Grim Fandango Remastered: Likaista peliä kuolleiden maassa

Ennen kuin Dark Souls III puskee päälle, ehdotan että lähdetään seikkailemaan hetkeksi kuolleiden maalle! Alkuperäinen Grim Fandango on niitä pelejä, joita en ole koskaan pelannut mutta silti muistan useita kohtauksia ja hahmoja, koska tuijottelin vieressä kun isoveli ohjasti Manny Calaveraa, tuota tuonpuoleisessa matkatoimistossa työskentelevää viikatemiestä. Hirveästi en kuitenkaan muuta pelin juonesta muista ja  jo vuosia onkin pyörinyt mielessä että olisi kiva tämäkin klassikko seikkailupeli kokea (Etenkin kun olen lukenut suomalaista kirjaa seikkailupelien historiasta. Suosittelen kaikkia vähänkin kiinnostuneita tutustumaan, nimi on Suuret seikkailupelit ja on todella mielenkiintoista luettavaa), etenkin kun tykästyin joitakin vuosia sitten kolmeen ensimmäiseen Monkey Islandiin ja kahteen ekaan Simon the Sorcereriin. Onneksi siis Grim Fandango Remastered ilmestyi viime vuonna ja nyt on aika itse astua Mannyn saappaisiin.

Sunnuntai, 06.03.2016

Peli alkaa välittömästi videolla, jossa Manny puhuttelee uusinta asiakastaan. Kyseinen herra on hiukan hämmentynyt missä oikein on, kunnes Manny selittää hänen olevan kuollut ja nyt voi alkaa hänen neljän vuoden pituinen matkansa lopulliseen leposijaan. Riippuen siitä kuinka hyvää elämää hän eli, matka voi olla nopea ja turvallinen tai vaarallinen ja hankala. Kyseinen herra ei tullut haudatuksi kovin rikkaana, joten pikajunan tai risteilyaluken sijaan Manny pystyi tarjoamanaan vain kävelykepin jossa kompassi. Manny itse taas ei vielä saa edes sitä, hänen täytyy ensin kuittailla velkojaan suuremmille voimille. Videon jälkeen sihteeri huomauttaa että pomo haluaa tavata Mannyn myöhemmin. Manny laittaa mustan kaapunsa kaappiin ja taiteltavan viikatteensa povitaskuun. Aika aloittaa peli!

 Välittömästi saapuukin uusi tehtävänanto jonkinlaista putkijärjestelmää pitkin. Massamyrkytyksen jäljiltä paljon asiakkaita tulossa, jopa niin paljon ettei erikseen määrätä kuka saa kenetkin. Nopeat syövät hitaat eli me varmaan halutaan napata joku rikas raato! Nappasin Mannyn huoneesta vielä korttipakan mukaani (Koska jokainen seikkailupelejä pelannut tietää että kaikki mitä ei ole naulattu kiinni, kannattaa ottaa mukaan).

Punainen pieni lippu kertoo että putkessa on viesti

Povitaskuun kaikki vaan!

Keskustelin hiukan sihteerin, Evan,  kanssa (Hän tosin painotti että ei ole minun sihteerini...) ja keskustelussa selvisi mm. että Mannyn työkaveri Domino sai taas palkankorotuksen ja jos haluan myrkytyspaikalle, kannattaa mennä puhumaan kuskille. Joten suuntasin hissillä autotallille, jossa jututin Glottista, mekaanikkoa. Hänen mukaansa Domino oli antanut Mannyn kuskille vapaata. Minusta tuntuu että me emme pidä Dominosta... Kysyin Glottista tilalle ja vaikka hän tuntui innostuvan ajatuksesta, joutui hän kuitenkin kieltäytymään. Glottis raukka on liian iso ajamaan autoa. Onnistuin kuitenkin vakuuttamaan hänet että autot ovat vaan liian pieniä! Glottis kuulema voisi muokata autoani, mutta tarvitsee siihen luvan yläkerrasta. Sain Glottikselta lomakkeen, pitää hankkia siihen pomon allekirjoitus.

Sihteeri Eva

Glottis on symppis

Palasin Evan luo ja kysyin pääsisinkö pomon puheille. Pomo, Don, vastasi sisäpuhelimen kautta ettei häntä saa häiritä! Perhana. Suuntasin ulos ja kujalta löytyi köysi ylös. Hmmm... Päätin kiivetä ylös ja päädyin Donin huoneen ulkopuolelle. Pomo pirulainen on itse karannut töistä ja jättänyt automaattisen järjestelmän vastaamaan Evan soittoihin! Minun onnekseni järjestelmässä ei ollut minkäälaista suojausta, joten vaihdoin vakiovastaukseksi käskyn Evan itse allekirjoittaa.

Hetkinen, onko tää köysi tehty kravaateista?

Helppo tapa välttää kommunikointia työntekijöiden kanssa

Palasin Evalle ja kas kummaa, kohta minulla oli allekirjoitettu lupa! Välittömästi alkoi välivideo, jossa Glottis hiukan paranteli autoa ja pian syöksyimme kohti elävien maailmaa. Harmi vaan että vastaan ajoi Domino, joka inhasti virnuili.

Glottis ja paranneltu auto

Elävien maailmassa aika näytti pysähtyneen ja viikatteella avasin kiemurtelevan ruumispussin, jossa oli seuraava asiakkaamme, Bruno.

Elävien maailma on melko pelottava

Bruno ei myöskään ollut kovin erikoinen tapaus eläessään, joten hänet tökättiin arkkuun joka täytettiin jonkinlaisella mönjällä. Pakettipostia, ihanata. Pomo tuli huutamaan miten Manny ei ole tehnyt ollenkaan hyviä kauppoja. Kimpaantunut Manny syytti että pomo itse hänelle antaa vain huonoja asiakkaita. Niin tai näin, Manny tarvitsee kunnon asiakkaita tai se on potkut. Manny jupisi itsekseen miten enää ei odotella vaan otetaan itselle hyvä asiakas!

Huutava pomo Don

Kävin juttelemassa Dominon kanssa, joka ilmeisesti sai myrkytyksessä asiakkaaksi nunnan, jolle möi lipun junaan numero yhdeksän. Tämä on ilmeisesti se kaikkein nopein ja kallein tapa matkustaa tuonpuoleiseen. Keskustelussa kävi myös ilmä että viime joulujuhlissa Manny veti kännit ja veti Dominoa turpaan. Naurahdin hieman mielikuvalle! Samassa keskustelussa selvisi että Manny ei itse muista minkä synnin teki elävänä, jonka takia on jumissa myymässä matkoja ennen kuin itse pääsee tuonpuoleisiin.

Domino, tuo ylimielinen idiootti

Alhaalla törmäsin vihaiseen korjaajaan, joka valitti kuinka joku on tunkenut tyhjän olutpullon putkijärjestelmään. Kävin kurkistamassa huonetta, josta hän tuli. Sieltä nappasin matkaan palosammuttimen. Käväisin myös huoneessa jossa tein Brunosta paketin. Siellä en pystynyt tekemään muuta kuin kahdesta suuttimesta ruiskuttamaan mönjää, joka yhdessä muodosti kiinteän möykyn. Ehkä tarvitsen jossain vaiheessa tätä huonetta.

Palasin kadulle, jossa matkani pysäytti jonkinlainen paraati. Tai jos tarkkoja ollaan, muutama teltta esti pääsyni paraatiin. Jututin klovnia jolta sain muutaman ilmapalloeläimen. Pyysin häneltä kissan, kuolleen madon (Joka on vain tyhjä ilmapallo) ja Robert Frostin. Viereisessä teltassa oli useita leipiä, joita nappasin yhteensä 4 mukaani. Miksi 4? Koska luulin että peli sanoisi 3 jälkeen että nyt riittää. Ei sitten, peli, voitit tämän erän...

Palloilin hetken ympäriinsä, kiipesin jopa takaisin katolle. Harmi vaan että pomon ikkuna on nyt lukossa. Palasin huoneeseen jossa olivat ne kaksi suutinta. Vitsillä kokeilin täyttää ilmapallon toisella mönjällä. Ja sehän toimi! Mieleeni tuli ajatus ja päätin hakea klovnilta toisen kuolleen madon. Tämän toisen pallon täytin sitten toisella mönjällä. Seuraavaksi palasin huoneeseeni ja työnsin putkijärjestelmään leivän (Tämä ei ollut edes minulla mielessä, päätin vaan kokeilla voiko niin tehdä). Työnsin molemmat mönjällä täytetyt ilmapallot järjestelmään, joka aiheutti koko systeemin jumiutumisen. Mitä mie tästä hyödyn? Ei hajua, mutta eiköhän se selviä!

Palasin putkijärjestelmän keskushuoneeseen, jossa jututin korjaajaa. Hänen paitansa syttyi tuleen, mutta en voinut sammuttaa sitä sammuttimella koska sen sisältämät kemikaalit eivät kuulema reagoi nätisti sen mönjän kanssa, joten korjaaja sammutti tulen itse käsin. En päässyt tutkimaan järjestelmää tarkemmin. Kun poistuin huoneesta, korjaaja hoiti työnsä loppuun ja lukitsi oven. Hmmm....

Putkijärjestelmän keskus ja korjaaja on tuo pinkki heppu

Korjaaja raapii ahteriaan, joka tukkii tieni

Palloilin lisää ja huomasin Evan pöydällä jonkinlaisen rei'ittimen jota pystyin käyttämään yhteen pelikorttiini. Koska ei tuntunut olevan uusia vaihtoehtoja, päätin jumittaa järjestelmän uudelleen ja katsoa jäikö jotain huomaamatta. Tällä kertaa en puhunut korjaajalle ja tutkin ovea. Hiukan hölmistyin kun pientä vipua vääntämällä lukon kieli kääntyi esille. Kuten Manny sanoi, lukitsin juuri avoimen oven. Kun korjaaja poistui, ovi ei pamahtanutkaan kiinni. Hahaa!


Nyt pääsin tutkimaan järjestelmää lähemmin ja käyttämällä seikkailupeleistä tuttua logiikkaa (Käytä kaikkea kaiken kanssa kunnes edistyt), onnistuin työntämään rei'itetyn kortin pienestä raosta ja kortti pysäytti matkaavan viestin. Lasin läpi Manny onnistui lukemaan asiakkaan, Mercedes Colomarin, nimen ja tiedot. Ensimmäinen hyvä asiakas!

Punainen putki varmaan johtaa Dominon luo

Seuraavassa videossa Manny matkasi Glottisin kyyditsemänä. Sivuhuomautuksena, Glottis paranteli autoa vähän lisää... Pian oltiin taas toimistossa jututtamassa Mercedestä. Mannyn hämmenykseksi kaiken järjen mukaan Mercedesin pitäisi olla hyvä asiakas, mutta tietokoneen mukaan hänellä ei ole oikeuksia mihinkään matkapaketteihin. Hienovaraisesti tiedustelin onkohan hän sittenkin ollut eläessään syntinen, mutta ei. Puhdas kuin pulmunen, tehnyt vapaaehtoistyötä... Päätin käydä kysymässä Evalta mitä ihmettä tämä oikein meinaa.

Tykkään Glottiksen tyylistä

Kaunis ilme, Glottis!

Mercedes

Harmi vaan että Don pamahti toimistostaan ja vaati meidät heti puhutteluun. Ilmeisesti yhtiön järjestelmän sabotointi, auton luvaton modifiointi, asiakkaan tietojen urkinta ja asiakkaan varastaminen toiselta työntekijältä ei ole luvallista. Kaikkea sitä oppii! Kaiken lisäksi Mercedes olisi kuulema ansainnut lipun junaan numero yhdeksän ja hän oli kerennyt jo lähteä kävelemään koska Manny ei löytänyt hänelle muita vaihtoehtoja. Hups...

Don ei ole iloinen

Pomo lukitsi Mannyn pieneen koppiin odottamaan virkavaltaa. Yritin poistua kopista, mutta oven takaa höpötti salaperäinen hahmo. Hän kysyi olenko vielä uskollinen työpaikalleni. En todellakaan ole, kaikki hyvät asiakkaat menee suoraan Dominolle! Ovi avautui ja Salvador niminen heppu toivotti minut tervetulleeksi vastarinnan riveihin.

Salvador kertoi että vastarintaliike LSA on jo pitkään epäillyt että DoD (Department of Dead, eli Manny työpaikka) on huijannut asiakkaitaan ja lähettänyt täysin kelvollisia sieluja kävelylle vaikka heillä olisi oikeus parempaan matkustustapaan. Ilmeisesti useampi Mannyn asiakas ansaitsisi parempaa, mutta DoD on varastanut tälläisten asiakkaiden tietoja omaksi hyödykseen. Lupauduin auttamaan LSA:ta ja eka tehtäväni on saada linnunmunia katolta, jotta voimme kasvattaa omia kirjekyyhkyjä. Jututin myös Evaa, joka on ollut jo vuoden LSA:n riveissä. Eva kertoi että Manny on tärkeä liittolainen, koska hän pääsee DoD:n myyjänä käsiksi tietokoneen tietoihin. Tämä taas johtuu siitä että järjestelmä tunnistaa Mannyn hampaat skannerilla. Jännää.

LSA:n piilohuone. Salvador on valkokankaan vieressä

Eva, vakooja

Poistuin LSA:n piilopaikasta ja kiipesin katolle. Sieltä jatkoin Dominon toimistoon, Domino itse on Evan mukaan kokouksessa pomon kanssa. Pengoin huonetta ja löysin palan korallia sekä Dominon hammassuojan.

Palasin köydelle ja huomasin että voin poimia köydän irtonaisen pään ja heittää sitä. Harmi vaan ettei se tartu mihinkään. Pienen testailun jälkeen sain sidottua Dominon huoneesta löytyneen korallin narun päähän ja voila! Pian minulla olikin reitti tikkaille ja ylemmäks katolle. Katolla oli iso lauma luurankolintuja pesän luona. Koetin juosta niiden läpi pesälle, mutta mokomat eivät päästäneet. Murustin leipää niille syötiksi jonkinlaiseen astiaan, mutta sillä sai vain muutaman linnun hetkeksi muualle. Hmmm...

Kravaattiköysi kädessä

Jälleen kokeilin kaikkea kaikkeen ja huomasin että pystyin laittamaan astiaan myös ilmapallon. Joten ilmapallon jälkeen murustin sen päälle leivän. Kun linnut tulivat syömään, nokkivat ne pallon hajalle ja räjähdys säikytti kaikki linnut pois! Hahaa!

Pieniä, mutta pirullisia lintuja

 
Palasin munien kanssa  Salvadorin luokse. Hän kiitti munista, mutta ei voi antaa Mannyn lähteä koska tarvitsevat hänen hampaitaan että pääsevät DoDin tietoihin. Tämä aiheutti aikamoista juoksentelua, koska en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Lopulta kuitenkin löysin ratkaisun. Samassa pienessä kopissa mistä Salvador minut pelasti (Se on myös Glottiksen työhuone) löytyi masiina, josta sain jotain mönjää. Täytin Dominon hammassuojan mönjällä ja laitoin suojan suuhuni. Tadaa, muotti Mannyn hampaista! En ollut varma riittääkö tämä, mutta päätin palata Salvadorin ja Evan luo. Salvador ei ymmärtänyt, mutta kehotti kääntymään Evan puoleen. Eva sen sijaa heti ilahtui että tämän avulla voivat tehdä tekohampaat ja käyttää niitä päästäkseen käsiksi DoD:n tietoihin! Salvador kiitti Mannya ja johdatti hänet tunnelin kautta kivettyneen metsän reunalle. Samalla hän kertoi että Mercedes on varmasti matkalla Rubacavaan ja sinne siis kannattaa meidänkin suunnata.

Kivettyneen metsän reunalla

...Ja vereksi sinun pitää taas tuleman

Maanatai, 22.02.2016

Jatkoin luentorakennuksen tutkimista ja pian huomasin että olin nyt yläkerrassa. Viholliset olivat edelleen näitä etanamaisia tyyppejä, jotka olivat varsin helppoa mätkiä nurin.

Etanat luennolla

Ei kestänyt kauaa kun alue oli tutkittu ja olin myös tappanut tieltä yhden jättiläisvihollisen. Löysin myös tikkaat alas ja löysin huoneen missä keskustelin varsin erikoisen tapauksen kanssa, nimittäin hämähäkin jolla oli miehen kasvot. Hän oli ilmeisesti Amygdalan palvoja ja voivotteli hänen kohtaloaan. Kun hän kysyi että olenko minä hänen vihollisensa, sanoin että en tietenkään ole! Sain häneltä riimun joka lisää sisuani ja poistuin ylemmän kerroksen ulko-ovesta uudelle alueelle, Mensisin painajaiseen.

Hämähäkkinaama

Mensisin painajaisessa kohtasin uuden vihollisen, ihmissusimaisen otuksen jolla oli tosin valtava suu pystyasennossa naamassaan ja kädessä soihtu. Mokoma kesti iskuja aika hyvin ja löi myös kovaa, mutta ei kuitenkaan mahdottoman vaikea tapaus. Kuollessaan tosin sylkäisi kaksi isoa matoa, jotka tekivät suhteellisen kovaa vahinkoa.

Mensisin painajainen

Inha otus

Löysin pian seuraavan lampun ja opin tämän paikan jekun. Valtavasta rakennuksesta paistoi outoa oranssihtavaa valoa joka aiheuttaa raivohulluutta jos pysyn liian kauan suorassa yhteydessä siihen. Raivohulluus taas tekee järkyttävästi vahinkoa jos kerkeää vaikuttaa liian kauan. Eli toisinsanoen, pitää pysytellä välillä kivien takana piilossa, mutta se on ongelmallista kun nämä uudet pedot haluavat raadella minua samalla hengiltä. Kohtasin myös isoja ukkeleita, jotka viskoivat kiviä mutta heidät pystyi helposti johdattelemaan avoimelle alueelle jotta valo ja raivohulluus tappoi heidät puolestani. Hah!

Kauniita kiviä

Raivohulluuteen lietsovaa valoa huoneesta keskellä

Etenin tätä reittiä, jonka varrella oli muutama jätti ja löysin uuden lampun ja hissin sekä oudon valolaitteen joita en voi vielä käyttää. Eli ilmeisesti jostain löytyy oikotie tänne? Asia selvä, pitää palata aiemmalle lampulle ja edetä sieltä toiseen suuntaan

Jatkoin toiseen suuntaan, tappaen tieltäni pedot ja sitten saavuin isohkolle alueelle jonka varrella oli muutama jätti. Päätin jättää heidät rauhaan, ei huvittanut haastaa montaa kerralla ja juoksin heidän ohitseen. Meinasi tulla kiire kun koetin avata saavuttamani rakennuksen oven kun jätit hengittivät niskaan mutta kerkesin livahtaa sisälle. Oviaukko oli onneksi niin pieni ettei jätit mahtuneet perässä.

Hah, et mahdu sisään!

Rakennuksen sisällä löytyi iso sali, jonka katossa roikkui useita hämähäkkejä. Onnistuin tappamaan niistä muutaman, mutta henki meni. Seuraavalla yrityksellä päätin juosta heidän ohi ja iso pienessä käytävässä sain tapettua minua jahtaavat hämikset yksi kerrallaan. Tämän jälkeen edessäni oli silta ja sillalla yksinäinen metsästäjä, joka kävi päälle. Otin turpaani. Perhana, nää metsästäjät on pahempia kuin pomot!

Onneksi metsästäjällämme ei ole araknofobiaa

Yritin seuraavalla kerralla juosta hepun ohi, mutta sain miekasta niskaani. Sitä seuraavalla kertaa onnistuin juoksemaan tarpeeksi kauas ja löysin hissin aiemmalle löytämälleni lampulle. Huh, oikotie! Ei tarvitse enää välittää aiemmista vihollisista

Palasin hissillä ylös ja mätkin varsin erikoisia vihollisia, ympäriinsä laahustavia heppuja joita en kiinnostanut yhtään. Pari kirveeniskua niin rupesivat kiinnittämään minuun huomiota, joskin se oli sitten jo myöhäistä. Seuraavalla alueella oli pari kirvestä heiluttelevaa pulleroa ja muutama varsijousimies, kuolin kertaalleen kun hätäilin. Kun pääsin eteenpäin, hissi vei minut vielä ylemmäs, isolle parvekkeelle jossa taistelin variksia vastaan joilla oli koiranpäät. Tämän jälkeen hyppäsin kertaalleen kuolemaani kun koetin tavoitella esinettä häkissä ja seuraavalla yrityksellä jätin sen oman onnensa nojaan. Pian edessäni oli pari vipua ja hissi takaisin lampulle. Jälleen oikotie? Kelpaa!

Vasemmalle uusi oikotie. Veikkaan että oikealle tulee myöhemmin toinen

Seuraavaksi tavoittelin esinettä, jota vartioi kaksi koiraa, joilla oli variksenpäät. Olin varomaton ja heitin henkeni mokomien välissä. Seuraavalla kerralla pysyin hengissä ja sain verikiven palasen. Pitääkin muistaa kehittää asetta unessa seuraavalla kerralla. Päätinkin käydä sen heti hoitamassa kun on oikotie vieressä ja nyt kirveeni on jo tasolla +8.

Kun jatkoin eteenpäin, kohtasin muutaman oudon vihollisen. Ne olivat ihmishahmoja, mutta olivat jotenkin elottoman näköisiä ja kaikki ruumiinosat eivät edes olleet kosketuksessa toisiinsa. Liikkuivat myös vähän liukuen. Niistä ei myöskään saanut häiveitä ollenkaan. Kun oli ne tappanut ja etenin, välivideo kertoi seuraavasta pomosta. Videolla höpötti sekavia ukkeli jolla oli päässä kummallinen häkki. Ukkeli paljastui pomoksi ja kantoi nimeä Micolash, painajaisen valtias.

Micolash, painajaisen valtias

En tiedä mistä puhut ja hattusi on naurettava

Tämä taistelu oli hiukan jännä. Ensinnäkin taistelu ei tapahtunut avoimella alueella vaan sokkeloisessa kirjastossa, jossa oli useampi kerros ja rappuja ylöspäin. Hetkeen en edes löytänyt koko pomoa, tapoin vain outoja elottomia ihmishahmoja joita välillä ilmestyi eteeni. Yhden käytävän päässä kuitenkin näin Micolashin jonka kimppuun syöksyin. Micolash sen sijaan lähti karkuun ja pienen takaa-ajon jälkeen jäi johdatti minut vähän isompaan huoneeseen taistelemaan. Hoitelin muut viholliset pois ja keskityin itse pääjehuun. Micolashin hyökkäykset koostuivat säälittävistä nyrkiniskuista ja lonkerohyökkäyksestä kädestään. Lonkerot oli helppo väistää kävelemällä vain sivulle. Mätkin Micolashia turpaan ja kun hänen kestonsa tippuivat puoleen, hän kaatui maahan ja kestomittari katosi. Häh? Pian sitten Micolashin ääni taas rupesi höpöttämään painajaisen jatkumisesta ja kestomittari tuli takaisin. Taas jouduin etsimään herraa ja jahtasin häntä usean huoneen ja käytävän halki, mukaan lukien yksi tiputtautuminen alempaan huoneeseen. Lopulta hän juoksi huoneeseen ja portti sulkeutui hänen takanaan. Jouduin kiertämään ylös muutaman kerroksen ja tiputtautumaan samaan huoneeseen hänen kanssaan. Nyt hän oli yksin, mutta hänellä oli uusi jekku hihassa. Kuten Byrgenwerthissä tapaamani kamala metsästäjä, myös Micolash pystyi käyttämään loitsua joka heitti useita räjähtäviä energianuolia. Mutta toisinkuin Byrgenwerthissä, täällä oli tilaa väistää ja en kertaakaan kuollut tähän hyökkäykseen. Sen sijaan lonkerot yllättivät minut kun olin iholla ja sisu lopussa. Perhana. Mutta toisella yrityksellä olin varovaisempi ja voitto oli minun!

Taistelun jälkeen välivideossa eräs silta nousi kerroksen ylemmäs ja avasi minulle reitin seuraavalle lampulle. Päätin että tästä on hyvä jatkaa seuraavalla sessiolla.

Kuolemat: 166

Tiistai, 23.02.2016

Eilisen session jälkeen tutkiskelin vähän mitä esineitä täällä on vielä löydettävissä ja yksi esine kiinnitti huomioni. Verikivi, jota tarvitaan tason +10 aseeseen. Ajoitukseni oli varsin hyvä koska sen voi hakea heti Micolashin jälkeen.  Jatkoin lampulta ja melkein heti löytyi seuraava oikotie. Oikotienä toimivasta hissistä pystyin hyppäämään kesken matkan ulos piilotetulle reitille, jonka varrella tapasin mm. isoja aivopäisiä otuksia (aiheuttivat raivohulluutta) ja muutaman hämähäkin. Kun olin kuollut pari kertaa, päätin vain juosta kaiken ohi ja noudatin ohjeita netistä, joiden avulla saavutin vivun, josta vetämällä valtava aivo-otus tipahti kuiluun. Kyseinen aivo aiheutti sitä outoa valoa josta tuli raivohulluutta ulkopuolella. Ilmeisesti siitä ei ole enää vaivaa. Pian löysinkin sen mitä etsin eli verikiven.

Seuraavaksi päätin hiukan tutkia mistä saan lisää verikiven palasia, jotta saan aseeni tasolle +9 ja sitten myös viimein tasolle +10. Mensisin painajaisessa olin jo ohittanut pari paikkaa, mm. yhden ennen kuin tulin sisälle rakennukseen ja yhden vihollisen Micolashin huoneessa jolta sai myös muutaman. Tarvitsin enää yhden joten lueskelin netistä missä viholliset niitä tiputtaa. Tämän takia kävin hakemassa Yahar'gulista avaimen, joka avasi sen yhden oven johon törmäsin kun löysin loistavan miekkametsästäjän tunnuksen. Ovesta pääsin ylempään kirkkolaan, jossa tapoin ihmissusia joilla oli kiiluvat siniset silmät. Kun olin tappanut niitä ehkä 10 kappaletta enkä ollut vielä saanut yhtään palasta, päätin murtua ja ostaa viimeisen oivallus-pisteillä unessa. Enpä mie ole niitä muuhunkaan käyttämässä... Palasin siis uneen ja pian jo pitelinkin tason +10 jahtikirvestä!

Jatkoin eteenpäin ja kohtasin tuttuja kavereita, Yharnamin varjoja. Mutta toisin kuin ne jotka toimivat pomona,  nämä olivat heikompia ja käärmeitä ei tunkenut heidät naamastaan. Tapoin heidät tieltäni ja etenin. Seuraavaksi kohtasin valtavan possun, jolla oli useita silmiä. Melkoisen helppo tapaus tappaa ja siitä sai aika paljon häiveitä. Tämän jälkeen tapoin kaksi possua lisää ja etenin kohti rappuja. Siellä odotti lisää varjoja, jotka hoitelin yksi kerrallaan houkuttelemalla kauemmaks muista.

Tästä pääsin etenemään lisää rappusia ja tasanteelle, jossa oli valkoiseen veren tahraamaan pukuun pukeutunut nainen (Sama jonka näin kun olin tappanut Romin?). Hänen kanssaan ei voinut kommunikoida joten jatkoin pieneen huoneeseen joka paljastui jälleen oikotieksi.

Kun olin aktivoinut tämänkin oikotien, jatkoin naisen katsomaan suuntaan kohti isoa, epäilyttävää rakennusta. Rakennuksen sisällä oli vain hissi, joka vei minut ylemmäs ja reitti avautui isolle aukealle jossa oli lastennvaunut. Olenkin unohtanut mainita, täällä paikassa kuuluu välillä lapsen itkua...

Kun lähestyin tätä selvää taisteluareena, käynnistyi välivideo ja alueelle tipahti seuraava pomo, Mergon imettäjä!

Mergon imettäjä

Tämä pomo oli varsin yksinkertainen, kaapuihin pukeutunut iso siivekäs hahmo, joka heilutteli kaarevia teriä useissa käsissään. Hyökkäykset koostuivat vain terien heilutuksista ja vaikka välillä otinkin osumaa, eivät ne olleet tarpeeksi vahvoja tappamaan. Pomo oli aina omien iskujensa jälkeen täysin avoin muutamalle minun iskulleni ja jos pääsin kiertämään selkään, eipä hän paljoa mahtanut. Jossain vaiheessa taistelua imettäjä aiheutti paksun mustan sumun jonka aikana oli vaikea nähdä missä hän liikkuu ja samalla hänen kopionsa hyökkäili tyhjästä. Iskin aina kun voin ja kun sumu hälveni, kopiokin katosi. Imettäjä aiheutti sumun uudelleen ja silloin vain juoksentelin karkuun, odottaen sen loppua. Hiukan yllätyin kun tämä ensimmäinen yritys päättyi jo voittoon!

Taistelun jälkeen minut yllätti teksti. Yleensä pomon jälkeen lukee vain "Saalis surmattu" vaaleilla kirjaimilla mutta nyt punaiset kirjaimet sanoivat "Painajainen surmattu". Mitä? Oliko tää viimeinen pomo?

Palasin metsästäjän uneen ja siellä näin että työpaja oli tulessa (Sinne pystyi silti menemään ilman vaaraa) ja kun juttelin nukelle, hän sanoi että yö on loppumassa ja Gehrman odottaa minua suuren puun juurella. Käytin häiveet ja etenin portille joka oli aiemmin ollut kiinni.

En ehkä oikeasti menisi rakennukseen joka on tuossa tilanteessa

Siellä Gehrman odotti minua pyörätuolissaan ja onnitteli minua. Hän sanoi että antaa minulle armon lahjan jos luovun hengestäni. Herään tästä unesta vihdoin ja viimein. Ehkä olen vähän epäkiitollinen, mutta en mie halua kuolla nyt kun oon näin pitkälle päässyt! Kieltäydyin tarjouksesta ja välivideo käynnistyi

Gehrman puun juurella

Vaikea valinta

Gehrman päiviteli miten jahti ja/tai veri on saanut pääni sekaisin ja hän nousi tuolistaan. Tänä yönä Gehrman osallistuu jahtiin...

(Kuolemat ennen Gehrmania: 172)

Gehrman, metsästäjistä ensimmäinen on melkoisen kova pähkinä purtavaksi. Hän aloittaa taistelun viikatteen kanssa ja iskee sillä nopeasti ja kovaa. Kun häntä on vahingoittanut tarpeeksi, hän siirtyy miekkaan ja haulikkoon. Tässä vaiheessa hän on mielestäni hiukan helpompi, mutta silti pirun paha. Ja kun hänen kestonsa laskevat vielä alemmaks, Gehrmanin ympärillä näkyy jonkinlaista sinistä savua ja hän rupeaa väistelyn sijaan teleporttaamaan tieltäni. Samalla hänen tekemänsä vahinko nousee ja oppii pari uutta temppua, tärkeimpänä hän hyppää ilmaan viikatteensa kanssa ja aiheuttaa laajassa kaaressa vahinkoa ilmavirran muodossa. Hän myös pystyy vaihtamaan vapaasti viikatteesta miekkaan ja haulikkoon, jonka voi myös vaihtaa jonkinlaisen pistooliin.

Kukkaketo on hyvä paikka kaksintaistelulle

Kuoltuani muutamia kertoja (ja käyttäen samalla paaaaaljon veripulloja) päätin että kyllä tämä on voitettavissa, mutta tarvitsen lisää veripulloja ja samalla tietysti saan häiveitä hahmoni vahvistukseen. Kun olin kerännyt noin 100 veripulloa lisää, päätin kokeilla taistelua pari kertaa lisää. Ei vieläkään voittoa, mutta se on vaan ajan kysymys!

Keräilin hurjat määrät häiveitä ja veripulloja Mensisin painajaisen kahden viimeisen lampun välistä (Muutama possu ja Yharnamin varjoja, helppoja vihollisia kun tietää mitä tekee ja antavat runsaasti häiveitä kun käytössä Kuu-riimuja muutama. Veripulloja myös yleensä sain ainakin 10 yhden matkan aikana lampulta toiselle) ja nostin hahmoni tasoa reilusti. Aina välillä kävin haastamassa Gehrmanin uudestaan etten tylsistyisi liikaa. Lopulta en enää jaksanut kerätä lisää hahmolleni tasoa ja veripullojakin alkoi olla lähemmäks 200 varastossa, joten päätin viimeistellä Gehrmanin!

Se vaati useita yrityksiä, mutta en suostunut luovuttamaan. Voitto kävi hyvin lähellä ja aloin osata suhteellisen hyvin kaikki taistelun vaiheet. Viimeinen vaihe oli erityisen haastava lähinnä koska Gehrman liikkui nopeammin ja hän ei enää juurikaan hätkähtänyt iskuistani kun taas aiemmin pystyin keskeyttämään hänen iskujaan omillani. Lopulta voittoisa yritys koitti. Otin viimeisen vaiheen kärsivällisesti ja iskin harkitusti. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun olin enää parin iskun päässä voitosta ja tein pienen voitontanssin kun viimeinen isku upposi Gehrmanin lihaan! Aika siirtyä eläkkeelle, pappa!

Taistelun jälkeen käynnistyi välivideo (Sain muuten Gehrmanilta vanhan metsästäjän merkin) jossa kuusta laskeutui omituinen lonkeromonsteri. Hetken olin jo valmis taistelemaan, mutta hahmoni antoi mörrin ottaa syleilyyn ja hahmoni peittyi lonkeroihin

No mutta terve! Mikäs sie oot?

Ei pahalla, oma heppu, mut kannattasko tehdä jotain?

Lonkerohali

Tämäm jälkeen käynnistyi uusi video, jossa nukke työnti hahmoani Gehrmanin rullatuolissa kohti työpajaa (joka ei enää palanut) ja sanoi että uusi jahti alkaa. Lopputekstit tosin sanovat että se saa odottaa! Koska peli kuitenkin heti niiden jälkeen aloitti uuden kierroksen, juoksin nopeasti ensimmäiselle lampulle ja ostin Gehrmanin aseen unesta, ihan vaan nähdäkseni sen omissa käsissäni.

Gehrmanin ase

Gehrmanin ase viikatteena

Ja näin tuli Bloodborne päätökseen, mitäs mie tästä pelistä olen mieltä? Aivan mielettömän hyvä peli ja kaiken hypen arvoinen! Yharnamin kaupunki oli äärimmäisen tunnelmallinen paikka ja henkilökohtaisesti pidin siitä jopa enemmän kuin Dark Souls ykkösen Lordranista, viholliset muuttuivat hienosti hulluista kaupunkilaisista petoihin kosmisiin kauhuihin pelin edetessä ja pomot olivat huomattavasti Dark Souls kakkosen pomoja monipuolisempia ja metsästäjien aseet korvasivat määrän laadulla. Tarinasta en tietenkään kaikkea (tai edes paljoa) saanut selville, mut se on osa From Softwaren pelien viehätystä että tarinan eteen pitää nähdä vaivaa. Tiedän että Yharnamissa harjoitettiin verensiirtoja, jotka pitkällä tähtäimellä teki ihmisistä petoja ja taustalla oli sekopäitä jotka palvoivat muinaisia suurjumalia jotka liittyy jotenkin kuuhun ja jahti on yö joka jatkuu ikuisesti. Taistelu on huomattavasti nopeampaa kuin Soulsissa, ainakin omalla kohdalla koska olen tottunut kilven hyödyntämiseen. Oli pakko opetella väistämään ja pääsinkin hommaan mukaan melko nopeasti. Huonoja puolia en keksi muuta kuin välillä oli rasittavaa palata keräämään lisää veripulloja, koska ei ollut Soulsin Estus Flaskeja mutta onneksi niitä oli suhteellisen nopea kerätä. Myöskin pomoilta odotin hiukan enemmän haastetta. Rom oli rasittava pomo, mutta Amelia ja Gehrman olivat ainoat sellaiset missä oikeasti tuntui että taistelen kovia pomoja vastaan. Etenkin Gehrmanista paljon kehuja, siinä oli viimeisen pomon tuntua! Kaiken kaikkiaan, en osaa kyllä päättää pidänkö tästä vai Souls ykkösestä enemmän. Mutta eiköhän se riitä että molemmat ovat viiden tähden pelejä :)

Ja mitäs seuraavaksi?  Alunperin ajattelin että tämän pelin kanssa menisi pidempään ja pitäisin viikon tai kahden tauon tämän jälkeen ja sitten hyökkäisin heti Dark Soul III:n kimppuun kun ilmestyy huhtikuussa. Älkää pelätkö, Souls III käynnistyy heti kun sen käsiini saan mutta tässä välissä ajattelin pelata erään hiukan kevyemmän pelin ja olen varma että saan sen päätökseen hyvissä ajoin ennen Soulsia. En ole vielä varma milloin sen aloitan, mutta viimeistään ensi viikon aikana!


Taso: 94

Elinvoima: 34
Kestävyys: 20
Voimakkuus: 50
Taito: 26
Verenperimä: 7
Mystiikka: 8

Käytetty aika: 29:29

Kuolemat: 206