Epäystävällisiä tuttavuuksia

Lauantai, 06.02.2016

Päätin vähän kokeilla millainen mahtava nuijani on taistelussa. Miekkana se ei lyönyt hirveän kovaa, mutta sen sijaan aika nopeasti ja hoitelikin kaupunkilaiset tehokkaasti. Nuijana nopeus vaihtui raakaan voimaan ja se tekikin varsin nättiä vahinkoa! Mutta kirveeseen verrattuna vahinko ei ollut niin paljon korkeampaa että suosisin sitä uutena suosikkinani. Valitan, kirves on edelleen ykköseni, mutta nuija on hyvä olla kun kaipaan vaihtelua!

Jatkoin yli sillan eteenpäin ja löysin tikkaat takaisin viemäriin. Menin rohkeasti alas ja huomasin olevan toisella puolella sitä isoa possua. Annoin possun olla ja jatkoin eteenpäin käytävää, kunnes tajusin ettei allani ollut enää lattiaa ja tipuin kuolemaani.

Palasin takaisin tikkaille ja jätin ne huomiotta, koska vaihtoehtona oli myös portaat ylös. Tapoin pari ihmissutta (Kahdella jalalla olevia) ja jatkoin lähestyen aukiota, joka muistutti hautausmaata. Kun olin edennyt hetken, välivideo pyörähti käyntiin. Videolla näkyi selvästi toinen metsästäjä, joka hakkasi jotain veriseksi mössöksi. Ukkeli höpötti miten petoja on kaikkialla ja minustakin tulee samanlainen. Ei ilmeisesti jäänyt odottelemaan milloin muutun vaan kävi kimppuuni.

Isä Cascoigne

Ja näin alkoi taistelu Isä Cascoignea vastaan. Heppu liikkui nopeasti ja heilutti kirvestään todella nopeasti sekä räiski tussarillaan varsin usein. Onnistuin väistelemään ja iskemään aika usein, välillä piti perääntyä että sain veripulloista vähän parannusta. Valitettavasti kuitenkin henki meni, en saanut Cascoignen kestoja kuin ehkä puoleen väliin. Mut ei haittaa, ekaksi yritykseksi se meni aika hyvin! Hepun nimi vaan jäi häiritsemään, kuulosti tutulta. Pian sitten huomasinkin esineitäni tutkiessani että pikkutytöltä saamani soittorasian sisällä on nimet Viola ja Cascoigne. Voi paska, tää on tytön isukki? Oivoi...

Seuraavalla yrityksellä luulin jo voittavani, kunnes Cascoignen kestot tippuivat ehkä 25% tienoille ja mokoma muuttui isoksi rumaksi pedoksi! Tämän jälkeen taistelu meni hyvin, hyvin intensiiviseksi (Ihan kuin aiemmin ei olisi jo ollut!) koska Cascoigne rupesi entistä aggressiivisemmaksi ja murskasi hautakivet tieltään joiden taakse koetin piiloutua hengähtämään. Käytin veripulloja kuin mielipuoli, koska jo yksi isku sattui paljon eikä aina ollut vaihtoehtoa hakata takaisin jotta saisin kestoa takaisin sillä jos yksi isku pääsee läpi, niin toinen on jo tulossa. Tappiosta huolimatta olin pirun innoissani, tää on hemmetin hauska ja haastava taistelu!

Cascoigne petona

Kokeilin taistelua pari kertaa, välillä meni paremmin, välillä taas huonommin. Päätin muutaman yrityksen jälkeen tappaa vihollisia, lähinnä häiveiden takia jotta voin kehittää hahmoani hiukan. En ole vielä puhunut pienestä mutta häiritsevän miellyttävästä asiasta tässä pelissä. Kun isken vihollisia mahtavalla kirveelläni, se aiheuttaa varsin näyttäviä verisuihkuja, jotka tahraavat sekä vaatetustani että asettani. Ei se tuo peliin mitään uutta, mutta se on vaan jotenkin tyydyttävää nähdä!

Jossain kohtaa myös huomasin ilmoituksen että aseeni on vaarassa. Pikainen kurkistus kertoi että aseeni kesto oli vähentynyt, joten googletin miten sen voi korjata. Näköjään Metsästäjän unessa on työpöytä, jossa asetta voi sekä korjata että kehittää (Joka samalla korjaa aseen). Vihdoinkin käyttöä verikivien siruille mitä olen kerännyt, nostin kirveeni tasolle +2!  Ajattelin että lopettaisin session tähän, mutta halusin kuitenkin vielä kerran koettaa Cascoignea, ihan vaan kehitetyn aseeni takia. Se yritys meni ihan poskelleen, Cascoigne ahdisti minut nurkkaan ja teurasti siihen paikkaan... Vielä yksi yritys! ...ja vielä yksi!

Kirveen kehitystä

Kuolemat: 25

Sunnuntai, 07.02.1016

 Jatkoin Cascoignen löylyttämistä ja aloin osata hoidella taistelun alun. Ensimmäisessä vaiheessa Cascoigne käy päälle kirveen ja oman haulikkonsa kanssa, tässä vaiheessa väistely ja iskeminen on suht simppeli. Erityisen hyödyllistä on odottaa kun Cascoigne on iskemässä ja antaa hänen sitten maistaa miun väkipyssyä, joka oikein ajoitettuna saa Cascoignen horjahtamaan polvilleen. Sitten on pieni hetki aikaa tulla iholle ja survaista oma kirves syvälle lihaan (Ja näin opin tekemään visceral hyökkäyksiä). Kun Cascoigne on ottanut tarpeeksi osumaa, hän kiskaisee kirveensä pidemmäksi, mutta silti aina välillä hyödyntää haulikkoaan. Otin hänestä mallia ja pidensin oman kirveeni myös, en nimittäin saanut kertaakaan häntä avoimeksi visceral iskulle tässä vaiheessa. Sen sijaan pidin etäisyyttä ja latasin R2 iskuani. Oikein ajoitettuna Cascoigne juoksi sopivasti hyökkäykseeni, otti reilusti vahinkoa ja lensi selälleen. Toistin tätä aina kun mahdollista.

Taistelu menikin hankalaksi viimeisessä vaiheessa eli kun mokoma muuttui pedoksi. Kuoltuani kahdesti selasin huvikseni esineitäni, mitä olen poiminut ja huomasin polttopullot. Ajattelin että kokeilemisen arvoinen idea ja seuraavalla yrityksellä kun Cascoigne muuttui pedoksi, peräännyin jatkuvasti ja heittelin pulloja. Peto ei tykännyt tulesta ja muutama polttopullo toivat minulle voiton! Olin hiukan hämmentynyt tästä, mutta ei se mitään!

Palkkioksi sain verihäiveitä, muutama pisteen oivallusta ja avaimen Oedonin hautaan. Paikalle myös ilmestyi seuraava lamppu. Kävin käyttämässä häiveet unessa ja olin valmiina uusiin haasteisiin. Kun palasin uudelle lampulle, jatkoin ylös portaita jotka johtivat portille. Avasin portin uudella avaimellani, mutta en mennyt vielä eteenpäin vain tiputtauduin katolle, josta löytyi ruumis ja ruumiilta koru punaisella jalokivellä. Ja korussa kaiverrus "Viola"... Eli mie just tapoin pienen tytön isän, joka ilmeisesti oli tappanut aiemmin vaimonsa. Jösses, tää pelihän on aika masentava!

Violan ruumis

Korun tietoja lukemalla huomasin että sen voi muuttaa pisarajalokiveksi, joita käytetään aseiden vahvistamiseen. Eikös se oo sille tytölle palvelus etten anna sille kuolleen äitinsä korua, vai mitä...? Miten niin mie oon tunteeton hirviö!

Niin tai näin, jatkoin portista ja pian olin sotkuisessa kirjastossa. Sieltä löytyneessä viestissä mainittiin Byrgenwerthin hämähäkki ja salaiset rituaalit. Samasta huoneesta löytyi arkku ja arkusta jalokivityökalu. Sen avulla voi vahvistaa aseita verijalokivillä, jotka antavat uusia ominaisuuksia!

Seuraava huone avautui valtavaksi katedraaliksi ja alueen nimeksi paljastui Kirkkola. Sieltä löytyi uusi lamppu ja outo, rääsyihin pukeutunut otus joka kertoi Oedonin kappelin (Ilmeisesti Kirkkola on isompi alue ja tämä kappeli osa sitä) olevan turvallinen, koska suitsukkeet pitävät pedot kaukana. Jos löydän turvapaikkaa etsiviä, voin ohjata heidät tänne. Muistan jutelleeni ikkunasta jollekkin, joka kysyi tiedänkö turvallista paikkaa. Palasin uneen ja työpajaan oli tullut takaisin Gehrman, joka neuvoi minua etsimään pyhää maljaa, joka on hylätyssä kylässä laaksossa. Samalla päätin käyttää Violan korun ja sain siitä irti verijalokiven, jonka voin tökätä työpajassa aseeseen ja se nostaa aseen hyökkäystehoa 2,7%. En vielä laittanut sitä kirveeseen, haluan ensin nähdä saanko parempia aseita.

Tää tyyppi ei taida olla 100% ihminen

Käväisin pikaisesi ikkunalla, jonka sijainnin oudosti muistin ja neuvoin menemään Odeonin kappeliin. Vanhan naisen vastaus oli että katsos, jotain hyötyä sinustakin. Ei edes palkkiota! Päätin samalla käydä tytön puheilla. Tunsin pienen omatunnon pistoksen kun tyttö kysyi olenko löytänyt hänen äitinsä, mutta neuvoin kuitenkin hakemaan turvaa kappelista. Tyttö oli todella iloinen ja se ei yhtään helpottanut syyllisyyttäni.

Matkalla takaisin kappeliin tapoin tieltäni vihollisia ja sain tarpeeksi verikiven siruja vahvistaakseni kirvestäni. Päätin samalla laittaa punaisen verijalokiven aseeseeni ja sitten huomasin että sen voi milloin vain ottaa työpajassa myös pois. Varsin näppärää, ei siis haittaa vaikka löytäisin uuden suosikin aseeksi!

Kun palasin kappeliin, sinne oli ilmestynyt vanha nainen jota neuvoin ikkunasta. Ei vieläkään kovin kiitollinen tapaus, syytti meitä muukalaisia siitä mitä Yharnamilla on tapahtunut. Kappelista avautui kaksi eri reittiä (Kolme, jos lasketaan lukittu ovi). Toinen johti nopeasti suljetulle portille, joka haiskahtaa oikotieltä myöhemmin ja toinen ilmeisesti minne mennä. Tapoin muutaman uuden vihollisen, partioivan hepun lyhtyjen ja kävelysauvojen kanssa. Pian edessäni oli valtava iso mies, jota ei minun kirveeni paljoa vakuuttanut koska hänellä oli paljon isompi kirves.

Kiittämätön akka

Yhtä kuolemaa myöhemmin palasin samalle alueelle ja huomasin että sieltä pääsee toiseenkin suuntaan. Tapettuani muutaman vihollisen (Ja löydettyäni silinterin!) päätin palata uneen ja pitää taukoa tällä erää. Ja ei, valitettavasti silinteri ei ole yhtä hyvä puolustusarvoiltaan kuin aiempi hattuni :(

Kirkkola

Tyylikäs, mutta ei kovin hyvä hattu

Kuolemat: 28

Maanantai, 08.02.2016

Päätin haastaa uudelleen ison miehen kirveen kanssa ja tällä kertaa voitinkin hänet ilman ongelmia. Piti vaan muistaa väistää ajoissa, todella yllättävää. Kyseinen reitti johti vain lukitulle portille, jonka avaisemisiin tarvitaan jokin erikoinen merkki ja etenemällä toiseen suuntaan löysin lisää verikiven siruja ja karaisevan verijalokiven, joka nostaa aseen tehoa 1,1% ja palauttaa hahmolleni kestoa hitaasti. Palasin takaisin lampulle ja jatkoin toiseen suuntaan, joka johti minut jonkinlaiseen kirkkoon ja kirkon yläkerrasta löysin vivun, joka siirti ison haudan syrjään, paljastaen portaat.

Melko komea kirkko

Ennen kuin laskeuduin portaita alas, jatkoin yläkkerrasta ulos ja löysin umpikujasta herran nimeltä Alfred. Hän kertoi pyhän hoivan kirkon aloittaneen verihoidot, mutta ei osannut itse hoidoista kertoa enempää. Hän myös kertoi että paikassa nimeltä Byrgenwerth tunnetaan jumalten hautana ja sieltä löytynyt aine johti pyhän hoivan kirkon perustamiseen.

Ystävällinen herra Alfred

Palasin kirkon alakertaan ja etenin. Poimin matkalla muutaman esineen ja tapoin ihmissuden (neljällä jalalla) ja löysin seuraavan lampun. Lampulta siirryin takaisin uneen, jossa ostin häiveilläni metsästäjäpäällikön medaljonkin (Kauppiaalta vesimaljasta, hinta 10 000 häivettä), koska se toimii avaimena johonkin porttiin ja haluan käydä kokeilemassa sitä porttiin jonka luona oli se iso otus. Ja jos se ei ole siihen, niin onpahan medaljonki valmiina kun sitä tarvitsen. Kävin myös laittamassa karaisevan verijalokiven aseeseeni, siinä näköjään voi olla nyt kaksi verijalokiveä samaan aikaan.

Ja haa, olin oikeassa! Medaljonki avasi portin! Päätin lähteä tutkimaan alueita sen takana, voin palata uudelle lampulle myöhemmin. Löysin oven jota koputtelin ja sisältä vastattiin vain kuinka kiitollisia ovat kirkolle. Tämä oli virhe minulta, koska takaani tuli muutama vihollinen ja hahmostani tuli veristä mössöä sekunneissa. Sen siitä saa kun koettaa olla sosiaalinen.

Kannatti ostaa se medaljonki!

Kuolin muutaman kerran kun jatkoin samaa reittiä, välttäen isoa aukeaa missä oli kaksi isoa miestä kirveiden kanssa, ja kuolin pari kertaa mm. yhden hepun liekinheittimeen (En edes vitsaile). Lopulta sain edettyä tarpeeksi avatakseni portin, joka sijaitsi välttämäni aukion toisella puolella. Jatkoin vielä eteenpäin ja löysin toisen portin joka taas avasi oikotien Oedonin kappelin lampulle.

Verinen kirvesmies ihailee Yharnamia

Uuden oikotien kautta jatkoin suurilla rapuille, joiden varrella oli muutamia vihollisia. Kun kaikki olivat elottomia, jatkoin suurille oville joista pääsin sisään suurehkoon saliin. Salin perällä näkyi kyyryssä hahmo ja kun olin tarpeaksi lähellä, seuraava välivideo alkoi. Videolla hahmo paljastui naiseksi, joka oli kuin rukoilemassa, pidellen käsissään jotain, kenties amulettia tai kolikkoa. Sitten verisen muodonmuutoksen mukana nainen muuttui valtavaksi pedoksi ja käänsi päänsä minun suuntaani. Voe paska, tää tuskin on helppo pomo.

Sopiva areena pomolle

Vikaari Amelia ihmisenä

Öööh, haluaisitko neuvotella rauhanomaisesti tai jotain...?

Vikaari Amelia aiheuttikin aika paljon ongelmia. Iskut sattuvat ja suurin osa tulee melko laajassa kaaressa. Kuolin useita kertoja, mutta opin silti jonkinlaisen taktiikan. Amelie pitelee taistelun aikana vasemmassa kädessään amulettiaan (tai mikä onkaan) ja sen takia lähes kaikki iskut tulevat oikeasta kädestä. Jos vain väistän aina Ameliean vasemmalle puolelle, monet iskut menevät ohi. Ja pysyttelemällä Amelian takana, saa helposti iskun tai kaksi sisään. Mutta pienikin virhe osoittautuu kohtalokkaaksi ja taistelu on melko pitkä (Kenties minun ei pitäisi vielä haastaa häntä?). Ja kun kerran erehdyin menemään liian kauas Ameliesta, hän rupesi parantamaan itseään! Harkitsin jo että lähden tutkimaan aluetta aiemman löytämäni lampun luota, mutta sitten olin niin lähellä voittoa että päätin jatkaa yrittämistä. Useiden, selvästi huonompien, yritysten jälkeen totesin että ehkä kannattaa luovuttaa tältä iltaa. Katsotaan jatkanko seuraavalla sessiolla Amelian kanssa painimista vai jätänkö hänet väliaikaisesti rauhaan. Etenkin kun huomasin että lähellä rappuja Amelialle on kaksi muutakin reittiä, jotka molemmat johtavat kapungista hiukan metsäisempiin maisemiin..

Kuolemat: 55

Bloodborne: Verestä sinä olet tullut...

Voi kyllä, masokisti minussa kaipaa taas hiukan kipua!

Bloodborne on Souls-sarjan tekijöiden henkinen jatko-osa (tai kenties spin-off) Soulseille ja se on kerännyt hurjat määrät kehuja.Vaikka Bloodbornessa näkyy paljon vaikutteita Soulseista, siinä on myös huomattavia omia mekaniikoitaan, kuten mm. kilpien lähes täydellinen puuttuminen ja tukena käytettävät tuliaseet, joilla ei paljoa vahinkoa tehdä, mutta niillä voidaan rikkoa vihollisen puolustus ja tämän jälkeen tehdä julma Visceral-hyökkäys. Tämän lisäksi kun vihollinen lyö hahmoa, sinulla on hetki aikaa lyödä takaisin ja palauttaa näin kestoasi. Eli joskus hyökkäys todellakin on paras puolustus Tarinasta en tiedä paljoakaan, koska olen parhaani mukaan vältellyt isoja spoilereita mutta sen verran tiedän että Yharnam-nimisen kaupungin väestö on mysteerisen epidemian takia "hiukan" sekaisin ja pelin tapahtumat sijoittuvat yöhön, jota kutsutaan nimellä The Hunt, eli Jahti

Keskiviikko, 03.02.2016

Kun käynnistin pelin, ensimmäinen hämmennyksen aihe oli että pelin tekstit olivat suomeksi! Olen tottunut siihen että nykyään tietyissä peleissä on tekstit ja joissakin jopa äänraita suomeksi, mutta enpä olisi uskonut että Bloodborne olisi yksi niistä! Onneksi sentään ääniraita pysyy englannissa, en tiedä voisinko ottaa tätä muuten kovin vakavasti. Niin tai näin, mies pyörätuolissa toivotti minut tervetulleeksi Yharnamiin ja sen jälkeen sain luoda hahmoni. Valitsin hahmoni taustaksi kokeneen sotilaan, koska sillä oli sekä voima että taito aika tasaiset. Ja kyllä, Str+Dex hahmo toimii Soulseissa niin varmasti tässäkin, vaikka olisivatkin suomeksi! Muuten en paljoa hahmoa muokannut, lähinnä lisäsin parran ja viikset plus muutin hiukset pidemmiksi.

Valmiina yön kauhuihin!

Tämän jälkeen huomasin että hahmoni makasi pöydällä ja pyörätuolimies suoritti minulle verensiirron. Hahmoni menetti tajuntansa ja herättyään näki mm. verestä nousevan pedon, joka leimahti liekkeihin ja sitten jotain todella häriintyneen näköisiä pieniä otuksia. Otukset katsovat ja ääni puhui miten metsästäjä on löytynyt.

Kun pääsin ohjaamaan hahmoa, ensimmäisenä liikuin vähän ympäriinsä ja tutkin hahmoni tietoja. Löysin myös lapun joka kehotti etsimään kalvasverta, jotta voin selvitä jahdista. Jatkoin eteenpäin ja pian olin isosa huoneessa jossa oli ruma, ihmissusimainen peto. Minulla ei ole aseita, mutta ajattelin että kyl mie sen nyrkeillä voitan! En voittanut, ensimmäinen kuolema.

Ilmeisesti kuolema oli väistämätön, koska heräsin paikasta nimeltä Metsästäjän uni. Täältä löytyi hautakivi, jonka avulla pystyn siirtymään paikkoihin joissa olen käynyt ja löysin myös kauppiaana toimivan olennon, joka hengaili vesimaljassa.

Metsästäjän uni

Kauppias vesimaljassa

 Etenin suuria portaita, jotka johtivat rakennukselle. Matkan varrella löysin lisää pieniä otuksia, jotka tarjosivat minulle aseita. Valitsin jahtikirveen ja metsästäjän väkipyssyn. Pakko rakastaa näitä suomennettuja nimiä!

Ruoskakeppi kuulosti myös hauskalta!

Hitot pistoolista, väkipyssy kuulostaa paremmalta!

Valmiina riehumaan!

Tutkin myös tässä kohtaa hahmoni tietoja tarkemmin, ihan vaan vertaillakseni Soulsiin. Sielujen sijaan ostamiseen käytetään verihäiveitä, hahmoa voi kehittää elinvoimalla (Kestopisteet),  kestävyydellä (Sisu eli Soulsien stamina), voimakkuudella, taidolla, verenperimällä (Ilmeisesti vaikuttaa ampuma-aseisiin?) ja mystiikalla (Taikojen voima). Suurin kummastuksen aihe oli jokin nimeltään oivallus, jota pelin mukaan tarvitaan tietyn kellon soittamiseen ja se myös aiheuttaa raivohulluutta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Enempää en paikasta löytänyt, vain hylätyn nuken, joka oli kyllä ihmisen kokoinen. Testailin hiukan kirveeni hyökkäyksiä ja löysin myös mistä napista kirveeni muuttuu isommaksi! Tämä on yksu Bloodbornen hienoimpia kikkoja, tietyt aseet omaavat kaksi olomuotoa!

Miehekäs kirves

Palasin hautakivellä kuolinpaikkaani, klinikalle ja kävin kostamassa kuolemani sille pedolle. Jatkoin eteenpäin ja ulos klinikalta Yharnamin keskustaan. Tapoin tieltäni pari kaupunkilaista ja löysin seuraavan lampun, jotka toimivat tämän pelin nuotioina. Palasin uneen ostamaan itselleni hatun. Koska tyylikkyys ennen kaikkea!

Yharnam

Pelin "nuotio" eli lamppu/lyhty

Aika sexy hattu

Palasin keskustaan ja etenin. Tapoin tieltäni pari kaupunkilaista, ilman että sain edes haavoja! Pian itseluottamukseni kuitenkin murskasi huppupäinen iso heppu ja teki minusta hakkelusta lihakirveellään.

Kapunkilainen soihdun kanssa kokee kohta viiltävän yllätyksen

Elä ja anna elää...?

Päätin jättää ison miehen rauhaan, oli miulla toinenkin reitti jota edetä! Tapoin useita kaupunkilaisia ja sain pari pientä sydänkohtausta kun nurkan takaa hyökkäsi aina välillä yksittäinen kaupunkilainen. Pian löysin isohkon aukean, jossa hengaili aika paljon kaupunkilaisia, mukaan lukien muutama jotka koettivat rei'ittää minut kivääreillään. Kesti hetken saada kaikki hengiltä ja jouduin jopa pari veripulloa käyttämään (Vastaavat Souls kakkosen Lifegemejä).

Kirveelle oli töitä

 Jatkoin eteenpäin ja löysin ison miehen, joka yritti murskata pääni tiiliskivellä. Onnistuin mokoman voittamaan, piti vain odottaa että hän iskee ensin ja hyökätä takaisin väistön jälkeen. Tapettuani valtavia, maassa makaavia variksia ja lisää kaupunkilaisia (sekä koiria), löysin kaksi niitä ihmissusiotuksia sillalla. Yritin houkutella yhden luokseni, mutta molemmat kävivät kiinni kuin yleinen syyttäjä. Henki meni. Perhana.

Muutama tunti myöhemmin hyppäsin hetkeksi vielä pelaamaan, ihan vaan että saisi parempaa tuntumaa peliin ja tutkiakseni paikkoja. Päädyin mm. jonkinlaiseen avaraan viemäriin, jossa isojen rottien lisäksi uusia, jälleen ihmissusimaisia vihollisia jotka kävelivät kahdella jalalla ja heiluttelivat inhottavia teräaseita. Sieltä myös löytyi metsästäjän vaatetusta, jotka heitin päälleni.

En millään halunnut haastaa niitä petoja, jotka viimeksi minut tappoivat joten etsin vaihtoehtoisia reittejä. Lopulta löysin tasanteen, josta pystyin tiputtautumaan koirahäkkien luokse. Tapoin koirat ja etenin taloon, jossa jouduin surmaamaan tyypin pyörätuolissa. Minun puolusuksekseni, hän olisi varmasti tehnyt samoin! Samasta talosta pääsin portille, jonka avaamalla sain oikotien lyhdylle. Noh, ainakin tämä oli jonkinlaista edistystä! Olisi kuitenkin kiva jossain vaiheessa päästä käyttämään verihäiveitä hahmon vahvistamiseen, ilmeisesti pitää edetä tarinassa ensin...

Metsästäjän uudet kuteet

Kuolemat: 3

Perjantai, 05.02.2016

Jatkoin seikkailua ja löysin pian reitin, joka johti samalle sillalle missä oli ne kaksi ihmisusipetoa. Onneksi tämän reitin kautta ei tarvinnut tapella niiden kanssa! Kuolin kuitenkin pian kun iso ukkeli löi minua pari kertaa tiiliskivellä. 

Seuraavalla yrityksellä olin hiukan varovaisempi ja onnistuin tappamaan ukkelin. Jatkoin siltaa eteenpäin ja meinasin saada kohtauksen kun taivaalta tipahti eteeni ensimmäinen pomo, valtava ruma otus, nimeltään Pappispeto!

Pappispeto

Kiertelin petoa ja väistin sen huitaisua, välillä tökäten kirveelläni. En tehnyt siihen paljoa vahinkoa ja se taas läimi aika hurjasti minua. Henkihän siinä meni ja kuolemani jälkeen heräsin Metsästäjän unesta ja huomasin aiemmin elottoman nuken olevan nyt jaloillaan! Jututin nukkea ja hän paljastui olevan tämän pelin Emerald Herald eli hän vahvistaa hahmoani verihäiveitä vastaan. Sain myös kellon, jonka avulla voin kutsua muita pelaajia apuun, tuskin tulen käyttämään. Pääsin myös nyt taloon, joka oli aiemmin lukittu ja siellä oli mies nimeltään Gehrman, joka kertoi rakennuksen olevan paikka missä metsästäjät vahvistivat itseään ja aseitaan. Hän (kuten myös nukke) kehottivat minua tappamaan petoja. Rakennuksen nurkasta löytyi teksti, joka kehotti samaan, koska se on ainoa keino paeta unesta ja ikuisesta yöstä. Jossain kohtaa huomasin että ilmeisesti Pappispedon kohtaaminen oli antanut minulle ensimmäisen pisteen Oivallusta ja ilmeisesti tämä herätti nuken eloon.

Elävä nukke

Gehrman

Vietin hetken ihan vaan vihollisia tappaen (Ja kuollen muutaman kerran kun minua lyötiin toistuvasti tiiliskivellä naamaan), ihan vain että sain vahvistettuani hahmoani hiukan. Sitten päätin kokeilla Pappispetoa uusiksi. Ja piru vie, se on melko haastava!

Kuolin pari kertaa, mutta aloin hallita taistelun paremmin. Pysyin jatkuvasti liikkeessä, väistellen kuin mielipuolinen. Peto riehui paljon, mutta välillä se oli hetken paikallaan ja silloin oli aika iskeä muutama iskua sisään. Välillä taas kannatti ottaa etäisyyttä ja napata veripullo tai kaksi. Oikeastaan ainoat todella pelottavat hetket oli kun peto tarttui hahmooni ja rupesi hakkaamaan minua maahan, tehden todella ikävää vahinkoa! Onneksi näin kävi vain kerran ja selvisin siitä hengistä, hämmentävää kyllä. Taistelu kesti melko kauan, mutta voitin silti! Palkkioksi sain 4000 verihäivettä, 3 pistettä Oivallusta ja Miekkametsästäjän tunnus . Harmi vaan, että taistelun jälkeen huomasin ettei sillan päässä ollut kuin lyhty ja umpikuja. Eli tämä oli vapaaehtoinen pomo? Ihan sama, tärkeintä että voitin! (Pahoittelen ettei taistelusta ole kuvia, Mia ei ollut kuvaamassa)

Palasin metsästäjän uneen, jossa käytin verihäiveet hahmooni ja huomasin että saatuani pedolta Miekkametsästäjän tunnuksen, kauppiaalle vesimaljassa oli tullut myyntiin mm. Jahtivasara, kahdesti laukeaka pistooli ja käsilyhty. Vasara ja lyhty kiinnostavat, pitää palata kun on taas häiveitä...

Palloilin hetken aikaa hiukan hämilläni, en ollut varma mihin suuntaan pitäisi mennä kunnes törmäsin alueeseen, jonka olin kokonaan unohtanut, lähellä aiemmin avaamaani oikotietä. Tämä johti viemärimäiseen akveduktiin, jossa tapoin kaupunkilaisia sekä niitä kahdella jalalla kulkevia ihmisusia. Löysin myös vahingossa naisen, jolla oli nokkamainen naamio sekä viitta joka oli kuin linnunsulista tehty. Hän ihmetteli mitä muukalainen tekee jahdin yönä Yharnamissa ja kertoi miten käytännössä kaikki ulkona olevat ovat muutuneet tai muuttumassa pedoiksi.

Lintunainen, ei kertonut nimeään

Kävin ostamassa unesta käsilyhdyn, jonka voi laittaa roikkumaan lanteille. Tämä tulee olemaan näppärä pimeissä paikoissa! Sitten jatkoin eteenpäin, tappaen kaiken tieltäni. Löysin pian seuraavan oikotien, joka ei minusta oikaissut paljoa ja ikkunan, jonka läpi pystyin juttelemaan tytölle, joka kertoi hänen isänsä kadonneen kun jahti alkoi ja että hänen äitinsä lähti etsimään tätä. Hän pyysi etsimään äitinsä, jolla pitäisi olla helposti tunnistettava koru, jossa punainen jalokivi. Hän myös antoi soittorasian, jonka sävel muistuttaa hänen isäänsä sekä tästä tyttärestään että vaimostaan.

Jatkoin taas akveduktissa, tappaen maassa ryömiviä raatoja, kunnes löysin tikkaat ja ahtaan tunnelin, jossa partioi valtava porsas. Yritin ottaa siitä kuvan, mutta se päätti lähteä minua kohti, joten kiipesin tikkaita pitkin ylös hyvin nopeasti! Ylhäältä löytyi hissi, joka toimi näppäränä oikotienä keskustan lyhdylle. Jes, edistystä! Seuraavaksi edessäni oli isohko silta, jonka perällä oli joukko kaupunkilaisia odottamassa. Näin myös selvästi ison kiven hiukan kauempana, joka haisi ansalta jo kaukaa. Yritin olla ovela ja saada kaupunkilaiset murskattua kiven alle, mutta ennen kuin kivi lähti liikkeelle, jouduin taistelemaan mokomien kanssa ja en sitten kerennyt enää väistää kun kivi lopulta tuli päälle. Huoh.

Melko ilmeinen väijytys/ansa

Palasin sillalle ja tällä kertaa selvisin sekä kaupunkilaisista että ansasta. Tapoin sillan päädyssä olevan tiiliskivi-ukkelin (Jossain kohtaa tätä sessiota opin että painamalla R2-näppäimen pohjaan kun käytössä on kirves isossa muodossaan, hahmoni lataa iskua ja lyö hurjalla heilautuksella kirvestä kaataen jopä nämä isot miehet selälleen ja tekee vielä kovaa vahinkoa!) ja päätin mennä ostamaan sen Jahtivasaran, jota himoitsin. Ja voi pojat, se on melkoinen ase! Tavallisessa muodossaan se on vaan tavallinen miekka, joka lyö kuitenkin aika nopeasti...

Eihän tämä näytä vasaralta, nimi oli silkkaa huijausta....!

...mutta kun otan sen vaihtoehtoisen muodon käyttöön, hahmoni tökkää miekan selässään olevaan isoon kiveen (Joka on melkein kuin neliskanttinen hautakivi) ja sitten minulla onkin käytössä aivan hillittömän mahtavan näköinen nuija! Pitää leikkiä tällä kun jatkan pelaamista!

Jep, tämä on vasara

Kuolemat: 13

Legendaaristen aseiden metsästystä ja viimeinen taistelu!

Sunnuntai, 31.01.2016

Saavuin Planeptunelle, jossa kohtasin jälleen Gustin. Gust kiitti aikaisemmasta avustamme ja halusi liittyä joukkoomme! Samoin kuin Nisa, Gust ei auta taistelussa (ellei osta erillistä DLC:tä) mutta hänen silkka olemassaolonsa antaa minulle alennukset kaikista esineistä kaupasta.

Seuraavassa kohtauksessa Neptune ja muut pohtivat kuinka käytännössä Histoiren vapautus tapahtuu. Pitkästä aikaa Histoire itse rupesi höpöttämään ja myös Compa sekä IF kuulivat hänet. Syyksi paljastui Histoiren lukinneen loitsun heikkeneminen, joka taas johtui siitä että Key Fragmentit ovat samassa paikassa. Key Fragmentit myös osoittavat missä tarkalleen Histoire on lukittuna ja pian löytyikin seuraava luolasto.

Luolasto oli (yllätys, yllätys) nopeasti ohi ja perältä löytyi itse Histoire (Joka on siis loitsun takia kirja, jos joku on unohtanut). Neptune ja Compa temppuilivat hetken Key Fragmenteilla ja lopulta loitsu murtui, Histoire muuttui oikeaan muotoonsa! Neptune innostui että seuraavaksi Momuksen ja Arfoiren perään. Ja jos joku miettii kuka ihmeen Arfoire, niin rehellisyyden nimissä jouduin itsekkin selaamaan omia postauksiani kunnes löysin vastauksen. Arfoire oli se joka loitsi Histoiren ja josta Histoire varoitti Neptunea monia, monia tunteja sitten. Histoire kertoi nyt että Momusta ei ole olemassakaan, se oli vaan Arfoiren levittämä valhe. Eikä siinä vielä kaikki, olemme kuulemma taistelleet Arfoirea vastaan jo aiemminkin. Hetkinen, ainoa ei-jumalatar pomo jota vastaan olemme taistelleet on...se pirun noita?! Eli noita on Arfoire ja koko pelin pahis. Kun Neptune ja muut tämän tajusivat, he hiukan onnistuivat koska ovathan ne Arfoiren piesseet jo monesti. Histoire kuitenkin huomautti että ne olivat vain heijastuksia hänen todellisesta mudostaan. Kenties hänen todellinen muotonsa ei ole ihan yhtä naurettava? Histoirella oli vielä paljon kerrottavaa ja ehdotti että siirrymme jonnekkin kotoisempaan paikkaan keskustelemaan.

Histoiren todellinen muoto

Kaupungissa Histoire rupesi taas selittämään, tässä tiivistelmä: Histoire on Celestiasta, jumalattaret eivät voi muuttaa maailmaa ilman hänen lupaansa, Histoire itsessään on koko maailmankaikkeus, mutta silti vain osa kaikkivoimaista jumalatarta, Arfoire on entinen jumalatar ja hän koettaa tuhota koko maailman kutsumalla mörrejä maailmaan, jotta ihmisten usko ja luottamus jumalattariin heikkenisi. Arfoire piilottelee Celestiassa ja Histoire voi meidät sinne viedä, mutta kuulemma kannattaisi yrittää saada muut jumalattaret mukaan. Histoire myös lopultakin kertoi että Neptune on Purple Heart. IF ei ollut kovin yllättynyt, Compa taas ei ollut yhtään varautunut. Neptune itse ei tavallaan ollut yllättynyt mutta ei oikein silti tiennyt mitä ajatella.

Compan järkytys. Täytyy myöntää, naurahdin hieman!

Histoire johti tytöt paikkaan, johon oli tallennettu tieto legendaarista aseista, joita sankarit ovat käyttäneet. Nämä aseet voivat avata reitin Celestiaan ihmisille, koska normaalisti vain jumalattaret voivat mennä Celestiaan. Ja eihän me voida Compaa ja IFiä jättää jälkeemme! Ja miten sattuikaan, jokaisella maa-alueella on yksi ase.

 Noh, koska nyt ollaan kuitenkin Planeptunelle, lähdetään etsimään ensimmäistä täältä. Nopean luolaston jälkeen vastassani olikin iso lohari, joka kesti mätkimistä  melko kauan. Taistelun jälkeen sain käsiini legendaarisen miekan, Trinity Bladen! Tai no, 1/3 siitä, se oli nimittäin vain kahva. Eipä tämä niin helppoa voinut ollakaan, toivon vaan ettei kaikki aseet ole useammassa palassa... Lohari osasi kuitenkin kertoa missä Trinity Bladen toinen osa löytyy, joten suuntasin suoraan sinne. Sieltä löytyi Basilicomin tyyppi, joka kertoi löytäneensä oudon metallinpalan, joka paljastui väistimeksi (Tiedättehän, miekassa se kahvan ja terän välissä oleva leveämpi osa). Koska hän ei itse sitä tarvinnut, antoi hän sen meille. Itse terä vielä puuttui ja sitä lähdettiin etsimään sankarin haudalta. Haudalta löytyi vanha ukkeli, joka noin vain antoi terän meille. Ja nyt meillä on koko miekka...! No ei vaineskaan, tarvitaan vielä...pommel? *Pikainen googletus* Aaah, kahvan toisessa päässä oleva vastapaino. Seuraavassa kohtauksessa melko naurettavan yhteensattuman kautta selvisi että vastapaino on ollut koko ajan Compalle, sekun oli muisto hänen isoisästään. Isoisä oli sen joskus löytänyt takapihaltaan. Niin tai näin, eka legendaarinen ase on minun! En malta odottaa miten hyvä miekka se on Neptunel-- Miten niin tätä asetta ei voi käyttää taistelussa?!?! Huoh...

Lohari, jolla oli jostain syystä miekan kahva

Neptune lvl 47
Compa lvl 47
IF lvl 47

Edelleen sunnuntai, 31.01.2016

Lastationilla tytöt suuntasivat luolaan seuraavaan aseen perässä. Kyseisen luolaston perältä löytyi maantierosvoja, jotka ilmeisesti pitivät luolaa piilopaikkanaan. Rosvojen pomo oli vähän tyhmä ja käytti Arfoiren luomaa levykettä kutsuakseen loharin, joka meijän piti sit piestä. Lohari oli itseasiassa melko vahva, mutta ei onneksi saanut kaikkia hahmojani kerralla nurin (Sekä Compa että IF pystyy herättämään kuolleita kavereita henkiin, kiitos Item Skillien). Loharin jälkeen rosvojen pomo antoi meille legendaarisen revolverin kädensijan. Huoh, eli taas pitää metsästää lisää osia...

Tytöt suuntasivat Basilicomin vanhalle temppelille, josta löytyikin aseen sylinteri. Tämän jälkeen materiaalikaupasta saimme myyjältä liipaisimen ja iskuvasaran. Enää puuttui piippu ja sitä varten pitää vaivautua taas luolastoon. Täältä luolastosta löytyi jälleen uusi kokemusmöllykkä, tällä kertaa kokemusarvoltaan 332 000! Aika siis hetki vaan treenata! Kun lopulta kyllästyin, jatkoin luolaston perälle jossa oli sankarin muistoa kunnioittava vartija. Hän meinasi haastaa riitaa, mutta Neptune ja kumppanit selittivät olevansa pelastamassa maailmaa ja siihen tarvitaan revolveria. Vartija uskoi ja antoi revolverin piipun. Ja toinen legendaatrinen ase, Dual Revolver, on meidän!

Mutta emme voineet vielä lähteä muiden aseiden perään, Arfoire ilmestyi paikalle. Hiukan höpinää siitä miten triolla on liian suuret luulot itsestään, tietää että etsimme legendaarisia aseita plaaplaaplaa. Aika piestä taas mokoma akka. Kenties seuraava kerta on viimeinen?

Jatkoin seuraavaksi Loween, jossa legendaarista asetta kannattaisi kuulemma etsiä lumisesta metsässä. Eihän täällä muita olekkaan! Noh, onneksi peli näyttää missä on seuraava luolasto/metsä. Kyseinen metsikkö oli todella lyhyt ja sen lopusta löytyi arkeologi, joka etsi myöskin legendaarista asetta, Trust Spearia. Ja kas kummaa, sopivasti sitten löytyikin piikki, joka kuuluu keihään varren takapäähän. Arkeologi ohjasi tytöt raunioille, joista löytyikin heti keihään väistin. Raunioista löytyi myös nainen, joka osasi kertoa missä keihästä käyttänyt sankari vietti viimeiset hetkensä. Eikö ookkin näppärää että aina joku ohjaa seuraavalle osalle? Luolasta löytyikin prinsessa, joka pakoili putkimiestä, koska ei enää jaksanut vain odottaa linnassa pelastusta (Todella hienovarainen viittaus, prinsessan nimi oli vielä Princess Pear) ja antoi meidän hiljaisuuttamme vastaan keihään varren. Seuraavaksi suunnattiin taas metsään, jossa rökitettiin mörrejä ja lopuksi lohari. Tämän jälkeen puhuva dinosaurusotus hiukan motkotti siitä että tuhosinmme metsän ekosysteemin, mutta antoi kuitenkin keihään terän. Trust Spear on meidän, enää yksi legendaarinen ase jäljellä! Suuntana siis Leanbox!


Histoiren mukaan viimeisen aseen pitäisi olla raunioissa, joten tytöt lähtivät tutkimaan löytämään luolaa. Luolan viholliset löivät melko lujaa, joten olin hiukan huolissani kun saavutin pomon. Mutta pomo löikin todella säälittävän heikosti ja jälleen ihmettelen kuka on ollut vastuussa tämän pelin vaikeusasteesta, koska se tuntuu hyppivän välillä ihan miten sattuu. Kuitenkin, pomon jälkeen sain viimeisen aseen, Wisdom Bown, kädensijan. Paikalla ollut vääräuskoinen opasti meitä menemään metsään, jossa pitäisi olla sankarille pyhitetty paikka. Metsä oli nopeasti tutkittu ja sen lopussa odotti iso ruma pomo, joka oli jälleen melko helppo verrattuna metsässä oleviin vihollisiin. Pomon takaa löytyi kauppias joka antoi tytöille jousen varresta alemman osan. En ole jousien asiantuntija, mutta eikös perinteisest jouset ole tehty yhtenäisestä kappaleesta? Kauppias myös mainitsi Turquoisen hallussa olevan harvinaisuuden eli sinne siis. Turquoiselta löytyi Wisdom Bown jänne ja hän myös ohjasi tytöt sankarin pyhätölle, josta tytöt löysivätkin jousen varren toisen puolen!  Kaikki legendaariset aseet on meillä, jee!

Palasin Loweelle jossa huomasin että pystyn menemään White Heartin puheille. Histoire ja Neptune koettivat suostutella White Heartin eli Blancin liittymään taisteluun Arfoirea vastaan. Blancia ei paljoa kiinnostanut ja nopea googletus osoitti että jokaisen jumalattaren voi saada mukaan kunhan on tehnyt tarpeeksi sivutehtäviä ja nostanut näin maa-alueiden osakkeita. Nopea tarkistus osoitti että olen tehnyt Lastationille paljon enemmän kuin muille maa-alueille, joten päätin nopeasti käydä kysymässä mitä mieltä Black Heart eli Noire on. Noh, ilmeisesti en ole Lastationillakaan tehnyt tarpeeksi joten hitot muista jumalattarista, en mie niitä ois tarvinnukkaan!

White Heart/Blanc ei paljoa välittänyt

Loweessa Arfoire ilmaantui jälleen, mutta tällä kertaa hän loitsi Compan ja IFin. Jouduin siis Neptunella yksin taistelemaan häntä vastaan! Mutta koska tasapainon vuoksi hän ei voinut tietenkään olla yhtä vahva kuin jos olisi ollut Compa ja IF apuna, koko taistelu oli varsin helppo. Arfoire uhosi miten ei häviä Celestiassa. 

Tytöt palasivat Planeptuneen Histoiren luokse, joka ohjasi heidät huoneeseen josta käsin reitti Celestiaan voidaan avata aseita käyttämällä. Tytöt tökkäsivät aseet seinille ja reitti Celestiaan aukesi! Pian olinkin jo Celestia Castlessa, onko tämä viimeinen luolasto?! Jos on niin, huomaa että se vähäinenkin mielikuvitus luolastojen osalta on kadonnut kokonaan, koko luolasto oli yksittäinen, mutkitteleva käytävä. Ja luolaston perällä tietysti odotti Arfoire. Histoire höpötti miten Arfoire yrittää vain löytää itsensä...tuhoamalla koko maailman. Itse kannatan että lukisi jonkun kirjan tai menisi psykiatrille. Hieman tarkentamalla, Histoire selitti miten maailman tuho heikentäisi Histoirea ja sitten Arfoire voisi itse hallita Histoiren voimia eli tehdä ihan mitä lystää, koska Histoire on koko maailma. Ja sitten, aika taistella!

Vika luolasto sentään näyttää erilaiselta kuin muut

...ja Arfoire oli ihan yhtä heikko kuin aina ennenkin. Mutta taistelun jälkeen ei peli ollut vielä ohi, Histoire aavisti jotain pahaa... Seuraavaksi aukenikin vielä yksi tapahtuma, kantaen nimeä The Final Final Battle! Lupaatko varmasti?

Ihan oikeesti viimeinen viimeinen taistelu?

Arfoire ilmestyi vielä kerran joukkomme eteen ja selitti että hänen seuraajiensa usko palautti hänet henkiin. Se oli suurin syy levittää uskoa Momukseen, koska vaikka Momusta ei ole olemassa, Arfoire on ja kaikki Momukselle tarkoitettu usko vahvistaa häntä. Niin tai näin, taas aika mätkiä! Tämäkin taistelu oli suht nopea, mut Arfoire löi melko lujaa ja hänen yksi hyökkäyksensä tappoi Compan täysistä kestoista! Silti, Arfoire kaatui ja...

...ja viimeisellä pomolla on aina useampi muoto, kuten Arfoire itsekkin sanoi... Ja pienen höpötyksen jälkeen, Arfoire muuttui lohikäärmeeksi.

This is not even my final form!

Lohikäärme Arfoire

Ja täytyy myöntää, lohikäärmeenä Arfoire oli melkoisen vahva pomo! Taistelu kesti huomattavasti kauemmin kuin mikään muu taistelu ja Arfoiren iskut sattuivat, Neptune kupsahteli vähän väliä. Mutta koska hänen ainoa hyökkäyksensä (Ainakin jota minua vastaan käytti) joka osui koko tiimiini, oli niin heikko että aina jonkun kuollessa Compa tai IF herätti henkiin ja jos yksittäinen vahva isku ei riittäny tappamaan hahmojani, he käyttivät omia Item Skillejään parantuakseen. Eli strategiani oli sama kuin kaikkia muitakin vastaan, käytä vain vahvimpia iskujasi kunnes pomo kuolee.

Compa sai kunnian viimeisestä iskusta!

Taistelun jälkeen joukkomme palasi Planeptuneen ja suuntasivat keskustelemaan Basilicomiin, onhan se kuitenkin Neptunelle tarkoitettu! Tytöt päättivät jatkaa mörrien metsästystä yhdessä, koska vaikka Arfoire on poissa, hänen mörrinsä ovat vielä olemassa. Ja sitten viimeinkin lopputekstit rupesivat pyörimään ruudussa!

Ja se on ohi!

Ja näin Hyperdimension Neptunia on saatu päätökseen. Ja mitäs mieltä mie tästä pelistä sit oikeastaan olen? Kahteen sanaan tiivistettynä: ihan okei. Tarina oli ihan kiva ja hahmot jäivät kyllä mieleen, oikeastaan vain Green Heartin CPU-muoto oli ainoa joka oli minun makuun liian paljastava, Arfoire näytti vaan vähän pöljältä. Toisaalta olen nähny pahempaakin silmäkarkin yliannostusta (Dead or Alive-pelisarja ja Highschool of the Dead-anime/manga tulevat ekana mieleen), joten ei pahemmin häirinnyt. Taistelusysteemissä on paljon potentiaalia, mutta loppujen lopuksi se oli aika tylsää, saman napin hakkaamista ja välillä uusien iskujen asettamista saman pikanapin alle. Item Skillit olivat aika siisti idea esineiden käytölle, mutta oli myös hiukan typerää että vaikka olisi varastossa satoja pulloja materiaaleja, en voi itse parantaa hahmojani kun sitä haluan. Mutta ehkä suurin ongelma oli se miten yksinkertaistettua pelaaminen oli. Valitsit valikosta luolaston mihin menet ja oli olemassa vain yksi kauppa ja sekin saman valikon alla. En päässyt oikeasti ikinä tutkimaan kaupunkeja ja jututtamaan ihmisiä ja tämän takia pelin maailma tuntui tyhjältä. Myöskin se oli kummallinen ratkaisu että kaikilla muilla paitsi päähahmoilla (Oma trio, Arfoire, jumalattaret, Histoire sekä Nisa ja Gust) ei ollut muuta kuin musta siluetti keskusteluissa. Ertiyisen outoa tämä oli sellaisten hahmojen kanssa joiden kanssa oltiin tekemisissä useasti, kuten Chian Lastationilta tai Jade Leanboxista. Mutta koska olin varaunut siihen että tämä on vaan keskinkertainen mutta ihan viihdyttävä tekele, joten sain mitä tilasin. Ja kyllä, tulen pelaamaan jatko-osat, Mk2:n ja Victoryn jossain vaiheessa tulevaisuudessa (Mutta ei missään nimessä lähitulevaisuudessa). Olen saanut sen käsityksen että ne ovat molemmat huomattavasti parempia pelejä ja tämän ensimmäisen osan ongelmia on korjattu. Vilkaisin jo hieman Mk2:n pelivideoita YouTubesta ja vaikuttaa selvältä parannukselta. 

(Ja olen kyllä tietoinen että paljon sivutehtäviä jäi tekemättä ja että jos niitä tekee tarpeeksi, voi saada Black, White ja Green Heartin tiimiin ja sitten tulisi vielä todellinen viimeinen taistelu Arfoiren kanssa ja niin sanottu oikea loppuratkaisu. MUTTA mielestäni se on aika paljon vaivaa ja peli on kuitenkin jo näinkin läpi. Kenties joskus palaan tekemään kaikki sivutehtävät jne, ilmoitan siitä kyllä!)

Noin, se oli siis toinen kokonainen pelailu, joka on tallennettu blogiini! Kiitän teitä jotka jaksoitte lukea tästä hyvin hupsusta pelistä, toivon että luette jatkossakin! Seuraava peli on jo ollut minulla tiedossa kauan, en malta odottaa että pääsen siihen uppoutumaan! On aika hiukan kärsiä...

Ja kiitos teille lukemisesta! <3

(Jos nyt sattui vielä kiinnostamaan, niin: Neptune lvl 55, Compa lvl 55 ja IF lvl 55)