Day of the Tentacle Remastered - Lonkeroiden vallankumous

No nyt on taas vierähtänyt liian pitkä aika viime kerrasta, joten aloitellaanpa nyt seuraava projekti! Peliksi valitsin jo aikoja sitten Day of the Tentacle Remasteredin, joka on Grim Fandango
Remasteredin tavoin uusintaversio vanhasta seikkailuklassikosta!

Alkuperäinen Day of the Tentacle ilmestyi vuonna 1993 ja se on jatkoa Maniac Mansionille. Maniac Mansionissa joukko nuoria pysäytti hullun tohtori Fred Edisonin. Day of the Tentaclessa sen sijaan kolmen nuoren vastassa on maailmanvalloitusta suunnitteleva violetti lonkero (Jonka Edison oli luonut, kuten myös vihreän lonkeron). Sen enempää en tarinasta tiedä, joten eiköhän sukelleta lonkeron päivään!

Maanantai, 08.08.2016

Peli alkoi introlla, jossa vihreä ja violetti lonkero hengailevat Edisonin kartanon takana. Violetti päätti janoonsa juoda saastuneesta joesta, johon kartano pumppasi teollisuusjätettä. Vihreä ei tykännyt ideasta, mutta violetti  otti hörpyn ja sen ansiosta koki mutaation! Hänelle kasvoi pienet kädet ja hänestä tuli sekä älykkäämpi että aggressiivisempi. Ja nyt hän haluaa valloittaa maailman!

Vähän vaan jätettä joessa

Vapise, maailma!

Seuraavaksi peli siirtyi kämpälle, jonne hamsteri toimitti kirjeen. Kämpässä majaili sankarimme nörtti Bernard, lääketieteen opiskelija Laverne (Joka olisi halunnut hamsterin leikeltäväksi kouluun) ja hevari Hoagie. Kirje oli vihreältä lonkerolta, jonka kanssa Bernard ystävystyi Maniac Mansionin aikana. Vihreä pyysi apua, koska violetin mutaation jälkeen tohtori Fred vangitsi lonkerot ja aikoo tappaa heidät molemmat. Bernard ja kumppanit suuntasivat kartanolle pelastamaan lonkerot (Joka taitaa olla virhe)

Meidän urheat sankarimme!

Kolmikko hajaantui kartanolla ja minulle jäi Bernard ohjattavaksi. Ensimmäiseksi testasin miltä näyttää kun pelin heittää alkuperäisiin grafiikoihin. Aika hauska temppu, mutta taidan pysyä remastered grafiikoissa.

Alkuperäiset grafiikat

Rupesin tutkimaan aulaa, maassa oli kolikko joka oli lattiassa kiinni purkalla. Bernard ei ssaanut sitä irti, joten antaa olla. Nappasin kuitenkin mainoslehtisen telineestä ja huomasin että Bernardilla oli mukana jonkinlainen oppikirja. Kai sitä johonkin tarvitsee. Seinällä oli rikkinäinen puhelin, johon joku oli kuitenkin jättänyt kolikon. Nyt se on miun. Suuntasin toimistoon.

Toimistosta löysin tohtori Fredin pankkitiedot. Raukalla ei ole tilillä penniäkään. Pöydän lokerosta löytyi korjauslakkaa. Palasin aulaan jossa tutkin isoa kaappikelloa. Hahaa, avaamalla oven paljastui että siellä on salakäytävä!

Bernard lähti kohti kellaria salakäytävää pitkin ja peli siirtyi yläkertaan jossa Hoagie ja Laverne kohtasivat. Laverne oli jo unohtanut miksi he edes ovat täällä ja kysyi mitä ovat "lonkerot". Paikalle asteli tohtori, joka kertoi että hän loi lonkerot apulaisiksi/lemmikeiksi. Muuten hyvä, mutta sitten toinen koetti valloittaa maailman ja siksi hän lukitsi heidät kellariin. Laverne ja Hoagie huomauttivat että Bernard on kyl menossa vapauttaa ne...

Tohtori Fred Edison

Ei, Bernard, älä tee sitä!

Bernard vapautti lonkerot ja violetti ilmoitti että maailmanvalloitus jatkuu. Tohtori Fred saapui paikalle liian myöhään ja sanoi että nyt ainoa keino pysäyttää violetti on matkustaa ajassa ja estää teollisuusjätteen päätyminen jokeen. Sitten violetti ei koe mutaatiota ja kaikki on taas hyvin.

Joten tohtori laitto koko kolmikon aikakoneeseensa, jotta on suurempi todennäköisyys että edes yksi pääsee perille hengissä.

Ihan luotettavalta tää aikakone näyttää

Uhkauksia ajan virrassa

Aluksi kaikki näytti lupaavalta, mutta kesken kaiken timantti (Joka ei edes ollut aito), joka toimi virtalähteenä, hajosi. Tämä aiheutti PIENIÄ sivuvaikutuksia, Hoagie päätyi 200 vuotta menneisyyteen ja Laverne 200 tulevaisuuteen. Bernard ilmestyi takaisin tohtorin luo, joka kirosi kun ei ollut ostanut aitoa timanttia. Ja tohtori ei voi tuoda Hoagieta ja Lavernea takaisin, koska tarvitsee ensin uuden timantin ja sitten Hoagien sekä Lavernen pitää laittaa aikakoneet kiinni pistorasiaan. Se voi olla ongelmallista Hoagielle... Hoagie tarvitsee siis sen sijaan tohtorin superakun, joka on tosin vasta suunnitelmavaiheessa. Tohtori ei tosin muista missä suunnitelmat ovat, jossain päin taloa kuitenkin.
 

Fiksu kun olen, löysin suunnitelmat pian ilmoitustaululta. Tohtori selitti sitten että aikakoneen kapselit (Jotka ovat muuten vessoja...) ovat yhteydessä toisiinsa ja huuhtelemalla voi lähettää pieniä esineitä kapselista toiseen. Joten tohtori heitti suunnitelmat pönttöön ja veti. Pöntöt kuljettavat myös ääntä, joten tohtori neuvoi Hoagieta viemään suunnitelmat Red Edisonille, joka on tohtorin esi-isä. Ja nyt voin vaihtaa milloin vain Bernardin ja Hoagien välillä!

Hoagie menneisyydessä

Päätin tutkia hiukan menneisyyttä Hoagiella. Hänellä oli valmiina mukanaan purkinavaaja. Lähdin kulkemaan kohti kartanoa ja peli halusi muistuttaa ja Laverne roikkuu tulevaisuudessa puussa. Noh, ehkä me löydetään jotain mikä auttaa häntä pääsemään alas. Tutkin postilaatikkoa ja löysin sieltä kirjeen, jossa joku kutsutttiin välittömästi Baltimoreen.

Jututin sisällä muumiota, joka ei kyl puhunut takaisin. Jatkoin saliin jossa oli John Hancock, Thomas Jefferson ja George Washington. Pöydällä oli keskeneräinen perustuslaki. Jututin Jeffersonia, joka kertoi että heillä on tekeillä aikakapseli, joka avataan 400 vuoden päästä. Hän kertoi myös että perustuslaki on hiukan kesken ja siksi vieressä on ehdotuslaatikko. Jututin Hancockia, joka on kylmissään. Jeffersonilla on kyllä halko, mutta ei voi antaa tehdä siitä tulta takkaan koska haluaa säästää sen jälkipolville. Washington keshuskeli taidoillaan kaataa kirsikkapuita ja sanoi todistavansa taitonsa vaikka heti, mutta alueella ei ole kirsikkapuita.

Hancock, Jefferson ja Washington

Käväsiin keittiössä, josta nappasin pullon öljyä ja hiukan spaghettia. Sitten menin pieneen varastoon, josta löysin ämpärin ja harjan. Käytin keittiön vesipumppua täyttääkseni ämpärin. En tiedä miksi, mutta seikkailupelilogiikalla kannattaa tehdä kaikki mikä on mahdollista.

Palasin aulaan ja kömmin kellon kautta kellariin, jossa Red Edison majaili. Nappasin vasaran (Vasenkätisen vasaran, kuten Red huomautti) ja jututin Rediä. Huomautin että hän tunnen keksijän joka näyttää häneltä. Red kertoi että tuskin on kukaan hänen pojistaan, he haluavat kaikki taiteilijoiksi. Meidän pitää ehkä muuttaa vähän historiaa... Annoin superakun suunnitelmat Redille ja hän kertoi että tarvitsee vain kultaa, öljyä ja etikkaa. Noh, öljyä meillä on, muut puuttuu.

Red Edison töissä

Palasin aulaan ja peli kertoi että Hancock kysyi että kävisikö perustuslakiin että presidentin pitää olla ihminen. Jefferson käski hänen keskittyä, tämä on vakava asia. Lisäys voisi olla ainakin hidaste vihamielisille lonkeroille, mut ihan miten vaan.

Jatkoin yläkertaan, jossa kävin Washingtonin huoneessa. Pystyin kutsumaan sinne siivoojan, mutta en vielä tiedä mitä hyötyä siitä on. Toisessa huoneessa oli lipunompelija, joka voivotteli kuinka lipun suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Kolmannessa huoneessa oli seinällä leijansuunnitelmat ja viinipullo. Viini on nyt miulla matkassa.

Jatkoin eteenpäin ja löysin...hevosen jolla on kultaiset hampaat. Ja se osasi vielä puhua. Jututin sitä hetken ja jatkoin matkaa.

Löysin Redin pojat, Nedin ja Jedin. Toinen seisoi mallina ja toinen veisti marmoria. Jututin heitä hetken (Selvisi että edes heidän isänsä ei erota heitä toisistaan. Ainoa ero on että toinen on vasenkätinen) ja sitten kun sain mahdollisuuden, vaihdoin veistäjän eli Nedin vasaran vasenkätiseen vasaraan. Ned ei enää osannut veistää ja koko patsas mureni. Ned murtui täysin ja höpötti miten isä oli oikessa, meidät on tarkoitettu keksijöiksi. Jed ei suostunut lannistumaan ja piristi veljeään. Joten Ned ja Jed vaihtoivat paikkaa. Tämä aiheutti muutoksen tulevaisuudessa ja näin kuinka jossain valmis veistos muuttui toisen veljen tekemäksi. Saa nähdä kuinka se meitä auttaa.

Murtunut Ned (Ja murtunut patsas) sekä Jed

Käväisin ullakolla (Joka on Nedin ja Jedin huone) ja koetin napata lelun kissalta. Kisu ei tykännyt ideasta, joten lelu jäi sille.

Seuraavaksi menin ulos (Koska olen nyt tutkinut kartanon kokonaan), jossa Ben Franklin lennätti leijaa, tavoitteenaan tietysti keksiä sähkö. Hän ei pidä Red Edisonia kovinkaan suuressa arvossa, ei tiedemiehenä eikä majatalon pitäjänä. En äkkiä keksinyt minne kannattaisi Hoagiella suunnata, joten eiköhän tämä ollut ihan hyvä paikka lopettaa. Seuraavalla kerralla tutkitaan nykyhetkeä Bernardilla

Ben Franklin

Viimeinen pisara

Sunnuntai, 17.07.2016

Päätin aloittaa tämän luvun heti kun edellinen päättyi, koska kyseessä on viimeinen luku ja olen melko varma että se on melko pitkä. Joten kenties on hyvä idea jakaa se ainakaan kahteen osaan.

Luku alkoi pienellä kertauksella Yurista. Siitä asti kun hänen perheensä kuoli, hän on nähnyt kummituksia ja ruumiita. Hän ei kestänyt "hulluutta" ja sitä että näki asioita joita muut eivät näe. Pian Yuri kuitenkin heräsi Hisokan liikkeestä, joka oli täynnä paksua sumua. Pyhäkkö veden päällä kutsuu Yuria. Sinne meidän on siis mentävä.

Sumua sisällä, kyllä tuo mukavasti tunnelmaa

Pian Yuri olikin ensimmäisen luvun majatalon edessä. Morsiamen aave ilmestyi hänen eteensä ja sanoi jo odottaneensakkin häntä. Suuntasin majatalon ohi, syvemmälle metsään.

Pian olin lähellä kielekettä, jossa näin kummituksen valmiina loikkaamaan ja neidon joka seurasi sivusta. Pian he olivat molemmat kimpussani. Ensimmäisellä yrityksellä otin todella paljon vahinkoa kun käytin huonointa filmiä ja latasin suosiolla aiemman latauspisteen. Toisella yrityksellä käytin toisiksi huonointa filmiä ja voitin suht helposti.

Hiukan kauempana kimppuuni kävi kaksi neitoa, jotka tapoin nopeasti. Heidän jälkeensä tuli vielä kolmas neito, joka myös kaatui edestäni pian. Heidän jälkeensä jatkoin vieläkin syvemmälle metsään. Eikai tää peli oikeesti pistä minnuu kiertää kaikkia vanhoja alueita uusiksi?

Tutkin metsää melko tarkasti ja löysinkin muutaman lääkkeen sekä filmiä. Kamppailin myös hirtetyn naisen kummituksen kanssa. Löysin myös yhden Emberin, joka ei ainakaan vielä paljoa lämmitä koska vettä sataa ja Yuri kastuu välittömästi uudelleen.

Seurasin jälkeä (En tiedä kenen) alueelle, missä näin kuinka yksi kummitus viilti kurkkunsa auki ja häntä vahtinut neito sen jälkeen viilsi oman mahansa auki.

Jatkoin nukkepyhähön luo, jossa kimppuuni kävi KOLME kielletyn tulen miestä. Outoa kyllä, voitin heidät suhteellisen helposti. Tämän jälkeen kimppuun kävit neidot teurastanut mies. Hänetkin onnistuin melko näppärästi voittamaan, joskin hän osui kerran ja se sattui.

Jatkoin nukkepyhäkköön ja nopeasti sen läpi. Takapihalla kimppuuni kävi taas ne kolme lasta, mutta he olivat jälleen helppoja vastuksia.

Jatkoin Shrine of the Ephemeralin eteen, jossa kimppuuni kävi kolme Forbidden Flame heppua. Olin jo aika hermona, koska ei ollut tullut vielä yhtään checkpointtia ja halusin jo vähitellen lopettaa tältä illalta. Jatkoin kohti pyhäkköä ja sitten näin väläyksen jossa Aso, Camera Obscuran keksijä, tuli vuorelle kuvaamaan yhtä morsianta. Samassa välähdyksessä näkyi kuina nukketyttö ja Ren leikkivät yhdessä lapsina. Tyttö sanoi Renille että seremonia on huomenna. Seuraavaksi näimmekin kuinka Ren tappoi seremoniassa tytön, joka antoi itsestään muiston. Sitten Ren heräsi valvomosta. Peli tallenti itsensä ja mie päätin että astumme Renin saappaisiin joku toinen ilta.


Maanantai, 18.07.2016

Kun lähdin liikkeelle, Rui sanoi että asia mitä Ren etsii on hänen työhuoneessaan. Painelin ulos Hisokan liikkeestä ja peli siirtyi Renin työhuoneeseen.

Työhuoneesta löytyi nukketytön hiuksia ja Ason kirjoittaman tekstin, jossa hän puhui seremoniasta jossa tyttö tapettiin. Mutta hän puhui aivan kuin hän olisi tappanut tytön. Ren järkeili että uni jota hän on nähnyt onkin todellisuudessa Ason muisto, ei Renin. Löysin myös Ruin muistiinpanoja, jossa hän epäili ettei Ren valitse häntä. Poistuin Renin asunnosta ja suuntasin jälleen vuorelle.

Etenin samaa reittiä kuin Yuri, mutta seurasinkin Ason jälkeä. Matkan varrella näin Ason kummituksen välillä ja poimin hiukan lääkkeitä, yhden emberin ja filmiä. Yhtään kummitusta ei näkynyt.

Kun olin syvemmällä metsässä, rupesin tutkimaan aluetta tarkemmin esineiden toivossa, kuten Yurilla. Löysin syrjemmästä lääkkeen, mutta kimppuuni kävi sitten kaksi kielletyn tulen heppua. Voitin heidät outoa kyllä ilman että otin vahinkoa! Löysin myös hiukan filmiä ja lisää lääkkeitä lähistöltä, sitten jatkoin jäljen seuraamista.

Seurasin Asoa nukkepyhäkköön ja toivon todella että olen nyt viimeistä kertaa täällä. Tää mesta on karmiva. Siellä näin nukketytön haamun ja hän jätti jälkeensä muistion, jossa hän kertoi että hän ei tulisi koskaan elämään edes 7-vuotiaaksi. Hän olisi vain halunnut jäädä piiloon ystävänsä kanssa.

Kuljin pyhäkön läpi ilman välikohtauksia ja takapihalla otin kuvan Asosta. Seurasin hänen jälkeään kohti Shrine of the Ephemeralia. Pitkiltä rappusilta löysin taas läkkeen ja pienen polun päästä yhden kuvan verran parasta filmiä. Huipulla Ason jälki lähtikin pientä polkua pitkin ohi pyhäkön. Tässä kohtaa tiemme siis erkanee Yurista. Kenties olen kohdannut kummituksia todella vähän koska hoitelin heidät jo Yurilla?

Seuraavaksi olin Forbidden Valleyssa eli siellä hautausmaalla. En pidä tästä paikasta, mutta pakkohan tännekkin oli vielä tulla. Poimin Sacred Waterin ja toivoin parasta kun suuntasin hautojen keskelle. Ja yllätys, pian kimppuuni jo kävikin uhrilaatikon kantaja! Otin pari osumaa, mutta taistelu meni silti kohtalaisesti. Jatkoin etenemistä hautausmaan perälle ja polulle joka johtaa House of Joiningiin. Sitten peli siirtyi takaisin Yurille, joka saapui Shrine on the Waterille. Eli ei tarvinnut tutkia Shrine of the Ephemeralia, jee!

Välittömästi päätin kehittää Yurin kameraa, nostin kameran kantamaa kahdella asteella ja kykyä imea spirit-energiaa. Eli saan nyt sitä enemmän kummituksilta joka taas tarkoittaa että voin käyttää linssiä useammin. Poimin lähettyviltä lisää filmiä (Toisiksi parasta) ja jatkoin eteenpäin. Pian löysin lisää filmiä, sekä toisiksi huonointa että keskimmäistä. Tällä hetkellä minulla on siis filmiä (Huonoimmasta parhaimpaan): loputon määrä Type-07 (Kuten aina), 88 kuvan verran Type-14, 54 kuvan verran Type-61, 42 kuvan verran Type-90 ja 1 kuvan verran Type-00. Onko tässä tarpeeksi? Se riippuu miten pitkä tämä luku vielä on!

Pian kimppuuni kävi kolme kummitusta, kaksi hukkunutta ja yksi neito. Käytin Type-14 filmiä ja taistelu meni ihan hyvin, vähän kyllä otin osumaa. Päätin myös käyttää yhden Emberin, koska katto suojaa sateelta joten parempi kuivata hahmo nyt kun voin. En ole vieläkään 100% mitä märät vaatteet tekee, joko otan enemmän vahinkoa tai kummitukset hyökkää useammin. Ehkä molempia.

Pian löysinkin jo uuden Emberin (Nyt taas 6 kappaletta) ja sitten taas kimppuuni kävi kolme kummitusta, taas sama kokoonpano. Kun vain neito oli hengissä, siirryin 07 filmiin, ihan vaan koska miulla on pakottava tarve säästellä parempaa filmiä.

Seuraavaksi tutkin pienen huoneen, josta löysin 00 filmiä yhden kuvan verran ja Sacred Waterin. Pian kimpussani oli jälleen samat 3 kummitusta. Ettekö te ikinä luovuta? Tämä taistelu meni hiukan heikommin, koska kun neito jäi yksin hän onnistuin korruptoimaan minut mustalla vedellä. Eli otan vahinkoa kunnes kaikki kummitukset konfliktissa ovat kuolleet. Onneksi seuraava kuva riitti tappamaan neidon ja palauduin normaaliksi. Mutta vaatteet on taas märät, en jaksa käyttää ainakaan vielä toista Emberiä.

Pian kimppuuni kävi yksinäinen neito, jonka hoitelin helposti. Jatkoin pieneen umpikujaan, josta löytyi taas 00 filmiä. Pitäskö näitä vaikka käyttää kunhan tulee jonkinlainen viimeinen pomo? Mutta mistä tietää onko pomolla vaikeampi muoto johon kannattaisi säästää? Niinpä niin, jokaisen hamstraajan ongelma...

Pienellä tasanteella kimppuuni kävi sellainen hulmuavassa mekossa oleva kummitus, joka käyttäytyi kuin Hisokan kummitus eli teki niitä syöksyjä jotka oli helppo pysäyttää Fatal Framella. Käytin kuitenkin vähän 61 filmiä, koska mokoma oli aika kestävä.

Tasanteelta löysin taas 00 filmiä ja jatkoin rakennuksen eteen, josta löysin Hisokan. Tutkin rakennuksen sivustat (Löysin Mirrorstonen ja Sacred Waterin), käytin Emberin ja astuin sisään. Sisällä olikin pieni käytävä (Unohdin sen olemassaolon...) josta poimin 6 kuvan verran 90 filmiä. Jatkoin seuraavaan isoon huoneeseen, jossa oli uhrilaatikko.

Huoneeseen ilmestyi kaksi mummelia, toinen pukeutuneena mustiin ja toinen valkoisiin. He sanoivat että Yurista tulee hyvä pilari ja että laatikko suojelee häntä. Mut mehän ei ilman taistelua anneta periksi!

Mummelit oli melko helppoja, sain useita Shutter Chanceja (Kun ruudussa on 5 tai enemmän kohteita, tekee hyvää vahinkoa ja tuuppaa kummituksia taaemmaksi) koska he viskoivat hitaita energiapalleroita. Otin muutaman osuman, mutta taistelu oli kuitenkin melko helppo. Käytin vain 07 ja 14 filmejä. Kun mummelit oli nujerrettu, ovi perällä aukesi ja peli siirtyi näyttämään miten Miu nukkui veneessä. Kuinka hän sinne joutui? Se on todella hyvä kysymys!

Miu heräsi ja huomasi että kohti tuli toinen vene, jossa oli hänen äitinsä morsiamen puvussa. Tämän jälkeen Miu heräsi Hisokan liikkeestä ja Miku oli kadonnut. Ootko tosissas, vielä kolmannen kerran pitää kavuta vuorelle? No tää lienee viimein viimeinen kerta...

Outoa kyllä, Yurin Camera Obscura oli sängyllä ja mukana oli kuva hääparista. Morsian näytti olevan Miku. Miu astui ulos huoneesta ja näki kuinka Miku astui ovesta ulos. Seuraavaksi peli ystävällisesti siirti meidät suoraan vuoren huipulle, Twilit Peakkiin. Kiitos, peli!

Seurasin Mikun aavetta, joka puhui miten vain hänen veljensä todella ymmärti häntä. Mutta sitten hän lähti ja Miku jäi yksin tuskansa kanssa. Hän haluaa vielä kerran nähdä veljensä, jota niin kovin luonnottomasti rakasti. Seurasin aavetta rannalle, jossa Miku seisoi. Sitten Miku ja Miu molemmat kävelivät veteen. Ja olin taas ohjaamassa Reniä.

Renin saappaissa lähestyin House of Joiningia. Juoksin nopeasti sisälle ennen kuin sade kasteli vaatteet kokonaan. Odotin aulassa hetken vaatteiden kuivumista, onneksi eivät kerenneet täysin läpimäriksi mennä koska silloin ne eivät voi kuivua itsestään. Sisällä Ren höpötti miten kuvia morsiamista ja hääpareista käytetään lumoamaan ulkopuolisia, jotka sitten tuntevat pakottavaa tarvetta päästä aaveliitoon.

Suuressa huoneessa kimppuuni kävi Kazuya ja toisen miehen kummitus. Voitin heidät melko helposti, joskin lopussa hölmöilin ja jouduin käyttämään Emberin ja yhden Sacred Waterin.

Kun saavutin käytävän, joka johtaa huoneeseen jossa morsiamet odottaa, välivideo käynnistyi. Jälleen mummeli ilmestyi joka puhutteli Reniä aivan kuin tämä olisi Aso. Hän halusi johdattaa Renin morsiamen luo. Kun olin oven edessä, minun piti valita. Valitsenko morsiameksi tytön, jonka kuva sekoitti Kazuyan pään vai nukketytön? Hän on odottanut Asoa (En vieläkään oikein tiedä miksi kaikki luulevat Reniä Asoksi) jo kauan. Päätin valita nukketytön, koska minun kävi häntä sääliksi.

Kun avasn oven, Ren oli muuttunut lapsuuden muistokseen ja nukketyttö johdatti häntä kohti laatikkoa. Mutta kun Ren katsoi laatikkoon, hän kavahti ja oli taas itsensä. Nukketyttö totesi että nyt he voivat olla viimein yhdessä ikuisesti ja taistelu alkoi.

Nukketyttö laatikossa

Nukketyttö oli kuten ensimmäisellä kerralla, hän loi nukkeja jotka kupsahti yhdestä kuvasta ja hän itse hyökkäsi todella hitaasti. Otin vain pari osumaa kun nukke pääsi selkään, mutta muuten taistelu oli melko virheetön ja käytin vain 07 filmiä.

Nukke ja nukketyttö takana

Kun tyttö oli voitettu, Ren näki muiston siitä miten tyttö kertoi olevansa iloinen että tapasi hänet (Renin vai Ason? No kun en tiedä!) ja toivoo että hän voisi unohtaa tytön. Ren jäi yksin huoneeseen ja palasin Mikun ja Miun pariin.

Miu ja Miku kävelivät vedessä ja Miku kertoi että hän vain halusi tuoda veljensä takaisin. Tai kenties hän todella halusi palata onnellisiin päiviin jolloin he olivat yhdessä. Miku haluaa jonkun kenen kanssa kuolla.

 Miu kertoi että vihasi äitiään kauan, koska oli hyljännyt hänet. Yhdessä he seisoivat punaisen auringon edessä, valmiina sulautumaan auringon kanssa vuoren vesiin.

Mutta Miu hätkähti hereille ja huomasi että Miku oli taas hänen vierellään. Kumpikaan heistä ei ole enää yksin.

Ja vielä palattiin Yuriin (Olisikohan ainakin Miun osuus ohi? Kenties myös Renin), joka jatkoi syvemmälle Shrine on the Waterissa. Edessäni oli pitkä käytävä joka johti Shadowspringille, varjolähteelle. Missä elävien ja kuolleiden maailmat kohtaavat. Viimeisen pomon aika?

Etenin kohti lähteen keskipistettä, samalla kun neidon ääni puhui Yurille. Neito on se joka ei koskaan löytänyt sulhasta, Ose (ainakin näin oletan). Pian hän liukenee lopullisesti veteen.

Varjolähde

Saavutin keskipisteen, jossa eteeni ilmestyi se nainen mustissa, jota aiemmin Camera Obscura ei vahingoittanut. Hän sanoi että musta vesi virtaa pian yli. No ei muuten virtaa jos se miusta riippuu!

Mustan veden morsian

Mustan veden morsian oli yllättävän helppo tapaus, vaikka taistelussa olikin pari eri vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa oltiin veden alla, jossa morsian leijui ilmassa ja teki välillä nopeita syöksyjä. Käytin 90 filmiä ja muutama hyvin ajoitettu Fatal Framen syöksyn aikana toi vaiheen päätökseen.

Ensimmäinen vaihe veden alla

Toisessa vaiheessa oltiin pinnalla, jossa neito koetti sulkea Yurin laatikkoon. Kuolin kerran kun en oikein ymmärtänyt mitä tapahtuu ja neitoa auttavat kummitukset sulkivat laatikon (Piti ottaa kuva kummituksista kun ne syöksyivät kohti). Toisella yrityksellä kun pääsin laatikosta napsin vain kuvia neidosta joka hengaili taustalla samalla kun muut kummitukset kävi päälle. Tämäkin vaihe oli suhteellisen nopea ja sitten mentiin uudelleen veden alle.

Lähteen pinnalla, toinen vaihe

Kolmas vaihe oli kuin ensimmäinen paitsi morsiamella oli joukko kummituksia apunaan, joskin niiden ansiosta sain paljon Shutter Chanceja. Vielä kerran noustiin pinnalle ja tämäkin oli kuten aiemmin, kummituksia oli vain enemmän. Kun hän nyt kaatui, olin lähellä ja huomasin että voin koskettaa häntä.

Sitten Yuri näki morsiamen mieleen, kuinka hänet suljettiin laatikkoon yksin ja kaikki pahuus jota vuorella oli tapahtunut ajoi hänet hulluksi. Ja mikä pahinta, hän oli rakastunut Asoon joka oli saapunut vuorelle vain kuvaamaan häntä. Mutta morsian ei halunnut kuolla vaan elää Ason kanssa. Ja kun Aso oli lähtenyt, kukaan uusi mahdollinen sulhanen ei valinnut morsianta. Hän halusi että joku hyväksyy ja rakastaa häntä.

Valmiina ikuiseen yksinäisyyteen

Tämä kaikki oli Yurille liikaa, joka syleili morsianta itkien. Morsiamen järkytys muuttui myös itkuun ja vähitellen hän näytti taas ihmiseltä. Viimein hänestä tuntuu että joku ymmärtää häntä ja hän sanoi olevansa valmis laskeutumaan pimeyteen lopullisesti. Ja niin lähteeseen tuli valtava reikä, johon morsian ja musta vesi virtasi. Yuri seurasi vierestä ja pian aurinko valaisi koko lähteen ja Yuri huomasi olevansa lähellä rantaa jossa Hisoka häntä odotti. Lopputekstit rupesiivat rullaamaan!

"Mitä ihmettä, halaako tää tyttö minnuu?"

Halaus päivässä pitää hulluuden loitolla

Tekstien jälkeen vielä näkyi kuinka Rui heräsi Hisokan liikkeestä ja hymyilevä Ren oli hänen vierelleen ja lupasi että ei lähde mihinkään. Luottavaisena Rui laski pään takaisin tyynyyn ja nukahti hymyillen.

Nuku vaan, Rui, Ren vahtii siun unta

Ja näin päättyi Project Zero: Maiden of Black Water ja voi pojat, olipas se peli! Aloitetaanpa huonoista puolista, koska niitä ei ole paljoa. Ensinnäkin peli kierrätti tiettyjä alueita muutaman kerran liikaa. Vaikka alueet itsessään ovat varsin mainioita, ne menettävät hohtoaan kun huomaa ajattelevansa että niin joo, taas tämä käytävä. Etenkin viimeisessä luvussa oli melko ärsyttävää että lukuunottamatta varjolähdettä, kaikki alueet oli sellaisia mitkä on jo tutkittu ainakin kerran. Tuntui myös välillä liialliselta pitkitykseltä kun jokaisen luvun alussa aloitetaan vuoren juurelta ja lopussa piti taas sitten hiukan paeta ennen kuin luku suostuu loppumaan.

Toinen valituksen aihe on taisteluun liittyvät ongelmat. Vaikka taistelusysteemi itsessään on todella hyvä ja toimiva, niin tietyt tilanteet aiheuttivat kiroilua ja turhautumista. Erityisesti ahtaat tilat aiheuttivat harmaita hiuksia kun ei yksinkertaisesti saanut tarpeeksi etäisyyttä kummituksiin. Samoin taistelut useampaa kummitusta vastaan meni välillä siihen ettet yksinkertaisesti pysty vahtimaan kaikkia uhkia ja sitten iskuja sataa kuolleesta kulmasta. Ja jos hyökkäys kaatoi pelihahmon, niin siinä oli selvä pieni viive mikä hahmolla kestää nostaa kamera uudelleen valmiuteen ja tämän takia saatoit ottaa lisää vahinkoa koska seuraava kummitus on jo lyömässä. Välillä myös väistöliike ei toiminut kunnolla vaan kummituksen hyökkäys jatkuikin pidempään ja otit vahinkoa onnistuneen väistön jälkeenkin.

Myös pelin vaikeusaste on vähän hankala asia. Jokainen luku aloitetaan varsin reilulla määrällä esineitä ja niitä myös löytyy kentistä paljon kun vain vähän jaksaa etsiä. Tämän takia minusta ei koskaan tuntunut että pitääpä ottaa erityisen varovasti, mie oon muuten vaan vähän hamstraaja peleissä. En tainnut kertaakaan mennä lääkkeiden osalta paljoa alle 20, se kertoo jo jotain. Peli myös jakeli paljon erilaisia linssejä, joista lähes kaikki voi ohittaa olankohautuksella. Toisaalta tämä on siinä mielessä hyvä asia että aloittelijoillekkin tämä on varsin helposti läpäistävä peli.

Sitten, hyviin puoliin. Heti ensimmäisenä, pelin tunnelma on aivan mielettömän karmiva! Sateinen öinen metsä, ränsistyneet pyhäköt ja hääkuvin koristeltu House of Joining olivat kaikki sellaisia mitkä ensimmäisellä kerralla saivat minut etenemään varovasti. Tämä johtuu tietysti myös Hikamin vuoren tapahtumista ja tarinan vahvin puoli olikin juuri rituaalit ja synkkä historia. Kaikki hahmot olivat myös ihan pidettäviä, joskin hiukan harmittaa että kevyempiä hetkiä pelissä ei ollut juuri ollenkaan. Ei tämän mikään komedia pitänytkään olla, mutta onko liikaa vaadittu että vaikka Ren viskaa jonkun puolivitsin Ruille? Ymmärrän kyllä miksi Yuri ja Miu tuskin kauheasti jaksavat vitsailla.

Kuten aiemmin mainitsin, pienistä ongelmista huolimatta itse taisteleminen oli todella nautinnollista ja kivaa. GamePad toimi Camera Obscurana todella mainiosti ja jokainen kamppailu oli kuin tanssia kummituksen kanssa (Etenkin kun vain yksi kummitus kerrallaan niskassa), jossa vuorotellen vahditaan toisen liikkeitä ja sitten salamannopeasti reagoidaan. Pidin myös siitä miten hienoja jokainen kummitus oli ja kuinka erilaisesti ne käyttäytyivät. Vaikea olla vihainen siitä neidoille, jotka olivat usein kimpussa, koska heidät terurastettiin brutaalisti ja siksi he ovat nyt kummituksia. Samoin sekä nukketyttö että mustan veden morsian olivat tapauksia joita kävi loppujen lopuksi vain sääliksi, eivät he olleet oikeasti pahoja ihmisiä. Kaiken kaikkiaan, tämä oli todella mainio kauhupeli ja pienillä parannuksilla sillä olisi mahdollisuuksia olla todella loistava.

Tuttuun tapaan pidän taas pienen tauon ennen kuin aloitan seuraavan pelin, joskin olen jo päättänyt mikä peli seuraavaksi pääsee valokeilaan. Todennäköisesti seuraava postaus tulee elokuun alun tienoilla, kiitos jälleen kaikille lukijoille ja seuraavaan kertaan!

Kummitusten invaasio

Sunnuntai, 17.07.2016

Astuimme ohjastamaan Reniä, joka tuijotti ikkunasta ulos. Outo punainen valo hohti sisään ja kaikki paitsi Ren olivat syvässä unessa. Ren epäili että jotain on tulossa vuorelta. Hänen tehtävänsä on valvoa että Yuri ja muut ovat turvassa.

Samantien kun pääsin liikkumaan, liikkeeseen tunkeutui kokonainen joukko kummituksia. En ole varma oliko heitä 3, 4 vai jopa enemmän mutta se oli hyvin hektinen taistelu. Taistelun jälkeen ylemmällä tasanteella näkyi kummitus. Kyseisellä tasanteella on ovi Miun ja Mikun huoneeseen, pitääpä lähteä pelastamaan!

Matkalla kukistin yhden kummituksen ja kun saavutin Miun ja Mikun huoneen, siellä ei ollut kummituksia. Sen sijaan siellä oli muistio Shadowbornista joka kertoi että Shadowborn on kuolleen siittämä lapsi. Eli Miu ei ole pelkästään insestin tulos vaan kaiken lisäksi hänen isänsä oli jo aave. Aika kieroutunutta meininkiä.

Varmistin että Miu ja Miku ovat kunnossa ja sitten kimppuuni kävi kummitus. Kun olin päässyt hänestä eroon, suuntasin tarkistamaan valvomosta onko muut kunnossa.

Valvomossa Rui nukkui sohvalla ja hänen sylissään oli kirja koskien Hikamin vuorta ja vettä. Kirjassa kerrottiin miten vettä on pidetty pyhänä jo kauan, koska sielut tulevat vedestä ja veteen sielut palaavat. Tarkistin kamerat ja huomasin että Yurin huoneen kamera ei toimi. Siellä on varmaan iloisia kummituksia jo minua odottamassa.

Yurin huoneessa oli hiljaista, mutta kun kurotin kohti kirjaa joka oli Yurin sängyn alla, sieltä syöksyi kimppuuni kummitus. Tämä ryömivä tapaus oli kuitenkin nopeasti hoideltu. Nappasin kirjan sängyn alta ja siinä kerrottiin miten muuallakin uskotaan että sielut tulevat vedestä ja myös palaavat sinne. Monet tulivat Hikamin vuorelle palauttamaan sielunsa ja kuollakseen oikeaoppisesti. Kuoleminen Hikamin vesiin oli paras tapa lähteä.

Mörkö sängyn alta

Palasin tarkistamaan kamerat ja huomasin nyt että yläkerran käytävän kamera sekoili. Tiedätte kyllä mitä se tarkoittaa. En edes kerennyt sinne asti kun kimppuuni kävi kurkkunsa viiltänyt kummitus. Hän oli hiukan ärsyttävä mutta onnistuin kuitenkin voittamaan ilman kauheita ongelmia.

Kun tarkistin taas kamerat, näin pitkän naisen kummituksen rappusissa ja sitten kamera sumeni. Kun menin rappusiin, siellä ei ollutkaan ketään. Vain Mirrorstone nurkassa. Palasin valvomoon ja kun katsoin kameroita, sama pitkä nainen ilmestyi saman kameran eteen. Samassa valvomoon ilmestyi KAKSI uhrilaatikon kantajaa. Tässä taistelussa meinasi mennä ihan oikeasti hermot, koska ahtaassa tilassa jo yksi tälläinen on rasittava. Filmiä meni ja samoin lääkkeitä.

Taistelun jälkeen Ruin vieressä oli hänen muistikirjansa, jossa hän kertoi että hänen kehonsa kylmenee ja hän värisee vuoren mukana. Herra Hojon (Eli Renin) täytyy valita joku. Ja se ketä hän ei valitse, heitetään pois. Hänen täytyy valita kenen kanssa tuo tämän kaiken päätökseen.

Kun jatkoin kameroiden vahtimista, huomasin että aulassa on Kazuya. Ja puhelin soi. Suuntasin aulaan, jossa Kazuya kävi kimppuuni. Hän oli jälleen melko helppo. Tämän jälkeen Camera Obscura paljasti pöydällä olevan kirjan, joka kertoi että uhrilaatikoiden avulla neidot pääsivät Varjolähteelle, joka toimii siltana elävien ja kuolleiden maailman välillä.

Palasin valvomoon ja pian kaikki kamerat menivät epäkuntoon. No tää ei oo kyl yhtään lupaava merkki... Kun astuin portaikkoon valvomon ulkopuolella, kimppuuni kävi kolme kummitusta jotka jotenkin onnistuin voittamaan ilman vahinkoa ja huonoimmalla filmillä.

Kun palasin valvomoon, muut kamerat olivat toiminnassa paitsi Hisokan huoneen. Suuntasin sinne, josta löytyi kirja aaveliitosta. Mielestäni tässä kirjassa ei ollut mitään uutta, pilarit elävät ja kuolevat ikuisessa kierteessä uhrilaatikon sisällä, vähitellen sulautuen veteen. Kun pilari ei enää kestä tuskaa, aaveliitto vahvistaa häntä ja näin hän kestää kauemmin.

Olin jo matkalla takaisin valvomoon, kun peilistä heijastui kummitus. Onnistuin nappaamaan siitä kuvan.

Valvomossa Ren pohti että mitä tapahtuu jos vuori menettää kaikki pilarinsa? Selvästi Miu, Miku, Hisoka, Rui ja Yuri olivat kaikki houkuteltu vuorelle juuri rämän tarkoituksen takia. Sitten hän huomasikin itsensä näytöllä. Ren tuijotti hämmentyneenä kun hän itse astui ovesta ja yhtäkkiä olimme taas House of Joiningissa.

Pian Ren olikin jo isossa huoneessa, jossa Yuri, Hisoka, Miu, Miku ja Rui (Sekä nukketyttö taustalla) odottivat morsiuspuvut päällä. He nostivat katseesa Reniin. On aika valita.