Ei ole helppoa olla pupu

Lauantai, 14.01.2017

Cornelius onnistui livahtamaan sisään Titanian linnaan ja piiloutui valtaistuinsalissa pilarin taakse. Suureksi yllätyksekseen hän näki itsensä! Joku röyhkimys on ottanut hänen hahmonsa ja mutisi jotain prinssin huijaamisesta. Eli hän on varmaan myös Corneliuksen nykyisen muodon aiheuttaja.

Cornelius meinasi hyökätä huijarin kimppuun, mutta hänen isänsä, kuningas Edmund, saapui paikalle ja vale-Cornelius kertoi kuninkaalle aikovansa jättää metsän naisen eli Velvetin. Edmund sanoi että hän rupeaa järjestämään liittoa Corneliuksen ja Odinin tyttären kanssa (Gwendolyn vai Griselda? En ole varma). Vale-Cornelius sanoi suostuvansa tähän jos saa Titanian kuningasperheen salaisen voiman. Edmund väitti ettei sellaista ole olemassakaan. Huijari ei näyttänyt uskovan, mutta lähti kuitenkin.

Kun Edmund jäi yksin, hän pohti että mistä huijari oli kuullut perheen salaisesta voimasta. Oikea Cornelius kuitenkin astui esiin ja yritti kertoa olevansa oikea Cornelius ja äskinen heppu vain huijari. Kuningas ei kuitenkaan uskonut (yllätys). Cornelius ei kuitenkaan luovuttanut ja kuningas alkoi epäröidä. Sitten hän huomasi miekan ja kauhistui. Cornelius kertoi saaneensa sen oudolta ääneltä Tuonelassa. Kuningas alkoi huutaa vartijoita ja ei enää uskonut sanaakaan mitä Cornelius oli sanonut. Cornelius pakeni vartijoita. Cornelius päätti suunnata metsään ja etsiä Velvetin ennen huijaria.

Metsässä oli tuttuja vihollisia eli varkaita ja nalleja. Pian löysin uuden Phozon Prismin, jolla opin Thundercloud. Kuten nimestä voi päätellä, se luo ukkospilven joka rankaisee välillä vihollisia.

Myöhemmin kohtasin ekan minipomon, lihansyöjäkasvin. Ei sekään kauaa edessäni ollut.

Hoitelin toisen välipomon (Manticore) ja suuntasin Trial taisteluun. Kylläpäs näitä nyt tulee! Ja kyseinen taistelu oli KAHTA Manticorea vastaan.

Trialin palkkioksi sain Phozon Prismin, Spiral Fallin (Isku ilmasta maahan, Cornelius tulee miekan kanssa kuin pora).

Tyhjensin loput huoneet ja sitten jatkoin pomolle. Siellähän se huijari olikin, jo odottamassa Corneliusta. Cornelius vaati saada tietää kuka tämä heppu on ja miksi teki tämän. Mokoma vaan hymyili ja kieltäytyi kertomasta.

Seuraavaksi huijari muuttui Velvetiksi, Corneliuksen kauhuksi. Hetken järkytyksen jälkeen Cornelius tajusi että eihän tämä voi olla oikea Velvet ja raivostui. Huijaria turpaan!

Kun olin hakannut huijarin kanveesiin (Taistelu oli identtinen Gwendolynin taisteluun Velvettiä vastaan), huijari paljasti oikean muotonsa. Nimekseen hän kertoi Ingway ja samalla paljasti olevansa Velvetin kaksoisveli. Cornelius halusi tietää miksi hän kirosi hänet ja heitti Tuonelaan. Tuonela tuli kuitenkin Ingwaylle yllätyksenä, ei hän siitä mitään tiedä. Mutta Pookaksi hän Corneliuksen muutti, koska ei voinut antaa rakasta siskoaan Corneliukselle. Ingway sanoi että Corneliuksella ei ole mitään keinoa muuttua takaisin ihmiseksi, hänen on pakko luopua Velvetin suhteen.

Cornelius ja Ingway kuulivat Velvetin lähestyvän ja Cornelius ei voinut antaa Velvetin nähdä häntä tälläisenä. Cornelius pakeni ja Velvet säikähti nähdessään veljensä maassa. Ingway vähätteli vammojaan ja käski Velvettiä unohtamaan. Seuraavaksi puheeksi tuli miten Cornelius ei ole enää tullut tapaamaan Velvettiä ja Ingway tietysti sanoi siskolleen että hän on vain mies muiden joukossa. Velvet oli kuitenkin varma että Corneliuksella on syynsä. Sitten Velvet pyysi Psypherketjunsa takaisin Ingwaylta. Ingway sanoi että Velvetin ei pitäisi riehua sen kansa vaan elää kaikessa rauhassa, mutta Velvet sanoi että se ei ole koskaan vaihtoehto heille.  Luku päättyi ja opin Streak Slashin (Miekan heilautus suoraan eteen).

Maanantai, 16.01.2017

Cornelius vaelti Titanian kaduilla kun hovivelho, Urzur, kutsui häntä. Hän väitti tunnistavansa loitsun joka Corneliuksen ylle on laskettu. Cornelius suhtautui velhoon epäilevästi, mutta Urzur vakuutti että tahtoo auttaa prinssiään. Mutta hänen voimat yksin eivät riitä purkamaan kirousta. Urzur kertoi lohikäärmeestä, Hindelistä, joka asuu lumisilla vuorilla. Tarinoiden mukaan Hindel on tavattoman viisas ja hän voisi kenties auttaa kirouksen purkamisessa. Tietysti lohikäärmeen tapaaminen on aika vaarallista touhua, mutta Cornelius oli valmis yrittämään.

Vuorilla oli tuttuja vihollisia Gwendolynin tarinasta eli lumimiehiä ja lumihiutaleita. Vastaan tuli myös Griffoneita, en yhtään muista tuliko näitä Gwendolynilla... Ekalta Griffonilta sain Phozon Prismin, Reverse Clawn. Siinä Cornelius loikkaa vihollisen yli ja sitten syöksyy miekka edeltä takaisin. Eli helppo tapa päästä vihollisen selän taakse.

Alueen eka välipomo oli varjoheppu, jonka nimi oli näköjään Bugbear.

Täälläkin oli Trial, ja vastassa oli sitten tietysti kaksi Bugbearia. Taistelu kesti hetken, mutta voittohan siitäkin tuli ja palkkio oli taas Miracle Fruit C.

Toinen välipomo oli myös tuttu eli se iso kiviukkeli, jota piti hakata hohtavaan nenään/sarveen.

Suuntasin kohti vuoren huippua, jossa Cornelius kutsui Hindeliä. Mutta Hindelin sijaan vastasi toinen lohari, Wagner. Wagner sanoi että Hindelin etsiminen on turhaa, kukaan ei häntä enää voi mistään löytää. Hän jatkoi että hänen ystävänsä Hindel oli kyllä viisas, mutta myös hyväuskoinen. Vaikka Wagner koetti varoittaa ihmisistä, Hindel jatkoi ihmisten elämiin sekaantumista ja siksi hän kohtasi ennenaikaisen kuoleman. Loharit eivät piittaa tavallista miekoista, mutta Psypherit taas ovat heillekkin kuolettavia.

Cornelius koetti selittää että hän ei tiedä mitään Hindelin kuolemasta, mutta Wagner käski hänet vaikenemaan. Ihmiset ovat vanginneet Belialin sielun, varastaneet lohikäärmeen munia ja nyt tappaneet Hindelin. Corneliuksen miekan näkeminen sai Wagnerin veren kiehumaan raivosta. Oivoi...

Wagnerin taistelutyyli jakautui kahteen osaan. Maassa ollessaan hän lähinnä käytti hampaitaan aseenaan (Eli toisin sanoen, koetti purra) sekä huitaisi kynsillään ja ilmassa taas teki syöksyjä ja hengitteli tulta. Vaikka Wagner onkin aika pelottava ilmestys, itse taistelu on hiukan harmittavan helppo. Iskut on helppo väistää ja Corneliuksella on helppo rangaista hitaita iskuja.

 Seuraavaksi sitten lennettiin Wagnerin selässä. Corneliuksella oli mahdollisuus tappaa Wagner, mutta ei ollut niin tehnyt. Vaikka säästetyksi tuleminen oli nöyryyttävää Wagnerille, hän kuitenkin sanoi nyt tietävänsä millainen mies Cornelius on. Hän myös vahvisti että Cornelius kärsii samasta kirouksesta mikä laskeutui Valentinen tuhosta selviytyneille. Wagnerin tietojen mukaan Pookat ovat ruvenneet kokoontumaan yhteen ja etsimään keinoa murtaa kirous. Joten Wagner toi Corneliuksen Valentinen raunioille, koska siellä on maanalla Pookien kylä. Wagner kuitenkin varoitti että he ovat nyt sujut eli jos he vielä kohtaavat, hän ei voi luvata armoa.

Kun Wagner oli lähtenyt, Cornelius tapasi toisen Pookan, Merilin. Meril kertoi että vain yksi asia voi vapauttaa Pookat kirouksesta ja se on Valentinen entiset kolikot. Jos ne kaikki löydetään, yksi toivomus täytetään. Luonnollisesti Pookat aikovat toivoa vapautusta kirouksesta. Kun he olivat höpisseet tarpeeksi, Meril johdatti Corneliuksen kylään. Ja samalla luku päättyi ja sain Phozon Prismin, Stun Enchantmentin (Nostaa todennäköisyyttä että Corneliuksen erikoisiskut pistävät viholliset pökerryksiin)

Prinssin uudet kuviot

Tiistai, 10.01.2017

Viimeksi veimme Gwendolynin tarinan päätökseen (Tällä erää, kyl me vielä hänet nähdään!) ja nyt siirrymme toiseen kirjaan, The Pooka Princeen.

Sankarimme, Titanian prinssi Cornelius, seisoi valtaistuinsalissa isänsä ja velhon kanssa. Kuningas pyysi ettei Cornelius taas menisi metsään, vaikka metsän nainen kuinka kiehtookin Corneliusta. Velho tosin huomautti että nuori prinssi vaan haluaa levittää siementään, jolloin Cornelius käski hänen vaieta.

Cornelius puhutteli isäänsä ja toisti että hänen tunteensa ovat todellisia. Kuningas kuitenkin sanoi että vastaavaa kävi kuninkaan veljelle, joka rakastui rahvaaseen ja entinen kuningas teki hänet perinnöttömäksi. Cornelius kuitenkin sanoi että metsän nainen ei ole mikä vaan rahvas, vaan prinsessa ilman valtakuntaa. Kuningas kuitenkin jatkoi että tietää toisen prinsessan, joka sopisi Corneliukselle paremmin. Mutta Cornelius ei välittänyt, hän sanoi olevansa vaikka valmis luopumaan kruunusta ja poistui isänsä pyynnöistä huolimatta. Velho rauhoitteli kuningasta ja sanoi että kyllä prinssi tulee järkiinsä. Kuulustiko muuten metsässä asuva prinsessa ilman valtakuntaa tutulta?

Seuraavaksi Cornelius heräsi jostain synkästä paikasta ja hän huomasi ettei ole enää ihminen vaan Pooka! No mutta kukapa meistä ei joskus heräisi tuntemattomasta paikasta pienenä pupuotuksena?

Tavallinen sunnuntaiaamu

Kun Cornelius oli selvinnyt järkytyksestä, hän rupesi miettimään että missä oikein on. Lopulta hän tuli siihen johtopäätökseen että olemme Tuonelassa (Selvyyden vuoksi, Corneliuksen ja muiden hahmojen tarinat tapahtuu samoihin aikoihin kuin Gwendolynin eli Odette on tässä vaiheessa vielä hengissä ja jos en ihan väärin muista, niin Corneliuksen tarinan alku tapahtuu jo ennen Griseldan kuolemaa taistelukentällä).

Ääni puhutteli Corneliusta ja sanoi että hän tuoksuu Titanian kuninkaalliselta. Cornelius esittäytyi äänelle ja kertoi tilanteestaan. Ääni ei kertonut kuka taas hän on, sanoi että Cornelius ei uskoisi kuitenkaan ja samalla kielsi lähestymästä. Hänen kehonsa on kuulema enää kasa matoja ja muuta saastaa, ihanata. Tyhjyydestä lensi sininen Psyphermiekka Corneliuksen eteen. Ääni kehotti ottamaan sen, Titanian prinssinä miekka on hänen velvollisuutensa. Miekka tulee vielä joskus todistamaan kuka tuo ääni oikein on. Ääni käski Corneliusta palaamaan kotiinsa, hänen kohtalonsa odottaa siellä. Ääni katosi ja Corneliuksella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä ulospääsyä.

Aaah, viimein pääsen pelaamaan Corneliuksella! Hän on oma suosikkini alkuperäisestä pelistä, hän iskee miekalla todella nopeaan ja hän osaa pyöriä miekkansa kera ilmassa kuin mikäkin sirkkeli. Todella näppärä hyökkäys, etenkin isoja vihollisia vastaan kun Cornelius jumittuu pyörimään viholliseen. Nähtäväksi jää onko tämä yhtä tehokasta kuin aluperäisessä

Pyörivä kuolema!

Ensimmäisen taistelun jälkeen näin kuinka Velvet (Kuinka moni arvasi että hän oli Corneliuksen prinsessa) luki kirjettä metsässä. Kirjeessä Cornelius pyysi että Velvet tulisi tapaamaan häntä heidän tavallisessa paikassaan, hänellä on tärkeää asiaa.

Takaisin Tuonelaan, jossa Cornelius kohtasi kruunupäisen kynttilänkantajan. Luuranko kertoi että täältä voi poistua vain jos saa luvan kuningattarelta. Hän lupasi ohjata Corneliuksen kuningatar Odetten luo jos Cornelius lupaa ottaa luurangon mukaansa kun poistuu Tuonelasta. No kauheasti ei ollut vaihtoehtoja, joten Cornelius suostui.

Aluetta tutkiessani löysin pian ensimmäisen Phozon Prismin, joka opetti Spiral Clawn (Cornelius syöksyy ilmassa kuin pyörivä tornado, tietysti miekka edeltä). Alueen eka välipomo oli Halja, joka kaatui aika nopsaan.

Alueella oli myös toinen välipomo, se sellainen lonkeropallero.

Tavalliset viholliset oli samoja luurankoja/kummituksia, joita Gwendolynille piestiin.

Cornelius pohti että tää hänen miekkansa täytyy olla maaginen ja Odette ilmestyikin paikalle sanomaan että sitä se kyllä on, röyhkeiden varkaiden valmistama miekka. Odette lupasi Corneliukselle rauhallisen kuoleman jos antaa miekan suosiolla hänelle. Cornelius esittäytyi ja selitti tilanteensa, mutta Odettea ei kiinnostanut. Ja kyllä, tappeluksihan se sitten meni.

Taistelu oli varsin helppo, ihan luonnollista että kirjan eka pomo ei ole kovin vaikea. Odette ei myöskään muuttunut hämikseksi tässä taistelussa ollenkaan.

Taistelun jälkeen Odette totesi että mene sitten, mutta ulkopuolella on Odinin valtakunta ja hänen valkyriaat nappaavat Corneliuksen varmasti. Hän myös huomautti että elävänä Tuonelaan joutuneet ovat syntisiä, joiden kohtalo on kohdata Odetten rangaistus. Cornelius kuitenkin sanoi ettei häntä lähetetty tänne rangaistukseksi, hän vielä todistaa että tämä kaikki on vain erehdystä. Luku päättyi ja sain palkkioksi Spark Boltin, joka ampuu sähköshokin joka laittaa viholliset pökerryksiin. Samalla sitten tuli ilmoitus että kuten Odette varoitti, Cornelius jäi nopeasti Odinin vangiksi.

Keskiviikko, 11.01.2017

Cornelius vietiin Odinin puheille ja Cornelius esittäytyi ja pyysi lupaa lähteä. Odin ei uskonut sanaakaan, hänen näkökulmastaan Cornelius on Tuonelasta karannut syntinen. Odin kuitenkin tunnisti Corneliuksen miekan, koska Ragnanival lahjoitti kyseisen miekan Titanian edelliselle kuninkaalle. Joten Odin tarjosi Corneliukselle tilaisuutta todistaa puhuvansa totta. Jos Cornelius noutaa Ragnanivalin mahtavimman soturin juomasarven Odinille, Cornelius on vapaa menemään. Hmm, soturi joka juo sarvesta... Kuulostaako tutulta?

Gwendolyn antoi Corneliuksen miekan takaisin ja varoitti että Brigan vihaa Pookia. Hän myös kertoi että muille sotilaille on annettu käsky hyökätä Corneliuksen kimppuun, Odin nimittäin tykkää antaa ihmisille mahdottomia tehtäviä. Hieno johtaja ja silleen...

Alueen viholliset oli tuttuja Ragnanivalin sotilaita ja eka välipomo oli kääpiöiden ilmalaiva. Alueelta löytyi myös Phozon Prism, joka opetti Whriling Bladen (Cornelius pyörii kuin hyrrä miekan kanssa).

Toisena välipomona oli Berserker, joka kaatui nopeasti. Ai että Corneliuksella on kiva pelata! ^^

Ennen kuin menin haastamaan Briganin, hoitelin myös Trial taistelun, jossa vastassa oli kaksi Berserkeriä. Ei kovin uhkaavaa, palkinnoksi sain Miracle Fruit C:n, joka nostaa kestoa 50 pisteellä. Sitten olin valmis jatkamaan Briganin luokse.

Brigan oli parhaillaan mässäilemässä, kun Cornelius syöksyi paikalle. Hän esittäytyi ja pyysi sarvea lainaksi. Ei liene yllätys että Brigan ei suostunut. Noh, väkisin sitten!

Brigan ei mahtanut minulle MITÄÄN, ketterästi vaihdoin puolta jatkuvasti ja hakkasin hänen apurinsa nurin ennen kuin he laittoivat uudet kilvet tilalle. Jotain kertoo että taistelun lopussa iskukomboni oli yli 300, 200 kohdalla sain jopa jonkun saavutuksen. Kuten kuvasta näkyy.

Taistelun jälkeen Cornelius palasi valtaistuinsaliin ja Odin onnitteli häntä. Nyt Cornelius kysyi että miksi he sanovat häntä "pookaksi", hän ei ole termiä ennen kuullut. Odin selitti että Pooka on nimitys näille pupuotuksille, jotka ovat muuttuneet voimakkaan kirouksen takia. Eli kaikki Pookat oli joskus ihmisiä ja edes Odin ei pysty tätä kirousta murtamaan. Odin kuitenkin piti lupauksensa ja käski Gwendolyniä saattamaan Corneliuksen Ragnanivalin rajalle.

Sain lisäyksen arkistoon, joka kertoi tarinan siitä miten Titanian entisen kuninkaan, Gallonin, aikaan Ragnanival lahjoitti Psyphermiekan Titanialle, liiton merkiksi. Gallonilla  pojista vanhempi kiintyi miekkaan ja Gallon lahjoitti sen hänelle. Mutta vanhempi prinssi vahingossa haavoitti isäänsä miekalla ja vaikka haava oli pelkkä pintanaarmu, kuningas raivostui. Tämä oli erityisen outoa, koska Gallon tunnettiin rauhallisena monarkkina. Nuorempi prinssi (Eli Corneliuksen isä) pyysi isäänsä rauhoittumaan, mutta Gallon muuttui vain kylmemmäksi vanhempaa poikaansa kohtaan. Lopulta hän hylkäsi verenperintönsä ja karkasi Titaniasta rakastajattarensa kanssa. Siitä asti miekkaa pidettiin kirottuna ja se haudattiin historiaan.

Luvun lopuksi sain Plasma Circlen, joka ympäröi Corneliuksen sähköpalleroilla.

Oswaldin tähden

Perjantai, 06.01.2017

Oswald oli lepäämässä, kun Gwendolyn kysyi Bromilta mitä hän tietää Oswaldin ja kuolleiden kuningattaren sopimuksesta. Oswald saapui paikalle ja kertoi itse että hänen isänsä myi hänet kuolleiden kuningattarelle ja korvauksena kuningatar nosti Oswaldin psypherin, Belderiverin,  voimaa. Mutta sen takia Haljat (Jotka ovat käytänössä kuin Kuolema) ovat jatkuvasti läsnä ja ne iskevät heti kun Oswaldin voimat hiipuvat. Haljat sentää pelkäävät Belderiveria, mutta ilman sitä Oswald on suojaton niitä vastaan.

Oswald kiitti Gwendolyniä pelastamisestaan, mutta kysyi miksi Gwendolyn ylipäätään saapui Tulen valtakuntaan. Gwendolyn kertoi olleensa huolissaan eikä voinut vain odottaa Oswaldin paluuta. Herkän hetken keskeytti yksi Odinin sotilaista, joka toi viestin Ragnanivalin tappiosta keijuja vastaan. Keijuja johtaa nyt uusi kuningatar ja nyt Cauldronin alue on keijujen alaisuudessa. Kaiken lisäksi Odin haavoittui vakavasti eikä voi taistella ja keijut saivat myös Titrelin käsiinsä. Oswald sai nyt tietää että Gwendolyn oli antanut sormuksen isälleen ja Odin oli käyttänyt häntä vain pelinappulana saadakseen Titrelin. Oswald poistui loukkaantuneena ja sotilas pyysi Gwendolynia palaamaan kotiin Ragnanivaliin. Gwendolyn pyysi sotilasta kertomaan isälleen että hän ei voi palata, mutta taistella hän voi.

Sininen lintu ilmaantui taas Gwendolynille ja koetti puhua hänelle järkeä, keijujen kimppuun hyökkääminen yksin on silkkaa itsemurhaa. Mutta Gwendolyn haluaa hakea Titrelin takaisin. Lintu kysyi tekeekö Gwendolyn tämän isänsä vai Oswaldin takia. Gwendolyn ei vastannut, mutta hiljaisuus oli riittävä vastaus. Kun lintu oli kadonnut, Gwendolyn pohti ettei ole koskaan ennen edes ajatellut että pelko jonkun toisen menettämisestä voisi olla näin vahva.

Ringfordin metsästä löysin ensimmäisen Baromettin siemenen josta kasvava kasvi tuottaa kaksi...lammasta! Ja lampaista saa kivasti purtavaa!

 Alueen ensimmäinen välipomo oli hassu pieni sieniukko, joka kesken taistelun valtavaksi muskelisieneksi ja lopuksi hoikaksi naissieneksi. Taistelu oli siis varsin hämmentävä!

Alueen viholliset olivat keijuja ja haltioita, jotka ovat varsin helppoja vastustajia. Sain alueelta Blizzard Phozon Prismin, joka aiheuttaa lumimyrskyn.

Myöhemmin löysin jotain mitä alkuperäisessä pelissä ei ollut, Trial taistelun. Siinä vastaani tuli KAKSI niitä Unicorn Knighteja (Taistelin yhtä vastaan pelin alussa) jotka molemmat oli aika korkealla tasolla (38, itse olin 37 kun taistelu alkoi). Taistelu oli pitkä ja tukala, mokomat kutsuivat välillä apua mutta voitin kuitenkin ja palkkioksi sain Miracle Fruit S:n, joka parantaa 5000 pistettä kestoa JA nostaa maksimikestoa 100 pistettä. Ei yhtään hullumpaa!

Jatkoin kohti alueen pomoa, joka oli keijujen palatsissa. Keijujen nuori kuningatar, jolla oli aseenaan iso varsijousi Psypher, otti Gwendolynin vastaansa ja halusi tietää mitä asiaa hänellä on. Gwendolyn polvistui ja pyysi Titreliä takaisin. Kuningatar kieltäytyi, se on osa sotasaalista ja nyt heidän. Kuningatar varoitti että jos Gwendolyn ei nyt poistu, hän saa maistaa Riblamin (Eli hänen Psypherinsä) voimaa. No miten luulette keskustelun päättyneen? Aika taistella keijujen kuningatarta, Mercedestä, vastaan. Ja kyllä, Mercedes on todella pöhkö nimi keijulle.

Mercedes ei taistele reilusti, hän kutsui vähän väliä keijuja ja haltioita avukseen. Mercedes itse ei ollut kovin kestävä, mutta hän tykkäsi lennellä ympäriinsä ja oli TODELLA vaarallista olla hänen edessään, koska Riblam ampui kuolemaa monessa muodossa. Oli valtavia ammuksia, laaseria jne. Taistelu oli silti aika helppo kunhan piti alaisten määrän vähissä.

Takaisin linnassa Oswald jätti Belderiverin maahan ja oli valmis heittämään hyvästinsä maailmalle Gwendolynin petoksen takia. Paikalle ilmestyi Halja, joka kysyi että mitäs nyt, henkes lähtee kohta. Viikate heilahti ja ruutu pimeni.

Gwendolyn piteli taas Titreliä ja kohta pooka Myris juoksi hänen luokseen kertomaan miten Oswaldin kävi. Sain sentään Phozon Prismin, Grid Smashin, joka luo paineaallon, joka vahingoittaa ja työntää vihollisia kauemmaksi.

Gwendolyn ei vaan voinut hyväksyä tapahtunutta, etenkin kun hänen petoksensa aiheutti tämän. Myris koetti puhua järkeä, Halja on vienyt Oswaldin Tuonelaan ja elävät eivät voi mennä sinne. Mutta Gwendolyn tietää että yksi elävä voi, nimittäin Odin.

Gwendolyn meni Odinin puheille, joka luuli että hän tuli tänne asti luovuttamaan Titrelin Odinille. Mutta sen sijaan Gwendolyn ilmoitti että ei voi luopua sormuksesta, sen sijaan hän haluaa tietoa kuinka päästä Tuonelaan. Odin hiukan pitkin hampain lupasi saattaa Gwendolynin Tuonelan rajalle sormusta vastaan. Mutta Gwendolyn pysyi lujana, sormuksen hän saa vasta kun Gwendolyn palaa Tuonelasta. Odinille ei jäänyt vaihtoehtoja.

Tuonelassa tarvitsin taikajuoma Shinea, joka valaisee pimeyttä ja myös paljastaa kummitukset. Useat viholliset täällä nimittäin ovat immuuneja iskuilleni paitsi Shinen tai kynttilänkantajan läheisyydessä. Se tekee tästä paikasta vähän rasittavan, kuten myös se että pienet luurankokalat, -linnut ja -koirat on varsin ärsyttäviä. Onneksi sentään kaapuihin pukeutuneet luurangot ottavat turpaan aina.

Kynttilänkantaja on vaaraton ja itseasiassa hyödyllinen

Alueen ensimmäinen välipomo oli iso lonkeropallo, joka oli pukeutunut vihreisiin kaapuihin. Se oli aika helppo otus, kutsui välillä maahan lonkeroita ja vastaavaa. Sain siltä auringonmuotoisen koristeen, se on varmaankin avain johonkin.

Löysin alueelta Phozon Prismin, Gungnirin, joka lävistää viholliset jumalan keihäällä. Kuulostaa kohtalaisen hyvältä!

Seuraava välipomo oli Halja, joka lähinnä heilutteli viikatettaan. Ei paljoa muuta sanottavaa.

Myös alueen Trial oli Haljaa vastaan, tämä oli tosin vähän ärsyttävämpi taistelu koska huone oli pimeä ja alueella oli muitakin vihollisia. Mutta taistelun jälkeen sain Phozon Prismin, Icereakerin. Se on passiivinen kyky, joka nostaa vahinkoa jäätyneisiin vihollisiin.

Pian olin kuolleiden kuningattaren, Odetten, edessä. Hän ei kauheasti ilahtunut että isänsä tavoin Gwendolyn tunkeutuu kuolleiden valtakuntaan. Gwendolyn pyysi Oswaldia takaisin, mutta Odette vain nauroi. Eikai hän nyt vapaaehtoisesti palvelijastaan luovu!

Muistelin että Odette oli aika inhottava pomo alkuperäisessä pelissä, mutta taistelu menikin varsin helposti. Ainakin alkuun. Odette ampui lampustaan sinisiä tulipalloja, kutsui maasta keihäitä ja välillä teleporttaili. Mutta kun hän oli ottanut tarpeeksi vahinkoa, hän paljasti todelliset karvansa ja muuttui puoliksi hämähäkiksi! Ja sitten hän alkoi imeä maasta itselleen lisää kestopisteitä. Nyt muistan miksi tämä oli inha taistelu... Onneksi kuitenkin Odette muuttui takaisin tavalliseen muotoonsa hieman myöhemmin, joskin hän oli kerennyt imeä kestoa sen verran paljon että taistelu pitkittyi. Lähellä kuolemaa hän muuttui uudelleen hämähäkiksi, mutta kerkesin tappaa mokoman ennen kuin alkoi imeä lisää kestoa.

Taistelun jälkeen Odette alkoi puhua miten kuilu elävien ja kuolleiden välillä on jatkossa entistä suurempi, koska jatkossa yksikään kuolevainen ei voi astua Tuonelaan. Hän käski Gwendolynin muistamaan tämän, koska se on hänen syytään ja Odette katosi maailmasta.

Koko Tuonela rupesi järisemään ja Gwendolyn syöksyi Oswaldin vierelle. Odin saapui samalla ja nappasi heidät molemmat mukaansa.

Odinin linnassa Odin sanoi että reitti Tuonelaan on nyt lopullisesti sulkeutunut, sinne ei enää pääse kukaan muuten kuin kuolemalla. Odin pyysi Gwendolynia pitämään lupauksensa ja ojentamaan Titrelin. Gwendolyn epäröi, sormus symboloi hänelle Oswaldin rakkautta. Gwendolyn sanoi sen olevan hänelle nyt kaikki kaikessa. Jos Odin vie sormuksen, hänestä ei jää mitään jäljelle. Hän antaa sormuksen samalla kun antaa henkensä.

Odin vähätteli Gwendolynin puheita, ainoa syy miksi Oswald ja Gwendolyn edes ovat yhdessä johtuu Odinin käskystä. Gwendolyn kuitenkin sanoi että hän on kauhuissaan ajatuksesta että menettäisi tämän illuusion eli rakkauden Oswaldia kohtaan.

Odin oli raivostua, mutta Oswald astui väliin ja Odin käänsi selkänsä. Gwendolynin päätökset pilaavat täysin hänen suunnitelmansa, mutta silti hän on voimaton koska Gwendolyn on hänen tyttärensä. Odin puhutteli Oswaldia ja sanoi että luottaa tyttärensä hänen käsiin.

Oswald ja Gwendolyn palasivat omaan linnaansa, jossa he vannoivat seisovansa toistensa rinnalla ja kun he syleilivät, sininen lintu Gwendolynin viereltä katosi. Samalla sain Phozon Prismin, Needle Stormin (Useita iskuja eteen, jotka aiheuttavat paineaaltoja).

Ja näin päättyi Gwendolyn tarina (mutta älkää huoliko, näemme hänet vielä!), seuraavalla kerralla astumme toisen sankarin saappaisiin. Mutta kenen? Se selviää sitten!