Grim Fandango Remastered: Likaista peliä kuolleiden maassa

Ennen kuin Dark Souls III puskee päälle, ehdotan että lähdetään seikkailemaan hetkeksi kuolleiden maalle! Alkuperäinen Grim Fandango on niitä pelejä, joita en ole koskaan pelannut mutta silti muistan useita kohtauksia ja hahmoja, koska tuijottelin vieressä kun isoveli ohjasti Manny Calaveraa, tuota tuonpuoleisessa matkatoimistossa työskentelevää viikatemiestä. Hirveästi en kuitenkaan muuta pelin juonesta muista ja  jo vuosia onkin pyörinyt mielessä että olisi kiva tämäkin klassikko seikkailupeli kokea (Etenkin kun olen lukenut suomalaista kirjaa seikkailupelien historiasta. Suosittelen kaikkia vähänkin kiinnostuneita tutustumaan, nimi on Suuret seikkailupelit ja on todella mielenkiintoista luettavaa), etenkin kun tykästyin joitakin vuosia sitten kolmeen ensimmäiseen Monkey Islandiin ja kahteen ekaan Simon the Sorcereriin. Onneksi siis Grim Fandango Remastered ilmestyi viime vuonna ja nyt on aika itse astua Mannyn saappaisiin.

Sunnuntai, 06.03.2016

Peli alkaa välittömästi videolla, jossa Manny puhuttelee uusinta asiakastaan. Kyseinen herra on hiukan hämmentynyt missä oikein on, kunnes Manny selittää hänen olevan kuollut ja nyt voi alkaa hänen neljän vuoden pituinen matkansa lopulliseen leposijaan. Riippuen siitä kuinka hyvää elämää hän eli, matka voi olla nopea ja turvallinen tai vaarallinen ja hankala. Kyseinen herra ei tullut haudatuksi kovin rikkaana, joten pikajunan tai risteilyaluken sijaan Manny pystyi tarjoamanaan vain kävelykepin jossa kompassi. Manny itse taas ei vielä saa edes sitä, hänen täytyy ensin kuittailla velkojaan suuremmille voimille. Videon jälkeen sihteeri huomauttaa että pomo haluaa tavata Mannyn myöhemmin. Manny laittaa mustan kaapunsa kaappiin ja taiteltavan viikatteensa povitaskuun. Aika aloittaa peli!

 Välittömästi saapuukin uusi tehtävänanto jonkinlaista putkijärjestelmää pitkin. Massamyrkytyksen jäljiltä paljon asiakkaita tulossa, jopa niin paljon ettei erikseen määrätä kuka saa kenetkin. Nopeat syövät hitaat eli me varmaan halutaan napata joku rikas raato! Nappasin Mannyn huoneesta vielä korttipakan mukaani (Koska jokainen seikkailupelejä pelannut tietää että kaikki mitä ei ole naulattu kiinni, kannattaa ottaa mukaan).

Punainen pieni lippu kertoo että putkessa on viesti

Povitaskuun kaikki vaan!

Keskustelin hiukan sihteerin, Evan,  kanssa (Hän tosin painotti että ei ole minun sihteerini...) ja keskustelussa selvisi mm. että Mannyn työkaveri Domino sai taas palkankorotuksen ja jos haluan myrkytyspaikalle, kannattaa mennä puhumaan kuskille. Joten suuntasin hissillä autotallille, jossa jututin Glottista, mekaanikkoa. Hänen mukaansa Domino oli antanut Mannyn kuskille vapaata. Minusta tuntuu että me emme pidä Dominosta... Kysyin Glottista tilalle ja vaikka hän tuntui innostuvan ajatuksesta, joutui hän kuitenkin kieltäytymään. Glottis raukka on liian iso ajamaan autoa. Onnistuin kuitenkin vakuuttamaan hänet että autot ovat vaan liian pieniä! Glottis kuulema voisi muokata autoani, mutta tarvitsee siihen luvan yläkerrasta. Sain Glottikselta lomakkeen, pitää hankkia siihen pomon allekirjoitus.

Sihteeri Eva

Glottis on symppis

Palasin Evan luo ja kysyin pääsisinkö pomon puheille. Pomo, Don, vastasi sisäpuhelimen kautta ettei häntä saa häiritä! Perhana. Suuntasin ulos ja kujalta löytyi köysi ylös. Hmmm... Päätin kiivetä ylös ja päädyin Donin huoneen ulkopuolelle. Pomo pirulainen on itse karannut töistä ja jättänyt automaattisen järjestelmän vastaamaan Evan soittoihin! Minun onnekseni järjestelmässä ei ollut minkäälaista suojausta, joten vaihdoin vakiovastaukseksi käskyn Evan itse allekirjoittaa.

Hetkinen, onko tää köysi tehty kravaateista?

Helppo tapa välttää kommunikointia työntekijöiden kanssa

Palasin Evalle ja kas kummaa, kohta minulla oli allekirjoitettu lupa! Välittömästi alkoi välivideo, jossa Glottis hiukan paranteli autoa ja pian syöksyimme kohti elävien maailmaa. Harmi vaan että vastaan ajoi Domino, joka inhasti virnuili.

Glottis ja paranneltu auto

Elävien maailmassa aika näytti pysähtyneen ja viikatteella avasin kiemurtelevan ruumispussin, jossa oli seuraava asiakkaamme, Bruno.

Elävien maailma on melko pelottava

Bruno ei myöskään ollut kovin erikoinen tapaus eläessään, joten hänet tökättiin arkkuun joka täytettiin jonkinlaisella mönjällä. Pakettipostia, ihanata. Pomo tuli huutamaan miten Manny ei ole tehnyt ollenkaan hyviä kauppoja. Kimpaantunut Manny syytti että pomo itse hänelle antaa vain huonoja asiakkaita. Niin tai näin, Manny tarvitsee kunnon asiakkaita tai se on potkut. Manny jupisi itsekseen miten enää ei odotella vaan otetaan itselle hyvä asiakas!

Huutava pomo Don

Kävin juttelemassa Dominon kanssa, joka ilmeisesti sai myrkytyksessä asiakkaaksi nunnan, jolle möi lipun junaan numero yhdeksän. Tämä on ilmeisesti se kaikkein nopein ja kallein tapa matkustaa tuonpuoleiseen. Keskustelussa kävi myös ilmä että viime joulujuhlissa Manny veti kännit ja veti Dominoa turpaan. Naurahdin hieman mielikuvalle! Samassa keskustelussa selvisi että Manny ei itse muista minkä synnin teki elävänä, jonka takia on jumissa myymässä matkoja ennen kuin itse pääsee tuonpuoleisiin.

Domino, tuo ylimielinen idiootti

Alhaalla törmäsin vihaiseen korjaajaan, joka valitti kuinka joku on tunkenut tyhjän olutpullon putkijärjestelmään. Kävin kurkistamassa huonetta, josta hän tuli. Sieltä nappasin matkaan palosammuttimen. Käväisin myös huoneessa jossa tein Brunosta paketin. Siellä en pystynyt tekemään muuta kuin kahdesta suuttimesta ruiskuttamaan mönjää, joka yhdessä muodosti kiinteän möykyn. Ehkä tarvitsen jossain vaiheessa tätä huonetta.

Palasin kadulle, jossa matkani pysäytti jonkinlainen paraati. Tai jos tarkkoja ollaan, muutama teltta esti pääsyni paraatiin. Jututin klovnia jolta sain muutaman ilmapalloeläimen. Pyysin häneltä kissan, kuolleen madon (Joka on vain tyhjä ilmapallo) ja Robert Frostin. Viereisessä teltassa oli useita leipiä, joita nappasin yhteensä 4 mukaani. Miksi 4? Koska luulin että peli sanoisi 3 jälkeen että nyt riittää. Ei sitten, peli, voitit tämän erän...

Palloilin hetken ympäriinsä, kiipesin jopa takaisin katolle. Harmi vaan että pomon ikkuna on nyt lukossa. Palasin huoneeseen jossa olivat ne kaksi suutinta. Vitsillä kokeilin täyttää ilmapallon toisella mönjällä. Ja sehän toimi! Mieleeni tuli ajatus ja päätin hakea klovnilta toisen kuolleen madon. Tämän toisen pallon täytin sitten toisella mönjällä. Seuraavaksi palasin huoneeseeni ja työnsin putkijärjestelmään leivän (Tämä ei ollut edes minulla mielessä, päätin vaan kokeilla voiko niin tehdä). Työnsin molemmat mönjällä täytetyt ilmapallot järjestelmään, joka aiheutti koko systeemin jumiutumisen. Mitä mie tästä hyödyn? Ei hajua, mutta eiköhän se selviä!

Palasin putkijärjestelmän keskushuoneeseen, jossa jututin korjaajaa. Hänen paitansa syttyi tuleen, mutta en voinut sammuttaa sitä sammuttimella koska sen sisältämät kemikaalit eivät kuulema reagoi nätisti sen mönjän kanssa, joten korjaaja sammutti tulen itse käsin. En päässyt tutkimaan järjestelmää tarkemmin. Kun poistuin huoneesta, korjaaja hoiti työnsä loppuun ja lukitsi oven. Hmmm....

Putkijärjestelmän keskus ja korjaaja on tuo pinkki heppu

Korjaaja raapii ahteriaan, joka tukkii tieni

Palloilin lisää ja huomasin Evan pöydällä jonkinlaisen rei'ittimen jota pystyin käyttämään yhteen pelikorttiini. Koska ei tuntunut olevan uusia vaihtoehtoja, päätin jumittaa järjestelmän uudelleen ja katsoa jäikö jotain huomaamatta. Tällä kertaa en puhunut korjaajalle ja tutkin ovea. Hiukan hölmistyin kun pientä vipua vääntämällä lukon kieli kääntyi esille. Kuten Manny sanoi, lukitsin juuri avoimen oven. Kun korjaaja poistui, ovi ei pamahtanutkaan kiinni. Hahaa!


Nyt pääsin tutkimaan järjestelmää lähemmin ja käyttämällä seikkailupeleistä tuttua logiikkaa (Käytä kaikkea kaiken kanssa kunnes edistyt), onnistuin työntämään rei'itetyn kortin pienestä raosta ja kortti pysäytti matkaavan viestin. Lasin läpi Manny onnistui lukemaan asiakkaan, Mercedes Colomarin, nimen ja tiedot. Ensimmäinen hyvä asiakas!

Punainen putki varmaan johtaa Dominon luo

Seuraavassa videossa Manny matkasi Glottisin kyyditsemänä. Sivuhuomautuksena, Glottis paranteli autoa vähän lisää... Pian oltiin taas toimistossa jututtamassa Mercedestä. Mannyn hämmenykseksi kaiken järjen mukaan Mercedesin pitäisi olla hyvä asiakas, mutta tietokoneen mukaan hänellä ei ole oikeuksia mihinkään matkapaketteihin. Hienovaraisesti tiedustelin onkohan hän sittenkin ollut eläessään syntinen, mutta ei. Puhdas kuin pulmunen, tehnyt vapaaehtoistyötä... Päätin käydä kysymässä Evalta mitä ihmettä tämä oikein meinaa.

Tykkään Glottiksen tyylistä

Kaunis ilme, Glottis!

Mercedes

Harmi vaan että Don pamahti toimistostaan ja vaati meidät heti puhutteluun. Ilmeisesti yhtiön järjestelmän sabotointi, auton luvaton modifiointi, asiakkaan tietojen urkinta ja asiakkaan varastaminen toiselta työntekijältä ei ole luvallista. Kaikkea sitä oppii! Kaiken lisäksi Mercedes olisi kuulema ansainnut lipun junaan numero yhdeksän ja hän oli kerennyt jo lähteä kävelemään koska Manny ei löytänyt hänelle muita vaihtoehtoja. Hups...

Don ei ole iloinen

Pomo lukitsi Mannyn pieneen koppiin odottamaan virkavaltaa. Yritin poistua kopista, mutta oven takaa höpötti salaperäinen hahmo. Hän kysyi olenko vielä uskollinen työpaikalleni. En todellakaan ole, kaikki hyvät asiakkaat menee suoraan Dominolle! Ovi avautui ja Salvador niminen heppu toivotti minut tervetulleeksi vastarinnan riveihin.

Salvador kertoi että vastarintaliike LSA on jo pitkään epäillyt että DoD (Department of Dead, eli Manny työpaikka) on huijannut asiakkaitaan ja lähettänyt täysin kelvollisia sieluja kävelylle vaikka heillä olisi oikeus parempaan matkustustapaan. Ilmeisesti useampi Mannyn asiakas ansaitsisi parempaa, mutta DoD on varastanut tälläisten asiakkaiden tietoja omaksi hyödykseen. Lupauduin auttamaan LSA:ta ja eka tehtäväni on saada linnunmunia katolta, jotta voimme kasvattaa omia kirjekyyhkyjä. Jututin myös Evaa, joka on ollut jo vuoden LSA:n riveissä. Eva kertoi että Manny on tärkeä liittolainen, koska hän pääsee DoD:n myyjänä käsiksi tietokoneen tietoihin. Tämä taas johtuu siitä että järjestelmä tunnistaa Mannyn hampaat skannerilla. Jännää.

LSA:n piilohuone. Salvador on valkokankaan vieressä

Eva, vakooja

Poistuin LSA:n piilopaikasta ja kiipesin katolle. Sieltä jatkoin Dominon toimistoon, Domino itse on Evan mukaan kokouksessa pomon kanssa. Pengoin huonetta ja löysin palan korallia sekä Dominon hammassuojan.

Palasin köydelle ja huomasin että voin poimia köydän irtonaisen pään ja heittää sitä. Harmi vaan ettei se tartu mihinkään. Pienen testailun jälkeen sain sidottua Dominon huoneesta löytyneen korallin narun päähän ja voila! Pian minulla olikin reitti tikkaille ja ylemmäks katolle. Katolla oli iso lauma luurankolintuja pesän luona. Koetin juosta niiden läpi pesälle, mutta mokomat eivät päästäneet. Murustin leipää niille syötiksi jonkinlaiseen astiaan, mutta sillä sai vain muutaman linnun hetkeksi muualle. Hmmm...

Kravaattiköysi kädessä

Jälleen kokeilin kaikkea kaikkeen ja huomasin että pystyin laittamaan astiaan myös ilmapallon. Joten ilmapallon jälkeen murustin sen päälle leivän. Kun linnut tulivat syömään, nokkivat ne pallon hajalle ja räjähdys säikytti kaikki linnut pois! Hahaa!

Pieniä, mutta pirullisia lintuja

 
Palasin munien kanssa  Salvadorin luokse. Hän kiitti munista, mutta ei voi antaa Mannyn lähteä koska tarvitsevat hänen hampaitaan että pääsevät DoDin tietoihin. Tämä aiheutti aikamoista juoksentelua, koska en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Lopulta kuitenkin löysin ratkaisun. Samassa pienessä kopissa mistä Salvador minut pelasti (Se on myös Glottiksen työhuone) löytyi masiina, josta sain jotain mönjää. Täytin Dominon hammassuojan mönjällä ja laitoin suojan suuhuni. Tadaa, muotti Mannyn hampaista! En ollut varma riittääkö tämä, mutta päätin palata Salvadorin ja Evan luo. Salvador ei ymmärtänyt, mutta kehotti kääntymään Evan puoleen. Eva sen sijaa heti ilahtui että tämän avulla voivat tehdä tekohampaat ja käyttää niitä päästäkseen käsiksi DoD:n tietoihin! Salvador kiitti Mannya ja johdatti hänet tunnelin kautta kivettyneen metsän reunalle. Samalla hän kertoi että Mercedes on varmasti matkalla Rubacavaan ja sinne siis kannattaa meidänkin suunnata.

Kivettyneen metsän reunalla