torstai 4. toukokuuta 2017

Little Nightmares - Ahdistava pako alkaa

Ohhoh, viime kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi. Tarkoitus ei ollut blogia missään nimessä hylätä, mutta ei vaan tullut saumaa aloittaa sopivaa peliä. Pelattua on kyllä tullut (ja paljon), mutta esim. uusi Zelda ei mielestäni olisi ollut kovinkaan mielenkiintoista seurattavaa tekstinä, Hyperdimension Neptunia Victorysta ei huvittanut kirjoittaa (Vaikka ihan kelpo peli olikin ja kahdesta ekasta sarjan pelistä raapustinkin) ja nyt viimeisempänä Persona 5 oli vaan niin massiivinen ja koukuttava peli etten yksinkertaisesti olisi malttanut keskeyttää pelaamista kirjoittamista varten. Jos kuitenkin mietteeni kyseisestiä mestariteoksesta kiinnostaa, niin teimme Juhan kanssa ihan extra jakson siitä Podcastiimme (https://takapolkky.com/2017/04/28/takapolkky-podcast-extra-persona-5/).

Mutta niin, nyt olisi tarkoitus aloittaa sellainen peli kuin Little Nightmares, joka on genreltään puzzle/tasoloikka höystettynä kauhulla ja  pelin on kehittänyt ruotsalainen Tarsier Studios. Teemana on vahvasti lapsuuden pelot ja peli on kiinnostanut minua ensimmäisistä tiedoista asti. Pelihahmona toimii pieni tyttö joka kantaa nimeä Six ja hän koettaa paeta oudosta paikasta nimeltään The Maw. Joten, heitetään päälle keltainen sadetakki ja sukelletaan The Mawn kauheuksiin.


Torstai, 04.05.207


Peli alkaa kun Six hätkähtää hereille unesta, joaa näkyi jonkun naisen hahmo. Sixin sänkynä toimii varsin ankeassa ja kosteassa huoneessa matkalaukku. Testailin hiukan nappeja ja opin juoksemaan, hyppäämään,  kyykistymään, sytyttämään sytkärin ja nostamaan lattialla olevia säilyketölkkejä.

Pieni sankarimme

Lähdin tutkimaan käytävää ja löysin lyhdyn, jonka Six sytytti. Kenties nämä on pelin tallennuspisteitä? Avasin seinässä olevan luukun ja jatkoin matkaa. Luukku johti jonkinlaiseen ilmastointikanavaan joka taas johti isompaan huoneeseen.



Jatkoin muutaman huoneen läpi, samalla kokeillen mitä kaikkea voin kantaa (mm. jotain puista patsasta ja vessapaperirullaa). Pian löysin huoneen jossa joku roikkui hirtttäytyneenä. Jösses, tää peli ei kauaa odottanut että menee synkäks... Raahasin tuolin hahmon alta oven viereen, jotta yletyin ovenkahvaan.

Onneksi minulla on tohveli, se suojaa kaikelta pahalta...

Seurasin outoa valkoista heppua ja löysin toisen lyhdyn. Olisin myös voinut kiivetä jääkaapin hyllyjä pitkin ylemmälle reitille, mutta päätin ensin seurata tuota outoa hahmoa. Hyvä niin, koska täällä ei muuta ollutkaan kuin tuo lyhty (Jonka edelleen oletan olevan tallennuspiste).

No mutta hei, kukas sie oot?


Välttäelin jonkinlaisia mustia iilimatoja, koska oletan etteivät ne ole ystävällisiä ja jatkoin matkaani, repien tieltäni puupalan eräästä ovesta joka oli naulattu umpeen. Sitten tipahdin lattian läpi mustaan mönjään ja mokomia iilimatoja oli lattia täynnä. Väistelin niitä parhaani mukaan ja juoksin mahdollisimman kovaa huoneesta ulos.

Pysykää kaukana!

Seurasin sytkärin valon kanssa valkoista heppua, joka juoksi aina pakoon kun lähestyin. Löysin vinssin, joka avasin oven huoneen toisessa päässä. Tuli kiire ovelle ennen kuin se sulkeutuu ja koin ekan kuoleman kun hyppäsin hiukan ohi. Mutta peli palautti minut ystävällisesti vinssin luo. Toisella yrityksellä sitten kerkesin ovesta.



Jatkoin valkoisen hepun seuraamista (Onko se sama vai onko niitä monta?) ja saavuin vessaan, jossa oli seuraava lyhty. Vessan ovessa oli sähköistetyt kalterit, joiden koskettaminen oli virhe.



Käytin silmiäni ja löysin vivun, josta sähköt sai hetkellisesti pois. Ihmettelin kun aika oli niin pitkä, mutta syy oli siinä että myös seuraavat kalterit oli sähköinen. Onneksi pääsin pienestä ikkunasta peruuttamaan takaisin vessaan, jossa otin sähköt uudelleen päältä ja sitten juoksin toistenkin kaltereiden läpi.

Seuraavaksi vastaan tuli seinällä iso silmä, jonka katse muutti Sixin patsaaksi. Piti siis vahtia silmän liikkeitä ja juosta tilaisuuden tullen seuraavaan piiloon.



Löysin taas pienen umpikujan, jossa oli lyhty ja valkoinen heppu katsomassa kuvaa toisista valkoisista hepuista.



Hiukan myöhemmin meinasin saada kohtauksen, kun saavuin jonkinlaiseen lastenhuoneeseen, jossa oli paljon sänkyjä. Itse huone ei ollut pelottava, mutta sitten sinne tuli karmiva mies, jolla oli todella pitkät kädet. Piilouduin sängyn alle ja odotin että kyseinen mies poistui huoneesta.

Apua!

Jatkoin ilmastointikanavien läpi ja Sixin maha alkoi kurista. Raukalla taitaa olla nälkä! Onneksi kaltereiden takana oli jonkinlainen ruokasali ja tumma hahmo heitti Sixille leivän, jonka hän söi ahnaasti. Ei kaikki tässä pelissä olekkaan kamalaa!

Kiitos, ystävällinen muukalainen

Ohitin varsin ankean suihkutilan ja vastaani tuli taas sähköiset kalterit, joten lähdin kiipeilemään jonkinlaisia pieniä häkkejä pitkin, etsien katkaisijaa. Tässä tuli eka kohta jossa vähän meinasin hermostua, kuolin useita kertoja kun hyppäsin rotkoon (Välillä on vaikea hahmottaa hyppykulmia) ja lyhdyt eivät olekkaan tallennuspisteitä eli jouduin aina kuollessani suihkutilan alkuun. Hiukan ärsyttävää, mutta koetetaan pärjätä.



Lopulta löysin katkaisijan ja tällä kertaa ei ollut aikaa, joten väistelin iilimatoja (Joita oli ilmestynyt matkalle) ja suuntasin kaltereiden läpi. Seuraavaksi välttelin taas silmän katsetta, tällä kertaa piti ajoittaa liikkuminen siivouskärryn liikkeiden mukaan. En olekkaan vielä maininnut että koko peli "keinuu" hieman, koska The Maw on jonkinlainen valtava laiva.

Seuraavaksi päädyin pieneen huoneeseen, jossa kiipelin hyllyjä pitkin hakemaan avaimen lukittuun oveen. Siitä jatkoin hissiin, jonka aktivoin heittämällä liian korkealla olevaa nappia jonkinlaisella apinalelulla.



Hissi vei meidät alemmas ja siellä Six alkoi taas tuntea nälkää. Onneksi löysimme pienen häkin, jossa oli jonkinlainen möykky ruokaa. Six alkoi ahmia sitä, mutta sitten pitkät sormet tulivat sulkemaan häkin oven. Sitten sitä oltiinkin monien muiden vangittujen raukkojen tapaan huoneessa ja näimme kuinka kädet vetivät yhden häkin mukanaan. Nyt alkaa taas vähän karmia.



Pakenin häkistä riehumalla siellä hetken, jolloin häkki kaatui ja kansi aukesi. Sitten käytin toista häkkiä tikkaina ja vedin roikkuvasta kahvasta, joka avasi oven.



Seuraavassa huoneessa karmiva pitkäkätinen mies (Joka ilmeisesti tunnetaan nimellä Janitor eli talonmies) paketoi paperiin muita lapsia. Koetin hiipiä hänen ohitse ja meinasin saada taas kohtauksen kun ilmeisesti mokoma kuuli minut ja rupesi tutkimaan huonetta. Ilmeisesti hän on kuitenkin sokea tai ainakin näkö on heikko ja onnistuin livahtamaan karkuun.



Liun jonkinlaista putkea pitkin taas ilmastointikanavaan (Tai vastaavaan), joka johti huoneeseen täynnä lastenkenkiä. Mitä helvettiä täällä paikassa on meneillään, syödäänkö täällä lapsia joita Janitor paketoi?



Kun kähdin etenemään kenkien meressä, jokin ui kenkien alla minua kohti. Tuli hiukan kiire turvaan matkalaukun päälle! Etenin laukulta toiselle ja seuraavaan huoneeseen.

Sitten käytävässä Janitor ilmestyi taakseni ja alkoi takaa-ajo. Pakenin hissiin, mutta Janitor tuli perässä. Piilottelin häntä hetken ja kun hissi pysähtyi, jostain ilmestyi kaksi valkoista heppua jotka lähivät Janitoria karkuun. Koetin lähteä heidän mukanaan, muta Janitor nappasi minut kiinni. Ja nyt olen varma että hän on sokea, eihän sillä ole edes silmiä! Parin yrityksen jälkeen keksin jäädä hissiin piiloon ja Janitor paineli valkeiden heppujen perään.

Mukavaa seuraa hississä


Pääsin lattian alle irtonaisen laudan ansiosta ja pian näin ylläni Janitorin jonkinlaisessa leluvarastossa. Seurasin hänen puuhiaan ja lopulta uskaltauduin ylös. Heitin yhden apinalelun, jotta sen äänet veisi Janitorin huomion ja sitten nopeasti kiipesin hyllyjä pitkin ilmastointikanavaan.



Seuraavaksi piti vältellä mokomaa huoneessa jossa oli paljon kelloja. Miun piti odottaa että kellot löivät ja sitten heittää kenkä nappiin, jota ovi aukeaisi. Ilmeisesti Janitor ei yhtään tykkää kellojen lyömisestä, koska hän alkoi pidellä korviaan.

Kiipeilin kirjahyllyjä pitkin ja välttelin Janitoria. Meinasi vähän iskeä paniikki kun tönin vahingossa rakennuspalikoita alas ja Janitor alkoi pitkillä käsillään tutkimaan missä hyllyllä olen.



 Pääsin pienestä kolosta huoneeseen, jossa oli vipu (Jolle olin nähnyt paikan hiukan aiemmin) mutta ei ulospääsyä. Hetken ihmettelin kunnes huomasin televsion. Laitoin sen päälle ja odotin että Janitor tuli tutkimaan ääntä ja avasi oven. Sittenn kipitin kahvan kanssa karkuun ja sain vinssin avulla nostettua roikkuvan pianon alustaksi, jonka kautta pääsin jälleen pakoon.




Seuraavassa huoneessa työnsin ja vedin jonkinlaista kärriä, joka oli raiteilla. Sen avulla yletyin hyppämään seuraavaan ovenkahvaan ja kun tulin taas ilmastointikanavaan, päätin että tästä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla. Ilmeisesti peli ei ole kovin pitkä, mutta laatu korvaa kyllä määrän! Ainakin pelin tunnelma on maukkaan ahdistava ja karmiva soundtrack täydentää sitä mallikkaasti.





sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Uusi uljas maailma

Lauantai, 04.03.2017

Maailmanloppu lähestyy. Ingway harhaili yksin, tuntien kuinka Darkovan peto hänen sisällään edelleen vaikutti häneen ja Ingway pelkäsi ettei kukaan ole turvassa hänen nälältään. Samaan aikaan Valentine kutsui Leventhanin Cauldronin sisään ja hän käski Cauldronin imemään kaikki Phozonit maailmasta. Ingway tuli paikalle ja päätti viimeisillä voimillaan haastaa Valentinen ja Cauldronin.



Tuonelassa Gallon tunsi jonkun käyttävän Darkovan voimaa ja se herätti Gallonin raivon, jota vastaan hän koetti taistella. Hän odotti että Odetten palvelijat tulisivat rauhoittamaan hänet, mutta Haljat tulivatkin kertomaan että Odette on tuhoutunut ja kukaan ei estä Gallonia. Joten Gallon otti ohjat käsiin ja Haljat komentoonsa.



Tulen valtakunnassa maa järisi ja Onyx päätti johtaa armeijansa sisämaahaan, polttaen kaikki puut. Ja mikään olematon maailmanpuu ei voi heitä estää.



Epäkuolleet virtasivat Ragnanivaliin ja lopulta vain Odin itse oli jäljellä. Griseldan haamu tuli myös tapaamaan häntä ja Odin hyväksyi että on hänen aikansa kuolla.



Griselda tuli tapaamaan myös Gwendolyniä ja kuiskasi hänelle että lyö kruunu pois päästä.

Sitten oli aika valita meidän ensimmäinen sankari! Kuusisilmäinen peto on ensin vastassa ja sen voi voittaa vain Titanian perillinen ja epäihminen. Cornelius, I choose you!

Darkovan peto ja Beldorin luuranko olivat pian Corneliuksen edessä ja Beldor kertoi että peto on todella Ingway, joka käyttää voimaansa Cauldronia vastaan. Mutta Ingway ei tiennyt että on olemassa loitsu jolla voi hallita Darkovaa. Ja luonnollisesti Beldor siis hallitsee nyt Ingwayta.



Darkovan jokaisella päällä oli oma kestomittari, mutta muuten taistelu oli kuten Velvetillä. Joskin peto myös osasi iskun joka aiheutti myrkkypilven, mutta se ei juurikaan minua haitannut.



Taistelun jälkeen Velvet juoksi paikalle. Ingway sanoi että kenties Cauldronia ei tarvitse tuhota, on olemassa ehkä keino saada se vapauttamaan kaikki Phozonit ja se voisi pelastaa vielä maailman. Cornelius tuli tajuihinsa ja Ingway kiitti häntä, hän sai vielä ennen kuolemaansa palata omaksi itsekseen. Ingway pyysi että Velvet tekisi mitä täytyy ja kun Velvet oli kantanut Corneliuksen pois, Ingway myös hyväksyi kuolemansa samalla kun ajatteli Mercedestä.



Sitten, kuoleman herra. Hänet ennustuksen mukaan kaataa varjo eli Oswald kehiin.

Tuhoutuneen Titanian kaduilla Gallon aisti Oswaldin läsnäolon, ovathan he molemmat olleet paljon tekemisissä Odetten kanssa. Mutta Gallon ei uskonut että Oswald voisi häntä tuhota, Titanian omien salaisten ennustusten mukaan hänet voit voittaa vain joku jonka suonissa virtaa kuninkaallinen veri. No koetetaan silti!



Gallon oli vähän raivostuttava, hänen iskut oli aika turhia mutta mokomalla oli kolme päätä jotka piti ensin tuhota, jotta pääsi hakkaaman hänen sydäntään. Ja hetken päästä päät palasivat ja sydän meni takaisin piiloon. Taistelussa kesti hetki, mutta ei se vaikea ollut.



Taistelun jälkeen Gallon oli ihmeissään, kuinka hän oli näin heikoilla. Yhtäkkiä hän tajusi jotain ja kysyi Oswaldin isää. Oswald ei tuntenut isäänsä mutta kertoi että hänen nimensä on Edgar. Ja selvisi että Edgar on Gallonin toinen poika eli Oswald on itseasiassa Corneliuksen serkku. Gallon oli salaa lähettänyt tappajat hoitelemaan Edgarin vaimoineen, koska pelkäsi että Edgar joskus koettaisi tappaa hänet. Mutta ei osannut odottaa että Edgarin poika selviäisi. Gallon tuhoutui lopullisesti ja Oswald oli hiukan hämillään tästä uudesta tiedosta.



Seuraavaksi pitäisi pysäyttää Onyx, mutta siihen tarvittaisi maailmanpuu. Noh, unohdetaan se ja keskitytään siihen että jos ihmiskunta ei voi Onyxia estää, niin ehkä keiju voi. Mercedes!

Mercedes katseli kauhuissaan kuinka hänen metsänsä paloi ja vielä kauheampaa oli että hän löysi Ingwayn ruumiin. Onyx tepasteli paikalle ja nauroi ennustuksille. Mercedes oli itkun partaalla, mutta ei antanut periksi. Hän toimii kuin kuningatar loppuun asti ja haastoi Onyxin, joka otti oikean muotonsa.



Onyx käyttäytyi aivan kuten Oswaldia vastaan eli ei mitään erikoista. Mercedeksellä on helppo väistää oikeastaan kaikki.



Taistelun jälkeen Onyx oli kuolemassa ja hämmästeli että mites tässä nyt näin kävi. Mutta myös Mercedes oli heikkona ja pahoitteli äidilleen että ei pystynyt parempaan. Mercedes tunti elämän poistuvan hänestä ja viimeisillä voimillaan paljasti oikean nimensä...Yggdrasil.



Onyx ei ollut uskoa korviaan, Yggdrasil! Legendojen maailmanpuu! Ennustus ei tarkoittanut siis oikeaa maailmanpuuta vaan keijua, joka kantaa sen nimeä. Ja myös Onyx katosi maailmasta. Ja kyllä, tämä johtaa oikeaan loppuratkaisuun eli Mercedeksen kuuluu kuolla. Kusetusta, sanon mie! :(



Sitten onkin vuorossa Cauldron ja sehän tarkoittaa että Velvet astuu areenalle.

 Velvet kiipesi Cauldronin päälle, jossa Valentine katsoi kuinka Phozonit imeytyivät siihen. Velvet yritti puhua järkeä Valentinelle, mutta hänen sanansa menivät kuuroille korville.



Ja tätä taistelua olen pelännyt enemmän kuin mitään muuta tässä pelissä. Cauldron on todella inha. Aluksi pitää kiivetä Cauldronin päälle ja mätkiä isoa silmää, jota myös puolustaa kaksi mekaanista raajaa. Kun silmä on kerran voitettu, Cauldron nouee jaloilleen ja sitten silmä kutsuu neljä raajaa (jotka aina välillä palautunvat jos ne kaikki tuhoaa). Silmä myös itse välillä ampuu maagisia panoksia.



Kun silmän nyt tuhoaa, Cauldron kaatuu ja sen sisältä tulee esiin hetkeksi ydin. Ydin täytyy siis tuhota ja aina välillä käydä mätkissä silmää että ydin tulee taas esiin. Ja välillä Cauldron sylkee ulos lentäviä pieniö roboja aiheuttamaan lisää kiusaa. Yllätyin kuitenkin että voitin taistelun ekalla yrityksellä, miun Velvet on varmaan korkeammalla tasolla kuin alkuperäisessä pelissä! Cauldron ei myöskään kertaakaan käyttänyt kamalaa hyökkäystä, joka lataa valtavaa räjähdystä joka tappaa kerrasta. Sitä pitää paeta tarpeeksi kauas, mutta jos menet liian kauas, alat taas lähestyä Cauldronia ja kuolet silti.



Taistelun jälkeen Cauldron ei enää voinut hyökätä tai liikkua, mutta ei sillä väliä. Se teki jo tärkeimmän tehtävänsä ja sen sisässä Leventhan on jo kasvanut täyteen mittaan!



Sitten jäljellä onkin enää Gwendolyn ja Leventhan.

Leventhan lenteli taivaalla ja ampuen suustaan tulista laaseria, joka tuhoaa kaiken tieltään. Gwendolyn laskeutui Leventhanin pitkälle vartalolle ja sininen lintu muistutti että Griselda mainitsi jotain kruunusta. Ja Gwendolyn huomasikin että Leventhanin yhdessä sarvessa olikin Valentinen vanha kruunu!



Tämä taistelu on harmillisen helppo koko pelin viimeiseksi pomoksi. Täytyy vain kiivetä pitkin Leventhanin kehoa ja mennä hakkaamaan hänen päätään. Ja jos menet Leventhanin pään taakse, olet turvassa melkein kaikelta. Leventhan lähinnä huitaisee vähän hännällä tai sitten ampuu hakeutuvia ammuksia. Välillä Leventhan koettaa puraista, mutta se on aika turhaa kun hengailen hänen pään takana.



Taistelun jälkeen Gwendolyn tippui taivaalta, hänen siipensä olivat tuhoutuneet. Sininen lintu paljastui Griseldan haamuksi, joka kehui siskonsa rohkeutta.



Sitten palattiin...ullakolle, jossa pikkutyttö sulki kirjan. Hän huomasi että viimeisen kirjan kannessa oli yksi niistä kolikoista joita Pookat etsivät. Tyttö irrotti kolikon ja toivoi että Pookat saavat sen, kiitoksena tästä tarinasta. Tytön äiti kutsui häntä (Ja tytön nimeksi paljastui Alice). Kun Alice oli lähtenyt, kaksi Pookaa, Cornelius ja Velvet (?!) ilmestyivät paikalle. He ottivat kolikon ja jättivät vielä yhden kirjan, joka avautui itsestään.




Oswald pelasti putoavan Gwendolynin ja löysi Velvetin ja Corneliuksen Cauldronin luota. Velvet otti Titrelin Gwendolyniltä ja tajusi että Phozonit voidaan vapauttaa jos Psyphereitä käytetään polttoaineena.



Velvet käski Cauldronia vapauttamaan Phozonit, jonka jäljiltä hän itse muuttui Pookaksi.



Gwendolyn ja Oswald katsoivat kuinka Phozonit herättivät maailman uudelleen. Tämä ei ole heille loppu vaan uusi alku. Ja sitten lopputekstit alkoivat.



Että sellainen peli! Alkuperäinen Odin Sphere oli mainio peli, jossa oli omat ongelmansa. Leifthrasir taas on uskomaton peli, jonka ongelmat eivät sen menoa haittaa. Grafiikka ja musiikki on todella kaunista, tarinan on mielenkiintoinen ja kaikki viisi sankaria ovat monipuolisia hahmoja. Taisteleminen on paljon nopeatempoisempaa ja näyttävämpää kuin alkuperäisessä, joskin myös selvästi helpompaa. Ainoita oikeasti isoja ongelmia on että samoja pomoja vastaan joutuu taistelemaan liian usein. Olisi ollut kiva että pomot olisivat käyttäneet erilaisia hyökkäyksiä riippuen millä hahmolla pelaat. Mutta pelaaminen oli silti todella hauskaa! Tämä peli nousee helposti omiin suosikkeihini ja suosittelen jokaista PS4:n omistajaa ainakin harkitsemaan tätä mestariteosta.

Itse en vielä laske tätä peliä lepoon, ajattelin hankkia platinum trophyn kun se ei vaadi hirveästi ylimääräistä työtä. Mutta turha siitä on kirjoittaa tänne että hakkasin vikat pomot uusiksi eri hahmoilla ja tein muutaman muun ylimääräisen homman. Itseasiassa, tarvitsee vain pelata viimeinen pomot uudelleen pari kertaa eri hahmoilla ja sitten hoitaa uusi haaste, jossa tulee putkeen joukko pomoja.

Olen melko varma siitä mikä on seuraava pelini, mutta sen aloitusajankohta on täysi mysteeri. Ainakaan pariin viikkoon en mitään kuitenkaan aloita, kiitän kuitenkin teitä jotka olette tähän asti lukeneet ja kiitän vielä enemmän jos luette jatkossakin. Kiitos ja kumarrus, jälleen kerran.

Mercedes elää! Puuna, mutta kuitenkin!



keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Ennen maailmanloppua

Keskiviikko, 01.03.2017

Pooka kertoi Velvetille että goblinit olivat varastaneet kaikki kolikot, mutta Titaniasta tullut pooka, jolla oli kiiltävä miekka, oli kuitenkin tullut apuun ja hakenut kolikot takaisin. Pooka kertoi että tämän pelastajan nimi oli...Cornelius! Velvet laski yksi plus yksi ja päätteli että sehän on prinssi Cornelius, hänen rakastettunsa! Mutta kuka on hänet kironnut? Sen Velvet halusi tietää, joten lähti Titaniaan ja toivoi löytävänsä Corneliuksen.



Melkein samantien löytyi välipomo, kirvesmies. Hämärä mielikuva että nää oli aika pahoja alkuperäisessä pelissä, mutta tässä ne on kyl kaatunut kuin heinä.



Alueen piilotettu Phozon Prism oli lukitun oven takana, jonka avaimen löysin vahingossa. Beatdown onkin vanha tuttu kyky, nostaa vahinkoa kaatuneisiin vihollisiin.

Hetkeä myöhemmin löytyi ei-piilotettu Phozon Prism, Drop Shell. Nyt voin tiputtaa pommeja, kun teen väistöliikkeen. Harmi vaan että väistän aika harvoin!

Alueen toinen välipomo oli myös kirvesmies. Huijausta, en tuhlaa kuvakaappausta sinuun!

Trial oli sentään limapalleroa vastaan. Meinasi mennä hektiseksi kun lopuksi oli 4 pientä limaa, pari velhoa ja lentävää silmää mukana! Palkkio tietysti taas yksi Miracle Fruit.



Skuldi tuli ilmoittamaan Urzurille ja Titanian kuninkaalle että Velvet on lähistöllä. Urzur järkeili että häntä voisi käyttää Odinia vastaan. Kumpikaan ei kuitenkaan halunnut mennä haastamaan Velvettiä itse, joten päättivät jättää homman Beldorille ja Belialille. Joten Skuldi katosi ja kun Velvet tuli kuninkaan eteen. Urzur lupasi saattaa Velvetin Corneliuksen luokse, mutta todellisuudessa johdattikin hänet ansaan jossa odotti Beldor ja Belial!



Tätä taistelua olen pelannut siitä asti kun tämän pelin aloitin. Alkuperäisessä versiossa tämä on nimittäin pelin vaikempia taisteluita. Beldor ei yksin ole kovinkaan vaikea, silkka maagi, mutta yhdessä Belialin kanssa on hiukan vaikea keskittyä molempiin. Tosi kivaa yrittää väistellä tulipalloja samalla kun Belial koettaa syödä siut! Taistelu kesti jonkin aikaa, mutta keskityin hoitamaan Belialin ensin ja kun mokoma lisko kaatui, Beldor ei yksin saanut mitään aikaiseksi.



Taistelun jälkeen kuitenkin Skuldi ja Urzur olivat onnistuneet vangitsemaan Velvetin. Velhot kertoivat Velvetille miten Ingwayn pyynnöstä he muuttivat Corneliuksen pookaksi. Sitten Ingway otti Corneliuksen muodon ja koetti onkia kuninkaalta tietoa taikuudesta, jolla entinen kuningas Gallon muuttui hirviöksi. Velhoilla oli viimeinen säe runosta koskien maailmanloppua ja sen mukaan kaksi kruunutonta kuningasta tulee hallitsemaan maailmanlopun jälkeen maailmaa, joka syntyy uudelleen. Velhot nukuttivat Velvetin, joka heräsikin seuraavaksi kun Cornelius oli hänet pelastanut. Cornelius pakeni paikalta kun Velvet puhutteli häntä. Luvun päätteeksi sain Explosion Phozon Prismin, joka aiheuttaa ison räjähdyksen (Tiedän, aika yllättävää!)



Ingway meni tapaamaan Odettea ja sanoi että tuo hänelle Odinin pään jos Odette lainaa hänelle armeijaansa. Sitten Ingway tuli juttelemaan Velvetin kanssa kun kummitus tuli ilmoittamaan että Odette suostuu. Ingway mutisi jotain mystisestä voimasta ja lähti Ragnanivaliin. Velvet tajusi että Ingway yrittää käyttää Titanian taikuutta itseensä. Perään siis!



Eka Phozon Prism oli Gleipnir, joka täyttää ruudun ketjuilla. Kokeilin sitä alueen välipomoon, Berserkkeriin.



Alueen toka välipomo oli tietysti ilmalaiva, joka on tapansa mukaan vähän ärsyttävä.



Alueen piilotettu Phozon Prism oli Air Raid, jonka aikana Velvet liitää tulisena ketjunsa avulla.

Sitten menin vihoviimeiseen Trialiin joka oli kolmea Berserkeriä vastaan. Ei sekään vaikeuksia aiheuttanut, pidin huolta että kaikki olivat kasassa ja sitten käytin erikoisiskuja mielipuolisesti. Tappaa talossa ja puutarhassa! Palkkio oli Miracle Fruit G.



Velvet saapui Odinin saliin ja rukoili että Ingway ei käyttäis voimaansa. Ingway päätti nyt voi kertoa salaisuuden Velvetille. Se oli Ingway joka tuhosi Valentinen! Ingway halusi suojella isäänsä (eli Odinia) Cauldronin voimalta ja siksi sabotoi sitä ennen kuin se otettiin käyttöön sodassa. Homma meni pieleen ja koko Valentine tuhoutui ja kansa sai kokea kirouksen . Velvet vältti kirouksen koska hänen Psypherinsä suojeli häntä ja Ingway taas vältti kirouksen, koska oli sen varjossa. Mutta Odin tavoittelikin Cauldronia itselleen ja ei välittänyt oman poikansa teosta. Odin puolustautui ettei voinut avoimesti myöntää häntä omaksi pojakseen. Mutta Ingway ei uskonut että Odin koskaan välitti hänestä tai Velvetistä ja nyt pistää oman henkensä likoon että saa vietyä Odinin ja Cauldronin mukanaan. Ingway käytti Titanian salattua voimaa ja muuttui Darkovan pedoksi!



Pedolla oli muutama eri hyökkäys. Se nousi takajaloilleen ja sitten rojahti voimalla maahan, sytyttäen maan tuleen. Tassun heilahdus aiheutti tornadoja. Yksi päistä sylkäisi tulipallon, joka vieri maata pitkin. Mutta aika paljon ajasta peto vaan oli paikallaan joten hakkasin menemään. Peto otti kuitenkin vahinkoa vain kun sitä hakkasi johonkin sen päistä, mutta koska Velvetin iskut tulevat aika laajassa kaaressa, yhdellä kertaa osui helposti kahteen tai jopa kaikkiin kolmeen päähän. Ja tuntui ettei peto oikein mahda mitään jos pysyt ilmassa ja koska siun pitää olla ilmassa että voit tehokkaasti hakata sitä niin... Valitettavan helppo taistelu.



Taistelun jälkeen Ingway oli muuttunut takaisin itsekseen ja makasi verisenä. Odinin vartijat tulivat paikalle ja olivat valmiita vangitsemaan Ingwayn ja Velvetin, mutta paikalle tuli Cornelius joka auttoi heidät pakoon.



Myöhemmin selvisi että Ingway oli kadonnut ja myös Krois oli kateissa. Mutta Velvet ja Cornelius löysivät Kroisin, joka kertoi että hänellä on viimein vastaus. Ennustuksista selvisi että vain kaksi ihmistä selviytyy maailmanlopusta. Krois antoi Velvetille papereita, joissa oli velhojen muistiinpanoja koskien ennustusta.



 Kuusisilmäinen peto viittaa Titanian entiseen kuninkaaseen, Galloniin. Kuolleiden herra on luonnollisesti Odette (Mutta Gwendolyn tuhosi Odetten lopullisesti...), tuli on Onyx. Eli kuolleet ja tulen valtakunta liittyy sotaan ja lohikäärmeet tuhoavat kaiken.

Samalla saatiin Kroisin omat muistiinpanot. Ennustuksessa sanottiin että pedon, joka syö ihmisiä, voi voittaa vain hänen oma poikansa eli Titanian perillinen. Mutta ihminen ei voi petoa tuhota.

Kuolleiden herra tuskin on Odette, mutta kuka sitten? Gallon kenties? Ennustusten mukaan tämän kuolleiden herran voi tuhota vain varjo.

Tulta ei voi ihmiskunta estää, mutta maailmanpuu pystyy. Mutta eihän sellaista ole olemassa.

Cauldronia ei voi tavalliset aseet vahingoittaa, se täytyy "sitoa" ("It can only be chained") eli tarvitaan Psypher joka ei ole perinteinen ase. Krois päätteli (ihan oikein) että Velvetin täytyy olla se joka pysäyttää Cauldronin.

Lohikäärmee taas lepää äidin sylissä, ketä se voi tarkoittaa? Ja ennustus on selvä siitä että maailma tulee syntymään uudelleen ja vain kaksi ihmistä selviää. Luku päättyi tähän ja sain viimeisen Phozon Prismin, Cross Bindin. Ketjut hyökkäävät vihollisten kimppuun laajalla alueella.

Ja tähän päättyi Velvetin tarina. Enää on jäljellä viimeinen kirja, Book of Armageddon! Siellä meitä odottaa viisi viimeistä pomoa ja saamme itse valita kuka haastaa kenetkin. Mutta jos emme käytä ennustuksen neuvoja hyödyksi, hommat menee pahasti metsään. Onneksi mie muistan (ja oisin myös osannu päätellä Kroisin muistiinpanoista) järjestyksen joka johtaa parempaan loppuun! Ennen kuin sukellan estämään maailmanloppua aion kuitenkin varmistaa että kaikki 5 sankaria ovat valmiita, jotta voimme viedä ensi kerralla tämän pelin loppuun! Sen verran voin sanoa että Velvetillä treenaan eniten, Cauldron ei nimittäin ole kovinkaan kiva pomo... Ei ainakaan ollut alkuperäisessä!