Mielipuoli tornissa ja verenhimoisia pomoja

Keskiviikko, 10.02.2016

Mieleni teki lähteä tutkimaan muita alueita ja jättää Amelia rauhaan, mutta päätin kuitenkin vielä pari kertaa koettaa taistelua. Kahden yrityksen jälkeen totesin että annetaanpa olla, ja siirryin lampulle jonka löysin viime kerralla.

Löysin oven, jossa oleva lappu varoitti kaupungin olevan hylätty ja että metsästäjiä siellä ei kaivata. En tästä välittänyt ja avasin oven. Pian minua puhutteli ääni joka sanoi samaa, kylässä on vaan petoja ja jos en käänny ympäri, minusta tulee saalis. Ja pah, minuahan ei noin helpolla pelotella.

Taivas on kauniin värinen. Mikään muu täällä ei ole kovin kaunista

Kun olin jatkanut hetken eteenpäin, ääni jatkoi että olen kyvykäs metsästäjä. Ja että siksi minut on pysäytettävä. Ja sitten äänen omistaja rupesi ampumaan minua läheiseltä katolta minigunilla!

Näettekö hepun tornissa aseensa kanssa?

Mietinkin miks alueen viholliset (kaapuihin pukeutuneet heput ja pienemmät ihmisusimaiset veijarit) ovat melko helppoja, selitys on siinä että samalla joku hullu koettaa rei'ittää minut minigunilla. Etenin varovasti ja houkuttelin vihollisia alueille mihin hullun tulitus ei osunut ja pian olikin jo pitkien tikkaiden alapäässä. Kiipesin rohkeasti ylös ja haastoin mokoman hullun. Ja otin turpaani. Ehkä mie annan sen ainakin vielä olla tornissaan ja jatkan eteenpäin?

Kun seuraavan kerran saavutin mielipuolen tornin, jatkoin vain eteenpäin. Seuraavaksi olin turvallisesti sisätiloissa, ei enää tarvinut pelätä luotisadetta. Sen sijaan jouduin taistelemaan useita kaapumiehiä ja pienempiä ihmissusia vastaan. Kuolin kertaalleen, mutta seuraavalla kerralla onnistuin etenemään koko rakennuksen läpi ja takaisin ulos, vanhan kaupugin kaduille. Siellä vastassani oli niitä isompia ihmissusia neljällä jalalla ja yksi kävi kimppuuni seinän läpi. Onnistuin pysymään hengissä ja kun tutkin reittiä minkä seinän läpi pompannut otus avasi, löysin oikotien takaisin lampulle! Edistystä, jes! Kävin unessa voimistamassa hahmoani ja korjaamassa kirveeni, totesin että tähän on hyvä lopettaa. Ja nälkäkin alkaa olla, saattoi vaikuttaa päätökseeni.

Kuolemat: 61

Perjantai, 12.02.2016

Jatkoin matkaani uuden oikotien kautta takaisin vanhankaupunkin kaduille. Jo muutaman vihollisen jälkeen löysin jälleen edestäni aukeamman alueen ja ison kirkon. Tässä pelissä näitä riittää...

Ei yhtään uhkaava rakennus

Kun jatkoin sisälle, näin perällä alttarin ja jonkin olennon alttarin edessä. Mikä se voisi olla...?

Kukas se siellä luuraa?

 Ja niinpä tietysti, pomo! Tällä kertaa vastassa oli melko inha tapaus, Verenhimoinen peto! Se oli todella laiha, karvainen otus, jonka selän nahka roikkui pään luona kuin mikäkin viitta, selän ollessa täysin paljas ja liha näkyvissä. Taistelu alkoi melko yksinkertaisena, peto liikkui hitaasti ja iskut oli helppo väistää. Mutta mitä pidemmälle taistelu eteni, sitä nopeammaksi otus kävi. Myö jossain kohtaa pedon iskut rupesivat aiheuttamaan myrkytystä ja kuolinkin usein sen takia. On nimittäin vaikea löytää sopivaa hetkeä napata vastalääkettä naamaan kun peto liikkuu niin liukkaasti.

Verenhimoinen peto

Verenhimoinen peto edestä

Kuolin useita kertoja, viimeistään taistelun loppumetreillä kun jo pedon lähellä oleminen aheutti myrkytystä. Tulee mieleen Souls kakkosen Smelter Demon, aina sattuu vaikka olisit missä... Kun kyllästyin kuolemaan, googletin huvikseni onko otusta vastaan tehokkaampaa taktiikkaa tai mistä saisi jotain tavaraa myrkkyä vastaan. Törmäsin ehdotukseen käyttää liekinheitintä. Että mitä? Pian selvisi että palaamalle yhdelle ikkunalle Yharnamin keskustassa, saan ilmaisen liekittimen (En muista vekottimen tarkkaa nimeä) koska olen voittanut Isä Casgoicnen. Meni hetki ja hahaa, minulla on nyt oma pieni sytkärini!

Kyllä, tuo pieni kannu sylkee liekkejä käyttäen jotenkin siihen elohopeaammuksia

 Jouduin kuitenkin keräämään hetken sieluja kehittääkseni liekitintäni ja myös nostamaan hahmoni mystiikkaa, koska jostain syystä et voi ruveta pyromaaniksi, ellei mystiikkasi oli vähintään tasoa 8. Onneksi hahmoni aloitti mystiikassa tasolla 6. Liekittimestä huolimatta en saanut tapettua petoa tarpeeksi nopeasti ja päätin jättää tämänkin pomon odottamaan.

Palasin lähelle Amelian ovea ja jatkoin sen ohi luolaan, joka johti metsikköön. Koetin olla kuolematta metässä kiväärituleen ja koiriin. Kertaalleen kuolin kun juoksin keskelle neljää kiväärimiestä jotka hengailivat lähellä nuotiota. Henki meni nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa, jatkossa väistin kyseisen nuotiokokouksen kokonaan.

Luonnon keskellä

Metsän jälkeen löytyi uusi lamppu ja varsin ankea kylä, Hemwick Charnel Lane. Kylässä oli palon hautoja ja jonkinlaisia hulluja eukkoja, jotka heiluttelivat aseinaan soihtuja ja sirppejä. Kuolin muutamia kertoja kun yritin edetä, eukot löivät melkoisen lujaa jos olin varomaton,

Hemwick Charnel Lane

 Pääsin kuitenkin yllättävän nopeasti seuraavalle oikotielle, tällä kertaa hissin muodossa. On mukava edetä paikassa missä joku mielipuoli ei ammuskele minigunilla... Hissiltä jatkoin eteenpäin ja olin pian kallion kielekkeellä, ihailemassa maisemia. Hetkeä myöhemmin yksi eukko tönäisi minut alas, mutta onneksi allani oli taas maata. Hiukan kuitenkin pelotti kun en ollut kerennyt katsoa mitä täällä on. Näin kuitenkin portin, jonka toisella puolella olin ollut jonkin verran ennen hissiä. Sen vieressä oli myös vipu. Jo toinen oikotie!

Onhan tuo rakennus vähän ränsistynyt mutta sijainti on kaunis

Väistelin isoja kirvesmiehiä ja koetin juosta eteenpäin. Suunnitelma toimi niin kauan kunnes törmäsin muutamaan eukkoon ja yksi kirvesmies saavutti minut. On tarpeeksi hankalaa tapella useiden vihollisten kanssa, mutta se että on piiritetty? Ei kivaa.

Seuraavalla yrityksellä tapoin alueelta kaikki viholliset, jopa kirvesmiehet. Tässä kohtaa verihäiveitä ja kaksoisverikiven siruja (Joita alueelta löytyi ja osa vihollisista tiputti kuollessaan) oli kasaantunut melko paljon ja kävinkin vahvistamassa sekä kirvestäni (tasolle +5)  että hahmoani. Jatkoin eteenpäin ja olin seuraavan pomon luona.

Tätä taistelu oli erikoinen. Kestomittari ilmoitti pomon olevan Hemwickin noita, mutta en nähnyt pomoa. Sitten punaisen usvan mukana maasta nousi pitkä, hiukan karmiva mies jolla oli sirppi. Kävin kiinni ja parilla iskulla se kuoli. Mutta pomon kesto ei liikkunut. Mitähän ihmettä?

Näitä karmivia ukkeleita sirppien kera nousi tyhjästä ja sitä mukaan niitä tapoin. Kesti hetken että huomasin vahingossa vieressäni oudon, kyyryssä olevan naisen joka oli silmien peitossa! Iskin häntä ja hän paljastui pomoksi! Mutta muutaman iskun päästä noita katosi. Pian kuitenkin huomasin että aina kun sirppimiehiä nousee, jossain heiluu pieni punainen valo ja siellä noita on näkymättömänä.

Hemwickin noita

 Tämän jälkeen juoksentelin ympäri huonetta, tappaen sirppimiehiä ja hakaten noitaa aina kun sen löysin. Ei mennyt kauaa niin noita kuoli! Mutta taistelu ei ollut ohi, nimittäin ilmestyi toinen kestomittari, kantaen myös nimeä Hemwickin noita. Jatkoin samaa taktiikkaa, toinen noita käyttäytyi täysin samalla tavalla. Kun olin toisen noidan hakannut melkein hengiltä, toinen heräsi henkiin mutta onneksi vain ehkä neljäsosalla kestoistaan. Ei mennyt kauaa kun molemmat noidat olivat historiaa. Olipas helppo pomo, läpi ekalla yrityksellä!

Hemwickin noitien huone

 Sytytin lampun ja palasin uneen vahvistamaan hahmoani. Kun palasin noitien huoneeseen, jatkoin eteenpäin pientä käytävää. Se johti umpikujaa, josta kuitenkin löytyi riimutyökalu. Mitä se tekee? Sen opin hiukan myöhemmin.

 Koska olin nyt huomattavasti vahvempi kuin aiemmin, palasin urheana verenhimoisen pedon luo. Tein selvästi enemmän vahinkoa ja vaikka taistelun viimeinen osuus olikin hiukan kinkkinen, voitin mokoman rumiluksen muutaman yrityksen jälkeen!

Verihäiveiden ja oivalluksen lisäksi sain taistelun jälkeen Pthumerun maljan. Tästäkään ei ole mitään käsitystä mihin sitä tarvitaan enkä tiedä vieläkään. Ja tämäkin huone oli umpikuja, joten palasin metsästäjän uneen.

 Unessa vahvistin taas hahmoani ja tutkin työpajaa, josta löytyikin riimutyökalun tarkoitus. Kun löysän jotain Caryllin riimuja, voin sitoa niiden voiman itseeni. Ja mitä nämä voimat ovat? Ei mitään hajua! Mutta ehkä se selviää.

Nyt ei ole enää vaihtoehtoja, ainakaan ilmeisiä. Täytyy palata Amelian luokse, uskon voittavani hänet, ainaki kun tarpeeksi kauan jaksan yrittää! Mutta se jääköön seuraavaan sessioon.

Kuolemat: 88

Edelleen perjantai, 12.02.2016

Suuntasin kohti Ameliaa, kun jostain kimppuuni kävi vihollinen, joka kantoi olallaan iso säkkiä. En ole koskaan aiemmin tälläistä vihollista nähnyt ja se löi aivan järkyttävän kovaa! Kuolin hetkessä ja yllätykseni oli suuri kun heräsin henkiin vankisellissä, paikassa nimeltä Yahar'gul. 

Yahar'gul

Hiukan hämmentyneenä tutkin paikkaa ja löysin pelokkaan naisen rukoilemasta henkensä edestä. Hän ei ollut kovinkaan puhelias, rukoili vaan etten vie häntä. Päätin jättää hänet oman onnensa nojaan.

Pelokas nainen

Jatkoin paikan tutkimista ja huomasin kauhukseni että täällä oli lisää samoja vihollisia jotka minut tänne toivat! Väistelin heitä parhaani mukaan ja löysin maasta ensimmäisen riimuni, Kuun. Pian tämän jälkeen kuolin ja heräsin taas sellistä. Tarkistin kuitenkin että Kuu-riimun avulla saan enemmän häiveitä vihollisia tappamalla. Näppärää, pitääpä ottaa käyttöön kun löydän lampun ja pääsen täältä pois.

Ensimmäinen riimu

Kuolin muutaman kerran alueen vihollisiin, kunnes lopulta löysin lampun! Ei se edes ollut kovin kaukana. Palasin iloisesti uneen ja otin riimun käyttööni. En usko että olen vielä hetkeen valmis kohtaamaan Yahar'gulin kauhuja...

Jatkossa olin hiukan varuillani kun jatkoin Amelialle. Minut napannut vihollinen ei selvästi ilmesty joka kerta, mutta kohtasin hänet kuitenkin vielä muutaman kerran. Onneksi jatkossa en joutunut takaisin selliin vaikka kuolinkin hänen naurettavan vahvoihin iskuihin.

Amelia olikin nyt huomattavasti helpompi taistelu, koska tein selvästi enemmän vahinkoa kuin aiemmin. Taistelu vaati silti muutaman yrityksen, koska pienikin virhe johti nopeaan kuolemaan. Tuntuu olevan kantava teema tässä pelissä! Mutta Amelia kuitenkin kaatui muutamalla yrityksellä.

Taistelun jälkeen

 Amelian kuoltua sain hänen kultariipuksensa, josta sain uuden verijalokiven. Tämä jalokivi nostaa aseen tehoa petoja vastaan. Pitää muistaa tämä vaihtaa aseeseen alueilla missä on paljon petoja ja etenkin pomoja varten!

Amelian riipus

Kun tutkin alttarilla olevaa pääkalloa, lyhyt välivideo käynnistyi. Siinä keskustelivat henkilöt nimeltään Willem ja Laurence. Willem varoitti ammoisen veren käytöstä. Ilmeisesti tämän välivideon näkeminen aiheutti yön edistymisen, koska ulkona oli huomattavasti pimeämpää ja muutama isompi vihollinen nukkui!

  Hetken mietin mihin voisin edetä ja päätin jatkaa ulkona vasemmalle (Oikea johti Hemwickiin). Tapoin matkalta pari metsästäjää, joka olivat melko ärsyttäviä tapauksia ja koputtelin oville mitä löysin. Sisältä kuului vain kauheaa huutoa. Asia selvä, jätän teidät rauhaan. Kun olin tappanut tieltäni kaiken, päädyin uuteen rakennukseen, joka koostui isosta huoneesta. Huoneen toisella puolella yritin avata oven, mutta sitten valtava aavemainen käsi tarttui minuun ja paiskasi maahan, tappaen hahmoni. Eli ei siis tänne, okei...

Seikkalin hetken Kirkkolan alueella ja löysinkin yhden nukkuvan vihollisen takaa reitin jota en ole aiemmin tutkinut. Reitti oli varsin suoraviivainen ja sen varrelta löysin ystävämme Alfredin! Häntä jututimme viimeksi ennen kuin saavuimme Oedonin kappeliin. Juttelin hänen kanssaan ja hän kertoi pettureista, jotka veivät kiellettyä verta Cainhurstin linnaan. Alfred on matkalla sinne, koska mestari Logarius kuoli siellä yrittäessään pyyhkiä petturit pois maailmankartalta ja nyt hänen henkensä on ilmeisesti siellä vankina.

Alfred, ystävämme!

Jatkoin Alfredin ohi ovelle, jossa ääni pyysi tunnussanaa. Hetken jo kirosin mutta peli tarjosi lausetta "kavahda ammoista verta" jonka opin välivideosta Willemiltä. Olen selvästi oikeilla jäljillä! Ovi avautui ja sen takaa paljastui että tunnussanaa tivasi kuollut heppu. Siinä on tehtäväänsä omistautunut veijari.

"Kavahda ammoista verta"

Ei kovinkaan eloisa vahti

Matka jatkui kiellettyyn metsään, jossa oli mukava kohdata taas hulluja kaupunkilaisia ja muita tuttuja vihollisia. Hiukan pelotti kun yksi vihollinen heitti minua öljyllä, mutta onneksi kukaan ei heitellyt polttopulloa perään. Pian löysinkin jo seuraavan lampun ja päätin että jälleen edistystä tapahtunut ihan mukavasti .

Kielletty metsä

Kuolemat: 97

Epäystävällisiä tuttavuuksia

Lauantai, 06.02.2016

Päätin vähän kokeilla millainen mahtava nuijani on taistelussa. Miekkana se ei lyönyt hirveän kovaa, mutta sen sijaan aika nopeasti ja hoitelikin kaupunkilaiset tehokkaasti. Nuijana nopeus vaihtui raakaan voimaan ja se tekikin varsin nättiä vahinkoa! Mutta kirveeseen verrattuna vahinko ei ollut niin paljon korkeampaa että suosisin sitä uutena suosikkinani. Valitan, kirves on edelleen ykköseni, mutta nuija on hyvä olla kun kaipaan vaihtelua!

Jatkoin yli sillan eteenpäin ja löysin tikkaat takaisin viemäriin. Menin rohkeasti alas ja huomasin olevan toisella puolella sitä isoa possua. Annoin possun olla ja jatkoin eteenpäin käytävää, kunnes tajusin ettei allani ollut enää lattiaa ja tipuin kuolemaani.

Palasin takaisin tikkaille ja jätin ne huomiotta, koska vaihtoehtona oli myös portaat ylös. Tapoin pari ihmissutta (Kahdella jalalla olevia) ja jatkoin lähestyen aukiota, joka muistutti hautausmaata. Kun olin edennyt hetken, välivideo pyörähti käyntiin. Videolla näkyi selvästi toinen metsästäjä, joka hakkasi jotain veriseksi mössöksi. Ukkeli höpötti miten petoja on kaikkialla ja minustakin tulee samanlainen. Ei ilmeisesti jäänyt odottelemaan milloin muutun vaan kävi kimppuuni.

Isä Cascoigne

Ja näin alkoi taistelu Isä Cascoignea vastaan. Heppu liikkui nopeasti ja heilutti kirvestään todella nopeasti sekä räiski tussarillaan varsin usein. Onnistuin väistelemään ja iskemään aika usein, välillä piti perääntyä että sain veripulloista vähän parannusta. Valitettavasti kuitenkin henki meni, en saanut Cascoignen kestoja kuin ehkä puoleen väliin. Mut ei haittaa, ekaksi yritykseksi se meni aika hyvin! Hepun nimi vaan jäi häiritsemään, kuulosti tutulta. Pian sitten huomasinkin esineitäni tutkiessani että pikkutytöltä saamani soittorasian sisällä on nimet Viola ja Cascoigne. Voi paska, tää on tytön isukki? Oivoi...

Seuraavalla yrityksellä luulin jo voittavani, kunnes Cascoignen kestot tippuivat ehkä 25% tienoille ja mokoma muuttui isoksi rumaksi pedoksi! Tämän jälkeen taistelu meni hyvin, hyvin intensiiviseksi (Ihan kuin aiemmin ei olisi jo ollut!) koska Cascoigne rupesi entistä aggressiivisemmaksi ja murskasi hautakivet tieltään joiden taakse koetin piiloutua hengähtämään. Käytin veripulloja kuin mielipuoli, koska jo yksi isku sattui paljon eikä aina ollut vaihtoehtoa hakata takaisin jotta saisin kestoa takaisin sillä jos yksi isku pääsee läpi, niin toinen on jo tulossa. Tappiosta huolimatta olin pirun innoissani, tää on hemmetin hauska ja haastava taistelu!

Cascoigne petona

Kokeilin taistelua pari kertaa, välillä meni paremmin, välillä taas huonommin. Päätin muutaman yrityksen jälkeen tappaa vihollisia, lähinnä häiveiden takia jotta voin kehittää hahmoani hiukan. En ole vielä puhunut pienestä mutta häiritsevän miellyttävästä asiasta tässä pelissä. Kun isken vihollisia mahtavalla kirveelläni, se aiheuttaa varsin näyttäviä verisuihkuja, jotka tahraavat sekä vaatetustani että asettani. Ei se tuo peliin mitään uutta, mutta se on vaan jotenkin tyydyttävää nähdä!

Jossain kohtaa myös huomasin ilmoituksen että aseeni on vaarassa. Pikainen kurkistus kertoi että aseeni kesto oli vähentynyt, joten googletin miten sen voi korjata. Näköjään Metsästäjän unessa on työpöytä, jossa asetta voi sekä korjata että kehittää (Joka samalla korjaa aseen). Vihdoinkin käyttöä verikivien siruille mitä olen kerännyt, nostin kirveeni tasolle +2!  Ajattelin että lopettaisin session tähän, mutta halusin kuitenkin vielä kerran koettaa Cascoignea, ihan vaan kehitetyn aseeni takia. Se yritys meni ihan poskelleen, Cascoigne ahdisti minut nurkkaan ja teurasti siihen paikkaan... Vielä yksi yritys! ...ja vielä yksi!

Kirveen kehitystä

Kuolemat: 25

Sunnuntai, 07.02.1016

 Jatkoin Cascoignen löylyttämistä ja aloin osata hoidella taistelun alun. Ensimmäisessä vaiheessa Cascoigne käy päälle kirveen ja oman haulikkonsa kanssa, tässä vaiheessa väistely ja iskeminen on suht simppeli. Erityisen hyödyllistä on odottaa kun Cascoigne on iskemässä ja antaa hänen sitten maistaa miun väkipyssyä, joka oikein ajoitettuna saa Cascoignen horjahtamaan polvilleen. Sitten on pieni hetki aikaa tulla iholle ja survaista oma kirves syvälle lihaan (Ja näin opin tekemään visceral hyökkäyksiä). Kun Cascoigne on ottanut tarpeeksi osumaa, hän kiskaisee kirveensä pidemmäksi, mutta silti aina välillä hyödyntää haulikkoaan. Otin hänestä mallia ja pidensin oman kirveeni myös, en nimittäin saanut kertaakaan häntä avoimeksi visceral iskulle tässä vaiheessa. Sen sijaan pidin etäisyyttä ja latasin R2 iskuani. Oikein ajoitettuna Cascoigne juoksi sopivasti hyökkäykseeni, otti reilusti vahinkoa ja lensi selälleen. Toistin tätä aina kun mahdollista.

Taistelu menikin hankalaksi viimeisessä vaiheessa eli kun mokoma muuttui pedoksi. Kuoltuani kahdesti selasin huvikseni esineitäni, mitä olen poiminut ja huomasin polttopullot. Ajattelin että kokeilemisen arvoinen idea ja seuraavalla yrityksellä kun Cascoigne muuttui pedoksi, peräännyin jatkuvasti ja heittelin pulloja. Peto ei tykännyt tulesta ja muutama polttopullo toivat minulle voiton! Olin hiukan hämmentynyt tästä, mutta ei se mitään!

Palkkioksi sain verihäiveitä, muutama pisteen oivallusta ja avaimen Oedonin hautaan. Paikalle myös ilmestyi seuraava lamppu. Kävin käyttämässä häiveet unessa ja olin valmiina uusiin haasteisiin. Kun palasin uudelle lampulle, jatkoin ylös portaita jotka johtivat portille. Avasin portin uudella avaimellani, mutta en mennyt vielä eteenpäin vain tiputtauduin katolle, josta löytyi ruumis ja ruumiilta koru punaisella jalokivellä. Ja korussa kaiverrus "Viola"... Eli mie just tapoin pienen tytön isän, joka ilmeisesti oli tappanut aiemmin vaimonsa. Jösses, tää pelihän on aika masentava!

Violan ruumis

Korun tietoja lukemalla huomasin että sen voi muuttaa pisarajalokiveksi, joita käytetään aseiden vahvistamiseen. Eikös se oo sille tytölle palvelus etten anna sille kuolleen äitinsä korua, vai mitä...? Miten niin mie oon tunteeton hirviö!

Niin tai näin, jatkoin portista ja pian olin sotkuisessa kirjastossa. Sieltä löytyneessä viestissä mainittiin Byrgenwerthin hämähäkki ja salaiset rituaalit. Samasta huoneesta löytyi arkku ja arkusta jalokivityökalu. Sen avulla voi vahvistaa aseita verijalokivillä, jotka antavat uusia ominaisuuksia!

Seuraava huone avautui valtavaksi katedraaliksi ja alueen nimeksi paljastui Kirkkola. Sieltä löytyi uusi lamppu ja outo, rääsyihin pukeutunut otus joka kertoi Oedonin kappelin (Ilmeisesti Kirkkola on isompi alue ja tämä kappeli osa sitä) olevan turvallinen, koska suitsukkeet pitävät pedot kaukana. Jos löydän turvapaikkaa etsiviä, voin ohjata heidät tänne. Muistan jutelleeni ikkunasta jollekkin, joka kysyi tiedänkö turvallista paikkaa. Palasin uneen ja työpajaan oli tullut takaisin Gehrman, joka neuvoi minua etsimään pyhää maljaa, joka on hylätyssä kylässä laaksossa. Samalla päätin käyttää Violan korun ja sain siitä irti verijalokiven, jonka voin tökätä työpajassa aseeseen ja se nostaa aseen hyökkäystehoa 2,7%. En vielä laittanut sitä kirveeseen, haluan ensin nähdä saanko parempia aseita.

Tää tyyppi ei taida olla 100% ihminen

Käväisin pikaisesi ikkunalla, jonka sijainnin oudosti muistin ja neuvoin menemään Odeonin kappeliin. Vanhan naisen vastaus oli että katsos, jotain hyötyä sinustakin. Ei edes palkkiota! Päätin samalla käydä tytön puheilla. Tunsin pienen omatunnon pistoksen kun tyttö kysyi olenko löytänyt hänen äitinsä, mutta neuvoin kuitenkin hakemaan turvaa kappelista. Tyttö oli todella iloinen ja se ei yhtään helpottanut syyllisyyttäni.

Matkalla takaisin kappeliin tapoin tieltäni vihollisia ja sain tarpeeksi verikiven siruja vahvistaakseni kirvestäni. Päätin samalla laittaa punaisen verijalokiven aseeseeni ja sitten huomasin että sen voi milloin vain ottaa työpajassa myös pois. Varsin näppärää, ei siis haittaa vaikka löytäisin uuden suosikin aseeksi!

Kun palasin kappeliin, sinne oli ilmestynyt vanha nainen jota neuvoin ikkunasta. Ei vieläkään kovin kiitollinen tapaus, syytti meitä muukalaisia siitä mitä Yharnamilla on tapahtunut. Kappelista avautui kaksi eri reittiä (Kolme, jos lasketaan lukittu ovi). Toinen johti nopeasti suljetulle portille, joka haiskahtaa oikotieltä myöhemmin ja toinen ilmeisesti minne mennä. Tapoin muutaman uuden vihollisen, partioivan hepun lyhtyjen ja kävelysauvojen kanssa. Pian edessäni oli valtava iso mies, jota ei minun kirveeni paljoa vakuuttanut koska hänellä oli paljon isompi kirves.

Kiittämätön akka

Yhtä kuolemaa myöhemmin palasin samalle alueelle ja huomasin että sieltä pääsee toiseenkin suuntaan. Tapettuani muutaman vihollisen (Ja löydettyäni silinterin!) päätin palata uneen ja pitää taukoa tällä erää. Ja ei, valitettavasti silinteri ei ole yhtä hyvä puolustusarvoiltaan kuin aiempi hattuni :(

Kirkkola

Tyylikäs, mutta ei kovin hyvä hattu

Kuolemat: 28

Maanantai, 08.02.2016

Päätin haastaa uudelleen ison miehen kirveen kanssa ja tällä kertaa voitinkin hänet ilman ongelmia. Piti vaan muistaa väistää ajoissa, todella yllättävää. Kyseinen reitti johti vain lukitulle portille, jonka avaisemisiin tarvitaan jokin erikoinen merkki ja etenemällä toiseen suuntaan löysin lisää verikiven siruja ja karaisevan verijalokiven, joka nostaa aseen tehoa 1,1% ja palauttaa hahmolleni kestoa hitaasti. Palasin takaisin lampulle ja jatkoin toiseen suuntaan, joka johti minut jonkinlaiseen kirkkoon ja kirkon yläkerrasta löysin vivun, joka siirti ison haudan syrjään, paljastaen portaat.

Melko komea kirkko

Ennen kuin laskeuduin portaita alas, jatkoin yläkkerrasta ulos ja löysin umpikujasta herran nimeltä Alfred. Hän kertoi pyhän hoivan kirkon aloittaneen verihoidot, mutta ei osannut itse hoidoista kertoa enempää. Hän myös kertoi että paikassa nimeltä Byrgenwerth tunnetaan jumalten hautana ja sieltä löytynyt aine johti pyhän hoivan kirkon perustamiseen.

Ystävällinen herra Alfred

Palasin kirkon alakertaan ja etenin. Poimin matkalla muutaman esineen ja tapoin ihmissuden (neljällä jalalla) ja löysin seuraavan lampun. Lampulta siirryin takaisin uneen, jossa ostin häiveilläni metsästäjäpäällikön medaljonkin (Kauppiaalta vesimaljasta, hinta 10 000 häivettä), koska se toimii avaimena johonkin porttiin ja haluan käydä kokeilemassa sitä porttiin jonka luona oli se iso otus. Ja jos se ei ole siihen, niin onpahan medaljonki valmiina kun sitä tarvitsen. Kävin myös laittamassa karaisevan verijalokiven aseeseeni, siinä näköjään voi olla nyt kaksi verijalokiveä samaan aikaan.

Ja haa, olin oikeassa! Medaljonki avasi portin! Päätin lähteä tutkimaan alueita sen takana, voin palata uudelle lampulle myöhemmin. Löysin oven jota koputtelin ja sisältä vastattiin vain kuinka kiitollisia ovat kirkolle. Tämä oli virhe minulta, koska takaani tuli muutama vihollinen ja hahmostani tuli veristä mössöä sekunneissa. Sen siitä saa kun koettaa olla sosiaalinen.

Kannatti ostaa se medaljonki!

Kuolin muutaman kerran kun jatkoin samaa reittiä, välttäen isoa aukeaa missä oli kaksi isoa miestä kirveiden kanssa, ja kuolin pari kertaa mm. yhden hepun liekinheittimeen (En edes vitsaile). Lopulta sain edettyä tarpeeksi avatakseni portin, joka sijaitsi välttämäni aukion toisella puolella. Jatkoin vielä eteenpäin ja löysin toisen portin joka taas avasi oikotien Oedonin kappelin lampulle.

Verinen kirvesmies ihailee Yharnamia

Uuden oikotien kautta jatkoin suurilla rapuille, joiden varrella oli muutamia vihollisia. Kun kaikki olivat elottomia, jatkoin suurille oville joista pääsin sisään suurehkoon saliin. Salin perällä näkyi kyyryssä hahmo ja kun olin tarpeaksi lähellä, seuraava välivideo alkoi. Videolla hahmo paljastui naiseksi, joka oli kuin rukoilemassa, pidellen käsissään jotain, kenties amulettia tai kolikkoa. Sitten verisen muodonmuutoksen mukana nainen muuttui valtavaksi pedoksi ja käänsi päänsä minun suuntaani. Voe paska, tää tuskin on helppo pomo.

Sopiva areena pomolle

Vikaari Amelia ihmisenä

Öööh, haluaisitko neuvotella rauhanomaisesti tai jotain...?

Vikaari Amelia aiheuttikin aika paljon ongelmia. Iskut sattuvat ja suurin osa tulee melko laajassa kaaressa. Kuolin useita kertoja, mutta opin silti jonkinlaisen taktiikan. Amelie pitelee taistelun aikana vasemmassa kädessään amulettiaan (tai mikä onkaan) ja sen takia lähes kaikki iskut tulevat oikeasta kädestä. Jos vain väistän aina Ameliean vasemmalle puolelle, monet iskut menevät ohi. Ja pysyttelemällä Amelian takana, saa helposti iskun tai kaksi sisään. Mutta pienikin virhe osoittautuu kohtalokkaaksi ja taistelu on melko pitkä (Kenties minun ei pitäisi vielä haastaa häntä?). Ja kun kerran erehdyin menemään liian kauas Ameliesta, hän rupesi parantamaan itseään! Harkitsin jo että lähden tutkimaan aluetta aiemman löytämäni lampun luota, mutta sitten olin niin lähellä voittoa että päätin jatkaa yrittämistä. Useiden, selvästi huonompien, yritysten jälkeen totesin että ehkä kannattaa luovuttaa tältä iltaa. Katsotaan jatkanko seuraavalla sessiolla Amelian kanssa painimista vai jätänkö hänet väliaikaisesti rauhaan. Etenkin kun huomasin että lähellä rappuja Amelialle on kaksi muutakin reittiä, jotka molemmat johtavat kapungista hiukan metsäisempiin maisemiin..

Kuolemat: 55

Bloodborne: Verestä sinä olet tullut...

Voi kyllä, masokisti minussa kaipaa taas hiukan kipua!

Bloodborne on Souls-sarjan tekijöiden henkinen jatko-osa (tai kenties spin-off) Soulseille ja se on kerännyt hurjat määrät kehuja.Vaikka Bloodbornessa näkyy paljon vaikutteita Soulseista, siinä on myös huomattavia omia mekaniikoitaan, kuten mm. kilpien lähes täydellinen puuttuminen ja tukena käytettävät tuliaseet, joilla ei paljoa vahinkoa tehdä, mutta niillä voidaan rikkoa vihollisen puolustus ja tämän jälkeen tehdä julma Visceral-hyökkäys. Tämän lisäksi kun vihollinen lyö hahmoa, sinulla on hetki aikaa lyödä takaisin ja palauttaa näin kestoasi. Eli joskus hyökkäys todellakin on paras puolustus Tarinasta en tiedä paljoakaan, koska olen parhaani mukaan vältellyt isoja spoilereita mutta sen verran tiedän että Yharnam-nimisen kaupungin väestö on mysteerisen epidemian takia "hiukan" sekaisin ja pelin tapahtumat sijoittuvat yöhön, jota kutsutaan nimellä The Hunt, eli Jahti

Keskiviikko, 03.02.2016

Kun käynnistin pelin, ensimmäinen hämmennyksen aihe oli että pelin tekstit olivat suomeksi! Olen tottunut siihen että nykyään tietyissä peleissä on tekstit ja joissakin jopa äänraita suomeksi, mutta enpä olisi uskonut että Bloodborne olisi yksi niistä! Onneksi sentään ääniraita pysyy englannissa, en tiedä voisinko ottaa tätä muuten kovin vakavasti. Niin tai näin, mies pyörätuolissa toivotti minut tervetulleeksi Yharnamiin ja sen jälkeen sain luoda hahmoni. Valitsin hahmoni taustaksi kokeneen sotilaan, koska sillä oli sekä voima että taito aika tasaiset. Ja kyllä, Str+Dex hahmo toimii Soulseissa niin varmasti tässäkin, vaikka olisivatkin suomeksi! Muuten en paljoa hahmoa muokannut, lähinnä lisäsin parran ja viikset plus muutin hiukset pidemmiksi.

Valmiina yön kauhuihin!

Tämän jälkeen huomasin että hahmoni makasi pöydällä ja pyörätuolimies suoritti minulle verensiirron. Hahmoni menetti tajuntansa ja herättyään näki mm. verestä nousevan pedon, joka leimahti liekkeihin ja sitten jotain todella häriintyneen näköisiä pieniä otuksia. Otukset katsovat ja ääni puhui miten metsästäjä on löytynyt.

Kun pääsin ohjaamaan hahmoa, ensimmäisenä liikuin vähän ympäriinsä ja tutkin hahmoni tietoja. Löysin myös lapun joka kehotti etsimään kalvasverta, jotta voin selvitä jahdista. Jatkoin eteenpäin ja pian olin isosa huoneessa jossa oli ruma, ihmissusimainen peto. Minulla ei ole aseita, mutta ajattelin että kyl mie sen nyrkeillä voitan! En voittanut, ensimmäinen kuolema.

Ilmeisesti kuolema oli väistämätön, koska heräsin paikasta nimeltä Metsästäjän uni. Täältä löytyi hautakivi, jonka avulla pystyn siirtymään paikkoihin joissa olen käynyt ja löysin myös kauppiaana toimivan olennon, joka hengaili vesimaljassa.

Metsästäjän uni

Kauppias vesimaljassa

 Etenin suuria portaita, jotka johtivat rakennukselle. Matkan varrella löysin lisää pieniä otuksia, jotka tarjosivat minulle aseita. Valitsin jahtikirveen ja metsästäjän väkipyssyn. Pakko rakastaa näitä suomennettuja nimiä!

Ruoskakeppi kuulosti myös hauskalta!

Hitot pistoolista, väkipyssy kuulostaa paremmalta!

Valmiina riehumaan!

Tutkin myös tässä kohtaa hahmoni tietoja tarkemmin, ihan vaan vertaillakseni Soulsiin. Sielujen sijaan ostamiseen käytetään verihäiveitä, hahmoa voi kehittää elinvoimalla (Kestopisteet),  kestävyydellä (Sisu eli Soulsien stamina), voimakkuudella, taidolla, verenperimällä (Ilmeisesti vaikuttaa ampuma-aseisiin?) ja mystiikalla (Taikojen voima). Suurin kummastuksen aihe oli jokin nimeltään oivallus, jota pelin mukaan tarvitaan tietyn kellon soittamiseen ja se myös aiheuttaa raivohulluutta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Enempää en paikasta löytänyt, vain hylätyn nuken, joka oli kyllä ihmisen kokoinen. Testailin hiukan kirveeni hyökkäyksiä ja löysin myös mistä napista kirveeni muuttuu isommaksi! Tämä on yksu Bloodbornen hienoimpia kikkoja, tietyt aseet omaavat kaksi olomuotoa!

Miehekäs kirves

Palasin hautakivellä kuolinpaikkaani, klinikalle ja kävin kostamassa kuolemani sille pedolle. Jatkoin eteenpäin ja ulos klinikalta Yharnamin keskustaan. Tapoin tieltäni pari kaupunkilaista ja löysin seuraavan lampun, jotka toimivat tämän pelin nuotioina. Palasin uneen ostamaan itselleni hatun. Koska tyylikkyys ennen kaikkea!

Yharnam

Pelin "nuotio" eli lamppu/lyhty

Aika sexy hattu

Palasin keskustaan ja etenin. Tapoin tieltäni pari kaupunkilaista, ilman että sain edes haavoja! Pian itseluottamukseni kuitenkin murskasi huppupäinen iso heppu ja teki minusta hakkelusta lihakirveellään.

Kapunkilainen soihdun kanssa kokee kohta viiltävän yllätyksen

Elä ja anna elää...?

Päätin jättää ison miehen rauhaan, oli miulla toinenkin reitti jota edetä! Tapoin useita kaupunkilaisia ja sain pari pientä sydänkohtausta kun nurkan takaa hyökkäsi aina välillä yksittäinen kaupunkilainen. Pian löysin isohkon aukean, jossa hengaili aika paljon kaupunkilaisia, mukaan lukien muutama jotka koettivat rei'ittää minut kivääreillään. Kesti hetken saada kaikki hengiltä ja jouduin jopa pari veripulloa käyttämään (Vastaavat Souls kakkosen Lifegemejä).

Kirveelle oli töitä

 Jatkoin eteenpäin ja löysin ison miehen, joka yritti murskata pääni tiiliskivellä. Onnistuin mokoman voittamaan, piti vain odottaa että hän iskee ensin ja hyökätä takaisin väistön jälkeen. Tapettuani valtavia, maassa makaavia variksia ja lisää kaupunkilaisia (sekä koiria), löysin kaksi niitä ihmissusiotuksia sillalla. Yritin houkutella yhden luokseni, mutta molemmat kävivät kiinni kuin yleinen syyttäjä. Henki meni. Perhana.

Muutama tunti myöhemmin hyppäsin hetkeksi vielä pelaamaan, ihan vaan että saisi parempaa tuntumaa peliin ja tutkiakseni paikkoja. Päädyin mm. jonkinlaiseen avaraan viemäriin, jossa isojen rottien lisäksi uusia, jälleen ihmissusimaisia vihollisia jotka kävelivät kahdella jalalla ja heiluttelivat inhottavia teräaseita. Sieltä myös löytyi metsästäjän vaatetusta, jotka heitin päälleni.

En millään halunnut haastaa niitä petoja, jotka viimeksi minut tappoivat joten etsin vaihtoehtoisia reittejä. Lopulta löysin tasanteen, josta pystyin tiputtautumaan koirahäkkien luokse. Tapoin koirat ja etenin taloon, jossa jouduin surmaamaan tyypin pyörätuolissa. Minun puolusuksekseni, hän olisi varmasti tehnyt samoin! Samasta talosta pääsin portille, jonka avaamalla sain oikotien lyhdylle. Noh, ainakin tämä oli jonkinlaista edistystä! Olisi kuitenkin kiva jossain vaiheessa päästä käyttämään verihäiveitä hahmon vahvistamiseen, ilmeisesti pitää edetä tarinassa ensin...

Metsästäjän uudet kuteet

Kuolemat: 3

Perjantai, 05.02.2016

Jatkoin seikkailua ja löysin pian reitin, joka johti samalle sillalle missä oli ne kaksi ihmisusipetoa. Onneksi tämän reitin kautta ei tarvinnut tapella niiden kanssa! Kuolin kuitenkin pian kun iso ukkeli löi minua pari kertaa tiiliskivellä. 

Seuraavalla yrityksellä olin hiukan varovaisempi ja onnistuin tappamaan ukkelin. Jatkoin siltaa eteenpäin ja meinasin saada kohtauksen kun taivaalta tipahti eteeni ensimmäinen pomo, valtava ruma otus, nimeltään Pappispeto!

Pappispeto

Kiertelin petoa ja väistin sen huitaisua, välillä tökäten kirveelläni. En tehnyt siihen paljoa vahinkoa ja se taas läimi aika hurjasti minua. Henkihän siinä meni ja kuolemani jälkeen heräsin Metsästäjän unesta ja huomasin aiemmin elottoman nuken olevan nyt jaloillaan! Jututin nukkea ja hän paljastui olevan tämän pelin Emerald Herald eli hän vahvistaa hahmoani verihäiveitä vastaan. Sain myös kellon, jonka avulla voin kutsua muita pelaajia apuun, tuskin tulen käyttämään. Pääsin myös nyt taloon, joka oli aiemmin lukittu ja siellä oli mies nimeltään Gehrman, joka kertoi rakennuksen olevan paikka missä metsästäjät vahvistivat itseään ja aseitaan. Hän (kuten myös nukke) kehottivat minua tappamaan petoja. Rakennuksen nurkasta löytyi teksti, joka kehotti samaan, koska se on ainoa keino paeta unesta ja ikuisesta yöstä. Jossain kohtaa huomasin että ilmeisesti Pappispedon kohtaaminen oli antanut minulle ensimmäisen pisteen Oivallusta ja ilmeisesti tämä herätti nuken eloon.

Elävä nukke

Gehrman

Vietin hetken ihan vaan vihollisia tappaen (Ja kuollen muutaman kerran kun minua lyötiin toistuvasti tiiliskivellä naamaan), ihan vain että sain vahvistettuani hahmoani hiukan. Sitten päätin kokeilla Pappispetoa uusiksi. Ja piru vie, se on melko haastava!

Kuolin pari kertaa, mutta aloin hallita taistelun paremmin. Pysyin jatkuvasti liikkeessä, väistellen kuin mielipuolinen. Peto riehui paljon, mutta välillä se oli hetken paikallaan ja silloin oli aika iskeä muutama iskua sisään. Välillä taas kannatti ottaa etäisyyttä ja napata veripullo tai kaksi. Oikeastaan ainoat todella pelottavat hetket oli kun peto tarttui hahmooni ja rupesi hakkaamaan minua maahan, tehden todella ikävää vahinkoa! Onneksi näin kävi vain kerran ja selvisin siitä hengistä, hämmentävää kyllä. Taistelu kesti melko kauan, mutta voitin silti! Palkkioksi sain 4000 verihäivettä, 3 pistettä Oivallusta ja Miekkametsästäjän tunnus . Harmi vaan, että taistelun jälkeen huomasin ettei sillan päässä ollut kuin lyhty ja umpikuja. Eli tämä oli vapaaehtoinen pomo? Ihan sama, tärkeintä että voitin! (Pahoittelen ettei taistelusta ole kuvia, Mia ei ollut kuvaamassa)

Palasin metsästäjän uneen, jossa käytin verihäiveet hahmooni ja huomasin että saatuani pedolta Miekkametsästäjän tunnuksen, kauppiaalle vesimaljassa oli tullut myyntiin mm. Jahtivasara, kahdesti laukeaka pistooli ja käsilyhty. Vasara ja lyhty kiinnostavat, pitää palata kun on taas häiveitä...

Palloilin hetken aikaa hiukan hämilläni, en ollut varma mihin suuntaan pitäisi mennä kunnes törmäsin alueeseen, jonka olin kokonaan unohtanut, lähellä aiemmin avaamaani oikotietä. Tämä johti viemärimäiseen akveduktiin, jossa tapoin kaupunkilaisia sekä niitä kahdella jalalla kulkevia ihmisusia. Löysin myös vahingossa naisen, jolla oli nokkamainen naamio sekä viitta joka oli kuin linnunsulista tehty. Hän ihmetteli mitä muukalainen tekee jahdin yönä Yharnamissa ja kertoi miten käytännössä kaikki ulkona olevat ovat muutuneet tai muuttumassa pedoiksi.

Lintunainen, ei kertonut nimeään

Kävin ostamassa unesta käsilyhdyn, jonka voi laittaa roikkumaan lanteille. Tämä tulee olemaan näppärä pimeissä paikoissa! Sitten jatkoin eteenpäin, tappaen kaiken tieltäni. Löysin pian seuraavan oikotien, joka ei minusta oikaissut paljoa ja ikkunan, jonka läpi pystyin juttelemaan tytölle, joka kertoi hänen isänsä kadonneen kun jahti alkoi ja että hänen äitinsä lähti etsimään tätä. Hän pyysi etsimään äitinsä, jolla pitäisi olla helposti tunnistettava koru, jossa punainen jalokivi. Hän myös antoi soittorasian, jonka sävel muistuttaa hänen isäänsä sekä tästä tyttärestään että vaimostaan.

Jatkoin taas akveduktissa, tappaen maassa ryömiviä raatoja, kunnes löysin tikkaat ja ahtaan tunnelin, jossa partioi valtava porsas. Yritin ottaa siitä kuvan, mutta se päätti lähteä minua kohti, joten kiipesin tikkaita pitkin ylös hyvin nopeasti! Ylhäältä löytyi hissi, joka toimi näppäränä oikotienä keskustan lyhdylle. Jes, edistystä! Seuraavaksi edessäni oli isohko silta, jonka perällä oli joukko kaupunkilaisia odottamassa. Näin myös selvästi ison kiven hiukan kauempana, joka haisi ansalta jo kaukaa. Yritin olla ovela ja saada kaupunkilaiset murskattua kiven alle, mutta ennen kuin kivi lähti liikkeelle, jouduin taistelemaan mokomien kanssa ja en sitten kerennyt enää väistää kun kivi lopulta tuli päälle. Huoh.

Melko ilmeinen väijytys/ansa

Palasin sillalle ja tällä kertaa selvisin sekä kaupunkilaisista että ansasta. Tapoin sillan päädyssä olevan tiiliskivi-ukkelin (Jossain kohtaa tätä sessiota opin että painamalla R2-näppäimen pohjaan kun käytössä on kirves isossa muodossaan, hahmoni lataa iskua ja lyö hurjalla heilautuksella kirvestä kaataen jopä nämä isot miehet selälleen ja tekee vielä kovaa vahinkoa!) ja päätin mennä ostamaan sen Jahtivasaran, jota himoitsin. Ja voi pojat, se on melkoinen ase! Tavallisessa muodossaan se on vaan tavallinen miekka, joka lyö kuitenkin aika nopeasti...

Eihän tämä näytä vasaralta, nimi oli silkkaa huijausta....!

...mutta kun otan sen vaihtoehtoisen muodon käyttöön, hahmoni tökkää miekan selässään olevaan isoon kiveen (Joka on melkein kuin neliskanttinen hautakivi) ja sitten minulla onkin käytössä aivan hillittömän mahtavan näköinen nuija! Pitää leikkiä tällä kun jatkan pelaamista!

Jep, tämä on vasara

Kuolemat: 13