Jättiläisiä, kilpikonnia ja jahtaaja

Perjantai, 13.11.2015

En oo koskaan ollu taikauskoinen mutta piru vie, ainakaan tässä pelissä 13. perjantai ei hyvää tuuria tuo!

En usko että miulla on viel asiaa tuonne...

Lähdin rohkeasti etenemään nuotiolta, tikapuita alas kuiluun johon onnistuin viimeksi putoamaan. Pohjalta löysin itseni tasanteelta ja katsoessani alas näin tulta ja jonkinlaisen salamanterin. Annoin liskon olla koska en nähnyt järkevää reittiä alas ja jatkoin eteenpäin. Solttuja rupesi tulemaan vähän tiiviimmällä tahdilla, mutta pärjäsin ilman suurempia ongelmia kunnes päädyin jonkinlaisen muurin päälle josta tapoin kaiken paitsi yhden pällin joka viskoi korkeammalta palopommeja. Huonoksi onnekseni tarkkailin tämän jätkän liikkeitä tynnyreiden läheltä jotka ilmeisesti olivat HIUKAN räjähdysherkkiä koska pommin osuessa ne räjähtivät taivaan tuuliin ja veivät minut mukanaan.

Keskittymiseni alkoi selvästi horjua koska kuolin solttujen keskelle kahdesti putkeen ennen kuin edes saavutin palopommi-idiootin. Kun lopulta pääsin tänne jälleen, huomasin että minut aiemmin tappanut räjähdys oli hajottanut seinän ja tehnyt oikotien suoraan nuotiolle... Syystä tai toisesta en ollut sitä huomannut kuin vasta nyt eli kaksi edellistä kuolemaa täysin turhia. Bongasin tikkaat joilla palopommi-idiootin luokse pääsisin mutta tikkaiden kiipeäminen triggeröi valtavan linnun joka kantoi tasanteelle jonkun huomattavasti isomman haarniskoidun hepun jonka liikkeitä yritin seurata. En tehnyt sitä kovin hyvin koska kuolemahan se korjasi kun kyseinen veijari heilautti valtavalla miekallaan minut tuonpuoleiseen.

Räjähdys vei hengen mutta avasi oikotien

Halusin kuitenkin koettaa uudelleen, mutta ilmeisesti iso heppu ei jaksa leikkiä amatöörien kanssa koska hän ei enää tullut takaisin. Yritin kuitenkin puhdistaa kaikki viholliset alueelta ennen etenemistäni mutta päädyin kuolemaan kahdesti lisää. Otin tästä opikseni ja juoksin seuraaville tikkaille. Tikkaiden alapäästä löysin aukon seinästä ja aukko johti huoneeseen joka haisi ansalta jo kaukaa, johtuen ehkä useasta isosta ballistasta jotka osoittivat aukon suulle. Huoneessa olikin neljä solttua jotka tappoivat minut seuraavat kuusi kertaa. Sentään näiden kuolemien aikana kerkesin tyhjentää huoneen tavaroista, jotka eivät kyllä paljoa mieltä lämmittäneet (Joku taika ja sininen kilpi).

Päätin unohtaa kyseisen huoneen, vaikka sielläkin oli tikkaat alaspäin. Löysin läheltä hepun joka varoitti ansasta edessä, portti sulkeutuu jos kävelen ovesta. Koska mie olen TYHYMÄ niin en tästä välittänyt ja jouduinkin pian usean soltun paloiteltavaksi. Eli ei tämäkään suunta sovi minulle, etenkin kun portti pysyi kiinni.

Herra varoitti ansasta, mut enhän mie kuunnellu

Vielä oli yksi reitti mistä mennä, siellä näkyi oven suussa kaveri joka selvästi cossasi vyötiäistä. Pohdin parasta tapaa edetä ja yhtäkkiä ylhäältä lensi palopommi räjäyttäen läheiset tynnyrit ja melkein tappaen vyötiäismiehen. Hoidin homman loppuun nopeasti, koska raukka liikkui hyvin hitaasti ja oli helppo vaan väistää ja sitten iskeä.

Ovella vyötiäinen nuijan kanssa

Hiukan myöhemmin isohkossa huoneessa näin seinän rikkoneen patsaan palan (miekka) jonka päässä oli selvästi jätkä vahtimassa jotain. Luulin olevani ovela ja koetin houkutella kaverin tasaiselle maalle, mutta jostain tyhjästä ilmestyi toinen solttu...

Yksi kuolema myöhemmin onnistuin tyhjentämään huoneen ja sain haettua esineen miekan päästä. Ja sehän oli Halberd! Suosikkiaseeni ekasta Dark Soulsista! Harmi vaan ettei hahmoni strength tai dexterity riitä viel sen käyttöön, mut pian! Pian löysin uuden oikotien nuotiolle ja koin että jonkinlaista edistystä on saatu tehtyä vaikeuksista huolimatta

Halberd odotti miekan kahvan luona

Kuolemat yhteensä: 18

Edelleen perjantai 13.11, 2015

Hyvin nukutun yön jälkeen  (Edellisen kirjoituksen osuus tapahtui siis to-pe välisenä yönä, perjantain puolella kuitenkin) olen taas valmis kuolemaan uudelleen ja uudelleen. Viimeisimmän oikotien ansiosta pääsen suoraan hissiin joka vie alaspäin ja alhaalla odottaakin käytävä ja käytävän päässä sumuoven takana eka pomo, viimeinen jättiläinen. Koska halusin siitä kuvan, kuolen ennen kuin edes kerkeän tehdä mitään. Hyvä minä!

Eihän tällä jätillä ole naamassa muuta kuin reikä keskellä!

Muutama sekunti tämän kuvan ottamisen jälkeen hahmoni olikin muussia. Kyllä kannatti

Mietin hetken että pienellä sielujen keräämisellä voisin nostaa dexterityni siihen pisteeseen että voisin ottaa Halberdin käyttöön. Kiertelen aiempia alueita tappaen solttuja ja kuolen kertaalleen koska tipahdin muurilta. Löydän myös luolan jonka tutkimisen päätän tällä erää unohtaa koska siellä vaani salamanteri joka sylkäisi tulipallon minua kohti.

Salamanterin luola. Huomaa edustalla kivinen ukko

 Päädyn myös tappamaan sen ison hepun joka ei aiemmin riitaa haastanut. Miksi? En tiijä, halusin kokeilla pärjäänkö. Heppu löi kyl kovaa mutta liikkui sen verran hitaasti että voitin melko helposti. Palkkioksi sain hyvän kasan sieluja ja uuden miekan, Heide Knight Swordin!

Heide Knight Sword

Uusi miekka ei ainakaan vielä pääse loistamaan, koska sielut riittävät Dexterityn nostoon ja saan halberdin käyttöön. Aika haastaa jätti!

Ah, ihana Halberd <3

Pari ekaa yritystä menee vähän heikosti, jätti liikkuu melko hitaasti mutta iskut osuvat laajalle alueelle. Opin kuitenkin vähitellen milloin hyökätä ja kun Halberdia pitää molemmissa käsissä, vahinko on ihan nättiä (Kilven käyttö tuntui vähän hölmöltä koska jätin iskut eivät siitä välittäneet). Onnistun tiputtamaan jätin kestot melko alas jolloin se repii oman kätensä irti jota sitten käyttä aseena. Tässä kohtaa jätti muuttui paljon aggressiivisemmaksi ja arvaamattomammaksi. Kuolemia kasaantuukin aika urakalla, mut olen luottavainen että olen tarpeeksi vahva voittamaan. Lopulta jätti kaatuu ja sillä yrityksellä en edes käyttänyt yhtään estus flaskia tai lifegemiä!

Jätin kaatamisen jälkeen

Saan jätin sielun, ison kasan tavallisia sieluja ja avaimen. Palaan Majulaan, ostan sepältä Titanite Shardeja ja käytän niitä Halberdin vahvistamiseen. Käyn myös ostamssa uutta vaatetusta.

Epäkuolleen uudet kuteet

Jostain syystä en aiemmin kiinnittänyt huomiota jonkinlaiseen alttariin jonka juurella istuu kaikesta valittava ukkeli joka kysyy haluanko liittyä Covenanttin johon hänkin kuuluu (Way of the Blue). Totean että mikäettei, Covenantit tarjoavat jonkinlaisia bonuksia ja tämä kyseinen ilmeisesti auttaa minua jos muut pelaajat hyökkäävät maailmaani. Saan myös sormuksen joka nostaa vähän kestoani.

Elä kehtoo, ei kaikki oo niin kamalaa

Kuolemat yhteensä: 29

Sunnuntai 15.11.2015

Viimeisen jättiläisen kaataminen antoi uutta itseluottamusta ja lähden tutkimaan minne pääsen uuden avaimen avulla. Nuotion läheltä löytyykin nopeasti ovi joka johtaa arkulle. Arkusta saan sormuksen, joka palauttaa hahmoni kestoa jatkuvasti (hyvin hitaasti mutta tyhjää parempi). Muistelen että siinä huoneessa jossa oli useampi ballista ja solttu, oli tikkaat alaspäin. Muutaman kerran kupsahdan kunnes lopulta haistatan soltuille pitkät ja juoksen suoraan tikkaille. Alhaalta löytyy arkku, jonka sisältö ei tainnut olla kovin merkittävä, koska en millään muista mitä siinä oli. Samasta huoneesta löytyy todella friikki naama seinältä joka vaatii esineen nimeltä Pharros' Lockstone. Muistan hämärästi että nuotion lähellä olevalla kauppiaalla oli niitä ainakin yksi. Käyn tarkistamassa asian ja olenkin oikeassa. Ei vaan ole tarpeeksi sieluja sen ostamiseen, mokoma kivi maksaa 4000.

Olisi kaunis komistus meidänkin seinälle

 Tutkimusmatkani jatkuu muiden lukittujen ovien perässä ja seuraavan oven takaa löytyykin vielä isompi ovi, joka pyytää minulta kuninkaan symbolia. En tiedä mikähän se voisi olla joten matka jatkuu.

Minä sinulle symbolit vielä näytän...

 Tässä kohtaa rupean toivomaan että löytäisin hiukan pidemmän reitin mitä edetä. Kannatti toivoa, koska seuraava ovi jonka löydän johtaa isohkoon huoneeseen jossa on sekä solttuja että vyötiäismies, joka kyllä näyttää enemmän kilpikonnalta kun asiaa tarkemmin mietin. Seuraavat kuolemat kärsinkin kun koetan edetä tätä reittiä eteenpäin, vastaan tupsahtelee kilpikonnamiehiä melko tiiviisti, kuten myös solttuja. Kilpikonnat ovat suhteellisen helppoja vihollisia, ovat sen verran hitaita mutta perhana kun ne lyövät kovaa! Yksikin virhe niin henki lähtee todella äkäisesti. Etenkin jos olen selkä seinää vasten koska väistäminen menee hankalaksi. Onnistun kuitenkin aina hakemaan sieluni takaisin, joten melko pian saan kerättyä 4000 ja käyn ostamassa Lockstonen. Palaan heti käyttämään Lockstonen ja se aiheuttaa toisien kasvojen ilmestymisen viereiselle seinälle. Kun näitä kasvoja pari kertaa heilautan aseellani, seinä hajoaa ja löydän pari arkkua, joista toisesta saan sormuksen joka nopeuttaa staminan palautumista (Vihreä mittari kestoni alla, staminaa tarvitaan niin hyökkäämiseen, väistämiseen sekä juoksemiseen. Avain  menestykseen taistelussa onkin staminan oikeaoppinen käyttö)

Vyötiäinen/kilpikonnamies

"Lyö tähän"

Mikään ei lämmitä seikkailijan mieltä kuin pari arkkua

Palaan takaisin kilpikonnamiesten alueella, jossa lopulta onnistun tappamaan viholliset ja löydän seuraavan nuotion. Huh, kyseinen alue oli hiukan hankala, etenkin jos useampi kilpikonnamies hyökkäsi kimppuun kerralla! Palaan Majulaan ja päätän käyttää sielut Endurancen ja Vitalityn nostoon. Päätän myös lähteä kokeilemaan olenko tarpeeksi vahva tappamaan hippomiehen rannalta! Lyhyt vastaus, en. Pitkä vastaus, en tee kovinkaan paljoa vahinkoa mokomaan ja se taas tappaa minut todella helposti. Koska yksi kuolema ei riittänyt niin päätin kokeilla toisen kerran. Tällä kertaa hippo nappaa minut käteensä ja syö minun pääni. Asia selvä, tulen takaisin myöhemmin...

Equip loadin kasvaminen tarkoittaa että hahmoni liikkuu ketterämmin vaikka aseet ja suojat painaisivat paljon

Palaan uusimmalle nuotiolle ja valitettavasti opin että kyseinen alue on umpikuja. Löysin vaan kuolleen jättiläisen jolle on varmasti joku merkitys vaikka en sitä vielä tiedäkkään että mikä. Onnistun myös kuolemaan pari kertaa koska kilpikonnamiehet ovat todella inhottavissa paikoissa kun tältä nuotiolta lähtee liikkelle. Seurasi jopa hetki kun yritin paeta nuotiolle, mutta en voinut sitä käyttää kun kaksi kilpikonnaa juoksi perässä. Vain Benny Hill musiikki puuttui kun juoksimme yhdessä nuotion ympärillä...

Lähdin etsimään uusia alueita ja etsinnän aikana onnistuin vahingossa tappamaan kaksi solttua niin että heidän raatonsa jäivät hiukan kyseenalaiseen asentoon

Solttujen välistä rakkautta <3

Vielä yksi ovi löytyi mihin avain kävi! Ja kaiken lisäksi läheltä aiempaa nuotiota, vain pari solttua välissä. Silti onnistun taas kuolemaan. Etenen rappuja pitkin ylöspäin tätä uutta aluetta, jossa on vain kaksi solttua. Mutta sitten, sumuovi. Sumuovet yleensä tarkoittavat pomoa, mutta eivät aina. Muiden pelaajien jättämät viestit kyllä kielivät pomosta, joten odotan että kestoni palautuu täysiin ja menen rohkeasti läpi.

Miulla on paha aavistus...

Välittömästi välivideo  lähtee käyntiin ja näen kuin iso lintu tiputtaa haarniskoidun jätkän eteeni. Hetkinen! Tää on se sama jätkä joka aiemmin minut tappoi tasanteella eikä koskaan tullut takaisin! Voe paska. Kaverin nimeksi paljastuu The Pursuer ja piru vie, se liikkuu nopeasti! Käy myös päälle todella aggressiivisesti ja jo muutama isku riittää tappamaan. Parin yrityksen verran yritän päästä kärryille miten kannattaisi taistella, mutta jokainen yritys päättyy melko nopeaan ja en edes aina kerkeä saada osumaa sisään. Mutta silloin kun osun, niin tekemäni vahinko tuntuu olevan kohtalaista. Toisaalta koen että voisin kärsivällisyydellä ja sitkeydellä voittaa, toisaalta mietin että voisin lähteä muualle Majulasta ja palata tänne kun olen vahvempi. Nähtäväksi jää...

The Pursuer

Kuolemat yhteensä: 48

Seikkailu alkaa

"Mikähän olisi sopiva ensimmäiseksi blogipeliksi? Ei mitään liian vaikeaa... No mutta tietysti Dark Souls II!"

En tiedä mikä demoni minut otti valtaansa kun päätin että eka tähän blogiin tuleva peli olisi varsin haastavana tunnetun pelisarjan osa. Toisaalta minulle on kokemusta kahdesta aiemmasta Souls pelistä joten miksei? Ja kaiken lisäksi tämä on Scholar of the First Sin painos eli sisältää kaikki 3 DLC aluetta, joskin en ole ihan varma pelaanko ne kaikki. Ainakin koetan!

Niille joille Souls pelit ei ole tuttuja pieni tietoisku: Sarjan takana on From Software niminen japanilainen pelifirma, joka ei suuren yleisön tietoisuuteen päässyt kuin vasta tämän sarjan myötä. Sarjan ensimmäinen osa oli Demon's Souls jolla oli omat faninsa mutta Dark Souls oli se mikä todella toi sarjan maailman tietoisuuteen.

Souls pelit on tunnettuja varsin kovasta, mutta reilusta vaikeusasteestaan ja rikkaasta tarinasta jota peli ei työnnä pelaajan naamalle. Jos tarina ei kiinnosta, niin sen voi skipata täysin mutta kiinnostuneet huomaavat että lähes jokaisen esineen kuvaus pitää sisällään pienen palan tarinaa ja maailmaa.
 
 Tyyliltään Soulsit ovat toimintaroolipelejä, joissa pelaat kolmannen persoonan näkökulmasta synkässä maailmassa kukistaen kaikkea zombeista massiivisiin demoneihin ja lohikäärmeisiin. Taistelut ovat suhteellisen yksinkertaisia ja niissä korostuukin hyvin ajoitetut hyökkäykset ja kilven sekä väistelyn oikea käyttö. Etenkin pomotaisteluissa (Jotka ovatkin pelisarjan vahvuus) henki lähtee helposti jos rupeaa hätäilemään tai ei osaa reagoida pomon liikkeisiin oikein.

Olen sekä Demon's Soulsin että Dark Souls ykkösen aiemmin pelannut läpi ja selvisin molemmista melkoisen hyvin vaikka välillä meinasi usko mennä (Ornstein & Smough olivat todellinen tiiliseinä kuten myös Flamelurker) mutta se fiilis kun vaikea pomo kaatuu on todella mahtava! Meillä on siis edessä sekä uskomattomia voittoja kuin myös nyöryyttäviä tappioita. Ja juuri siksi tästä tulee antoisa matka!

Huom! Alla pieni sanaselityslista niille jotka eivät mitään sarjasta tiedä. Jos käytän tekstissäni sanoja mitä en ole selittänyt, niin rohkeasti vaan kysymään :)

Soulit/Sielut: Pelin "valuutta", jota käytetään mm. esineiden ostoon, aseiden parantamiseen ja hahmon kehittämiseen. Sieluja saadaan kuolleilta vihollisilta ja erikseen käytettävistä Soul esineistä. Kuollessa sielut tippuvat kuolinpaikkaan, josta ne voidaan noutaa takaisin olettaen ettet kuole uudelleen. Koska jos kuolo korjaa kun olet matkalla hakemaan sielut takaisin, ne katoat taivaan tuuliin.

Estus Flask: Parannusesine, joka latautuu nuotioilla. Pelin alussa saat yhden, mutta pelin edetessä voit saada lisää lahjoittamalla Estus Flask Shardeja Emerald Heraldille. Estuksien lisäksi parantamiseen voi käyttää kertakäyttöisiä lifegemejä.

Humanity/Hollow: Kun hahmo kuolee, hän menettää ihmisyytensä (Humanity) ja muuttuu Hollowiksi. Hollowiksi muuttuminen vähentää hahmon maksimikestoa hiukan ja useat kuolemat peräkkäin tiputtavat hahmon kestoa jopa puoleen maksimista. Human Effigy nimisen esineen käyttö palauttaa hahmon ihmisyyden ja kesto palautuu maksimiin.

Keskiviikko, 11.11.2015

Pienen henkisen valmistautumisen jälkeen laitan pelin käyntiin ja kuten nykypeleissä yleensä, ensimmäinen asia minkä näen on ilmoitus että päivitys pitää ladata. Jes. Olen jo sen verran usein tähän törmännyt että ei juurikaan minua yllätä. Hetken odotuksen jälkeen päivitys on ladattu ja asennettu eli nyt pääsen pelaamaan. Mutta ei! Nyt peli asentaa itseään. Tämä on onneksi sen verran nopea prosessi etten juurikaan kerkeä asiaa märehtiä.

Kun vihdoin pääsen pelin aloittamaan, minua tervehtii Souls tyyliin hiukan synkkä alkuvideo jonka pointti on että kaikki on ikävää ja olet kirottu epäkuollut. Täytyy kyllä tunnustaa että vaikka video on todella nätti, niin sisältö ei ole yhtä mukaansatempaavaa kuin Souls ykkösen alkuvideo jossa nähdään kun lohikäärmeet taistelevat Gwynia, Nitoa, Izalithin tyttäriä ja petturi Seathia vastaan. Kun itse peli alkaa, testailen vähän nappeja jotta en ole ihan ruosteessa kun ensimmäiset epäkuolleet vyöryvät niskaani. Pian edessä nököttääkin mökki ja minua välivideon voimin tervehtii muutama punaisiin pukeutunut mummeli ja kun he kysyvät nimeäni, saan nimetä itseni ja tehdä hahmoni.

Vaikka Demon'sissa ja Souls ykkösessä olinkin ainakin osittain taikuuten nojautuva hahmo, niin päätin lähteä fyysiselle linjalle tällä kertaa. Warrior on siis class josta lähdin, koska sillä näytti olevan strength ja dexterity kohtalaisen tasassa. En ole vielä ihan varma millaisiin aseisiin tartun, mutta rakkaat muistot Souls ykkösen halberdista ovat vieläkin kirkkaita! Eli Str+Dex hahmo on minun juttuni. Plus yleensä Dex auttaa myös jousien kanssa joten sellainenkin on sitten mahdollinen tuki.

Kaunis sinä et ole, mutta kauneudella ei tapetakkaan mörrejä!

Kun hahmo on valmis, mummelit vaan kettuilevat. Siitä miten en ole hääppöinen ja miten tulen kuolemaan uudelleen ja uudelleen. Koska otan kritiikin hyvin vastaan, käyn yläkerrassa rikkomassa laatikot ja ruukut sekä tyhjennän arkun josta löytyi Human Effigy (vastine Souls ykkösen Humanitylle). Oppikaa kunnioitusta, perhanan mummot!

Mummojen yläkerran raidausta

Nyt olen valmis aloittamaan seikkailuni ja ulkoa löytyykin eka nuotio, jotka toimivat respawn pisteinä ja niiden välillä voi myös teleporttailla heti alusta alkaen. Tämä on kiva uudistus, koska Souls ykkösessä nuotioiden välillä pystyi liikkumaan vasta paljon myöhemmin! Eteeni avautuu alue jossa peli opettaa perusteet. Opin hyökkäämään, juoksemaan, väistämään, torjumaan ja myös rikkomaan vihollisen suojauksen. Sekä tietysti että kun isket vihollisen selkään, se sattuu.

Ensimmäinen paniikki iskee kun peli opettaa että painamalla kolmiota hahmosi käyttää toisen käden asetta molemmissa käsissä. Ok, siistiä. Ja seuraava vinkki neuvoo että kun painaa kolmion hetkeksi pohjaan, niin sitten kilpikäden ase menee molempien käsien käyttöön. Samalla hetkellä kun hahmoni heiluttelee kilpeä molempien käsien otteessa, kaksi vihollista syöksyy kohti. Kuten arvata saattaa, unohdan hetkellisesti miten saan miekkani takaisin esille ja tökinkin hetken kilvellä. Onneksi kuitenkin saan lopulta miekan taas käteeni ja paloittelen mokomat soltut.

Seuraavaksi peli opetti miten hypätään pienen kuilun yli. Hyppääminen on ihan yhtä hankalaa kuin Souls ykkösessä eli kesken juoksun pitää painaa vasenta tattia joka on samalla millä hahmoa ohjataan. Onnistun kuitenkin ylittämän kuilun ja poimin esineen. Harmi vaan että hyppy takaisin päätyi rotkoon. Ensimmäinen kuolema ja peli antaa sen kunniaksi trophyn This is Dark Souls. I am not amused.

Onnistun hakemaan menettämäni sielut takaisin ja jatkan eteenpäin ilman suurempia ongelmia. Sitten, eräällä kielekkeellä seisoessani näen jonkun kummallisen ison otuksen rannalla. Mieleeni tulee väkisin jonkinlainen virtahepoihminen. En nykyisestä olinpaikastani pääse hipon luokse, joten jatkan matkaani kunnes hiukan myöhemmin olen lähempänä hippomiestä. Huomaan että hippo vartioi jotain laatikkoa, kenties venettä? Pohdin että tuskin pärjään tuolle veijarille mutta toisaalta se on selkä minua kohti. Ehkä voin hyökätä selästä, testata paljon teen siihen vahinkoa? Jos ei muuta niin näen mitä se oikein vartioi. Rohkeasti lähden hippoa kohti mutta kauhukseni huomaan että kallion takana oli toinen! Ja tämä hippo ei yhtään ilostu siitä että koetin hänen kaveriaan kutitella miekalla. Paniikissa peruutan takaisinpäin ja koetan vähän testailla saanko vahingoitettua vihaista hippomiestä. En tee juuri mitään vahinkoa ja hippo taas mättää minua turpaan ihan kunnolla. Paniikin kasvaessa peruutan kielekkeeltä epähuomiossa veteen. Luulin jo kuolleeni mutta vesi ei ole tappavan syvää. Hippo hyppää perääni ja luulen pystyväni kiertämään hipon ohi ja pakoon. Harmi vaan että kierrän liian laajassa kaartessa ja hahmoni tipahtaa äkkisyvään veteen. Toinen kuolema.

Hippomies rannalla

Mieltäni vaivaa että mitä se pirun hippo vartioi. Itsepäisesti menen katsomaan rannalle ja hämmästyksekseni vartijahippo ei enää ole siellä. Minne se meni? Minut yllättynyt hippo sen sijaan oli paikallaan. Oletan että vartijahippo kuuluu näihin viholliseen jotka eivät herää uudelleen henkiin ja  yritti tulla perääni ja hukkui itse. Juoksen hurjana ja huomaan että ei se vartioinut venettä tai laatikkoa. Se on arkku. Luonnollisesti hahmoni hyppää arkkuun ja peli ilmoittaa että jokin minussa on muuttunut. Koska en tiedä mitä ihmettä se meinaa, panikoin ja menen arkkuun uudelleen toivoen että se kumoaa muutoksen. Myöhemmin selvisi että kyseinen arkku muuttaa hahmon sukupuolen. Eli hahmoni oli kokonaiset 30s nainen! Kokemus varmasti sekin

Kuolemat yhteensä: 2

Torstai, 12.11.2015

Tänään matka jatkuu mummeleiden mökiltä kohti tämän pelin "keskusta" jonka nimeksi paljastuu Majula. Huomattavasti valoisampi kuin vaikka Souls ykkösen Firelink Shrine! Tutkittuani ympäristöä löydän naisen joka tottelee nimeä Emerald Herald joka ystävällisesti antaa minulle ensimmäisen Estus Flaskin ja suostuu myös nostamaan tasoani sieluja vastaan. Hän myös ohjeistaa minut hankkimaan neljä Great Soulia. Asia selvä, tapa siis neljä isoa pomoa. Tutkittuani Majulaa löydän kauppiaan sekä sepän joka tarvitsee avaimen omaan pajaansa. Kaivosta taas löytyy raato jolta saan Estus Flask Shardin, jonka voin antaa Emerald Heraldille ja saada lisää Estus Flaskeja. Törmäsin myös pirun vahvoihin rottamaisiin otuksiin joita pakenin kuin pieni tyttö!

Majula

Emerald Herald ja kauniit maisemat

Suuntaan Forest of Fallen Giantsiin, jossa onnistun kuolemaan hyppäämällä syvään veteen. Perhanan vesi ja pudotukset, suurimmat viholliseni! Matka metsän läpi onnistui suht helposti, perussoltut kaatuvat kuin heinä. Jätän myös suosiolla rauhaan pelottavan ison hemmon haarniskassa. Hän ei haasta riitaa minun kanssani, minä en kerjää verta nenästäni. Matka jatkuu seuraavalle nuotiolle jonka vieressä löytyy kauppias jolla on sepän pajan avain. Ostan avaimen sieluilla ja käyn viemässä avaimen. Seppä ilostuu ja käskee tulla myöhemmin takaisin ostoksille. Palaan kauppiaan luokse ja löydän lukitun oven yläkerrasta, jota testiksi vähän lyön. Yllätykseni on melko suuri kun ovi hajoaa palasiksi parin iskun jälkeen! Huoneesta löytyneestä arkusta löytyy toinen Estus Flask Shard ja kun tuijottelen alas lattiasta olevasta aukosta, solttu joka ilmaantuu kuin tyhjästä tökkää minua selkään. Pistettyäni ukon ojennukseen tiputtaudun aukosta koska näen esineen tasanteena toimivan jättiläismäisen juuren päällä. Kun tiputtauden takaisin nuotion ja kauppiaan tasolle, tähtään hienosti kuiluun ja suoraan kuolemaani.

Forest of Fallen Giants

En tiedä kuka olet joten en näe syytä haastaa riitaa. Vielä...

Kuolemat yhteensä: 4

Tervehys! Blogin tarkoitus ja miun historia pelaajana

Mitähän sitä tuli juuri tehtyä. Ajatuksella leikittely johtikin itse toimintaan ja tämä kyseinen toiminta on blogin pitäminen. Mutta eihän blogia voi pitää ellei ole jokin kantava teema, kuten vaikka eräänlainen julkinen päiväkirja. Tämän oman blogini tarkoitus ei ole kertoa teille juurikaan omasta elämästäni vaan sen sijaan keskityn kertomaan teille rakkaasta harrastuksestani eli videopeleistä!

Jos siis pelit eivät ole millään tavalla teille kiinnostavia, voitte hyvällä omatunnolla sulkea tämän blogin. Kiitos ja näkemiin! :) Mitä taas tulee teihin joiden mielenkiinto heräsi niin tarkennetaan: tässä blogissa aion vähintään kerran viikossa tehdä tilannekatsauksen miten olen edennyt peleissä jotka kulloinkin on kesken ja samalla myös päivitän ajatuksiani kyseisistä peleistä. Kenties opimme yhdessä että peli mistä olin alussa innoissani osoittautuukin tylsäksi. Tai peli mille ei ollut suuria odotuksia paljastuikin nautinnolliseksi kokemukseksi (toivotaan että näin käy useasti). Blogin tarkoitus myös minulle itselleni on mahdollisuus antaa peleille enemmän aikaa ja huomiota, koska valitettavasti harvoja pelejä ehdin pelaamaan enemmän kuin kerran ja usea pelikokemus onkin haihtunut mielestä vaikka pelihetkellä nautin paljonkin. Ja se on suoraan sanottuna sääli! Mielessäni on jo muutamakin vaihtoehto mitkä kelpaisivat ekaksi "blogipeliksi" ja mahdollisesti jo myöhemmin tällä viikolla aloitan pelaamisen ja ekan oikean blogipostauksen rustaamista. Mutta sitä ennen voisin kertoa teille hieman millainen pelaaja mie oon ja miten minusta ylipäätään tuli tälläinen nörtti.

Ihan ensiksi nykyisestä minusta: Hei, nimeni on Eetu ja olen 27-vuotias ja asustelen Savonlinnassa yhdessä tyttöystäväni Mian kanssa. Olen töissä paikallislehti Itä-Savon jakajana, joka on minulle sopivaa hommaa kun muutenkin olen aina ollut yöihminen. Ja tuon enempää tällä erää teijän ei tarvitse tietää. Joten nyt siirrytään todelliseen aiheeseen eli miten peleistä tuli osa elämääni.

Tarkkaa vuotta en muista mutta olin kyllä alle kouluikäinen kun peleistä tuli minulle jokapäiväisiä. Ja syy tähän on neljä vuotta minua vanhempi veljeni. Lukemattomat tunnit silmät kiiluen katsoin veljeni olan yli kun hän pelasi joko itsekseen tai serkkujemme kanssa vaikka millaisia pelejä, lähinnä vanhalla kunnon Nintendo Entertainment Systemillä ja Sega Mega Drivella. Ja vähitellen kun itse pääsi pelaamaan yksinkertaisempia pelejä niin veli siirtyi haastavempiin  PC peleihin ja näin jatkoin edelleen olan yli tuijotusta. Hämmentävää miten tarkasti esimerkiksi Master of Orion kakkosen avaruustaistelut ja eri AI:n ohjaamat johtajat on jääneet mieleen vaikka en ole koskaan itse peliä pelannut.

Ratkaiseva hetki ainakin pelimakuni suhteen oli kun veljeni totesi että äh, ei jaksa aloittaa SNES emulaattorilla Final Fantasy IV:tä alusta. Tokaisi sitten minulle että aloita sie. Ja siitä hetkestä alkaen Final Fantasyt ja koko JRPG (japanilaiset roolipelit) genre onkin omannut tärkeän paikan sydämessäni. Tuli pätkittyä niin Chrono Trigger, Tales of Phantasia, Breath of Firet ja monet muut klasikko roolipelit useaan kertaan ja en ole vieläkään saanut niistä tarpeeksi.

Rippilahjaksi vanhemmiltani sain ensimmäisen oman konsolini ja oli PlayStation 2 (Sama konsoli edelleen toimintakunnossa joskin valitettavan vähällä käytöllä). Sen jälkeen näiden vuosien varrella on itse tullut hankittua (Tässä järjestyksessä) Nintendo DS, 3DS, PS3, WiiU, GameCube (käytettynä) ja PSP (Myös käytettynä). Ja tietysti läppärillä tulee pelattua ajoittain joskin huomattavasti vähemmän kuin konsoleilla. Myös PS4 houkuttaa mutta sille ei ole vielä tarpeeksi sellaisia pelejä mitkä välttämättä haluaisin. Oikeastaan vain Bloodborne olisi tällä hetkellä syy konsolin ostoon.

Tällä hetkellä minulla on kesken Xenoblade Chronicles (digitaalinen versio WiiU:lla), Persona 4 Arena (PS3), Fire Emblem: Awakening (3DS) ja satunnaisesti läppärillä pelaan Hearthstonea, Magic Duelsia ja Binding of Isaac: Afterbirthiä. Näistä peleistä en vaivaudu kirjoittamaan tänne juurikaan enempää koska haluan keskittyä peleihin jotka aloitan tämän blogin aikana kun taas esim. Xenoblade on niin pahasti kesken että tuntuisi hupsulta aloittaa siitä tehdä katsauksia tänne. Magic Duels ja Hearthstone ehkä näkevät päivänvaloa tässä blogissa jos koen että pitää päästä niistä purkamaan sydäntä mutta epäilen.

Siinä taisi olla kaikki tärkeimmät huomiot. Vielä näin lopuksi voisin kertoa että japsi ropejen ohella pidän ehkä eniten tasoloikista mutta pelaan lähes mitä vain genreä joskin räiskintä-, urheilu ja massiiviset moninpelit eivät minua saa lähes ollenkaan syttymään, vaikka silloin tällöin joku pieni poikkeus saattaa löytyä. Ja ai niin, realistiset autopelit on minun makuuni todella, todella tylsiä. Jos haluan ajaa autolla, niin Skoda on pihassa. Ja jos välttämättä pitää pelissä ajaa autoa, niin parasta pelin olla Mario Karttia tai vastaavaa!

Kiitän kaikkia jotka jaksoivat tänne asti lukea! Otan mielelläni kommetteja ja huomioita vastaan, tämä on vasta matkan alku joten pienet kompastumiset on odotettavia. Jos aikatauluni pitää niin viimeistään ensi viikon alussa pitäisi olla materiaalia ensimmäiseen oikeaan postaukseen.

Nörtti kuittaa.