Kylmästä teräksestä isoon veitseen

Tiistai, 12.04.2016

En ollut ihan varma minne pitäisi jatkaa, joten tutkiskelin vähän kaikkia mahdollisia paikkoja Undead Settlementissä, kunnes lopulta löysin esineen nimeltään Mortician's Ashes. Esineen kuvaus kehotti antamaan sitä Shrinen kauppiaalle ja niinhän mie tein. Kauppiaan valikoima laajeni hiukan ja myyntiin tuli Grave Key, joka kuulema avaa oven Settlementin viemäreissä. En muista nähneeni siellä lukittua ovea, mutta ostin avaimen kuitenkin ja suuntasin sinne.

Kesti hetki löytää koko pirun viemäri, olin kokonaan unohtanut missä se oli! Käytettyäni avainta etenin uudelle alueelle josta löytyi Velkan patsas, jonka luona voi rukoilla kiroukset ja synnit pois.

Velkan patsas

Etenin viemäreissä, tappaen rottia ja luurankoja kunnes lopulta löysin valkoisiin pukeutuneen naikkosen jota jututin. Hän kysyi voisinko koskettaa häntä ja kiitokseksi lupasi auttaa minua seikkailun aikana eli hänkin siirtyi Shrinelle. Tämän jälkeen jatkoin eteenpäin ja törmäsin haarniskoituun heppuun, Eygon, joka kertoi auttavansa minua niin kauan kuin pidän pelastamani naisen, Irinan, hengissä. Hetkinen, miten näistä kahdesta tulee mieleen Demon's Soulsin Maiden Astraea ja Garl Vinland...?

Irina

Eygon ja Eygonin iso nuija.

Edessäni oli taas kaksi vaihtoehtoa, toinen kohti isoa rakennusta ja toinen kohti kylää. Päätin suunnata ensin rakennukseen, josta löysin hepun päällään Dark Souls ykkösestä tuttu sipulihaarniska! Kaverin nimi oli Siegward ja hän puhui miten niitä valtavia keihäitä (jotka ovatkin nuolia...) ampuva kaveri on tornin huipulla. Mutta hissi menee vain alas...

Siegward the Sipuli

Ei vaatinut paljoa testailua huomata että kun hissi lähti alas, toinen tuli tilalle. Ja kun sen aktivoi, se menikin ylös! Hahaa! Ylhäällä löytyikin jättiläinen joka kysyi haluanko apua. Sanoin että tietysti ja nyt hän ilmeisesti ei minua ammuskele. Hienoa!

Hei jätkä pliis, lopeta miun ammuskelu

Matkalla alas kuulin Siegwardin äänen, mutta hän ei ollutkaan enää pohjalla. Joten lähdin takaisin ylös ja huomasin että jos hyppään hissistä oikealla hetkellä, tipahdan uudelle tasanteelle. Sieltä löytyi Siegward katselemassa tulista demonia. Koska en halunnut mokomaa haastaa, palasin Homeward Bonen avulla nuotiolle (Koska en uskaltanut hypätä alas) ja etenin takaisin tornille, mutta nyt menin alas. Siellä minua odotti vihollinen, joka oli kuin pienempi versio Vordtista. Tämä heppu vaan heilutti miekkaa ja liikkui huomattavasti nopeammin. Kuolin...

Seuraavalla yrityksellä olin vähän varovaisempi ja onnistuin hakkaamaan mokoman. Palkkioksi sain Irithyll Straight Swordin, jonka otin heti käyttööni! Vahinko on melko hyvä ja iskee todella nopeasti sekä aiheuttaa pakkasenpuremaa! Avasin edessäni olevan oven ja löysin uuden alueen, Road of Sacrificesin, sekä nuotion.

Vannon, tän miekan jääefekti on todella nätti liikkuvassa kuvassa!

Koska nyt on nuotio paljon lähempänä Siegwardia, päätin mennä haastamaan tulisen demonin. Siegward syöksyi avukseni ja piti demonin huomion paljon itsessään jolloin kerkesin hakata itse selkään. Harmi vaan etten ollut varautunut kaikkiin demonin iskuihin ja kuolin. Toisella yrityksellä unohdin kutsua hissin ja juoksin hissikuiluun ja kuolin. Kolmannella yrityksellä demoni ei mahtanut meille mitään ja sain Siegwardilta hänen omaa viinaansa, Siegbrauta.

Tutkin ja tyhjensin alueen esineistä ja jälleen käytin Homeward Bonen. Päätin vielä tutkia alueen lähellä Eygonia ennen kuin jätän Undead Settlementin taakseni.

Tutkailtuani aluetta Eygonin takana, huomasin että nämähän on tuttuja seutuja missä olen aiemmin pyörinyt. Lopulta löysin jotain etsimisen arvoista, eräältä katolta pystyin tiputtautumaan kielekkeelle, joka johti uudelle nuotiolle! Reitti nuotiolta taas johti katolle, jossa oli heppu häkissä. Jututin häntä ja paljastui että hän opettaa Pyromancy-taikoja. Ja jälleen yksi heppu lisätty Shrinelle!

Jännä että kaveri vaan teleporttaa ulos häkistä kunhan vaan annan luvan

Päätin suunnata viimein Road of Sacrificesille, jossa ennen lopettamista halusin nähdä millaisia vihollisia siellä majailee. Pian löysinkin istuvan hepun, joka nousi pystyyn ja kasvatti mustat linnunsiivet! Harmi vaan että kylmä teräkseni paloitteli hänet ennen kuin kerkesin edes huolestua.

Road of Sacrifices

Kuolemat: 36

Keskiviikko, 13.04.2016

Road of Sacrificesin tutkiminen alkoi leppoisasti, viholliset ovat melko helppoja koska suurin osa kasvattaa siivet vasta kun lähestyn ja eivät hyökkää ennen kuin siivet ovat kokonaan ulkona. Tämän takia onnistuin tappamaan mokomat ennen kuin kerkesivät tehdä mitään minulle. Kuolin tosin kahdesti kun yritin tiputtautua kielekkeeltä alemmalle reitille, mutta pudotus oli liian korkea että olisin säilynyt hengissä.

Reitti jakautui aina välillä pariin eri suuntaan ja päädyin eräälle toiselle reitille tiputtautumalla pienemmän matkan. Tämän reitin varrella törmäsin naikkoseen joka heilutti isoa teurastusveistä. Meinasin kuolla, mutta onnistuin kuitenkin hänet voittamaan. Palkkioksi sain hänen veitsensä (Jonka käyttämiseen en ole vielä tarpeeksi vahva) ja taaempaa sain myös tuplaveitset ja Brigand setin.

Jatkamalla reittiä eteenpäin löysin myös Braille Divine Tome of Carimin sekä sormuksen joka nostaa Miraclejen tehoa. Vähitellen alkoi tulla tukalat paikat, mutta juuri kun Estukset olivat loppu ja hahmoni melkein kuollut, löysin nuotion!

Palasin Shrinelle, jossa kävin jututtamassa vähän kaikkia. Kävin viemässä Irinalle töytämäni tomen ja nyt hän myy enemmän erilaisia miracleja. Noh, ei vaikuta minuun. Sitten kävin jututtamassa Yoelia, joka tarjosi todellisen voiman käyttämistä. Tämä tarkoitti ilmaista hahmon vahvistusta. Mutta onko tämä huono vai hyvä asia? Koska olen hiukan varovainen, googletin pikaisesti ja nopeasti löytyikin että liittyy sivutehtävään, ei varsinaista haittaa. Joten nostin voimaani yhden pisteen tällä tavoin ja tadaa, olen tarpeeksi vahva käyttämään teurastusveistä! Ja tykästyin sen iskuihin heti, nopea ja aika hyvä vahinko. Päätin sitten käyttää titanite shardini sen voimistamiseen ja nyt se on tasolla +3!

Minun kaunis veitseni <3

Päätin mennä haastamaan sen yhden hepun, joka paloitteli minut katanalla aiemmin. Se löi edelleen kovaa mutta onnistuin työntämään hänet alas kielekkeeltä. Hah, oikein siulle! Mutta ovi hänen takanaan olikin lukossa toiselta puolelta. Käväisin nuotiolle ja tulin takaisin, koska sen muistan aiemmista Soulseista että jos uniikin vihollisen tapaa tiputtamalla rotkoon, niin hänen esineensä tulevat ylös kun olet levännyt nuotiolla. Ja niinhän se oli, kävin hakemassa hänen vaatteensa ja katanansa.

Palasin uudelle nuotiolle ja jututin siellä olevia kahta ritaria. Mies ei paljoa puhunut, mutta sain häneltä Blue Sentinels covenant esineen. Nainen taas kertoi että hekin etsivät Lord of Cindereitä, kenties voimme auttaa toisiamme kun tapaamme jatkossa. Mutta en halunnut vielä sittenkään hatkaa eteenpäin, täällä oli paikkoja joihin en mennyt joten palasin aiemmalle nuotiolle, tutkiakseni vähän lisää. Mutta huomasinkin pian etten löytänyt mitään uutta, joten kai se on pakko edetä.

Huomasin pian reitin tiputtautumalla oikealle, joka johti muutaman vihollisen jälkeen käytävään, jossa oli iso musta ritari. Voe paska, muistan nää heput Dark Souls ykkösestä... Kuolin kahdesti sen iskuihin ja päätin jättää hänet rauhaan.

 Alue laskeutui kielekkeiltä metsäiselle suolle, jossa viholliset koostuivat hepuista jotka käyttivät tukkeja/isoja oksia aseinaan. Alue eteni jonkinlaiseen linnakkeeseen, jonka lähistöllä oli myös isoja vihollisia jotka kantoivat selissään jonkinlaisia ristejä. Ei ihme että tän paikan nimi on Crucifixion Woods... Tapettuani ison kasan vihollisia huomasin muurilta että vedessä käveli rapuja! Olin vältellyt aiemmin vettä, koska en tiennyt hukkuuko siihen. Joten palasin suolle ja löysin uuden nuotion. Miten mie tän ohitin matkalla?

Crucifixion Woods

Suolla haastoin valtavan ravun, jonka puolutus vain nauroi minun aseelleni. Yritin varovasti hivuttaa mokoman alas, mutta eihän siitä mitään tullu. Pian kuitenkin rapu sukelsi veden alle ja juoksin alueen ohi. Kun löysin taas maata, siellä minua odotti kaksi tyyppiä, joista toinen heilutti valtavaa nuijaa ja toinen valtavaa miekkaa. Kuolin heidän käsittelyynsä, mutta halusin haastaa heidät heti uudelleen.

Huomasin että nuijaa heiluttava ottaa välillä etäisyyttä ja polvistuu parantamaan itseään. Jos häntä kerkeää lyödä ennen kuin loitsu päättyy, hän ei parannu vaan animaatio keskeytyy. Joten keskityin häneen ja kun hän jatkuvasti koetti parantaa, pysyin iholla ja hakkasin menemään! Kun hän oli kuollut, jäljellä oleva heppu oli helppo hoidella. Sain molempien aseet kun he olivat kuolleet. Löysin tikkaat alas, jotka johtivat taas uudelle nuotiolle. Tässä kohtaa iski ahdistus että pitäisikö mennä tänne vai palata aiemmille raunioille? Päätin tutkia tätä uuden nuotion aluetta ainakin hiukan.

Tämä uusi alue, Farron Keep, ei alkanut kivasti. Aluetta peitti myrkyllinen mönjä, jonka takia piti liikkua liukkaasti ettei myrkytys iske. Viholliset tosin olivat helppoja etanamaisia limoja. Juoksentelin ympäri suota, keräten esineitä joista Estus Shard oli tärkein. Pääsin myös haastamaan muita vihollisia, ihmismäisiä heppuja jotka löivät lujaa ja kestivät huomattavasti enemmän vahinkoa kuin haluaisin. Kuoltuani päätin palata aiemmalle nuotiolle ja tutkia mitä raunioista löytyy. Voin helposti palata Farron Keeppiin nuotion avulla sitten kun haluan tutkia lisää.

Inha, myrkyllinen suo

Raunioiden takaa löysin Estus Shardin ja raunioiden huipulta hepun, joka voisi opettaa lisää taikoja, mutta koska minun hahmoni ei ole taioista kiinnostunut, ei hänkään ole kiinnostunut opettamaan minua. Etenemällä salin läpi jossa oli pari velhoa löysin raput ylös ja seuraavalle pomolle, Crystal Sagelle!

Crystal Sage

Koska minulla oli estukset loppu, taistelu oli hyvin lyhyt mutta ymmärsin jo taistelun pääpiirteet. Sage viskoo erilaisia taikoja ja kun pääsen iholle lyömään pari kertaa, hän teleporttaa muualle. Teleporttauksen aikana maasta nousee kristalleja, jotka eivät tosin kertaakaan minuun osuneet. Kun Sagen kestot tippuvat tarpeeksi, hän jakautuu useaksi ja vain yksi niistä ottaa vahinkoa, muut katoavat yhdestä iskusta. Muutama yritys siihen meni, mutta melko helppo pomo Crystal Sage kuitenkin oli. Käytin kilpeä jossa oli 70% maagisen vahingon vähennys ja heti kun pääsin iholle, oma rakas teurastusveitsi molempiin käsiin ja eikun paloittelemaan! Ja jos oli tarpeeksi nopea heti teleporttauksen jälkeen, Sage ei kerennyt tehdä mitään ennen kuin jakautui.

Sain Sagen sielun ja uudesta nuotiosta hiukan vasemmalle aukesi uusi reitti. Taidan suunnata sinne ennen kuin palaan Farron Keeppiin. Kun jatkoin uutta reittiä, törmäsin pariin viholliseen Herald settiin, jonka otin käyttööni. Täytyy varmaan nostaa equip loadia hiukan jatkossa, aseeni painaa aika paljon ja pitää vähän kikkailla varusteiden kanssa että hahmoni väistöpyörähdys ei mene liian hitaaksi. Pian löysin taas uuden nuotion ja reitin seuraavalle alueelle, Cathedral of the Deeppiin.Pitää katsoa seuraavalla sessiolla jatkanko tänne vai palaanko Farron Keeppiin.
 

Kuolemat: 46

Torstai, 14.04.2016

Päätin lähteä kohti Cathedralia isoja rappuja pitkin. Näin huipulla hepun ja valmistauduin taisteluun, mutta sitten huomasin reitin oikealla. Tämä reitti kiemurteli hiukan heppua ylemmäks ja löysin sieltä Crest Shieldin jonka otin käyttöön, koska se on hiukan kevyempi kuin vanha kilpeni ja puolustukset olivat lightningia lukuunottamatta paremmat tai samat.

Tiputtauduin hepun kimppuun ja taistelu alkoi! Kauhukseni kesken taistelun takaa taisteluun liittyi toinen heppu, mutta onnistuin jotenkin voittamaan molemmat. Estukset olivat kuitenkin loppu, joten päätin palata nuotiolle. Matkalla kuitenkin huomasin reitin oikealle, joka johti esineelle. Esineeksi paljastui Paladin's Ashes, joten sen jälkeen meninkin Shrinelle ja annoin nämäkin tuhkat kauppiaalle. Tämän jälkeen ostin kauppiaalta sormuksen, joka nostaa kilven vahingonvähennystä kun kestoni on täynnä. Järkeilin että tästä voisi olla joskus hyötyä. Jututin myös Yoelia uusiksi ja sain häneltä kaksi ilmaista tasonnostoa lisää. Kyllä, olen tietoinen että maksimi on ilmeisesti viisi, mutta viisi ilmaista tasoa on parempi kuin ei mitään!

Jatkoin rappuja ylös ja pian vastassani oli muutama koira ja heppuja varsijousien kanssa. Tämä oli hiukan ärsyttävää, mutta onnistuin tappamaan kaiken tieltäni. Reitti jatkui ja pian edessäni oli itse katedraali, mutta myös oikealle jatkui reitti hautojen keskelle. Erään haudan ympärillä oli joukko rukoilijoita, joten tapoin heidät ja vein Estus Shardin heidän keskeltään. Jatkoin ylöspäin, jossa haudoista rupesi nousemaan raatoja. Tapoin heitä useita, ja päätin käydä kurkistamassa katedraaliin jonka jätin taakseni. Sieltä löytyi nuotio, joten ratkaisuni oli oikea! Nuotiolta näkyi myös kaksi ovea, mutta päätin palata tutkimaan hautausmaata.

Nuotio katedraalin sisällä

Hautausmaa oli hiukan raivostuttava paikka, koska maasta nousi jatkuvasti lisää heppuja. Helppohan ne oli tappaa, mut oli välillä hankala edetä kun joka suunnassa oli heppuja. Löysin kuitenkin alueelta mm. kilven ja ison miekan ja jatkoin sillan yli jonkinlaisen tornin luo. Siellä olin kiitollinen että ystävystyin sen jättiläisen kaa aiemmin, koska hänen nuolensa rupesivat iskemään vihuja ympäriltäni alas! Löysin myös toisen Undead Bone Shardin eli saa Estukseni tasolle +2. Tornista löysin sitten aktivoitavat tikkaat, joiden avulla pääsin alas. Onkohan tämä oikotie? Niin tai näin, jatkoin vielä hiukan eteenpäin ja tapoin vihollisia muutaman, kunnes palasin Shrinelle Homeward Bonen avulla. Kävin käyttämässä se Undead Bone Shardin että Estus Shardin.

Päätin tutkia mihin katedraalin ovet johtavat ja molemmat olivatkin lukossa toiselta puolelta. Huoh, takaisin siis hautausmaalle... Jatkoin lähelle tornia, jossa aktivoin aiemmin tikkaat, mutta huomasin myös reitin katedraalin katoille. Siellä oli myös iso lukittu ovi, mutta päätin tutkia mihin reitti katoilta johtaa. Pääsin melko pitkälle, kunnes törmäsin joukkoon vihollisia joista yksi oli lihava maagi. Mokoma käytti esineen joka esti estuksien käytön ja huomasin sen hiukan liian myöhään...

Matkalla takaisin huomasin että paikasta mistä löysin Estus Shardin, pysytin tiputtautumaan alas turvallisesti. Sieltä löysin tornin, jonka pohjalle aiemmin aktivoimani tikkaat tulivat! Eli pystyn nyt ohittamaan hautausmaan kokonaan. Ennen kuin kiipesin tikkaita ylös, halusin tutkia onko täällä pohjalla muuta. Tapoin muutama ryömivän lonkero-otuksen ja löysin myös pian sellaisen ison kristalliveijarin, jonka tapoin ihan pelin alussa. Hoitelin sen nopeasti ja löysin alueelta myös sormuksen, joka nostaa myrkynvastustusta. No tää on näppärä kun palaan sinne myrkkysuolle!

Kuolin kertaalleen koettaessani jatkaa takaisin missä kuolin aiemmin, koska kuvakulma huijasi minua ja kävelin rotkoon. Syytän tästä Iiroa, jonka kanssa juttelin puhelimassa samalla. Että kiitos vaan! :(

Seuraavalla kerralla onnistuin tappamaan lihavan maagin, mutta palkkio oli vain muutama esine, jotka estävät Estuksien käytön. Hyödyllisiä vain jos joskus muita ihmisiä haastan. Etenin toiseen suuntaan ja minut tappoi heppu hilparin kanssa, lähinnä koska hänellä oli apunaan pari inhottavaa nopea heppua. Seuraavalla kerralla saavutin ison oven, jonka avasin mutta halusin käydä hakemassa esineen oven oikealta puolelta, sitä vartioi vain joukko rukoilijoita. Harmi vaan että nurkan takaa tuli heppu kirveen kanssa ja hoiteli minut päiviltä. Myönnetään, olisihan tähän pitänyt varautua...

Seuraavalla kerralla houkuttelin viholliset nuolilla luokseni, jotta pystyin sitten tappamaan kirvesmiehen yksin. Kokeilin myös ekaa kertaa aseeni erikoiskykyä, joka väliaikaisesti palauttaa minulle kestoa kun osun viholliseen! Varsin näppärä kyky, vaikka palautuva kesto ei olekkaan kovin suurta.

Sisällä katedraalissa

Jatkoin sisälle katedraalin isoista ovista ja parvekkeelta näin isoon saliin, jossa oli jättiläinen. Vaikuttaa tämän alueen pomolta... Jatkoin pienestä oviaukosta ja pian olin huoneessa, jossa tapoin pari tulimaagia. Sen jälkeen löysin hissin, joka suureksi helpotuksekseni oli oikotie nuotiolle! Kävin käyttämässä sielut Fire Keeperin luona.

Onkohan tämä jätti ystävällinen...?

Palasin takaisin hissillä ja menin parvelle, joka kierti jättiläisen salia. Yhtäkkiä jätti nousi pystyyn ja alkoi hakata parvea, tehden hurjaa vahinkoa! Olin niin häkeltynyt etten kerennyt juuri mitään tehdä vaan kuolin.

Seuraavalla kerralla lähdin heti juoksuun kun saavuin parvelle ja jätti ei kerennyt minua lyödä ennen kuin olin turvassa. Jatkoin eteenpäin, tappaen tieltäni mm. mimicin (Sain siltä toisen loitsukirjan Irinalle), ison ritarin nuijan ja kilven kanssa sekä jonkinlaisen monijalkaisen ison karvanaaman, joka oli kuitenkin melko helppo. Kun saavuin saliin jossa jätti oli, olin hieman hermostunut. Pysyttelemällä kaukana jätistä hän ei paljoa kyl liikkunut, joten onnistuin löytämään jälleen oikotien nuotiolle! Kun palasin takaisin, huomasin vivun joka nosti jonkinlaisen väliseinän saliin. Kenties voin käyttää sitä siltana? Juoksin vaivalloisesti mudassa jätin ohi, keräten esineet ja avaten isot ovet jotka johtivat keihäälle, joka oli selvästi tarkoitettu maagille. Sitten haastoin jätin, joka ei ollutkaan pomo vaan ihan perushirviö. Ja vielä todella helppo hirviö! Pysymällä jätin jalassa kiinni hän pystyi vain tallomalla osumaan minuun ja sitäkin teki sen verran harvoin että pystyin ottamaan iskun vaan kuin mies ja sitten jatkoin hakkaamista! Jätti kaatui ja päätin että tähän on hyvä lopettaa.

Väliseinä ja/tai silta?

Kuolemat: 51

Dark Souls III - Kolmas kerta se vasta todella sattuu

Viimeinkin odotus on ohi! Olen henkisesti valmistautunut tähän päivään jo kauan, aika näyttää vielä viimeisen kerran FromSoftwarelle mistä minut on tehty! Pakko vielä huomauttaa miten sopivaan saumaan tämä peli julkaistiin, sain nimittäin omani (Collector's Editionin, ihan vaan jos kiinnosti) jo maanantaina ja seuraavat kaksi yötä olen vapaalla. Pääsen siis nauttimaan vapaasta hakkaamalla päätäni seinään joka kantaa nimeä Dark Souls III.

Maanantain ja tiistain välinen yö, 11.04. - 12.04.2016

Kun olin syönyt ja juonut kupin teetä, olin valmis aloittamaan. Alkuvideo kertoi että Lothricin valtakunnassa liekki on hiipumassa ja sen takia entiset Lord of Cinderit ovat nousemassa.

Oivoi, sie vaikutat isolta pahalta pomolta...

Tämän jälkeen tein hahmoni, valitsin taustaksi soturin ja muokkasin hahmolle lähinnä pidemmät hiukset ja tietysti lisäsin parran sekä viikset. Hahmoni nousi haudasta ja oli aika aloittaa seikkailu Cemetary of Ashia tutkimalla!

Qlaos the Warrior, jälleen valmiina kuolemaan!

Testailin hiukan kontrolleja ja tapoin muutaman tavallisen hepun. Tuntui tutulta ja turvalliselta, joskin uutena jippona on aseiden erikoiskyvyt, joita voi käyttää kun asetta pitää kahdella kädellä. Minun kirveeni kyky on sotahuuto, joka nostaa väliaikaisesti hahmoni voimaa. Nämä kyvyt käyttävät taikapisteitä (Sininen palkki), jotka palautuvat lepäämällä nuotiolla tai käyttämällä sinisiä Ashen Estus Flaskeja, joita löysin yhden. Pian löysin polun, jolta löytyi viesti että käänny pois. Varovaisuus voitti uteliaisuuden ja lähdin toiseen suuntaan. Sieltä löytyikin ensimmäinen nuotio! Kun olin nuotion sytyttänyt ja levännyt, päätin kuitenkin käydä katsomassa mihin aiempi reitti johtaa...

Reitti johti aukeamalle, jossa oli iso liskomainen otus, jonka kehoa peitti jonkinlaiset siniset kristallit. Aukeaman perällä oli esine, joten syöksyin sitä kohti. Esine oli vain sielu, jota käyttämällä saan kasan sieluja. Kristallilisko oli jo perässäni, joten ei auttanut kuin taistella. Kyseinen veijari iski aika kovaa ja monet hyökkäykset aiheuttivat kristallien nousemisen maasta. Sain kuitenkin useita iskuja sisään ja otuksen kestot olivat ehkä puolessa kun estukset (joita minulla on 3) ja minun elämäni loppui. Eka kuolema.

Palasin kuitenkin haastamaan liskon uudelleen ja pienellä varovaisuudella voitin otuksen käyttämällä vain yhden Estus Flaskin. Otukset iskut olivat helppo väistää kunhan pysyi välimatkan päässä ja sitten iski pari kertaa ennen kuin uusi isku alkoi. Palkkioksi sain pari tuhatta sielua ja Titanite Scalen. Sitä käytetään tiettyjen aseiden vahvistukseen.

Palasin nuotiolle ja jatkoin matkaani. Tapoin tieltäni heppuja ja keräsin mukaani mm. titanite shardin. Pian löysin aukeaman, jossa minua odotti kivettynyt hahmo, jonka niskassi oli jonkinlaisia pieniä lonkeroita. Peli kysyi haluanko irrottaa miekan sen rinnasta. Huomattuani ettei ole muutakaan tekemistä, päätin niin tehdä. Kun miekka oli poissa, heppu nousi jaloilleen, tarttui isoon hilpariinsa ja perkele. Pomo.

Iudex Gundyr

Olin vielä hiukan ruosteessa ja kuolin, vaikka pomo, Iudex Gundyr, ei vaikuttanut kovinkaan haastavalta. Hänen hyökkäyksensä koostuivat muutaman iskun sarjoista ja hypystä, joka oli helppo väistää. Suurin ongelma oli etten koskaan ollut varautunut kolmen iskun sarjoihin. Toisella yrityksellä olin vähän varovaisempi ja hakkasin Iudexia noin puoleen väliin hänen kestojaan. Siitähän se pillastui ja lonkerot kasvoivat valtavaksi otukseksi, joka peitti Iudexin ylävartalon. Hyökkäykset tulivat nyt valtavasta luurankomaisesta kädestä. Olin hiukan häkeltynyt, mutta onnistuin silti hakkamaan pomon alas!

Kun olin levännyt uudella nuotiolla (Joka ilmestyi pomon tilalle), jatkoin ovista eteenpäin. Tapoin tieltäni lisää vihollisia ja pian löysin Firelink Shrinen. Hei, vastaava paikka oli hiukan erilaisena Dark Souls ykkösessä! Täältä löytyi Fire Keeper, jonka luona pystyin käyttämään sieluja hahmoni vahvistamiseen. Nostin lähinnä vigoria ja strengthiä. Paikasa löytyi myös toinen heppu, joka valitti ettei meistä kirotuista ole etsimään Lord of Cindereitä.

Firelink Shrine

Fire Keeper

Tutkin Shrineä lisää ja löysin kauppiaan sekä sepän. Muutin Ashen Estus Flaskin tavalliseksi, koska en ainakaan vielä käytä taikapisteitä paitsi ehkä välillä sotahuutoon. Ja voin aina palata sepän luokse muuttamaan estuksia edestakaisin. Kauppiaalla huomioni kiinnitti heti hilpari! Pitää katsoa että jos kuitenkin kokeilisin jotain muuta asetta, vaikka hilpari olikin ystäväni sekä Souls ykkösessä että kakkosessa. Huomasin myös että Humanityn/Human Effigyn sijaan Souls kolmosessa palaudutaan kuoleman jälkeen Embereillä.

Kun olin sytyttänyt nuotion Shrinelle, huomasin että pystyn siirtymään muurille. En tiennyt mikä paikka se on, joten siirryin sinne. Harmi vaan ettei siellä ollut nuotiota... Olisi ehkä pitänyt tutkia Shrinen lähiympäristö tarkemmin. Noh, eiköhän täältä löydy nuotio pian. Ja muutaman askeleen jälkeen sellaisen löysinkin. Kylläpä sitä ihminen osaa hermoilla turhaan!

High Wall of Lotric

Palasin Shrinelle tutkimaan aluetta tarkemmin, esineiden toivossa. Löysin pari Emberiä ja törmäsin hulluun heppuun, joka heilutti katanaa. Kuolin hänen iskuihinsa muutaman kerran, se pirulainen iski kovaa ja kesti itse iskuja! Näytti siltä kuin hän vahtisi jotain tornia. Mieleeni tuli että kauppiaalla oli myynnissä avain 20 000 sielulla torniin Shrinen takana. Ehkä voin jättää hepun siis vielä rauhaan?

Palasin siis High Wall of Lotriciin. Edessäni oli vaihtoehtoina joko vasen tai oikea. Lähdin ensin vasemmalle, jossa tapoin joukon sotilaita ja löysin mm. kiikarit. Minua hiukan huoletti lohikäärme, joka näytti kuolleelta. Lopulta uskoin että se oli oikeasti kuollut ja jatkoin. Pian etenin rappuja, kun kuulin karjaisun ja ruutu heilahti. Koska olen Souls veteraani, reaktioni oli kääntyä ympäri ja JUOSTA! Ja kas kummaa, pian näinkin silmäkulmastani miten liekit tappoivat joukon solttuja. Eihän se oli Souls jos lohari ei tee yllätyshyökkäystä. Lohari myös liekitti alempaa aluetta, joten päätin palata nuotiolle ja koettaa toista puolta ensin. Ei huvittanut väistellä liekkejä... Huomasin matkalla että tämä oli sentään eri lohari kuin se aiempi, joka pysyi kuolleena.

En luota edes kuolleisiin lohareihin...

Tapoin pari koiraa ja solttua ja löysin toiselta puolelta lukitun oven. Selvä oikotie! Jatkoin eteenpäin ja kauhukseni yksi rukoileva heppu (Joita täällä on ollut paljon, suurin osa harmittomia) kasvatti lonkerolisäkkeen, kuten Iudex! Koska niskassani oli toinen vihollinen, henki siinä meni. Kuolin uudelleen samaan heppuun, mutta kolmannella kerralla olin niin aggressiivinen että tapoin hepun ennen kuin hän kerkesi muuttua. Hah! Paikka paljastui umpikujaksi, joskin sieltä löytyi jousi.

Palasin lohikäärmelle ja ajoitin juoksuni niin etten kärventynyt. Valitsin alemman reitin, koska ylempi reitti johti liikaa kohti loharia. Ja en jostain syystä halua juosta vielä kohti isoa, pahaa loharia... Valitsemani reitti johti lukitulle ovelle (Jälleen toiselta puolelta eli oikotie) ja löysin myös seuraavan nuotion! Kävin Shrinella nostamassa dexterityäni, koska haluan kuitenkin kokeilla hilparia...

Palasin uudelle nuotiolle ja päätin että haluan tietää mitä loharin suojelemalla ylemmällä reitillä on. Kuolin kerran yrittäessäni päästä sinne, kiitos isomman ritarin. Kyseinen heppu tosin tiputti seuraavalla kerralla Lothric Knight Shieldin, jossa oli 100% fyysisen vahingon vähennys. Kelpaa! Onnistuin juoksemaan loharin liekkien ohi, en tosin kerennyt matkalla poimia esineitä. Savutin tornin, jossa pystyin avaamaan oven, jonka avulla voin nyt ohittaa loharin kokonaan kun haluan tänne torniin. Se on todella hyvä, koska tornissa oli arkku, joka olikin mimic...

Matkalla takaisin arkulle kuolin kertaalleen, mutta seuraavalla kertaa pääsin arkulle ja tapoin typerän mimicin. Sain siltä Deep Battle Axen, kirveen joka tekee myös dark-vahinkoa. Nättiä! Halusin vielä saada esineet loharin luota, joten palasin sinne. Onnistuin saamaan kaikki esineet (Ember, nuija ja kahdenkäden miekka, Claymore), mutta kuolin tuleen. Eipä se mitään!

Claymore

Jatkoin tutkimattomaan torniin, jossa jälleen edessäni oli pian kaksi vaihtoehtoa. Valitsin hiukan ylemmän reitin, toinen olisi johtanut syvemmälle alas. Etenin pian katolle, jossa oli kokonainen joukko rukoilijoita, joista yhdestä purskahti taas lonkeromonsterijuttu. Perkele... Kuolin sen käsittelyssä.

Kuolin toistamiseen samaan heppuun, mutta sitten taas kerkesin piestä mokoman ennen kuin muuttui supermölliksi. Jatkoin alueen tutkimista ja lopulta päädyin hissille, joka johti aiemmin lukitulle ovelle. Olin jälleen ensimmäisen nuotion lähellä! Suuntasin nuotiolle ja Shrinelle, jossa käytin sieluesineitäni, jotta sain dexterityni nostettua tasolle 13. Aika testailla vähän Claymorea ja hilparia... (vaihdoin myös päälleni hiukan kevyemmät, joskin heikommat varusteet, koska Claymore painaa kuin synti ja haluan kyvetä väistelemään hiukan nopeammin)

Rukoilijoita loharin raadon edessä. Pian hekin ovat raatoja!

Matkalla eteenpäin kokeilin sekä Claymorea että hilparia. Kumpikaan ei oikein vakuuttanut, Claymore on liian hidas ja hilparin iskut ovat vain tökkäisyjä. Kirves lyö samaa vahinkoa ja on nopeampi, joten pysyn siinä. Pian saavutin pari hiukan isompaa ritaria, jotka olivat hiukan raivostuttavia, etenkin heppu ison kilven ja keihään kanssa. Kuolin muutamia kertoja, kunnes pääsin taas etenemään aukealle, joka lupaili pomoa. Ja sehän sieltä tuli, Vordt of the Boreal Valley.

Vordt of the Boreal Valley

Vordt on iso haarniskoitu heppu, joka tykkää olla kontallaan. Hän myös heiluttelee isoa nuijaa ja iskut aiheuttavat jonkinlaista jääefektiä, jonka vaikutusta en vielä tiedä (Iskut aiheuttivat sinisen mittarin täyttymistä, ei täyttynyt vielä kertaakaan). Kuolin pian koska eipä ollut estuksia jäljellä.

Ennen kuin haastoin Vordtin uusiksi, tutkin aluetta lähistöltä. Löysin mm. umpikujasta sinisiin pukeutuneen ritarin, jolla oli punaiset silmät ja se hakkasi miut tohjoksi hetkeksi. Asia selvä, en häiritse sinua uusiksi. Löysin myös ison salin, jossa juttelin naiselle nimeltään Emma. Hän antoi minulle bannerin, jota käyttämällä portin luona pääsen etenemään. Samalla Emma kertoi minulle Way of the Blue covenantista ja varoitti Vordtista joka väijyy portilla.

Sali, jonka perällä Emma

Menin haastaamaan Vordtin uusiksi, tällä kertaa melkein voitin mokoman! Ongelmaksi muodostui taistelun toinen vaihe, jolloin Vordt rupesi säntäilemään kuin heikkopäinen alueella, joka hankaloitti sekä häneen osumista että staminan kontrollointia, koska jokainnen syöksy veti staminaa paljon ja niitä iskuja tuli paljon lyhyessä ajassa. Kolmannella yrityksellä sain tietää mitä tapahtuu jos jäämittari täyttyy. Hahmo saa pakkasenpureman ja liikkuu väliaikaisesti tosi hitaasti. Vinkki, älä anna pakkasen purra...

Seuraava yritys kaatui nopeasti, hölmöilin oikein kunnolla. Mutta sitten sain Vordtin kaadettua! Taistelun jälkeen sytytin uuden nuotion ja kävin käyttämässä sielut Shrinella. Palattuani nuotiolle kävelin auenneesta portista eteenpäin ja nostin bannerin ylös. Seurasi kohtaus, joka näytti hyvin tutulta Dark Souls ykkösestä... Muutama tutunnäköinen demoni nappasi hahmoni kantoon ja veivät minut Anor Londoon eikun siis Undead Settlementtiin! Siellä sytytin uuden nuotion ja päätin että ehkä tähän on hyvä lopettaa ensimmäinen sessio, alkaa vilistä jo sieluja silmissä!

Komeat maisemat ja pitkä pudotus...

Undead Settlement

Kuolemat: 19

Tiistai, 12.04. 2016

Suuntasin eteenpäin ja seurasin muurilta kun joukko koiria teurasti rukoilijoita. Hoitelin koirat ja pakitin hiukan portille, jonka takaa löytyi joukko kuolleita ja/tai kivettyneitä kyttyräselkäisiä hahmoja. Yksi niistä olikin vielä elossa ja hän kertoi nimekseen Yoel. Hän oli yllättynyt ettei ollut kuollut ja tarjosi palveluksiaan, kuulema osaa taikoja. Kun otin avun vastaan, hän ilmeisesti siirtyi Shrinelle. Jos hän tosiaan myy taikoja, niin tuskin hänen apuaa tulen käyttämään.

Joukko kuolleita matkaajia

Jatkoin toiseen suuntaan ja pian löytyikin jo toinen nuotio. Jatkoin eteenpäin ränsistyneessä kylässä, jossa tapoin jatkuvasti heppuja. Pian saavutin ison kokon, jonka ympärillä oli iso joukko heppuja ja yksi isompi tyyppi. Muutama estus siinä meni että sain kaikki nurin, mutta se kannatti koska kokon juurelta löytyi estus shard! Jatkoin eteenpäin, kunnes törmäsin heppuun joka viskoi minua loitsuilla samalla kun toinen kävi päälle oven läpi. Henkihän siinä meni...

Kaunis kylä

Käytyäni viemässä shardin sepälle (Nostaen täten estuksieni määrää viiteen) palasin kylään. Kun saavutin alueen missä oli kokko, huomasin että en ollut aiemmin mennyt lähellä olevan sillan yli. Suuntasin siis sinne ja opin että kannattaisi välillä olla varovainen, jouduin nimittäin kokonaisen joukkion yllättämäksi. Tilannetta ei helpottanut että katoilla muutama heppu ampui nuolia puhallusputkilla. Kuolema...

Seuraavalla kerralla olin hiukan varovaisempi ja päädyin lopulta umpikujaan, jossa pystyin tiputtamaan esinettä kantavan raadon alemmalle tasolle. Tapoin sieltä myös ison hepun, joka heilutti isoa sahaa. Koska olin lähellä kuolemaa ja estukset olivat loppu, käytin Homeward Bonen ja palasin shrinelle.

Seuraavaksi jatkoin suuntaan jota en ollut aiemmin tutkinut ja päädyin muutaman mutkan kautta viemäriin taistelemaan rottien kanssa. Rottien jälkeen löysin oven joka johti uudelle nuotiolle. Tämä hiukan pisti miettimään että pitääpä palata aiemmalle nuotiolle, koska siellä oli vielä ainakin yksi suunta jota en ollut tutkinut ja haluan löytää kaiken tärkeän...

Nuotio

Kuolin muutaman kerran, ensin se pirun taikoja heitellyt tyyppi teki minusta muussia ja sitten hätäilin juoksemalla keskelle muutamaa tyyppiä. Lopulta päädyin vain juoksemaan taikurin ohi ja yllätyksekseni päädyin tätäkin reittiä nuotiolle jonka löysin aiemmin. Noh, tulipahan tutkittua...

Jatkoin eteenpäin ja meinasin säikähtää hengiltä kun jostain kaukaisuudesta joki viskoi valtavia keihäitä! Se kyllä tappoi joukon vihollisia, mutta satutti myös minua pirusti kun koetin poimia esineitä. Henkihän siinä meni kun henkihieverissä juoksin rakennukseen turvaan jossa minut otti vastaan joukko vihollisia. Seuraavalla kerralla väistelin keihäitä ja koetin saavuttaa esinettä, mutta juoksin vahingossa rotkoon. Huoh...

Muutaman yrityksen vaati että sain esineen, mutta se kannatti! Se nimittäin oli Undead Bone Shard, jonka voin polttaa shrinen nuotiossa ja se nostaa Estus Flaskien parantamisvoimaa!

Näitä lisää, kiitos

Kun olin houkutellut kaikki viholliset keihästettäväksi, eteeni avautui kaksi vaihtoehtoa. Toinen suunta johti isolle aukealle, jossa oli muutamia rukoilijoita. Alue kyllä haiskahti pomolta... Toinen suunta taas näytti jatkuvan pidemmälle, mutta päätin kuitenkin ainakin kokeilla millainen pomo minulla on vastassa.

Hiukan epäilyttävä huone jälleen

Kun olin tappanut muutamia rukoilijoita, nurkassa oleva valtava puu nousi jaloilleen! Koska mokoma on niin iso, oli vaikea hahmottaa mistä suunnasta hyökkäykset oikein tulivat ja tilannetta ei auttanut heput joita ilmestyi alueelle lisää. Kokeilin taistelua kahdesti ja tunsin pientä epätoivoa, koska iskuni tekivät aika säälittävää vahinkoa ja puuta voi vahingoittaa vain lyömällä outoihin, hämähäkinmunan näköisiin palleroihin. Mutta kolmannella yrityksellä huomasin että kun on saanut tarpeeksi iskuja sisään, pallerot räjähtävät ja pomo otti aika hurjaa vahinkoa. Tämän jälkeen pallerot tulivat takaisin ja sieltä tuli myös esiin käsi jota pystyin vahingoittamaan. Sitten puu tuhosi maan jalkojemme alta ja tipuimme alemmalle tasolle jossa taistelu jatkui. Kuolema koitti kun käsi tarrasi minuun kiinni ja murskasi maata vasten. Hmm...

Curse-Rotted Greatwood

Kuolin muutamia kertoja, mutta aloin lopulta hahmottaa kuinka kannattaa toimia. Ensimmäinen vaihe on huomattavasti vaikeampi osio eli silloin kannattaa mahdollisimman äkkiä päästä hakkaamaan pallerot tohjoksi. Toisessa vaiheessa ei enää ilmesty muita vihollisia ja voi keskittyä vain kiertämään puuta ja odottaa sopivaa tilaisuutta iskeä. Tässä vaiheessa puulla on heikkoja kohtia myös jaloissaan ja selässä, jotka myöskin räjähtävät tehden hurjaa vahinkoa muutaman iskun jälkeen. Varmin tapa saada vahinkoa aikaan on vain kiertää otusta oikealle ja odottaa että se nousee kahdella jalalla ja sitten tipahtaa rymisten alas. Isku on todella helppo väistää ja sen jälkeen pomo on täysin avoin muutamalle iskulle. Sen jälkeen oli vain ajan kysmys milloin voitan ja voi pojat, aikaa se vei! Voittoisa yritys kesti nimittäin kauan koska puu ei millään suostunut nousemaan kahdelle jalalle joten jouduin iskemään heikkojen kohtien jälkeen kättä kerran tai kaksi kun hän sohaisi liian lähelle. Niin tai näin, voitin kuitenkin! Palkkioksi sain puun sielun ja esineen nimeltään Transposing Kiln, jonka kuvaus käski antaa hepulle nimeltään Ludleth.

Palasin Shrinelle, jossa käytin sielut hahmooni. Huomasin että yhdellä valtaistuimella istui heppu. Onko hän aina ollut tuossa...? Kun menin jututtamaan häntä, selvisi että hän on Ludleth! Kun annoin Kilnin hänelle, aukesi mahdollisuus ostaa aseita pomojen sieluilla, näppärää! En kuitenkaan vielä mitään ostanut ja päätin lopettaa tämän session tähän.

Ludleth

Kuolemat: 33

Hector LeMans, viikatemiehesi on jo matkalla

Tiistai, 15.03.2016

Aloitin Rubacavan tutkimisen uudelleen, täältä täytyy löytyä joko toinen keino pois tai tapa purkaa ansa Bone Wagonin tallista. Suuntasin ensin tatuoijan luokse, josta löysin nestemäistä typpeä kaapista. Tatuoija itse kuorsasi äänekkäästi sängyllään. Seuraavaksi jututin vanhaa ystäväämme kapteeni Velascoa. Kun hän kuuli minkä laivan saimme vedettyä pinnalle maailman laidalla, hän ei meinannut pysyä housuissaan. Kyseinen paatti on nimittäin hänen vanha laivansa ja hän päätti välittömästi jättää Rubacavan taakseen ja hakea laivan itselleen. Nappasin mukaani laivan pullossa, jota hän teki jo silloin kun viimeksi olimme Rubacavassa.

Suuntasin runoilijaklubille, jonka keittiössä täytin Velascon pullon sinisellä nesteellä. Juttelin myös Olivian kanssa, joka sanoi tulevansa meidän mukanamme kun olemma valmiita lähtemään. Pian huomasin etten pääse tutkimaan Rubacavaa sen tarkemmin, reitit muualle oli tukittu. Joten palasin Mechen ja Glottiksen luokse. Annoin pullon Glottikselle, joka hujautti nesteen alas hetkessä. Tämän jälkeen hän vaati saada tietää mistä minä juoman sain ja pian Glottis juoksikin täysillä kohti Olivian klubia, juodakseen koko tynnyrin. Hiukan ehkä liioiteltua Glottikselta, koska kun juttelin hänen kanssaan tämän jälkeen, hän oksensi Bone Wagonin talliin. Ilmeisesti Glottiksen juoma aine oli jonkinlaista hyytelömäistä ainetta. Kaadoin typen tallin lattialle ja tadaa, jäätynyt aine muodosti käveltävän pinnan dominoiden päälle! Näin Manny pääsi purkamaan pommin Bone Wagonista ja pääsimme matkaan kohti El Marrowta.

El Marrowssa vastarintaliike löysi pian Mannyn ja kumppanit. LSA:n tukikohdassa Salvador kertoi kuinka heillä on vakooja  LeMansin aselaboratoriossa. Pian paikalle tuli sotilas, jota oli ammuttu! LeMans tietää vakoojasta...

Salvador heitti roskiin vakoojan valokuvan ja poistui Olivian kanssa. Kun pääsin liikkumaan, nappasin ammutulta sotilaalta käden ja roskiksesta vakoojan kuvan. Näytin valokuvaa yhdelle kirjekyyhkylle, mutta Manny huomautti ettei linnulla ole mitään toimitettavaa. Pienen testin jälkeen annoin linnulle uhkausviestin LeMansilta ja sitten näytin vakoojan kuvan. Koska vakoojan ruumis oli LeMansin ase-expertin luona, hän erehtyi luulemaan että LeMans tarkoitti viestin hänelle. Kaverilla meni pupu pöksyyn ja pakeni salaista pakotietä seinän läpi.

Entinen puutarhuri, nykyinen ase-expertti

Jututin Mecheä ja yhdessä Mannyn kanssa suunnittelivat LeMansin murhaa. Tarvitaan valeasu ja ase... Meche sanoi että jos saan ne hankittua, hän tietää kuinka päästä LeMansin toimistoon. Löysin Glottiksen Bone Wagonin kyydistä ja otin häneltä auton jousien kauko-ohjaimen. Pian löysin teatterin takahuoneen, jossa pari maskeerattua näyttelijää keskustelivat. Nappasin kahvipannun liedeltä, mutta en voinut laittaa sitä taskuuni. En myöskään voinut poistua tikkaita pitkin kavipannu kädessäni. Pian löysin kuitenkin tikkaat, joita pitkin pääsin ylös ja kaadoin kahvia näyttelijöiden päälle. Kun he olivat juosseet pois, menin viereiseen huoneeseen jossa sain paikan uutena näyttleijänä ja Mannyn naama maskeerattiin.

Kaunis maskeeraus

Seuraavaksi tapahtui inhottava tapahtumasarja. Tutkin paikkoja, kunnes lopulta kiipesin takaisin paikkaan mistä kaadoin kahvia. Sieltä löytyi iso lumentekokone, jota käyttämällä Manny nappasi hetkeksi jäänmurskaajan irti ja laski samantien takaisin. En voinut nostaa sitä enää uusiksi. Testailujen kautta sain laitettua sotilaan irtokäden siihen, mutta en keksinyt mitä hyötyä siitä oli. Jatkoin alueen tutkimista, mutta en päässyt etenemään mihinkään. Googletus osoitti että tarvitsin jäänmurskaajan, mutta pelissä on bugi minkä takia sitä ei saa uudelleen nostettua jos sitä koettaa käyttää ennen kuin laittaa sotilaan käden sinne... Eli olin jumissa en voinut edetä tarinaa. Jouduin lataamaan tallennukseni ja uudelleen juottamaan Glottista ja purkamaan pommin Bone Wagonista. Ei siihen kauaa mennyt, mutta ärsytti silti. Miksi tätä bugia ei ole korjattu vaikka se on tietoisuudessa? Ärsyttävää...

Kun olin pelannut takaisin samaan kohtaan, huolellisesti hoidin asiat oikein ja pian minulla oli luunmurskain. Seuraavaksi nostin Bone Wagonin ylös ja ruiskutin luujauhoa paikkaan mihin ase-expertti tipahti. Luujauho reagoi expertin jättämiin kemikaaleihin ja ruiskuttamalla lisää luujauhoa, maahan muodostui reitti mihin hän oli mennyt. Pian tarvitsin Glottista Bone Wagonin kanssa valaisemaan tietä. Hiukan myöhemmin kohtasimme valtavan krokotiilihirviön! Nostamalla Bone Wagonin ylös Manny pääsi kiipeämään tasannetta pitkin hirviön ohi, mutta hirviön mielenkiinto kääntyi sitten Mannyn puoleen. Onneksi kun mokoma kääntyi ympäri, sen häntä meni nostetun Bone Wagonin alle. Yksi napin painallus ja Bone Wagon laskeutui hirviön hännän päälle! Nyt on turvallista edetä.

Löysin expertin kukkakaupan, jossa hän oli täysin sekaisin. Piilotteli pöydän alla ja höpötti LeMansista. Yritin selittää että en ole LeMans, mutta viesti ei mennyt perille. Aikani kauppaa tutkin, kunnes lopulta huomasin oven yläpuolella jonkin palleron. Nappasin sen viikatteella alas, paljastaen soittokellon. Kun seuraavan kerran käytin ovea, kello soi ja jonkin napsahti hepun päässä. Hän rupesi puhumaan ystävällisellä äänellä kuin asiakkaalle ja antoi minulle aseen sekä panoksia.

Heppu on vähän hermona

Seuraavaksi suuntasin kasinolle, jossa Meche minua jo odotti. Hän oli vanhan ystävämme Charlien luona lakanan kera. Mechen tarkoitus oli saada Charlie vaihtamaan päälleen lakanan toogajuhliin, jotta Manny saisisi hänen pukunsa. Mutta Charlie ei halua lähteä ennen kuin voittaa... Jututin läheistä heppua, joka oli LSA:n taistelija. Hän osaa laittaa minkä vaan pelikoneen antamaan rahat ulos. Joten heitin lakanan Charlien päälle ja sitten pyysin LSA:n tyyppiä laittamaan pelikoneen maksamaan.

Kun Charlie oli vaihtamassa vaatteitaan, Meche ja Manny sopivat tapaavansa myöhemmin. Sitten Charlie tuli ulos toogassaan ja...törmäsin toiseen valtavaa bugiin. Meche poistui paikalta, mutta Charlie jäi seisomaan paikalleen. Mikään nappi ei tehnyt mitään enkä voinut muuta kuin sammuttaa pelin ja käynnistää uudelleen... Sama toistui kolmesti enkä löytänyt netistä kenenkään muun törmänneen vastaavaan. Meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, mutta muutaman yrityksen jälkeen Charlie lähti Mechen matkaan. Huh!

Suuntasin hissille, jossa väitin vartijalle LeMansin odottavan minua. Hän kysyi minulta kysymyksiä, jotka olivat luokkaan että jos LeMans ajaa autoa, mitä numeroa vartija ajattelee. Mitä! Ja vaihtoehtoja oli numerot 1-30. Muutaman kysymyksen jälkeen huomasin Mannyn takana olevan numerotaulun, jossa näkyi tiettyjä numeroita ja ne vähenivät välillä. Kokeilemalla aina yhtä näkyvistä numeroista, löytyi oikea vastaus. 

Yläkerrassa löytyi Celso, jonka ylipuhuin hyväksymään LeMansin tarjouksen (Celso eikä LeMans tunnistaneet Mannyn maskeerausta). LeMans oli vaikuttunut ja hetken päästä jo puhuikin meidän palkkaamisesta. Kun hän oli johdattanut meidät Mannyn vanhaan toimistoon ja näytti salkullista lippuja, Manny veti aseen esille. LeMansin lintu syöksyi ikkunasta ja Manny ampui sen. LeMans koetti paeta ikkunasta, mutta tipahti alas. Hah, oikein sinulle!

Hector LeMans

Käyttämäälä lisää luujauhoa ja aseen panoksia, sain kaadettua ison neonnaisen joka toimi siltana toiselle katolle mihin LeMansin salkku joutui. Kun Manny sai sen käsiinsä, video siirtyi juna-asemalle jossa Meche vannoi lähettävänsä apua portilta kun pääsee sinne. Loppu hyvin, kaik--- Ei perhana, taas tuollainen LeMansin lintu! Glottis paini linnun kanssa ja Olivia kaahasi paikalle, Manny hyppäsi kyytiin ja vaati saada tietää missä Salvador ja muut LSA:n jäsenet ovat. Olivia nakkasi Salvadorin pään Mannyn viereen. Sie perhanan akka...


Olivia uhkasi Mannya aseella ja kehotti jatkamaan eteenpäin, LeMans odottaa. Kasvihuoneessa Manny kysyi että nytkö LeMans kertoo mikä hänen suuri sunnitelmansa todellisuudessa oli. LeMans totesi kylmästi vain "En" ja ampui Mannya! Eiiiii!

Mannyn vuoro puskea kukkaa, vaikkakin hitaasti

Meidän onneksemme LeMans kertoo että valitettavasti hänen ase-experttinsä karkasi nopeasti vaikuttavien panosten kanssa, mutta kyllä tämäkin tappaa. Se vain kestää kauan. Manny horjui rakennuksesta ulos ja kaatui kukkakedolle, Onneksi Manny kykeni vielä liikuttamaan käsiään ja kaivoin loput nestemäisestä typestä esille. Hiukan sitä kukalle ja kasvu loppui siihen!

Palasin autolle ja jututin Salvadorin päätä. Hän kertoi että auton takakontissa on ase, mutta avain on hänen kehossaan, jossain kasvihuoneen takana. Hän myös kertoi että hänellä on hampaassaan hiukan panosten ainetta ja puremalla sitä hän voi tappaa kohteensa, mutta samalla hän kuolee itsekkin. Olivia usutti Mannyn pois ja rupesi kuulustelemaan Salvadoria. Salvador puri hammasta, uhraten loput elämästään Olivian tappamiseen. Lepää rauhassa, toveri, uhrauksesi muistetaan...

Tämän jälkeen salkusta loikkasi yksi lippu kohti Salvadorin päätä. Jos tämä on Salvadorin lippu, voin sen avulla etsiä missä hänen kehonsa on! Kun olin löytänyt Salvadorin kehon ja avaimen, kävin avaamassa takakontin, josta löytyi ase. Aika selvittää välit, Hector LeMans!

Manny ei kuitenkaan suostunut menemään sisälle kasvihuoneeseen ja yritin ammuskella LeMansia ikkunoiden läpi, ilman tulosta. Hmmm... Alue oli kuitenkin niin pieni että pian löysin ratkaisun. Kävin ampumassa vesitornia, josta johti putki kasvihuoneeseen. Hetken päästä kasvihuoneelta kuului karmiva huuto. Kun palasin sinne, LeMans oli jo kukkapuska. Manny heitti aseen pois ja käänsi selkänsä.

Seuraavaksi Manny, Meche, Glottis ja kaikki ne joilta liput oli huijattu, olivat jo viimeisellä pysäkillä. Mannylla oli itselläänkin nyt lippu, kai siitä jotain kiitosta sai kun paljasti ja pysäytti koko DoD:n korruption. Mutta Glottis ei voi jatkaa, demonien paikka on kuolleiden maassa eikä yhdeksännessä alamaailmassa. Manny ja Glottis jakoivat koskettavan hetken yhdessä, se oli miehinen halaus.

Mitä tarkoitat, Glottis... En halua jättää sinua taakseni!

It's guy love, between two guys...

Meche ja Manny astuivat junaan. Kuten Manny sanoi lopuksi, ikinä ei voi tietää mitä lopulta käy, jotain tärkeintä on nauttia matkasta.

Manny ja Meche, viimeinkin yhdessä loppuun saakka

Ja näin Grim Fandagon Remastered saatettiin loppuun! Ja huolimatta noista parista isommasta bugista viimeisen vuoden aikana, tämä oli äärimmäisen nautittava kokemus! Tarina oli varsin mielenkiintoinen ja hahmot mieleenpainuvia. On melkoinen saavutus että vaikka suurin osa hahmoista on luurankoja, niin silti heistä kaikista saatiin selvästi erottuvia ja muistettavia. Paljon myös menee ääninäyttelyn piikkiin, jokainen hahmo oli miellyttävää kuunneltavaa. Ja olenko jo sanonut että pidän todella paljon Glottiksesta?

Kuten seikkailupeleissä pitääkin, pelin pulmat olivat suurimmaksi osaksi nokkelia eivätkä liian mysteerisiä. Muutaman kerran jouduin nettiin turvautumaan, mutta mielestäni mikään pulma ei luottanut siihen kuuluisaan kuulogiikkaan. Ja aican varmasti palaan vielä tälläisten pelin pariin, Day of the Tentacle Remastered ilmestyy vielä tässä kuussa ja sitten myös Full Throttle Remastered saapuu joskus!

Nyt alkaa minulla hetken hiljaisuus, Dark Souls III:n julkaisu häämöttää kuukauden päässä ja haluan uppoutua siihen heti kun ilmestyy ja sen takia en aloita uutta projektia blogiin ennen sitä. Eli seuraavalla kerralla on aika jälleen valmistautua kuolemaan ja syleillä pimeyttä!