Demoni vastaan sankari

Torstai, 13.10.2016

Hurja joukkomme suuntasi kohti viimeisiä taisteluita ja saapuivat pian Overlordin linnaan, jonka Aurum oli pistänyt vähän uuteen järjestykseen. Demonipatsaat oli rikottu ja paikka oli äärimmäisen siisti ja valkoinen. Aurum itse ilmestyi paikalle ja oli todella yllättynyt siitä että Mao oli täällä eikä tuhoamassa ihmisten maailmaa. Sitten Aurum huomasikin että Maon pimeys ei ottanutkaan hänestä valtaa eli hänen suunnitelmansa epäonnistui. Ja Almaz oli myös hengissä, hänenhän olisi pitänyt kuolla kiroukseen! Aurum oli raivoissaan kun tajusi että Mao oli avannut sydämensä ja siitä tämä kaikki johtui.

Aurum jatkoi paasaamista siitä miten Berylin ja Sapphiren vaikutus on osasyy siihen että Mao on muuttunut eikä hänestä tullutkaan kylmää ja julmaa Overlordia. Aurum totesi että Mao ei ole edes tarpeeksi vahva että hän itse vaivautuisi Maoa tappamaan. Joten Aurum poistui ja jätti Maon ja muut alaistensa tapettaviksi.

Vastassa meillä oli sitten lohareita, barbaareita ja muuta sakkia. Viholliset käyttivät paljon Magichangea (Loharit muuttuivat barbaarien kirveiksi jne), mutta taistelu oli silti helppo koska olen vaan niin perkeleen vahva.

Taistelun jälkeen örkit tulivat taas paikalle, uhaten räjäyttää pommille meidät kaikki taivaan tuuliin. Mao syöksyi pommin päälle, suojellen muita. Mao selitti että hän suojeli palvelijoitaan koska heidän henkensä kuuluu hänelle. Tällä oli niin voimakas vaikutus örkkeihin, että heidän aivopesunsa peruuntui! Paikalle ilmestyi joukko lisää aivopestyjä opiskelijoita, mutta örkit sanoivat että he hoitavat kyllä tämän, Mao ja muut menköön edeltä. Mao ei oikein uskonut että örkit pärjäävät mutta hepä kutuivat vähän lisää sukua paikalle ja örkkejä ilmestyi hurjasti lisää. Joukossa on voimaa!

Seuraavaksi Mao aisti jonkun läsnäolon ja sehän oli yksi Diez Gentlemenin jäsen, Prinny Mask. Hän oli se kuka sisusti Maon kodin uudelleen. Kamala rikos, turpaan vaan!

Prinny Mask seisoi voimistavalla alueella muutaman loharin kaa ja muualla oli Dark Knighteja ja Idoleita. Ja he vartioivat geopalikoita, jotka piti tuhota että edes pääsemme lähestymään Prinny Maskia. Tuttuun tapaan etenin rauhallisesti, hoidellen viholliset muutama kerrallaan. Kun reitti oli selvä, etenin ihan kentän perälle, missä oli geopalikka joka antoi voimistusta Prinny Maskille. Tuhosin sen ja sitten Mirabelle ja Mao hoitivat kahdestaan Prinny Maskin. Loput rynnistivät tappamaan valkoiset loharit.

Taistelun jälkeen Prinny Mask karkasi paikalta, mutta tilalle tuli kolme muuta Diez Gentlemenin jäsentä. Kovasti uhosivat miten emme voisi heitä voittaa, mutta sitten paikalle tuli ystävämme Master Big Star! Hän ehdotti Maolle sotakirveen hautaamista ja Mao ei vastustanut. Big Star myhäili miten Mao on selvästi kasvanut johtaja sitten viime näkemän. Myös Salvatore tuli paikalle ja ilmoitti jättävänsä Diez Gentlemenit eli hänkin on nyt meidän puolella! Sitten viel se koulun hallituksen presidentti (Jolta pelastimme Berylin kauan sitten) saapui sekä Gold Knuckle. Diez Gentlemenin heput päättivät paeta paikalta ja ilmoittaa tilanteesta Aurumille. Olisikohan seuraavaksi viimeinen taistelu?

Joukkomme saapui paikkaan, missä oli Netherworldin hallitsijan valtaistuin (Joka on kyl ihan liian pieni Maon isälle). Aurum ilmestyi paikalle Diez Gentlemenin kolmen jäsenen kera. Aurum höpisi taas miten Mao ei ole vahvin ja kertoi sitten miten kun hän oli voittanut Maon isän, Mao oli syöksynyt paikalle äärimmäisen raivon vallassa ja tämä voima oli tehnyt Aurumiin vaikutuksen. Siksi hän rupesi kasvattamaan Maoa mahdollisimman vahvaksi, jotta hän pääsisi taistelemaan vielä Maon isääkin vahvempaa Overlordia vastaan. Eli Aurum on vaan omaa voimaansa rakastava paskiainen, joka tahtoo otella mahdollisimman vahvoja vastustajia vastaan. Ei kovin kummoinen sankari kun on tuollainen motiivi! Sitten Aurum pölisi miten sankari tarvitsee pahan olemassaolon. Rauhan aikaan sankarit ovat vain tavallisia ihmisiä ja sekös Aurumia kyrsii. Mao käski mokoman olla hiljaa, ei hän ole mikään sankari vaan hullu jolla on vääristynyt käsitys oikeudesta. Ja niin alkoi taistelu!

Vastassa meillä oli tietysti Aurum sekä hänen kolme apulaistaan (Beyond X, Gorillian ja Shyrone). Areena oli todella pieni että tässä ei nyt taktikoisa vaan hakataan täysillä! Tämä taistelu oli kuitenkin melko tukala, koska kaikki 4 vihollista iski todella kovaa ja kestivät iskua aika paljon. Mao kuoli jo ekalla vuorolla, koska Beyond X:n Giga Fire oli hirvittävä. Ja Aurum pystyi tappamaan vuorossa parikin heppua erikoisiskullaan, mutta onneksi tuhlasi pari vuoroa oudosti vain iskemällä normaalisti. Minulla kävi myös pari kertaa tuuri kun osuin Gorillianiin ja Shyroneen vaikka osumaprosentti pyöri vain 50 tietämillä. Eli ekalla meni, jee!

Mutta taistelun jälkeen Aurum vain ilmestyi takaisin. Hän ihan huomautti miten viimeisellä pomolla on aina useampi muoto. Aurum pilkkasi Maoa, Overlord kuoli suojellen häntä. Mao ei tätä aiemmin tiennyt, Aurum kertoi että Overlord ei ollut käyttänyt vahvinta hyökkäystään kun taisteli Aurumia vastaan, koska pelkäsi sen vahingoittavan Maoa joka oli lähistöllä. Aurum jatkoi pilkkaa miten Overlord oli säälittävä demoni koska suojeli poikaansa. Champloo keskeytti ja sanoi että demonien pahuus on vain liioiteltu vale, koska oikeasti demonit haluavat vain elää huolettomasti ilman ihmisiä ja sehän onnisuu parhaiten kun ihmiset luulee että Netherworldiin ei kenenkään kannata mennä koska henkihän siellä menee. Tämä taas raivosutti Aurumia lisää, maailma tarvitsee kaaosta ja tuhoa. Jälleen pahuus Maon sydämessä koetti ottaa vallan, mutta Beryl ja muut syöksyivät hänen luokseen rauhoittaakseen hänet.

Kun Mao palasi järkiinsä, Aurum jatkoi miten hän heitti hukkaan viimeisen mahdollisuuden todelliseen voimaan. Mutta Mao ei tarvitse mitään sellaista. Uusi voima loisti hänestä ja se on...ysätvyys ja rakkaus! (Ei vois kovin paljon kliseisempää ollakkaan, mut ei nyt puututa siihen!) Aurum nauroi ja sanoi että nyt videään tää loppuun. Mutta antaa meidän ensin parantaa ja tallentaa, nähdään seuraavalla alueella. Varsin ystävällistä!

Seuraavassa huoneessa Aurum jo odottikin meitä ja otti todellisen muotonsa. Tässä muodossa hän käytti hyväkseen voittamiensa pahisten voimia, jotka oli ottanut omaan kehoonsa. Hiukan lisää pölinää siitä mitä on olla sankari ja taistelu alkoi!

Vastassa oli sekä Aurum että hänen 4 kaaos sotilastaan. Järkeilin että apurit kannattaa hoitaa ensin, sitten voi keskittyä isoon pahikseen. Sain heidät hoideltua ensimmäisen vuoron aikana ja kun Aurumin vuoro koitti, hän vain iski miekallaan Angelaa. Hienosti aloitettu. Toisella vuorollaan hän sitten Giga Icella tappoi Dariuksen. Itse hyökkäsin vain parilla hahmolla per vuoro ja pidin hahmoni kaukana toisistaan. Pian aloin ihmetellä miksi jotku iskut tekivät 0 vahinkoa häneen, kunnes keksin että joka toinen vuoro hän on immuuni taioille ja joka toinen fyysisille iskuille. Aika kieroa! Taistelu olikin sitten helppo (Kunhan piti mielessä mitä iskuja käyttää), koska Aurum lähinnä vain iski miekallaan vuorollaan ja se ei paljoa sattutanut ketään.

Taistelun jälkeen Aurum ei voinut ymmärtää miksi hän hävisi. Sitten hän kertoi miten hän on aina ollut sankari, mutta ei koskaan saanut kuolla sankarina. Hänen piti aina vain jatkaa vahvempien ja vahvempien vihollisten tappamista. Ja lopulta pelkäsi että hänet vain unohdettaisiin. Lopulta Aurum pyysi että Mao löisi hänet lopullisesti maahan. Mutta Mao totesi että ei käy, hän pitää Aurumin omana koekaniininaan!

Enää on jäljellä päästää Maon isä lopulliseen lepoon, mutta se onkin jo tapahtumassa. Almaz epäili että hän oli oikeasti huolissaan Maosta ja siksi ei pystynyt lopullisesti lähtemään. Mao väitti että voi olla, varmati kantaa kaunaa. Mutta sitten Overlordin ääni itse sanoi kuinka vahva Maosta on tullut ja kuinka helpottunut hän nyt on. Ja hän voi nyt jättää Evil Academyn hänelle. Mao lupasi tulla vielä mahtavammaksi Overlordiksi kuin hänen isänsä oli. Ja näihin sanoihin päättyi Disgaea 3 - Absence of Justice!

Ja olipas se aikamoinen peli. Ehdotonta Nippon Ichin laatua! Pelimekaanisesti aika tuttua aiemmista sarjan peleistä, mutta ne pienetkin uudistukset (Kuten Magichange ja Evilityt) olivat aika mukavia. Tarina ja hahmot olivat kanssa ihan mielenkiintoisia, joskin mielestäni Mao ei päähahmona ollut yhtä hyvä kuin ensimmäisen Disgaean Laharl. Mutta sitten Sapphire ja Almaz olivatkin varsin mainioita. Ja toisaalta loppua kohden Mao paljastui ihan sympaattiseksi tyypiksi Huumori oli tietysti vahvasti mukana (Kuten tässä sarjassa pitääkin!) ja useamman kerran hihittelin dialogille. Mitäpä tässä voi muuta sanoa, Disgaea 3 on juuri sitä mitä siltä odotin!

En vielä tiedä mitä (Tai milloin) seuraavaksi blogiin pelailen, mutta ajan kanssa sekin selviää. Ensi kertaan siis! Mutta loppuun vielä kuva kertomaan mitä Almazille ja Sapphirelle kuuluu!

Loppu lähestyy

Maanantai, 10.10.2016

Suuntasimme Prinnyn luoksen, joka korvasi Geoffreyn portaalin vartijana. Sitten olimmekin jo matkalla kohti maata ja matkalla Almaz ja muut kyselivät miksi Mao niin kovasti vihaa Aurumia. Sapphire uhkaili Maoa moottorisahalla, joten Mao päätti kertoa. Hän haluaa kostaa isänsä puolesta. 200 vuotta sitten Aurum tuli päihittämään Maon isää. Aurum oli luvannut että vain hiukan kurmottaa Overlordia (Tämä siis tapahtui silloin kun Maon pelikonsoli oli juuri mennyt rikki), mutta hän rikkoi lupauksensa. Eli kaiken tämän aikaa Overlord on ollut kuollut ja Overlord jonka näimme ekassa luvussa (Tai no, Overlordin käsi) oli vain kummitus joka ei voi edes kuolla kokonaan. Ja syy tähän on (Ainakin Maon mukaan) että hän kantaa edelleen kaunaa Maoa kohtaan. Almaz ja Sapphire ihmettelivät kuitenkin miksi Aurum ei hoidellut meitä kaikkia viime luvun lopussa. Sitten näimme lyhyen pätkän mitä tarkalleen tapahtui silloin. Aurum vain totesi että vielä ei ole aika taistella Maon kanssa ja poistui.

Kuitenkin, seuraavassa taistelussa meillä oli vastassa joukko sinisiä demoneita, jotka seisoivat paneeleilla jotka vahvistivat heitä hurjasta. Ja kaukaisuudessa oli palikat, pitää varmaan viskoa tuonne joku nopeasti. Pian kuitenkin selvisi että nämä mörrit iskivät VAIN suoraan eteensä muutaman ruudun verran eli piti vain tarkistaa että pysähtyi ruutuun johon kukaan ei osunut. Mao nimittäin kuoli matkalla kun olin dorka, joten Almaz tuhosi vahvistan palikan ja heitti tilalle Deathblow-palikan jonka ansiosta paneeleilla seisovat kuolevat ekasta osumasta. Sitten olikin helppo hoidella nämä mokomat pois, eivät nimittäin tajunneet lähteä liikkeelle ennen kuin monet heistä oli jo tapettu.

Taistelun jälkeen Almaz voi vähän huonosti, mutta vakuutti kyllä Sapphirelle että on kunnossa. Kuitenkin Almaz sanoi Maolle että jos nyt sattuisi käymään hupsusti ja hän kuolisi, niin hän luottaa että Mao pitää huolta Sapphiresta. Mao oli aika järkyttynyt, hän on menossa vangitsemaan ihmisiä ja silti Almaz, ihminen, sanoo luottavansa häneen. Eipä Almazilla ole paljoa vaihtoehtoja, hän on jo lähellä muuttua kokonaan demoniksi... Näimme myös miten Salvatore varjoista seurasi Maon joukkoa ja Champloo meni hiukan juttelemaan hänen kanssaan. Champloo mainitsi että halutessaan Salvatore olisi voinut voittaa Maon viime kerralla ja että kuten hän, myöskään Champloo ei ole vielä näyttänyt kaikkia voimiaan.

Seuraavassa taistelussa joukko viikatemiehiä seisoi korkean geopalikka seinän päällä ja saivat hurjasti vahvistusta. Miun pitää selvästi kiertää pari loharin kautta seinän toiselle puolelle ja heittää sieltä palikka tuhotakseni seinän. Mao, Almaz ja Setsuna hoitivat tämän tehtävän. Loput hoitelivat viikatemiesten jäänteet ja muutaman loharin jotka olivat seinän takana piilossa.

Mao alkoi olla kärsimätön, emme ole vieläkään ihmisten maailmassa. Beryl ja muut kysyivät että onko Mao oikeasti vihainen ihmisille ja Aurumille vai itselleen? Hänhän se kertoi Aurumille isänsä heikkouden. Ja siksi hän haluaa itse päästää isänsä lopulliseen lepoon, hyvityksenä siitä että hänen takiaan hänen isänsä on kummitus. Mao intti ettei ole siitä kyse tässä, mutta ei kyl kovin uskottavasti.

Taistelussa meillä oli vastassa sammakko-otuksia ja meidän piti käyttää teleporttipaneeleja, jotta pääsimme niiden luoksen. Melko suoraviivaista.

Taistelun jälkeen Sapphire huomasi oudon läikän Almazin kädessä. Se oli jonkinlainen myrkytyksestä johtuva kirous siitä nallekarhusta aiemmin ja Champloon mukaan sitä ei voi parantaa. Almaz tietää ettei hänellä ole paljoa aikaa, mutta väitti kuitenkin muille että ihan vaan muutos demoniksi tätä aiheuttaa. Pitää siis vaan saada Mao avaamaan sydämensä niin kaikki menee hyvin. Muut uskoivat, mutta Champloo tiesi totuuden. Hän ei voinut kuin ihailla Almazin tahtoa kantaa taakkaansa yksin.

Seuraavassa taistelussa (Olen käytänyt tätä lausetta paljon...) oli Wood Golemeita, muutama kukkaheppu ja uusi vihollinen, tulidemoni Ifrit. Melkein kaikki vihut seivoivat palikoilla jotka nostivat heidän tasoa joka vuoro kun taas keskellä kenttää oli reitti palikoista, jotka nostivat liikkuvuutta. Eli etene nopeasti ennen kuin vihut kasvaa liikaa. Tämä taistelu oli itseasiassa aika hauska, Wood Golemit löivät aika lujaa kun niiden taso kasvoi ja Ifrit oli jo päälle 80 kun saavutin sen. Harmi vaan että se oli todella heikko jäälle ja Maolle on Giga Ice ja Angelalla Mega Ice... Raukka ei päässyt edes iskemään minua.

Seuraava kenttä olikin sitten taas näitä "Täällä kannattaa treenata" kenttiä ja se on hyvä, nämä helpottavat elämää. Kuitenkin, muutama vihollinen ja paaaaljon geoefektejä jotka antaa lisää kokemusta ja manaa (Muttei rahaa...) sekä heikentää vihollista mutta samalla myös tekee vahinkoa miun omiin heppuihin eli kenttä kannattaa vetää nopsaan. Onneksi se ei tehnyt minun tiimille edes tiukkaa.

Seuraavaksi saavuimme portaalipyörrejutulle, joka johtaa ihmisten maailmaan. Mao alkoi vaahdota siitä miten pian sataa verta jne jne kunnes se outo musta energia alkoi taas ympäröidä häntä.

Beryl syöksyi Maoon kiinni, valmiina vaikka kuolemaan ennemmin kuin antaa Maon vaipua pimeyteen. Musta energia katosi ja Mao palasi järkiinsä. Beryl ja muut selittivät että Mao on vihainen Aurumille, viattomien ihmisten tappaminen ei ole todellinen kosto vaan pelkkä keino paeta oikeaa vihollista. Mao ei kuunnellut, mutta sitten Almaz taisi osua naulan kantaan. Kaikki viha ja raivo hänen sisässään pitää sisällä oikeasti surua hänen isänsä kuoleman takia. Mao ei ole enää yksin, hän voi kertoa ja puhua surustaan ystävilleen. Almaz myös kertoi että ennen vihasi demoneita koska luuli heidän kaikkien olevan pahoja ja läpimätiä (Kuten myös Sapphire) mutta hän on Netherworldissa ollessaan huomannut ettei asiat ole niin yksinkertaisia.

Almaz kertoi luottavansa Maoon, ystäväänsä, joka luonnollisesti oli taas vähän epäilevä mutta sitten kipu Almazin kädessä kasvoi. Kirous voimistuu ja Almazin aika on loppumassa. Viimeisillä voimillaan Almaz kertoi että hän on aina tiennyt että Mao tarvitsee apua. Ja sankari tarjoaa aina auttavan kätensä, mutta enemmän kuin sankari Almaz halusi olla Maon ystävä. Ja sitten Almaz kaatui kuolleena maahan.

Mao ei voinut ymmärtää, Almaz oli kuollut häntä auttaessaan. Sitten Maon pimeä puoli manifestoitui heidän eteensä. Tämä Dark Mao selitti että hän tuli esiin koska Mao haluaa voimaa ja demonille viha ja pahuus on voimaa. Ja nyt Dark Mao on valmis ottamaan Maon kehon haltuunsa. No eihän sellainen käy laatuun!

Tässä taistelussa meillä oli vastassa Dark Mao, yksi Ifrit, lohareita ja viikatemiehiä voimistavilla paneeleilla. Ja luonnollisesti Almaz ei ole käytettävissä. Viskoin Maon, Horacen ja Faustin kohti geopalikoita, muut odottelivat. Sitten kiersin Dark Maoa kohti kolmikolle, Faust ja Mao kuolivat sitten siinä mut Horace hoiteli Dark Maon. Sitten toin loputkin joukoista taisteluun ja hoitelin viikatemiehet.

Taistelun jälkeen Champloo totesi että joku on kasvattanut tarkoituksella vihaa Maon sisällä. Ei tarvitse olla nero tajutakseen että se oli Geoffrey/Aurum. Dark Mao sanoi että bingo, mutta jotenkin Mao ei ikinä antanut täysin vihalle valtaa. Dark Mao palasi Maon sisään, varoittaen että hän on aina Maon sisässä.

Jengi jatkoi Almazin suremista, Sapphire ei edelleen voinut itkeä vaikka suru oli musertava ja Mao mutisi että Almaz ei pitänyt lupaustaan olla hänen palvelijansa ikuisesti. Mutta samalla Mao kirosi tunnetta sisässään, jonka Almazin kuolema aiheutti. Mao komensi palvelijaansa nousemaan, ei olla annettu lupaa kuolla!

Almaz heräsi jonkinlaisessa välitilassa, jossa Maon todellinen sydän kiitti häntä. Almazin ansiosta Mao oli avannut sydäntään luottamiselle ja ystävyydelle (Ohimennen sanoen, tän pelin ääninäyttely on varsin mainio ja soundtrack uskomaton. Tekee tälläisistä kohtauksista oikeasti uskottavia). Almaz luuli tämän olevan unta, mutta todellinen Mao kiitti häntä ja antoi tittelin takaisin.

Ja Almaz heräsi henkiin! En kauheasti välitä missään tälläisestä juonenkäänteestä, mutta hyväksytään tällä kertaa, koska en halua menettää Almazia tiimistäni! Kuitenkin, viimeinkin Sapphire pystyi itkemään, mutta onnesta. Beryl ja Sapphire huomasivat että Almaz on palautunut kokonaan ihmiseksi. Eli Mao todella avasi sydämensä, kaikki tajusivat tämän. Mao koetti kieltää kaiken, mut eihän se toiminut. Mao avasi sydämensä ja Almaz on nyt aito sankari, tähän loppui luku 7!

Ja sitten alkoikin viimeinen luku, tavoitteena mätkiä turpaan Aurumia ja Mao tunsi sydämessään että hän odottaa meitä Overlordin linnassa. Sinne siis seuraavalla kerralla!

Paljastuksia

Maanantai, 03.10.2016

Parin pitkän koulutussession (Jotka tapahtui viikonlopun aikana) olin valmis jatkamaan tarinaa!  Mao, Almaz ja Sapphire pääsivät helpolla, koska uniikeilla hahmoilla ei ole muita hahmoluokan tasoja eli heitä ei tarvinnut tiputtaa takaisin tasolle 1 (Joskin jos haluaa maksimoida hahmojen potentiaalin, niin silloin se on tarpeen). Kaikki muut kokivat ainakin yhden reinkarnaation. Lazarus on nyt Champ of Fighters, Horace Steel Knight, Angela Dark Knight, Setsuna Priest ja Faust Martyr. Ja kuten aiemmin sanoin, tiimissäni oli vielä tilaa kahdelle joten uusina tulokkaina ovat hirviöt Darius ja Mirabelle! Darius on Hell Hound eli sellainen sarvekas koira, joka on varsin nopea (Eli liikkuu pitkälle) ja iskee melko kovaa. Hän myös pystyy muuttumaan miekaksi Magichangella eli Mao tai Almaz hyötyy tästä. Mirabelle taas on Succubus (Joskin nykyinen hahmoluokan tason nimi on Lilim), joka hallitsee niin fyysistä kuin maagista taistelua ja hän voi muuttua keihääksi. Käytin myös paljon manaa uusiin iskuihin ja vanhojen vahvistamiseen plus Maolla pidin huolta että kaupassa on taas aika paljon kalliimpaa tavaraa. Jopa niin kallista ettei minulla ollut varaa päivittää kaikkien varusteita! Mutta uskoisin että hetkeen meillä ei ole nyt ongelmia. Hahmojen tasot ovat nyt 50-60 välillä.

Tiimi valmiina toimintaan!

Kuitenkin, suuntasin taas Maon sydämeen. Siellä Almaz kysyi Sapphirelta että kuinka hän muistaa Almazin. Sapphire tunnusti ettei varsinaisesti ole koskaan häntä tavannut, mutta pian kuningattaren hautajaisten jälkeen hän vaelteli linnassa ja sattui kuulemaan miten vartiotuvasta kuului väittelyä. Siellä Almaz puolusti että vaikka Sapphire ei itkenyt hautajaisissa, hän suree silti omalla tavallaan. Almaz oli huomannut että Sapphiren hiuksista oli leikattu pieni pala pois. Sapphire oli laittanut ne äitinsä arkkuun. Kuningattarella kun oli tapana aina kehua Sapphiren hiuksia.

Pian ilmestyi pari lentävää petoa (Valkoisia lohareita), jotka kuvastavat Maon alitajuntaa. Champloo huomasi että he tuntuvat pelkäävän jotain, mutta Maoa ei kiinnostanut. Vedetään vaan niitä turpaan niin Mao vahvistuu!

Taistelussa oli sitten vastassa joukko näitä White Dragoneita, jotka seisoivat palikoilla jotka parantivat heitä plus nostivat heidän tasoa joka vuoro. Kentän jippo on selvästi tuhota nämä palikkatornit. Ja se olikin ainoa asia mitä tarvitsi oikeastaan tehdä, White Dragonit kuolivat melkein jo tiputukseen. Jonkun piti vaan aina mennä ja viimeistellä heidät.

Taistelun jälkeen Mao koki olevansa hiukan vahvempi, mutta ei vielä tarpeeksi. Pitää etsiä lisää alitajuntamörrejä. Sapphire löysi maasta sarjakuvan, joka laukaisi seuraavan muiston. Siinä näkyi kuinka joku saapui Overlordin linnaan. Joku, jonka Mao tunnisti. Ilmeisesti sankari (jota Mao fanittaa) joka tuli voittamaan Overlordin. Mao oli todella iloinen ja kertoi kuinka sitten kun hän on Overlord, hän tarvitsee tämän hepun vastustajakseen. Mutta ennen sitä, Mao halusi kuitenkin nimikirjoituksen. Myönnän, naurahdin tässä kohtaa! Sankari suostui tähän, mutta sanoi että kun hän on voittanut Maon isän, hän viimein lopettaa sankarin hommat. Mao päätti auttaa sankaria ja kertoi isänsä heikkoudet. Mutta vastapalvelukseksi hän kuiskasi jotain sankarille. Sankari sanoi että asia selvä, hän ei petä lupaustaan Maolle. Kun muisto päättyi, Beryl kysyi kuka tuo sankari oli. Mao ei muista, tämä muisto liittyy hänen alitajuntaan. Almazilla oli veikkaus, mutta ei ollut varma. Ja Champloo mietiskeli että tuo mies oli se jonka takia Mao on sellainen kuin nyt on.

Seuraavaksi joukkomme saapui salaiseen kylään Maon sydämessä, johon alitajunnanmörrit kokoontuvat.

Taistelussa meillä oli vastassa muutama viikatemies, jotka seisoivat torneissa, jotka antoivat heille kuolemattomuuden. Eli pitää taas heitellä palikoita, jotta saadaan mokomat alas. Varsin simppeli taistelu siis, vaikka viikatemiehet taikoja torneistaan heittelivätkin.

Taistelun jälkeen Mao tunsi voiman sisimässään kasvavan. Kun kaikki kehuivat häntä, Mao kommentoi että Berylin omistautuminen pahiksena olemiselle on suorastaan hiukan ihailtavaa. Beryl ja Sapphire huomasivat tämän ja pohtivat että kenties alitajunnan tuhoaminen on muuttanut Maoa vähän rehellisemmäksi ja avoimemmaksi? Almaz pessimistinä oli hiukan epäilevä.

Suuntasimme siis taas Maon sydämen holviin, mutta siellä olikin jo joku. Almaz tunnisti hänet välittömästi, sehän on sankari Aurum! Aurum vaan toisteli että missä on vahvin Overlord. Mao alkoi ärsyyntyä Aurumin toisteluun, mutta sitten Aurum väitti että vahvin Overlord on Mao ja kävi päälle!

Sankari Sir Auron

Taistelussa vastassa meillä oli tietysti itse Aurum ja hänelle 4 avustajaa. Ei mitään jippoja tai geoefektejä. Avustajat olivat melko vaarattomia, mutta Aurum itse oli aika pelottava. Giga Star teki hurjaa vahinkoa ja Almaz tipahti jo ekalla vuorolla. Keskitin sitten kaiken voiman Aurumiin ja sain hänet nurin. Loput taistelusta menikin varsin helposti.

Taistelun jälkeen muut olivat vaikuttuneita siitä kuinka vanha Mao nyt on, mutta Aurum ilmestyi takaisin. Sapphire mietti että Aurum on varmaan sidottu Maon sydämeen, vähän miten Mao ei voinut isäänsäkään tuhota kokonaan sydämestään. Mutta vaikka Aurum tuli takaisin, hän ei enää halunnut taistella. Nyt hän puhui miten vahvinta Overlordia ei enää ole ja ei tiedä mitä tehdä. Mao suuttui jotenkin tyhjästä ja sanoi miten sankareiden lupaukset ystävyydestä ja muusta on vain valetta. Champloo ja muut miettivät miksi Aurumin näkeminen yhtäkkiä kovetti Maon sydämen, joka oli juuri avautumassa. Almaz oli sitä mieltä että tämä Aurum ei ollut oikea Aurum, mutta kenties Maolla on tälläinen muisto/mielikuva hänestä?

Kuitenkin, Geoffrey oli saanut selvitettyä missä vanhemmat opiskelijat majailevat eli suuntaamme sinne seuraavaksi.


Torstai, 06.10.2016

Suuntasin siis seuraavaan taisteluun ja jälleen meillä oli vastassa ne kolme örkkiä. Heillä oli mukanaan vähän vaikka mitä vihollisia. Taistelukentällä taas oli keltaisilla paneeleilla minun hahmojen vahvistus plus ylimääräisiä vastaiskuja per vuoro ja vihreillä oli vihollisen heikennys ja vahvistus, joka oli vähän outoa. Syy selvisi kun ensimmäisen vuoron jälkeen huomasin että geopalikat liikkuivat, muuttaen mitkä efektit oli milläkin paneelilla. Ovelaa!

Kun taistelu oli ohi, Beryl ja muut koettivat kumota örkeiltä aivopesun. Mutta mokomat karkasivat paikalta, Mao taas vaan katsoi vierestä koska ei häntä örkit kiinnosta. Almaz koetti saada Maon ymmärtämään rooliaan luokan johtajana, mutta turhaan.

Seuraavassa taistelussa vastassa oli lohikäärmeiden luurankoja, shamaaneja ja muutama varas. Siellä oli myös uusi geoefekti, Bye bye. Testasin mitä se tekee ja se oli virhe. Koska jos hahmo seisoo sellaisella paneelilla, hän räjähtää vuoron lopuksi! Okei, niillä ei saa seisoa... Mutta kun niitä osasi varoa ja paikansi geopalikat, kenttä oli varsin simppeli.

Taistelun jälkeen löytyi nallekarhu, jossa oli viesti, jonka mukaan sen saa vapaasti ottaa. Haiskahtaa ansalta! Harmi että Sapphire ei voinut vastustaa sen söpöyttä. Mutta kun Sapphire nosti sen, se alkoi hehkua. Almaz syöksyi paikalle ja tönäisi Sapphiren turvaan ja otti itse nallesta tulevan iskun vastaan. Sapphire pyysi anteeksi, mutta Almaz vain totesi että teki vain mitä sankarin piti tehdä.

Seuraavassa taistelussa oli joukko maageja ja jousinaisia, jotka seisoivat korkeissa torneissa. Tornit olivat lähinnä geopalikoita ja puolet maageista saivat Mighty Enemy boostin, joka vahvistaa aika roimasti. Mutta oli helppo aiheuttaa ketjureaktio, joka tuhosi kaikki Mighty Enemy palikat, sitten taistelu oli aika nopea.

Matkalla seuraavaan taistoon Almaz yski vähän ja Sapphire huolestui, kenties Almaz sai tulehduksen tai jotain siitä nallekarhuansasta. Almaz kuitenkin vakuutti olevansa kunnossa eikä tarvitse lepoa tai mitään. Mao totesi että oli Almaz kunnossa tai ei, sillä ei ole väliä koska hän on itse tarpeeksi vahva Salvatorelle. Salvatore astui esiin ja huomioi kuinka Mao on vahvistunut, muuten hän ei olisi voinut aistia Salvatoren läsnäoloa.

Mao vaati saada tietää missä on Diez Gentlemenin johtaja, mutta Salvatore ei tietenkään tälläistä tietoa tahdo luovuttaa. Aina yhtä vaatimaton Mao vaan nauroi, kyllä hän voi Salvatoren piestä jos se siitä on kiinni.

Tämä olikin sitten isompi taistelu, kenttä oli aika iso kiertävä portaikko, jossa jokaisella välitasolla oli joku geoefekti (Esim. puolustus +50%) ja joukko vihollisia. Taistelu alkoi HIUKAN ikävästi kun vein Sapphiren liian pitkälle ja hyökkäys +50% viholliset tappoivat raukan välittömästi. Onneksi väistöä nostavilla paneeleilla olevat viholliset olivat dorkia ja syöksyivät kimppuuni ilman auttavia efektejä. Seuraavan tasanteen hepuilla oli korotettu puolustus, mutta Angelan taiat repivät heidät kappaleiksi. Sitten oli enää jäljellä Salvatore ja kaksi Dark Knightia. Harmi vaan (Miulle siis) että he seisoivat paneeleilla, jotka vahvistivat vain vihollisia. Onneksi Dark Knightit olivat turhan innokkaita ja tulivat kimppuuni hyläten paneelit. Olin varma että Salvatorella olisi parempi tekoäly, mutta ei. Iloisesti hänkin juoksi minua kohti. Noh, tyhmyydestä sakotetaan ja tällä kertaa sakko oli Horacen kirves naamaan. Vaikka eihän yksi isku tappoon riittänyt, niin eipä Salvatorella silti ollut mahdollisuuksia ollut tässä taistelussa.

Taistelun jälkeen Mao kylpi omahyväisyydessä ja kehuskeli voimiaan (Vaikka Horace tekikin suurimman osan työstä...) samalla kun Sapphire koetti saada Maon ymmärtämään yhteistyön merkityksen. Maoa ei kiinnostanut, vain hänen voimallaan on väliä. Jopa Salvatore joutui myöntämään kuinka vahva Mao on. Mutta Diez Gentlemenin muut jäsenet ovat juuri nyt luokkaretkillä ja muilla vastaavilla, joten Mao ei silti pääse heitä haastamaan. Ja jopa heidän johtajansa olinpaikka oli arvoitus, edes Salvatore itse ei tiedä missä hän on tai mitä hän yleensä edes tekee.

Mao kutsui Geoffreyn paikalle, kysyäkseen osaisiko hän johdataa heidät vanhempien opiskelijoiden johtajan luokse. Sen sijaan Geoffrey alkoi puhua siitä miten hän on kauan valmistautunut tähän, erehdyksiä on tapahtunut mutta tässä nyt ollaan. Geoffrey on nimittäin...

...sankari Aurum ja hän on myös vanhempien opiskelijoiden johtaja! Ja tähän päättyi luku 6...

Beryl, Sapphire ja muut keskustelivat suuresta paljastuksesta ja siitä miten Geoffrey/Aurum kasvatti Maoa todelliseksi demoniksi. Almaz ei suostunut uskomaan että legendaarinen sankari tekisi jotain sellaista.

 Myös Mao oli hiukan raivona, 200 vuoden ajan Geoffrey on kontrolloinut Maoa omiin outoihin tarkoituksiinsa. Hän ei voinut kestää sankareita ja ihmisiä, pelkkää petosta ja tyhjiä lupauksia. Hän meinasi purkaa raivoaan Almaziin (Joka on molempia, ainakin jollain tasolla), mutta ei pystynyt. Mao syytti siitä titteliä jonka varasti Almazilta, mutta Almaz epäili että Mao pysäytti itsensä. Mao halausi todistaa että hän todella vihaa ihmisiä ja päätti että aikoo tuhota ihmisten maailman, mutta se ei tuntunut tarpeeksi voimakkaalta kostolta. Joten hän aikoo kidnapata vaikka kaikki ihmiset omiin kokeisiinsa, koska Aurum/Geoffrey teki kokeita hänelle. Eli ensi kerralla kostoretki!