä raajaa (jotka aina välillä palautunvat jos ne kaikki tuhoaa). Silmä myös itse välillä ampuu maagisia panoksia.
Kun silmän nyt tuhoaa, Cauldron kaatuu ja sen sisältä tulee esiin hetkeksi ydin. Ydin täytyy siis tuhota ja aina välillä käydä mätkissä silmää että ydin tulee taas esiin. Ja välillä Cauldron sylkee ulos lentäviä pieniö roboja aiheuttamaan lisää kiusaa. Yllätyin kuitenkin että voitin taistelun ekalla yrityksellä, miun Velvet on varmaan korkeammalla tasolla kuin alkuperäisessä pelissä! Cauldron ei myöskään kertaakaan käyttänyt kamalaa hyökkäystä, joka lataa valtavaa räjähdystä joka tappaa kerrasta. Sitä pitää paeta tarpeeksi kauas, mutta jos menet liian kauas, alat taas lähestyä Cauldronia ja kuolet silti.
Taistelun jälkeen Cauldron ei enää voinut hyökätä tai liikkua, mutta ei sillä väliä. Se teki jo tärkeimmän tehtävänsä ja sen sisässä Leventhan on jo kasvanut täyteen mittaan!
Sitten jäljellä onkin enää Gwendolyn ja Leventhan.
Leventhan lenteli taivaalla ja ampuen suustaan tulista laaseria, joka tuhoaa kaiken tieltään. Gwendolyn laskeutui Leventhanin pitkälle vartalolle ja sininen lintu muistutti että Griselda mainitsi jotain kruunusta. Ja Gwendolyn huomasikin että Leventhanin yhdessä sarvessa olikin Valentinen vanha kruunu!
Tämä taistelu on harmillisen helppo koko pelin viimeiseksi pomoksi. Täytyy vain kiivetä pitkin Leventhanin kehoa ja mennä hakkaamaan hänen päätään. Ja jos menet Leventhanin pään taakse, olet turvassa melkein kaikelta. Leventhan lähinnä huitaisee vähän hännällä tai sitten ampuu hakeutuvia ammuksia. Välillä Leventhan koettaa puraista, mutta se on aika turhaa kun hengailen hänen pään takana.
Taistelun jälkeen Gwendolyn tippui taivaalta, hänen siipensä olivat tuhoutuneet. Sininen lintu paljastui Griseldan haamuksi, joka kehui siskonsa rohkeutta.
Sitten palattiin...ullakolle, jossa pikkutyttö sulki kirjan. Hän huomasi että viimeisen kirjan kannessa oli yksi niistä kolikoista joita Pookat etsivät. Tyttö irrotti kolikon ja toivoi että Pookat saavat sen, kiitoksena tästä tarinasta. Tytön äiti kutsui häntä (Ja tytön nimeksi paljastui Alice). Kun Alice oli lähtenyt, kaksi Pookaa, Cornelius ja Velvet (?!) ilmestyivät paikalle. He ottivat kolikon ja jättivät vielä yhden kirjan, joka avautui itsestään.
Oswald pelasti putoavan Gwendolynin ja löysi Velvetin ja Corneliuksen Cauldronin luota. Velvet otti Titrelin Gwendolyniltä ja tajusi että Phozonit voidaan vapauttaa jos Psyphereitä käytetään polttoaineena.
Velvet käski Cauldronia vapauttamaan Phozonit, jonka jäljiltä hän itse muuttui Pookaksi.
Gwendolyn ja Oswald katsoivat kuinka Phozonit herättivät maailman uudelleen. Tämä ei ole heille loppu vaan uusi alku. Ja sitten lopputekstit alkoivat.
Että sellainen peli! Alkuperäinen Odin Sphere oli mainio peli, jossa oli omat ongelmansa. Leifthrasir taas on uskomaton peli, jonka ongelmat eivät sen menoa haittaa. Grafiikka ja musiikki on todella kaunista, tarinan on mielenkiintoinen ja kaikki viisi sankaria ovat monipuolisia hahmoja. Taisteleminen on paljon nopeatempoisempaa ja näyttävämpää kuin alkuperäisessä, joskin myös selvästi helpompaa. Ainoita oikeasti isoja ongelmia on että samoja pomoja vastaan joutuu taistelemaan liian usein. Olisi ollut kiva että pomot olisivat käyttäneet erilaisia hyökkäyksiä riippuen millä hahmolla pelaat. Mutta pelaaminen oli silti todella hauskaa! Tämä peli nousee helposti omiin suosikkeihini ja suosittelen jokaista PS4:n omistajaa ainakin harkitsemaan tätä mestariteosta.
Itse en vielä laske tätä peliä lepoon, ajattelin hankkia platinum trophyn kun se ei vaadi hirveästi ylimääräistä työtä. Mutta turha siitä on kirjoittaa tänne että hakkasin vikat pomot uusiksi eri hahmoilla ja tein muutaman muun ylimääräisen homman. Itseasiassa, tarvitsee vain pelata viimeinen pomot uudelleen pari kertaa eri hahmoilla ja sitten hoitaa uusi haaste, jossa tulee putkeen joukko pomoja.
Olen melko varma siitä mikä on seuraava pelini, mutta sen aloitusajankohta on täysi mysteeri. Ainakaan pariin viikkoon en mitään kuitenkaan aloita, kiitän kuitenkin teitä jotka olette tähän asti lukeneet ja kiitän vielä enemmän jos luette jatkossakin. Kiitos ja kumarrus, jälleen kerran.
 |
| Mercedes elää! Puuna, mutta kuitenkin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti